Mies päättää kaiken lapsen hoitoon liittyvän meillä

Yleissivistyksesi on täysi nolla -anteeksi vaan ei millään pahalla mutta on paras ettei keskustella enää!

että onko hänellä jotain mielipidettä tai sanottavaa siitä, että olen imettänyt lastamme tai miten pitkään olen imettänyt jne. Hän oli ihan hölmistynyt, 'siis mitä? ai mulla mielipidettä? ei. tai siis...eiks se oo hyvä juttu että on imetetty?' olemme kuitenkin ihan 'tasa-arvoisia' vanhempia.

ei pidä kysellä tyhmiä vaan luottaa itseensä

Jos isä ei saa nyt osallistua vauvan hoitoon, ei sellaista hetkeä tule myöhemminkään kun se "äiti tietää kaiken parhaiten" ja kaikki tehdään äidin tavalla tai ei ollenkaan.

Kyllä se hetki tuli meidän perheessä ja myös useissa tuntemissani perheissä, vaikka äidit ovat olleet päävastuussa vauvasta n. ensimmäiset 6-9 kk. Miehet (eivätkä kaikki naisetkaan) eivät voi tajuta, miten vaikeaa ja vahingollista tuoreelle äidille voi olla, jos muut puuttuvat koko ajan siihen, miten hän hoitaa vauvaa. Vauvasta erossa oleminen on myös monille todella vaikeaa. Normaali tasapainoinen aikuinen mies kykenee kyllä luomaan suhteen vauvaan, vaikkei saa päättää imetyksestä tai siitä, koska äiti on yön erossa vauvasta.

Lapseni syntyi yöllä ja kätilö nosti sen äidin vatsan päälle. Äiti ei halunnut tarttua lapseen, joten lähti ”liukkaana” valumaan äidin mahalta. Musta näytti siltä, että vauva olisi tipahtanut maahan, jos en olisi ottanut sitä kiinni.



Katkaisin napanuoran ja pesin lapsen. Äiti oli väsynyt ja ryhtyi nukkumaan. Tuoreena isinä en oikein tiennyt, että mitä tässä tarttee tehdä? Äiti vain nukkui, eikä halunnut herätä. Herätettiin kyllä, mutta sanoi, että ei jaksa imettää, myöhemmin kävi ilmi, että riippurintojen pelossa ei halunnut imettää. No, mulle tuotiin sitten äidinmaidonkorviketta ja siitä se lähti mun hoivaisyys käyntiin.



Äiti ei osallistunut lapsen hoitoon ja olin siitä hänelle VIHAINEN, yhtään yötä ei ole ikinä valvonut lapsen takia. Sen sijaan, että olisi ottanut äitiyden haasteen vastaan, niin otti ja häipyi toisen miehen mukaan jättäen minut yksin hoitamaan lapsiaan. Ensimmäisten elinvuosien aikana äiti ei juuri edes tavannut lapsiaan.



Että missä kohtaan minusta tuli isänä ULKOPUOLINEN lasten hoidon suhteen?



Missä on ylipäätään se ihmeellinen äitiys, ihan livenä reaalimaailmassa, minä tai lapseni emme ole sitä koskaan nähneet...

että ehkä tuo äiti ei koskaan edes halunnut tulla äidiksi. Syystä tai toisesta.

Lapseni syntyi yöllä ja kätilö nosti sen äidin vatsan päälle. Äiti ei halunnut tarttua lapseen, joten lähti ”liukkaana” valumaan äidin mahalta. Musta näytti siltä, että vauva olisi tipahtanut maahan, jos en olisi ottanut sitä kiinni.

Katkaisin napanuoran ja pesin lapsen. Äiti oli väsynyt ja ryhtyi nukkumaan. Tuoreena isinä en oikein tiennyt, että mitä tässä tarttee tehdä? Äiti vain nukkui, eikä halunnut herätä. Herätettiin kyllä, mutta sanoi, että ei jaksa imettää, myöhemmin kävi ilmi, että riippurintojen pelossa ei halunnut imettää. No, mulle tuotiin sitten äidinmaidonkorviketta ja siitä se lähti mun hoivaisyys käyntiin.

Äiti ei osallistunut lapsen hoitoon ja olin siitä hänelle VIHAINEN, yhtään yötä ei ole ikinä valvonut lapsen takia. Sen sijaan, että olisi ottanut äitiyden haasteen vastaan, niin otti ja häipyi toisen miehen mukaan jättäen minut yksin hoitamaan lapsiaan. Ensimmäisten elinvuosien aikana äiti ei juuri edes tavannut lapsiaan.

Että missä kohtaan minusta tuli isänä ULKOPUOLINEN lasten hoidon suhteen?

Missä on ylipäätään se ihmeellinen äitiys, ihan livenä reaalimaailmassa, minä tai lapseni emme ole sitä koskaan nähneet...

että kaikista naisista olisi äideiksi. Miksi ihmeessä teit tuon naisen kanssa useamman kuin yhden lapsen?

Lapseni syntyi yöllä ja kätilö nosti sen äidin vatsan päälle. Äiti ei halunnut tarttua lapseen, joten lähti ”liukkaana” valumaan äidin mahalta. Musta näytti siltä, että vauva olisi tipahtanut maahan, jos en olisi ottanut sitä kiinni.

Katkaisin napanuoran ja pesin lapsen. Äiti oli väsynyt ja ryhtyi nukkumaan. Tuoreena isinä en oikein tiennyt, että mitä tässä tarttee tehdä? Äiti vain nukkui, eikä halunnut herätä. Herätettiin kyllä, mutta sanoi, että ei jaksa imettää, myöhemmin kävi ilmi, että riippurintojen pelossa ei halunnut imettää. No, mulle tuotiin sitten äidinmaidonkorviketta ja siitä se lähti mun hoivaisyys käyntiin.

Äiti ei osallistunut lapsen hoitoon ja olin siitä hänelle VIHAINEN, yhtään yötä ei ole ikinä valvonut lapsen takia. Sen sijaan, että olisi ottanut äitiyden haasteen vastaan, niin otti ja häipyi toisen miehen mukaan jättäen minut yksin hoitamaan lapsiaan. Ensimmäisten elinvuosien aikana äiti ei juuri edes tavannut lapsiaan.

Että missä kohtaan minusta tuli isänä ULKOPUOLINEN lasten hoidon suhteen?

Missä on ylipäätään se ihmeellinen äitiys, ihan livenä reaalimaailmassa, minä tai lapseni emme ole sitä koskaan nähneet...

haloo, lapsen ensimmäist päivät ja kuukaudet isä ON pikkusen ulkopuolinen. Näin se vaan menee. Entä sitte. Kyllä sen aikuinen mies kestää. Ja tämä on kotona todettu ja juteltu, se voi tuntua vähän vaikeelta mutta näin on luonto järjestänyt. Sorry vaan.

Sun toteamuksilla ei ole mitään merkitystä

Hieman yllätyin, kun tulin käväisemään täällä AV:lla sairaalareissun jälkeen. Kyseessä oli siis kohtutulehduksen hoito, mutta onneksi se ei ollut päässyt niin pahaksi, että olisin joutunut jäämään sairaalaan pitemmäksi aikaa.



Aika monipuolisesti oli aloitus kirvoittanut kommentteja ja sinänsä ei ollut tarkoitus huolestuttaa tai suututtaa ketään - saada vain muilta vanhemmilta näkökulmia ja vertaistukea.



Sinänsä hieman saatoin kärjistää (esim. mainitsemalla muutaman muun perheen hankintoja koskevan kysymyksen samassa yhteydessä), mutta imetys on ollut ajoittain kiusallisen isokin kiistakapula (mielestäni turhaan). Minulla on myöskin sellainen tieto ja näkemys, että nimenomaan pitäisi imettää, jos haluaa pitää maidonerityksen käynnissä, mutta toisaalta korvike on ajoittain ihan ok, jos maitoa ei tosiaan näyttäisi tulevan riittävästi. Ongelmana oli lähinnä se, että mies on ollut itseäni kärsimättömämpi ja heti tarjonnut korviketta, jos on tullut niitä tiheämmän imun kausia vauvalle enemmän.



Toisaalta olen toki ja tietenkin sitä mieltä, että isä saa osallistua lapsen hoitoon hyvinkin paljon, mutta kyllä mielestäni äiti on ainakin pikkuvauvavaiheessa se paras asiantuntija siinä imetyksessä (näin ainakin varmasti useimmiten siis); isompana toki molempien vanhempien tasa-arvoinen osuus korostuu enemmän.



Lisäksi tuntui hyvältä, kun muutkin tunnustavat sen, että tosiaan tuntuu todella pahalta olla lapsesta erossa ihan ensimmäisinä viikkoina ja kuukausinakin ja sen vuoksi itse hieman panikoin, vaikka tavallaan oikeastihan ajatuksena on fiksumpaa pitää lapsi isän hoidettavana, jos sairaalareissu ei venyisi kovin pitkäksi (toki jos oisin ollut useamman päivän, vauva olisi tullut mukaani / isä olisi tuonut vauvan luokseni sairaalaan).



Olen itse aiemmin ajatellut hyvinkin tasa-arvoisesti, mutta lasten syntymän myötä sellainen lastaan viimeiseen asti suojeleva "leijonaemo" (hyvällä tavalla) on tullut esiin. Uskon, että hormoneilla on siinä suuri merkitys ja uskon myös, että kyseessä on ihan normaali (biologinenkin/vaistomainen) ilmiö jälkikasvun suojelemiseksi.



Mutta tosiaan saatoin hieman kärjistää ja yhdistää muutamia erimielisyyksien aiheita siinä aloituksessa, kun siis vauva sekä suhde voivat hyvin muuten. Oon vaan varmaan liian kiltti ja "nössö" ja mukaudun liian helposti miehen mielipiteisiin, vaikka on mulla toki omatkin mielipiteet ja monesti saan sitten itsekin tahtoni lävitse. Ja tosiaan kiitokset kommenteista! :)

Tuossa aloitusviestissä oli mukana turhautumista roimasti myös, sillä juuri aiemmin oli ollut tilanne, jossa mies oli aika ilkeästi kommentoinut maidontuloon liittyen ja jälleen tuonut korvikepullon siihen lapselle yrittäessäni imettää. Pääsääntöisesti imetys on myös hänelle ok, mutta itseäni tympii suuresti ne kerrat, kun se korvikepullo pitää jälleen (kärsimättömästi) tuoda, kun yritän parhaani mukaan pitää sen maidontulon kunnossa jne.

Siis nämä äidin ylivertaisuutta puolustavat äidit (oletan että ovat itse äitejä). Taitaa olla melkoisissä hormonihuuruissa juuri synnytyksestä toipuvina nää mammat. :-DDD Mulla 1v muksu enkä ymmärrä yhtään näitä aivopieruja siitä, ettei äiti voisi olla lapsestaan erossa vuorokauttakaan ilman että äiti-vauva-suhde kärsii. Kyllä meillä se isi taisi olla tarkkakorvaisempi kertomaan mikä itkun sävy oli kyseessä. Ja isin rinnallekin vauva aina rauhoittui paremmin nukkumaan. Että se siitä. Kukin varmasti näkee tämän omalla tavallaan, eikä ole tarkoitus loukata ketään, mutta ihan oikeesti mammat, nyt vähän reaalielämää noiden vaaleanpunaisten vauvahöyryjen tilalle! Eihän se lapsi edes tiedä mikä äiti on ennen eroahdistusta! Ja se tulee lähempänä yhtä ikävuotta, ei heti syntymän jälkeen.

Siis nämä äidin ylivertaisuutta puolustavat äidit (oletan että ovat itse äitejä). Taitaa olla melkoisissä hormonihuuruissa juuri synnytyksestä toipuvina nää mammat. :-DDD Mulla 1v muksu enkä ymmärrä yhtään näitä aivopieruja siitä, ettei äiti voisi olla lapsestaan erossa vuorokauttakaan ilman että äiti-vauva-suhde kärsii. Kyllä meillä se isi taisi olla tarkkakorvaisempi kertomaan mikä itkun sävy oli kyseessä. Ja isin rinnallekin vauva aina rauhoittui paremmin nukkumaan. Että se siitä. Kukin varmasti näkee tämän omalla tavallaan, eikä ole tarkoitus loukata ketään, mutta ihan oikeesti mammat, nyt vähän reaalielämää noiden vaaleanpunaisten vauvahöyryjen tilalle! Eihän se lapsi edes tiedä mikä äiti on ennen eroahdistusta! Ja se tulee lähempänä yhtä ikävuotta, ei heti syntymän jälkeen.

Öö..sen takia juuri äiti ei saa olla lapsesta erossa, koska lapsi luulee äidin olevan osa itseään. Lapselle äiti-lapsi -symbioosi on totta, vaikka jotkut sen täällä kieltävätkin. Ja sori, kunnes mies voi synnyttää, ei täydellinen tasa-arvo toteudu. Äiti on vauvalle tärkeämpi vaikka toki isäkin tärkeä. Ja jos isä mistään mitään tajuaa, hän antaa äidin päättää imetyksestä ja tukee tätä päätöstä. (Totta kai rintamaito on ykkösvaihtoehto, vaikka teollisella korvikkeellakin pysyy hengissä.)

Lapsi ei tajua syntymästään mitään. Jos isä hoitaa lasta alusta asti niin hän saa aivan yhtä hyvän suhteen lapseen. Jos äiti-lapsi sympioosi olisi totta niin kukaan muu edes toinen nainen ei voisi saada yhteyttä lapseen. Mutta maailma on täynnä lapsia joita on aivan alusta asti hoitanut muut kuin biologinen äiti. Eikä MITÄÄN haittaa siitä ole. Toi on ihan täyttä roskaa

jota ap on hoitanut ja imettänyt alusta lähtien. Hän ei siis ole lapselle mikä tahansa ihminen vaan juuri se ihminen joka on häntä hoitanut alusta lähtien. Se johon lapsi on luonut suhteen. Se jonka rinnoista lapsi saa ruokansa.

Koska Ap ei nanna isän osallistua lapsen elämään. Siinä se syy. Sitten parin vuoden päästä valittaa kun isä ei ole lapsen kanssa tekemissä. Tajuatko miten naurettavia juttuja selität? Et antaisi miehen hoitaa omaa lastaan. Kuitenkin juuri sinun kaltaiset ovat etunenässä viemässä miehiltä lapset pois. Peruste on se että he eivät hoida lapsiaan. Mutta maksaa heidän pitää. Jos miehellä on vastuu niin hänen myös pitää saada päättää lapsen asioista ja hoitaa lasta. Aivan alusta asti.

Ruokkiminen on vain yksi osa lapsen hoitoa. Jos sen takia mies ei kykene luomaan suhdetta lapseen, niin vika löytyy kyllä miehen korvien välistä. Meillä lapset sai aluksi korviketta lisänä, mutta maidontuotannon käynnistyttyä sitä ei tarvittu. Imetin lapsia reilun vuoden kutakin, meillä on kolme lasta. En, hölmö kun olen, edes tajunnut että mun pitää kysyä lupa mieheltä imetykseen. Ei tuo tosin sitä koskaan kieltänytkään, eikä mitenkään edes kyseenalaistanut. Ja kummasti tuo on silti kyennyt lapsiansa hoitamaan, vaihtoi vaippoja, kylvetti, nukutti, leikitti jne. Hyvä isä, vaikkei pullolla saanutkaan lapsiaan ruokkia kun minä hirviöäiti niille tissin lykkäsin luvatta suuhun ja ruokin. Ja pakko sanoa, mutta kyllä mä pidän vähän omituisena miestä joka ei muuten kykene luomaan lapseensa suhdetta kuin korviketta antamalla. Kuten sanoin se ruokkimenen on vain yksi osa lapsenhoitoa ja kaikkeen muuhun voi ja saa isä osallistua ihan tasa-arvoisesti. Imetykseen ei, koska miehellä ei rintoja ole. Ja se ei ole minun vikani. Eikä se muuksi muutu vaikka miehet kuinka suuttuis.

Mutta jos haluat välttämättä imettää niin silloin et voi mistään pyytää koskaan apua. Jos haluat itse tehdä asiat niin sitten miehellä ei ole mitään velvollisuutta sinua auttaa. Eikä yhteiskunnalla. Muista että valta ja vastuu on aina samassa paikassa. Jos sinä päätät niin sinä kannat vastuun

minkä olen tältä palstalta lukenut.

Onneksi en ole itse niin kehittymätön, että lisääntyisin.

Toivon silti ap:lle jaksamista ynnä parannusta tilanteeseen.

Jos joku ihan täyspäisesti väittää, että yhden yön erossaolo on jotenkin vahingollinen äidin ja vauvan suhteelle, ei voi kutsua itseään mitenkään normaaliksi tai tasapainoiseksi ihmiseksi. Epätervettä riippuvuutta se on. Ei ihme, että täällä valitetaan kun isät eivät hoida lapsiaan....

[/quote]

Kyllä se on vahingollista IMETYKSELLE ja tässähän tapauksessa äiti tahtoo imettää.

minkä olen tältä palstalta lukenut. Onneksi en ole itse niin kehittymätön, että lisääntyisin. Toivon silti ap:lle jaksamista ynnä parannusta tilanteeseen.

Perustele

Miten te keskustelette? Varaatteko aikaa keskustelulle, jokin rauhallinen hetki, kun kumpikin on seesteisellä mielellä? Jos keskustelu ei suju, niin kannattaa varata aika esim. seurakunnan perheneuvonnasta.

Siis tuntuu pahalta se, että joutuisin nyt olemaan lapsesta ensimmäistä kertaa erossa, kun siis mies haluaa hoitaa häntä kotona.



Lisäksi huolestuttaa sekin, kun hän on joskus turhan suurpiirteinen hoidon suhteen. En myöskään ihan luota hänen kykyynsä ihan oikeasti hoitaa lasta, vaikka todennäköisesti loppujen lopuksi hän ihan ok häntä hoitaakin. Itse olen tarkempi ja haluaisin noudattaa virallisia ohjeistuksia vauvan hoidossa.

tai perhetuttujen kanssa? Onko miehesi ollut aina määräilevää sorttia? Kuulostaa melko ahdistavalta eikä ihan normaalilta minusta.

naispuolinen auttaa hoidossa kun joudut olemaan poissa kotoa? Varmaan helpottaisi sun oloasikin.

Oletteko keskustelleet keskenänne näistä asioista?

Miten mies reagoi?

ei ole normaalia. Yhdessä pitäisi tehdä päätökset. Imetys loppuu jos lapsi jää kotiin isän kanssa. Pidä lapsesi puolia ja ota mukaan sairaalaan kuten ohje oli niin saa rintamaitoa. Kysy heti tukea neuvolasta tai sairaalasta!!! Mies mukaan neuvojaan? Ei mies voi yksin päättää asioista.

siis "mies mukaan neuvolaan" piti kirjoittaa. Minkä ikäinen vauva on ja kauan olisit sairaalassa?