Luovutatko verta? Miksi ja miksi et?

Luovutan heti kun taas voin eli sitten kun en enää imetä. Ei ole onneksi mitään pysyviä luovutusesteitä. Yllättävän monella on.

Olen ennen luovuttanut säännöllisesti. Aloitin joskus vähän päälle 18v (nyt 33v). Syynä halu auttaa ihmisiä, jotka syystä tai toisesta tarvitsevat lisäverta.



Oma veriryhmäni on O+ ja sen ollessa yksi yleimmistä, sitä myös menee eniten, joten yleensä juuri oman ryhmäni verivarastot hupenevat nopeimmin. Tiedän, että luovuttajista on pulaa, joten silloin, kun olen voinut luovuttaa, olen ajatellut sen melkeinpä kansalaisvelvollisuudekseni. Kun ei siitä itselleni ole ollut mitään haittaa.



En ole voinut muutamaan vuoteen luovuttaa verta, ensin syynä yksittäinen flunssa ja toisella kertaa buranan tavallinen käyttö päänsärkyyn. Sittemmin olen saanut kaksi lasta melkein peräjälkeen, eikä raskauden tai imetyksen aikana saa luovuttaa. Imetyksen loppumisesta pitää olla kulunut vähintään 6 kk. Sitä rajaa ei ole vielä tullut. :)



On ollut vuosien saatossa muitakin esteitä luovutukselle. Esim. kun en ole ollut parisuhteessa ja on ollut satunnainen suhde, vaikkakin kondomin kera, sekin on este. Myös tatuoinnin jälkeen piti olla 4 kk luovuttamatta. Flunssa myös on este, samoin särkylääkkeet - vähintään pitää viikko olla välissä ennen luovutusta. Toki Hb:n tarvitsee olla myös normaali (naisella 125–175 g/l).



Heti, kun imetykseni on ohi, enkä toivottavasti sairastele tai kipuile ihmeellisesti, menen taas luovuttamaan. Saan siitä aina hyvän mielen. :) Muuta en tarvitsekaan vastineeksi.

Haluan, että edistykselliset tiedemiehet kehittävät korvikkeita, kuten ovat tehneetkin. Juuri heidän ansiostaan pystytään tekemään suuria leikkauksia ihmisille, joiden hemo on vain 30!! Vielä alhaisemmassakin on tehty onnistuneita leikkauksia. Toipuminenkin on nopeaa ja ilman jälkisairauksia.



Myös Raamattu keltää veren käytön.

ole luovuttanut. Haluaisin, mutta pelkään liikaa. Siis lähinnä pelkään pahoinvointia ja huimausta, on sellaiseen taipumusta. Ei ole luovutuspaikkakaan ihan vieressä, että voisin ryömiä kotiin toipumaan.

Nuorena (joskus 19- vuotiaana) menin kerran Helsingissä asuessani veripalveluun. Ämmä katsoi pitkin nenänvartta ja sanoi että sinä et luovuta kun olet liian laiha. Oli oikein törkee ämmä kun tommosta kailotti kovaan ääneen muiden asiakkaiden läsnäollessa. Nolona lähdiun pois sitten.



Pitäköön SPR verensä.



Enkä ollut edes alipainoinen.

nyt on liian pitkä matka

Ei nyt ihan pienestä pidä hernettä nenuun vetää!

Niin minullekin sanottiin mutta sitten laitettiin puntariin ja paino oli 51kg niin sain luovuttaa.

Tosin ensin vielä mitattin HB ja oli 172 ja hoitsu epäili, että rakkine meni rikki mutta uusintamittaus toisella härvelillä antoi saman ;)

Haluan, että edistykselliset tiedemiehet kehittävät korvikkeita, kuten ovat tehneetkin. Juuri heidän ansiostaan pystytään tekemään suuria leikkauksia ihmisille, joiden hemo on vain 30!! Vielä alhaisemmassakin on tehty onnistuneita leikkauksia. Toipuminenkin on nopeaa ja ilman jälkisairauksia.

Myös Raamattu keltää veren käytön.

Haluan, että edistykselliset tiedemiehet kehittävät korvikkeita, kuten ovat tehneetkin. Juuri heidän ansiostaan pystytään tekemään suuria leikkauksia ihmisille, joiden hemo on vain 30!! Vielä alhaisemmassakin on tehty onnistuneita leikkauksia. Toipuminenkin on nopeaa ja ilman jälkisairauksia.

Myös Raamattu keltää veren käytön.

t. kristitty, joka ei syö veriruokia

verta muutaman vuoden ajan. kun krooninen sairaus todettiin, loppui luovutushommat.

asuin britanniassa hullun lehmän taudin vai mikä se nyt oli aikaan. En viitsi valehdella verenluovutuspapereihin etten asunut.

Olen luovuttanut 10 kertaa. Aloitin kaupungissa, jossa oli pysyvä luovutuspiste. Nykyään asun kaupungissa, jossa on kiertävä, joten luovutus vaatii hieman enemmän suunnitelmallisuutta.



Tykkään luovuttaa, koska se on aika pieni vaiva siihen suureen apuun, jonka siitä saa :) Olen pari kaveriakin vienyt paikalle, mutta toinen oli alipainoinen ja toisella liian vahvat astmalääkkeet :( Ensi kerralla mukaani tulee yksi ensiluovuttaja ja hänellä ei pitäisi olla mitään ongelmia luovutuksen suhteen. Tässä kaupungissa luovuttajiakin on kuulemma todella paljon johtuen siitä, että täällä oli ennen psyvä piste, kunnes kustannuksia leikattiin. Se ei ole onneksi vähentänyt luovuttajien määrää :)



Itseäni alkoi kerran huimaamaan luovutuksen jälkeen. Nousin liian nopeasti ja kuukautiset samaan aikaan (joo en osannut kuvitella, että menkat vois oikeesti vaikuttaa asiaan :D). Onneksi pisteissä on osaavaa henkilökuntaa ja minulle sitten tuotiin mehua ja annettiin reilusti aikaa makoilla siinä sängyllä. Eli kannattaa mennä kokeilemaan, vaikka olisikin taipumusta huimaukseen. Varaa vain sitten enemmän aikaa poistumiseen.



Itse aina istuskelen luovutuksen jälkeen ja syön ja juon ja luen ihan rauhassa. Kerran vierähti tunti ihan itsestään, eikä ollut pelkoa, ettenkö jaksaisi kotiin saakka. Ja aina voi pyytää ystävän henkiseksi tueksi mukaan :)

luovuttamista, en uskaltanut tehdä sitä, koska pelkäsin pistämistä. Vanhempana piikkikammo väheni ja yritin mennä luovuttamaan, mutta vereni ei kelvannut, siitä löytyi jotain vasta-ainetta. Muistelenkin, että synnytyksen jälkeen hoitaja kävi kertomassa jotain sellaista, että vereeni oli päässyt vasta-ainetta, minä kun olen Rh- ja lapsi Rh+. Että se saattaisi vaikuttaa seuraavaan raskauteen, mutta koska en sen jälkeen tullut raskaaksi, olin unohtanut asian.

mutta edellinen luovutuskerta oli niin traumaattinen etten taida enää uskaltaa. Hoitaja runnoi neulaa useaan eri kohtaan, kun hyvää suonta ei löytynyt ja lopuksi jouduin vielä itse pumppailemaan (puristelemaan kumipalloa), jotta verta saatiin tarpeeksi ulos. Tuosta kokemuksesta tuli sekä fyysisesti että psyykkisesti huono olo.



Mutta lupaan yrittää vielä joskus uudelleen.

kunnes sairastuin itse syöpään ja enää en saa, vaikka onkin "terveen" paperit.

Viime kuussa ja sitä ennen vuoden vaihteessa. Aiemmin en voinut kun oli aina joku este (vasta otettuja lävistyksia tms).



Sen verran hitaasti veren hemoglobiini mul palautuu et arvelen et mulle sopiva määrä luovuttamista on 2-3kertaa vuodessa.



Musta luovuttaminen on ollu hyvin mukavaa :) en pelkää piikkejä ja ei tuu ees huono olo - viimeksi jouduin tosin alle vartin sisää juoksuu pitkät portaat ehtiäkseni bussiin, bussiin päästessä alkoi pyöryttää ku rehki liikaa ja nestevajeki. onneks olin ottanu ylimääräsen maitokaakaojutun mukaa kaupasta ennen luovuttamista ni sen juotuu olo parani heti :)

muuten se ei oo siis vaikuttanu olooni, kuha saa vältettyy senrehkimisen.

Minulla on neulakammo,enkä ole varma onko vereni edes luovutuskelpoista. Pitäisi tapahtua jotain radikaalia,että innostuisin luovuttamaan verta,esimerkiksi että itse tarvitsisin verta ja tuntuisi että pitäisi vastavuoroisesti luovuttaa jollekin muulle tarvitsevalle.

mutta se on joka kerta tosi stressaavaa ja olen pitkään sen jälkeen huonovointinen. Osaava pistäjä saa minulta hyvin verta, mutta vähänkään kokemattomammalle se on vaikeampaa, tietyistä syistä johtuen. Viimeksi mua tökittiin ja runnottiin kahden pistäjän voimin, joka paikassa oli verta eikä sitä sitten neulaa sitten kuitenkaan saatu oikein. Olin pyörtymisen partaalla ja pahoinvoiva. Luovuttaminen siis jäi koska siinä on koko loppupäivä pilalla.



PS; sille joka kertoi että veressä oli vasta-ainetta; eikö sua seurattu raskausaikana ja annettu rokotetta synnytyksen jälkeen? Minulla on veriryhmä b- ja verikokeet on otettu raskausaikoina pitkin raskautta, minkä lisäksi olen saanut synnytyksen jälkeen rokotteen. Tosi kurjaa, jos sinun kohdallasi on jäänyt asiallinen hoito antamatta. :(

Ei kelpaa verensiirron vuoksi. Vasta-aineet ovat kohonneet, joten en luovuta. Harmi, koska minulla on hyvä hb ja olen itse saanut verta synnytyksessä 4 litraa (istukka irtosi). Haluaisin maksaa velkani, mutta en voi :(

Olen sairastanut pikkulapsena leukemian, enkä kelpaa verenluovuttajaksi. Mikäli esteitä ei olisi, luovuttaisin verta ja luuydintä.