Hei :) Kertokaa, miten saadaan häistä villiintynyt äiti rauhoittumaan!
Olen ottanut äitini mukaan hääsuunnitelmiin, koska hänellä on juhlien järjestämisestä paljon kokemusta ja kontakteja ja hän tuntee makuni. Mutta: keskustelimme brunssilla suunnitelmista ja tuli jo ensimmäinen mutta matkaan. Minä en halua (eikä halua kihlattunikaan) 400 vieraan häitä. Äiti oli vähän listaillut alustavasti vieraslistaa :) Kuulemma isosti pitää juhlia, koska hän ei enää saa tämän jälkeen häitä järjestää. Olen siis nuorin lapsi. Hyväähän hän haluaa, mutta se ei ole sitä, mitä minä haluan. Miten olette suitsineet äitinne hääjärjestelyissä vai ovatko he olleet mukana lainkaan?
Kommentit (253)
hän sanoo vain myönteisiä asioita. Tuo tyytymättömyys on kätkettyä. Ainoastaan enemmän kotona olemisen toiveen hän on selkeästi sanonut. Mä aloin eilen puhua asiasta ja kerroin, että malli ei mulle sovi, mutta mies ei sitä keskustelua sitten jatkanut loppuun asti. Onhan meillä ihan ihanaa yhdessä, mutta se pieni mutta on olemassa. Tietysti mun pitää puhua ja kysyä, vaikka helpompi olisi olla puhumatta.
ap
mitä jos sanoisit kihlatulle että sinä et selkeästi pysty olemaan sellainen kuin häna haluaisi sinun olevan, ja kysy häneltä että miten jatkatte tästä?
No TOTTAKAI viisas ihana muru tuo kotiin MIEHEn vaikka se onkin ihan ystävä vaan.
(Joku niistä ketä oon kuitenkin pannut joskus...?)
Mikä merkitys sillä on, onko ystävä mies vai nainen? Tämäkin on kaverini yli kymmenen vuoden ajalta. Ei kai se kenestäkään, eli minusta, tee vähemmän viisasta ja ihanaa?
ap
No TOTTAKAI viisas ihana muru tuo kotiin MIEHEn vaikka se onkin ihan ystävä vaan. (Joku niistä ketä oon kuitenkin pannut joskus...?)
Joku moitti sitä, että mä olen liian kiltti.
Tein tänään pienen episodin jälkeen päätöksen olla hissuttelematta ja elää ihan omaan tahtiini niin kauan kuin miehen kiireinen jakso kestää. Ei tyhjä asunto mua kaipaa.Lähdin töistä jo puolen päivän jälkeen ja tapasin ystäväni. Tulimme sitten meille ja kihlattuni piipahti kesken päivän kotona. Tajusin, että nyt ollaan menossa väärään suuntaan, kun mieheni ihmetteli, miksi hänen sängyssään on mies (ja sanoi vielä tyylikkäästi "mitä vittua"). Ystäväni siis makoili siinä, kun mä tein meille lounasta. Kun ei se ole mikään "mies", vaan ystävä. Tämän mä aion kertoa illalla.
ap
Just.. Jos mun mies ois noin hirvittävän epäkunnioittava mun ystävävieraita kohtaan niin sais kyllä miettiä pari kertaa..
En menis naimisiin tollaisen asenteen omaavan äijän kanssa..
mutta silti aivan turhaa. Ei se ole sen pysyvä asenne, vaan hänellä on nyt "vaihe" (joka saa mennä nopeasti ohi). Mä juttelen siitä miehen kanssa.
ap
Joku moitti sitä, että mä olen liian kiltti. Tein tänään pienen episodin jälkeen päätöksen olla hissuttelematta ja elää ihan omaan tahtiini niin kauan kuin miehen kiireinen jakso kestää. Ei tyhjä asunto mua kaipaa. Lähdin töistä jo puolen päivän jälkeen ja tapasin ystäväni. Tulimme sitten meille ja kihlattuni piipahti kesken päivän kotona. Tajusin, että nyt ollaan menossa väärään suuntaan, kun mieheni ihmetteli, miksi hänen sängyssään on mies (ja sanoi vielä tyylikkäästi "mitä vittua"). Ystäväni siis makoili siinä, kun mä tein meille lounasta. Kun ei se ole mikään "mies", vaan ystävä. Tämän mä aion kertoa illalla. ap
Just.. Jos mun mies ois noin hirvittävän epäkunnioittava mun ystävävieraita kohtaan niin sais kyllä miettiä pari kertaa.. En menis naimisiin tollaisen asenteen omaavan äijän kanssa..
Mulle vain oli yllätys, että tällainen jakso tulee elämään heti, kun me ollaan menty kihloihin ja muutettu virallisesti yhteen. Mä tiedän, että se menee ohi, mutta kyllähän se kyllästyttää.
ap
Kamoon, Muru, katso nyt peiliin. Sut on luotu liehumaan miesten kanssa, pokailemaan, pelailemaan ja flirttaamaan. Eikä kotiorjaksi himaan kun ukko huitelee luultavasti toisten hameiden perässä. Et sä voi sille Mickeä ja beerappua hyvittää ikinä kuitenkaan, joten mitäpä jos suosiolla eroaisitte ja jatkaisitte elämäntapaa, joka TEILLE KUMMALLEKIN ON LUONTAINEN, eli paneskelisiitte ristiinrastiin ettekä leikkisi kotia? Pieleen tulee nimittäin menemään, olen tästä 110% varma.
Joku moitti sitä, että mä olen liian kiltti. Tein tänään pienen episodin jälkeen päätöksen olla hissuttelematta ja elää ihan omaan tahtiini niin kauan kuin miehen kiireinen jakso kestää. Ei tyhjä asunto mua kaipaa. Lähdin töistä jo puolen päivän jälkeen ja tapasin ystäväni. Tulimme sitten meille ja kihlattuni piipahti kesken päivän kotona. Tajusin, että nyt ollaan menossa väärään suuntaan, kun mieheni ihmetteli, miksi hänen sängyssään on mies (ja sanoi vielä tyylikkäästi "mitä vittua"). Ystäväni siis makoili siinä, kun mä tein meille lounasta. Kun ei se ole mikään "mies", vaan ystävä. Tämän mä aion kertoa illalla. ap
Myönnän, että itsekin pahastuisin ja epäilisin, jos "meidän vuoteellamme" makailisi joku nainen. Kaverit pysyköön sohvalla.
Miksi, oi miksi, et voi tämän vertaa kunnioittaa miestäsi? Katsos kun suhteessa kaikki ei voi mennä kuten sinä haluat.
En ajatellut sitä sillä tavalla, koska tämä asunto on ollut mun kotini ennen kuin mies muutti tänne. Kaveri on aika rento tyyppi eikä varmasti tarkoittanut loukata. Kuten en minäkään. Opetellaan...
ap
Joku moitti sitä, että mä olen liian kiltti. Tein tänään pienen episodin jälkeen päätöksen olla hissuttelematta ja elää ihan omaan tahtiini niin kauan kuin miehen kiireinen jakso kestää. Ei tyhjä asunto mua kaipaa. Lähdin töistä jo puolen päivän jälkeen ja tapasin ystäväni. Tulimme sitten meille ja kihlattuni piipahti kesken päivän kotona. Tajusin, että nyt ollaan menossa väärään suuntaan, kun mieheni ihmetteli, miksi hänen sängyssään on mies (ja sanoi vielä tyylikkäästi "mitä vittua"). Ystäväni siis makoili siinä, kun mä tein meille lounasta. Kun ei se ole mikään "mies", vaan ystävä. Tämän mä aion kertoa illalla. ap
Myönnän, että itsekin pahastuisin ja epäilisin, jos "meidän vuoteellamme" makailisi joku nainen. Kaverit pysyköön sohvalla. Miksi, oi miksi, et voi tämän vertaa kunnioittaa miestäsi? Katsos kun suhteessa kaikki ei voi mennä kuten sinä haluat.
Mikä merkitys sillä on, onko ystävä mies vai nainen? Tämäkin on kaverini yli kymmenen vuoden ajalta. Ei kai se kenestäkään, eli minusta, tee vähemmän viisasta ja ihanaa? ap
No TOTTAKAI viisas ihana muru tuo kotiin MIEHEn vaikka se onkin ihan ystävä vaan. (Joku niistä ketä oon kuitenkin pannut joskus...?)
mustasukkaisuutta miehesi työkaverista (olivat joku ilta jossain työjutussa ja avauduit palstalle). Omassa mustasukkaisuudessasi et ollenkaan osannut olla näin avarakatseinen kuin mitä mieheltäsi odotat.
Ja tämä kiireinen jakso menee ohi ihan tietyllä päivämäärällä.
Meillä on yhteistä historiaa takana, joten kyllä mä tiedän. Eikä mua ole luotu paneskelemaan ristiin rastiin vaan rakastamaan. En mä ole enää teinityttö.
ap
Mulle vain oli yllätys, että tällainen jakso tulee elämään heti, kun me ollaan menty kihloihin ja muutettu virallisesti yhteen. Mä tiedän, että se menee ohi, mutta kyllähän se kyllästyttää. ap
Kamoon, Muru, katso nyt peiliin. Sut on luotu liehumaan miesten kanssa, pokailemaan, pelailemaan ja flirttaamaan. Eikä kotiorjaksi himaan kun ukko huitelee luultavasti toisten hameiden perässä. Et sä voi sille Mickeä ja beerappua hyvittää ikinä kuitenkaan, joten mitäpä jos suosiolla eroaisitte ja jatkaisitte elämäntapaa, joka TEILLE KUMMALLEKIN ON LUONTAINEN, eli paneskelisiitte ristiinrastiin ettekä leikkisi kotia? Pieleen tulee nimittäin menemään, olen tästä 110% varma.
En kyllä järjestänyt mitään parisuhdedraamaakaan. Meni ohi.
ap
Mikä merkitys sillä on, onko ystävä mies vai nainen? Tämäkin on kaverini yli kymmenen vuoden ajalta. Ei kai se kenestäkään, eli minusta, tee vähemmän viisasta ja ihanaa? ap
No TOTTAKAI viisas ihana muru tuo kotiin MIEHEn vaikka se onkin ihan ystävä vaan. (Joku niistä ketä oon kuitenkin pannut joskus...?)
mustasukkaisuutta miehesi työkaverista (olivat joku ilta jossain työjutussa ja avauduit palstalle). Omassa mustasukkaisuudessasi et ollenkaan osannut olla näin avarakatseinen kuin mitä mieheltäsi odotat.
En kyllä järjestänyt mitään parisuhdedraamaakaan. Meni ohi. ap
Mikä merkitys sillä on, onko ystävä mies vai nainen? Tämäkin on kaverini yli kymmenen vuoden ajalta. Ei kai se kenestäkään, eli minusta, tee vähemmän viisasta ja ihanaa? ap
No TOTTAKAI viisas ihana muru tuo kotiin MIEHEn vaikka se onkin ihan ystävä vaan. (Joku niistä ketä oon kuitenkin pannut joskus...?)
mustasukkaisuutta miehesi työkaverista (olivat joku ilta jossain työjutussa ja avauduit palstalle). Omassa mustasukkaisuudessasi et ollenkaan osannut olla näin avarakatseinen kuin mitä mieheltäsi odotat.
tunteita voi syntyä vaikkei syytä olisi.
Ei ole viisasta tuoda "vieraita" miehiä sinun ja miehesi vuoteeseen - etenkin jos olet antanut miehesi ymmärtää olevasi yksin kotona.
Ihan vilpittömästi, miten itse kokisit tilanteen, jos miehesi kertoisi olevansa yksin kotona ja löytäisitkin saapuessasi jonkun naisen vuoteeltasi?
Hyvä avioliitto vaatii ymmärrystä - oman kumppanin tunteiden ymmärrystä ja sitä, että välttää loukkaamasta tätä.
Onnea teille! Avioliitto ei ole mikään helppo juttu.
että te ette ole yhteensopiva pari. Yhteiselämän ei pitäisi ainakaan oman filosofiani mukaan olla hirveän hankalaa. On ihmisiä, joiden kanssa kaikki loksahtaa kohdalleen ihan itsestään. On myös mahdollista, että se keväinen juttu on tehnyt teille isosti vahinkoa, ja että ette siitä toivu. Aina suurinkaan rakkaus ei riitä.
vaikka pääosin yhdessä nukuttiinkin. Kummallakin oli oma asunto.
Kyllä mä ymmärrän, että mies yllättyi, kielteisesti. En laittanut sitä kaveria sinne sänkyyn makoilemaan, vaan hän oli siihen mennyt, kun mä touhusin keittiössä. Siinä tilanteessa en tullut varjelleeksi meidän vuodettamme. Olisi varmaan pitänyt. Ystävä kun on monet kerrat ennenkin loikoillut mun sängyssäni. On varmaan enemmän makaavaa kuin istuvaa tyyppiä. Enkä kyllä tykkäisi itsekään. En ollut sanonut miehelle olevani yksin kotona, kerroin vain, että lähdin aikaisin töistä.
Tämä nyt oli tällainen tilanne, jossa mulla ei vain tullut mieleen. Mutta mä en halua kulkea varpaillanikaan. Yritin sitä, mutta en ollut tyytyväinen.
ap
En kyllä järjestänyt mitään parisuhdedraamaakaan. Meni ohi. ap
Mikä merkitys sillä on, onko ystävä mies vai nainen? Tämäkin on kaverini yli kymmenen vuoden ajalta. Ei kai se kenestäkään, eli minusta, tee vähemmän viisasta ja ihanaa? ap
No TOTTAKAI viisas ihana muru tuo kotiin MIEHEn vaikka se onkin ihan ystävä vaan. (Joku niistä ketä oon kuitenkin pannut joskus...?)
mustasukkaisuutta miehesi työkaverista (olivat joku ilta jossain työjutussa ja avauduit palstalle). Omassa mustasukkaisuudessasi et ollenkaan osannut olla näin avarakatseinen kuin mitä mieheltäsi odotat.
tunteita voi syntyä vaikkei syytä olisi. Ei ole viisasta tuoda "vieraita" miehiä sinun ja miehesi vuoteeseen - etenkin jos olet antanut miehesi ymmärtää olevasi yksin kotona. Ihan vilpittömästi, miten itse kokisit tilanteen, jos miehesi kertoisi olevansa yksin kotona ja löytäisitkin saapuessasi jonkun naisen vuoteeltasi? Hyvä avioliitto vaatii ymmärrystä - oman kumppanin tunteiden ymmärrystä ja sitä, että välttää loukkaamasta tätä. Onnea teille! Avioliitto ei ole mikään helppo juttu.
että joku toinen mies on tunkenut hänen reviirilleen.
En tarkoita tätä pahalla, mutta sinun on ehkä opittava ajattelemaan kotiasi selkeämmin teidän yhteisenä kotinanne; sinne ei välttämättä aina voi tuoda ihmisiä puolisolta kysymättä. Enkä tarkoita nyt mitään alistumista ja kavereista luopumista vaan ihan sen asian sisäistämistä, että kotisi on nyt myös miehesi koti etkä voi enää siellä olla aina ihan samoin kuin yksin asuessasi - toivottavasti ymmärrät. Kurjinta olisi, jos miehesi kokisi vaan asuvansa sinun asunnossasi, pikkuisen vieraana, joka ei voi koskaan tietää mikä mies retkottaa sohvalla tai sängyllä odottamassa, kun hän saapuu.
Mä tiedän ja tunnen sydämessäni, että meidän kuuluu olla yhdessä. Olisi kuulunut olla ihan aina. Mä olen oppinut virheistäni. Varmasti.
Ei tämä ole "hirveän hankalaa". Tiedän, että tavoittelen aina täydellisyyttä, suhteeltakin, vaikka se ei ole realistista. Meillä on suurta rakkautta, jota ei saa heittää hukkaan.
ap
että te ette ole yhteensopiva pari. Yhteiselämän ei pitäisi ainakaan oman filosofiani mukaan olla hirveän hankalaa. On ihmisiä, joiden kanssa kaikki loksahtaa kohdalleen ihan itsestään. On myös mahdollista, että se keväinen juttu on tehnyt teille isosti vahinkoa, ja että ette siitä toivu. Aina suurinkaan rakkaus ei riitä.
Mä tiedän ja tunnen sydämessäni, että meidän kuuluu olla yhdessä. Olisi kuulunut olla ihan aina. Mä olen oppinut virheistäni. Varmasti.
Ei tämä ole "hirveän hankalaa". Tiedän, että tavoittelen aina täydellisyyttä, suhteeltakin, vaikka se ei ole realistista. Meillä on suurta rakkautta, jota ei saa heittää hukkaan.
ap
että te ette ole yhteensopiva pari. Yhteiselämän ei pitäisi ainakaan oman filosofiani mukaan olla hirveän hankalaa. On ihmisiä, joiden kanssa kaikki loksahtaa kohdalleen ihan itsestään. On myös mahdollista, että se keväinen juttu on tehnyt teille isosti vahinkoa, ja että ette siitä toivu. Aina suurinkaan rakkaus ei riitä.
ja silti tämä onni ja suuri rakkaus ei näy sun teksteissä....
Enkä missään tapauksessa halua, että mieheni tuntee itseään vieraaksi omassa kodissaan. Olisin kertonut etukäteen, että mulla on vieras, jos olisin tiennyt, että hän tulee käymään kotona niin aikaisin. Hänen piti tulla vasta myöhemmin.
Olen ajatellut, että ehkä meidän pitäisi luopua tästä asunnosta ja hankkia uusi, yhteinen, jossa ei ole kummankaan vanhaa historiaa. Mutta en mä voi alkaa lupaa kysyä ystävien kanssa ajan viettämiseen, kun mies on itse poissa kotoa. Ja mun ystävistäni moni on mies, se pitää vain kestää.
ap
että joku toinen mies on tunkenut hänen reviirilleen. En tarkoita tätä pahalla, mutta sinun on ehkä opittava ajattelemaan kotiasi selkeämmin teidän yhteisenä kotinanne; sinne ei välttämättä aina voi tuoda ihmisiä puolisolta kysymättä. Enkä tarkoita nyt mitään alistumista ja kavereista luopumista vaan ihan sen asian sisäistämistä, että kotisi on nyt myös miehesi koti etkä voi enää siellä olla aina ihan samoin kuin yksin asuessasi - toivottavasti ymmärrät. Kurjinta olisi, jos miehesi kokisi vaan asuvansa sinun asunnossasi, pikkuisen vieraana, joka ei voi koskaan tietää mikä mies retkottaa sohvalla tai sängyllä odottamassa, kun hän saapuu.
Joku moitti sitä, että mä olen liian kiltti.
Tein tänään pienen episodin jälkeen päätöksen olla hissuttelematta ja elää ihan omaan tahtiini niin kauan kuin miehen kiireinen jakso kestää. Ei tyhjä asunto mua kaipaa.
Lähdin töistä jo puolen päivän jälkeen ja tapasin ystäväni. Tulimme sitten meille ja kihlattuni piipahti kesken päivän kotona. Tajusin, että nyt ollaan menossa väärään suuntaan, kun mieheni ihmetteli, miksi hänen sängyssään on mies (ja sanoi vielä tyylikkäästi "mitä vittua"). Ystäväni siis makoili siinä, kun mä tein meille lounasta. Kun ei se ole mikään "mies", vaan ystävä. Tämän mä aion kertoa illalla.
ap