Voiko KUKAAN mies ihan aidon oikeasti rakastua 25 kg ylipainoa omaavaan naiseen?

pariskuntia näkee. Ihan onnellisen oloisia ihmisiä.

Olemme mieheni kanssa samanpituisia, 170 cm.



Hän painaa nippa nappa 65 kg, minä 90 kg. Lisäksi hän on minua 16 v nuorempi.



Ollaan oltu yhdessä 8 v, joista naimisissa 6 v. Meillä on kaksi lasta, poika 5 ja tyttö 2 v.

Bmi:n ylärajaltako? Vai alarajalta? Mun mielestä 25 kg ei ole edes kauhean paljon. Esim nainen mitoissa 163/85 on varmaan noin 25 kg ylipainoinen, eikä tuo nyt sellainen ylipaino ole, että kukaan ei muka voisi rakastua. Uskon, että tämänhetkisissä mitoissani se olisi jo huomattavasti vaikeampaa, kun ylipainoa on noin 50 kg mutta ei se mahdotontakaan varmaan ole. Ainakin aikanaan 25 kiloa ylipainoiseen minuun rakastunut mies on edelleen rinnallani ja meillä menee loistavasti. Mies on itse hoikka.

Merkittävästi on lihavuutta. Minun pitäisi painaa 63 kiloa ja painan 77 kiloa. Anteeksi.

ylipainoista miestä

kohtuuttoman pienet sukuelimet kun taas rehevillä naisilla värkin suuruus korreloituu kolmanteen potenssiin mahdollistaen laihemman kumppanin mittavuuden mahtumaan teerenpesään ilman suurempia loppumutinoita.

kohtuuttoman pienet sukuelimet kun taas rehevillä naisilla värkin suuruus korreloituu kolmanteen potenssiin mahdollistaen laihemman kumppanin mittavuuden mahtumaan teerenpesään ilman suurempia loppumutinoita.

Vaikka kiloja on tullu. Enkä kyllä usko että jos syö makkaraa niin kulki pienenee....

Mä painan 84kg ja oon 170cm pitkä. Voisin hyvin olla 25kg hoikempi, jolloin painaisin 59kg -olisin ihan mallimitoissa silloin.



Eli laskisinko, että mulla on se 25kg ylipainoa? Olin 10kg kevyempi kun tapasimme ja rakastuimme mieheni kanssa eli silloinkin mulla oli 15kg "ylipainoa" -tosin silloin urheilin 4-6krt/vko.



Mielestäni olen ylipainoinen, lihava suorastaan. Mutta pystyn silti juoksemaan 3-5km juoksumatolla ja teen koiran kanssa 7km/1h lenkkejä eli varsin reippaalla tahdilla.



Eli kiloista huolimatta kuitenkin kuntopohjaa on.

Mutta kyllä, mieheni rakastaa ja himoitsee minua.

Ihan aidosti ihmettelen AP ihmettelyäsi.



Oletko tynnyrissä kasvanut tai jotain???



Tähän maailmaan kun mahtuu kaikenlaisia parisuhteita, toinen puoliso voi olla merkittävästi toista nuorempi/vanhempi/kauniimpi/koulutetumpi/rikkaampi/laihempi/lihavampi/lyhyempi/pidempi/terveempi jne jne.



Oletko oikeasti niin yksinkertainen, että et tajua, että meitä ihmisiä on niin monenlaisia ja samoin parisuhteitakin.



Itse olen merkittävästi lihava, olen aina ollut. Mieheni silti rakastui intohimoisesti minuun, ja edelleenkin rakastaa, haluaisi sekstailla joka päivä jos se hänestä olisi vain kiinni. Ei petä, on perhekeskeinen, rakastaa lapsiamme. On vähän sellainen kotihissukka, ei jaksa enää kapakoissa ravata, tykkää eniten olla vaan kotona perheen kanssa.



Toisaalta uskon, että hyvin moni mies, ei pystyisi sekstailemaan kanssani, heitä saattaisi inhottaa lihavuuteni.



Ja sitten on oma mieheni, joka on itse tykkää kun naisella on persettä ja tissiä vaikka muille jakaa. Hän näkee minussa vain ihanan naisen, moni muu saattaa nähdä toisin.



Mieheni ei voisi ikinä kuvitella viehättyvänsä mallilaihasta naisesta. Kertoi kerran nähneensä missikiertueen jossakin duunitapahtumassa, ja sanoi, että ne naiset olivat pelkkää silmiä ja jalkoja, lisänä ylivahvat meikit.



Itse omaan silmääni hoikat naiset ovat kauniimpia kuin lihavat, ja haluaisin itse olla mielummin laiha kuin lihava, mutta onneksi minun mieheni kuitenkin tykkää minusta.

Nainen alkaa jossain vaiheessa ajatella, että miehessä on jotain vikaa, koska viihtyy hänen kanssa eikä vaihda parempaan. Eli eikö kelpaa muille naisille...

Eihän tosiaan kukaan rakastu ihmiseen, joka ei täytä normeja? Eihän rakkautta "ansaitse" lihavat, laihat, liikapitkät, pätkät, akneihoiset, kuulo- tai näkövammaiset, kaljut, ohuttukkaiset, pottunenäiset, hörökorvaiset, länkisääriset, selluliittireisiset, huonohampaiset, .... Niin, rakkaushan on vain normi-ihmisten hommaa.

mies 90kg ja minä 120kg ei ongelmia 3 muksuu ja hyvin menee naijaan 4-6x viikossa mahtavaa.... :)

Ihmisten pitäisi rakastaa itseään ensisijaisesti.

Ei ehdollisesti, sitten olen hyväksyttävä ja rakastettava kun olen tarpeeksi laiha, tarpeeksi muodikkaasti pukeutunut, tarpeeksi käynyt salilla jne.



Naiset rakastakaa itseänne, ja olkaa armollisia itsellenne. Älkää muuttuko viulunkieliksi, seksuaalisesti estyneiksi ja haluttomiksi (johtuen siitä, että ei pysty itse nauttimaan itsetään, tai häpeää itseään).



Miksi ei voisi vain hyväksyä, että toinen rakastaa ja haluaa juuri sinua, koska Sinä olet Sinä. Koska kemianne, ja persoonanne sopivat yhteen ja tunnette vetovoimaa???



Lopettakaa jo tuo pikkutyttömäinen häpeäminen, ja kasvakaa aikuisiksi naisiksi, jotka ovat sinuja ulkonäkönsä ja seksuaalisuutensa kanssa. Sellaisista ne miehetkin tykkäävät.

Tosin en kyllä ymmärrä miksi? Kai se löytäisi paremmankin jos haluaisi.

Kun johonkin ruumiin onteloon kerääntyy rasvaa, niin kyseinen ontelo ahtaantuu. Juuri siksi monet miehet suosivat pulleampia naisia. He ovat ns. "panomiehiä", ja he tykkäävät ahtaista onteloista.



Sitten on toinen miestyyppi, "poseeraajat". He ovat epävarmoja ja tarvitsevat ulkopuolista opastusta elämässään. He lukevat lehdistä, että miehellä pitää olla laiha nainen ja urheiluauto. He eivät rakastu lihaviin naisiin:)

Vaikka tämä nainan olisi kuinka mukava ja iloinen luonteeltaan? Ja tämä mun kysymys ei todellellakaan ole tarkoitettu läskejä kohtaan piruiluksi vaan kun täälläkin aina haukutaan läskejä, niin ihan aidon oikeasti kysyn ihan neutraalisti voiko näin olla. Ja voiko liikunnallinen mies tai komea mies rakastua ylipainoiseen?

ihanteellisen painoindeksin huipentuma? Surullista et tällaista edes tarvitsee miettiä. Jokaiselle ihmiselle on omansa ja myös rakkautta on jokaista varten, sillä ei ole mitään tekemistä neuroottisen ihmiskuvan kanssa. Täydellistä ihmistä ei ole. Se on sitten omaa valintaa mikä on tärkeää, esim. kilot vai se mitä ihmisellä on sydämessään. Kun ihminen itse hyväksyy ja rakastaa itseään, häntäkin on hyvä rakastaa. Ulkonäkökeiskeisyys ei takaa syvää ja tasapainoista rakkautta.

Minulla on ylipainoa ainakin 60kg. Mieheni rakastaa minua ihan järjettömästi. Se näkyy kaikista hänen teoistaan. Meillä on yksi rakkaudella tehty lapsi ja toinen suunnitteilla, mutta olen nyt laihdutuskuurilla, jotta raskausriskit pienenevät. Mittani siis 171cm ja 121 kg. Me olemme niin luodut toisillemme! Enkä ottanut häntä, "koska en muita saisi", vaan tein tietoisen valinnan, koska rakastan häntä aivan yhtä paljon kuin hän minua. Kaikki hyvin:)

Ei ainakaan kukaan muu kuin ressukka, jolla on joko huono itsetunto tai joka itsekin on pullukka.



Miehille tuppaa naisen hoikkuus olemaan niin vahva signaali suvunjatkamiskyvystä, että aika harva terve mies haikailee läskien naisten perään.



Itsekin olen siinä rajoilla, kun olen 160/52.

Niin, mulla on ton verran ylipainoa eikä miestä häiritse, mutta väitän että jos olisin ollut tämän kokoinen kun tavattiin niin hän olisi kiertänyt minut kaukaa.



Suhteen aikana kerääntyneet kilot on ihan eri asia kuin että ne olisi olleet alunperinkin.



Mutta ei se mahdotonta ole, mun kaveri löysi +25 kiloisena miehen. Kaveri on tosin vielä kaunis joten siitä ei ainakaan haittaa ollut.

Ei nyt sekoiteta tätä siihen että voiko mies rakastaa JOS ON SUHTEEN AIKANA LIHONNUT!