HS: psyykkisesti sairaat lapset vievät opettajien ajan

Niiden lisäksi on aistiongelmia, omatoiminnanohjauksenvaikeutta jne. ja kun nämä pistää sitten samaan muiden sairauksien kanssa, niin PAM! Kotona eletään tavallista, suomalaista arkea iloineen ja suruineen. Minä olen kotona lapsen vuoksi (ei pärjää ilman aikuista, yksin ollessaan saa typeriä ideoita ja voi tehdä vaikka mitä), isänsä käy töissä. Parhaamme ollaan yritetty, monesti itketty väsymyksestä ja epätoivosta...kun kehitystä tapahtuu, sitä tapahtuu hyvin vähän kerrallaan ja samalla otetaan parissa jutussa takapakkia. Lapsi ei ole vieläkään yökuiva, ei nukahda ilman lääkitystä, on rakenteellista vikaa jne.



Kasvatustyylimme (tiukka, selkeät rajat ja paljon rakkautta, tietynlainen puhetapa, päivärytmin apuna kuvalliset kortit..) on tsekattu mm. Lastenlinnan ja perheneuvolan toimesta eikä siinä nähty mitään huomauttamista. Kaikkeen ei vaan löydy aina syytä, ainakaan kotoa: meillä on vielä niin, että kotosalla lapsen kanssa sujuu mukavasti kunhan tietyistä jutuista pidetään kiinni, mutta koulu on yhtä helvettiä viikosta toiseen eikä mikään määrä apukeinoja tunnu auttavan. Sairaalakoulu tulee varmaan eteen lähiaikoina.



t. viime sivulta kauhistunut erityislapsen äiti

Tästä kommentista tulee varmasti kamala älämölö ja nykyistä lakiakin olen rikkomassa, mutta:



Olen jo pitkään miettinyt, miksi luokissa ei ole tallentavaa kameraa, jonka lähetystä vanhemmat voisivat halutessaan seurata? Siinä kertyisi aineistoa sekä opettajalle, lapsille että vanhemmille siitä, mitä luokassa todella tapahtuu. (Lapset jaksavat olla kamerakoreita vain pari päivää ja sitten kamera unohtuu.)



Ei tarvitsisi ongelmatapauksissa luottaa eri osapuolten sanaan, kun asiat voisi tarkistaa nauhalta.

Integroiminen tai erityisluokat ovat molemmat ok JOS resursseja olisi tarpeeksi!



Itse kannattaisin mallia, jossa luokkakokoja pienennettäisiin ja e-lapsia integroitaisiin tavallisiin luokkiin ja jokainen luokka johon olisi integroitu erityislapsi/ -lapsia saisi luokkakohtaisen avustajan. Kaikille luokanopettajille pakolliseksi erityispedagogiikan opinnot.



Tuosta hyötyisivät kaikki: ei ole olemassa ekaluokkalaista joka ei hyötyisi pienestä ryhmäkoosta ja "ylimääräisestä" aikuisesta luokassa!

Lapset voivat oireilla psyykkisest todella pahastikin, esim. olla erittäin väkivaltaisia itseään tai muita kohtaan tai esim. 9 v. voi kakata tahallaan housuun. Kuitenkin vanhemmat ovat sitä mieltä että ei heissä ole mitään vikaa ja lapsi on "vielä vähän lapsellinen".

Juuri näin! Tuossa Hesarin jutussakin oli ihan selvällä suomen kielellä, että ongelmia on hoitojärjestelmän LISÄKSI myös siinä, että vanhemmat voivat estää koko hoidon! Jos vanhemmat eivät halua lastaan erityisluokalle tai psykiatriseen hoitoon, he voivat sen estää.

Lainaus Hesarin jutusta: "Tilanne päättyi oppilaan kannalta traumaattisesti huostaanottoon ja sitä kautta hoitopaikan saamiseen. Mietin vain, miten paljon vähemmän traumaattinen tilanne olisi ollut jos oppilas olisi päässyt asianmukaiseen hoitoon ajoissa."

Eli viimeisenä keinona lapsi voidaan ottaa huostaan ja sitten hänet saadaan hoitoon, vanhemmista huolimatta.

Mietin vain sitä, kuinka kauheat kotiolosuhteet jollain lapsiparalla ovat olleet, jos hän hermostuu aina, kun koululuokassa "käsillä tehdään jotain." Joskus näiden oireilujen takana on kammottavia perheolosuhteita, eikä se katso yhteiskuntaluokkaa.

Vanhemmat vielä pahentavat lastensa ongelmia kieltämällä niiden olemmassaolon ja estämällä kaikki tukitoimenpiteet ja sairaanhoidon.

Kuulostaa alukperäisen jutun perusteella ADHD-muksulta, jolla on jotain koordinaatio-ongelmia ja aggressiot herää kun kädet ei tottelekaan aivoja. Purkaa sitten kiukkunsa ja turhautumisensa riehumalla. Ei välttämättä johdu ollenkaan kodista, että olisi lyöty sormille jos itse yrittää jotain askarrella. Monesti keskittymishäiriöisten lasten vanhemmat satsaavat moninkertaisesti aikaa ja vaivaa jälkeläistensä ohjaamiseen, mutta neurologista syytä ei voi korjata pelkällä välittämisellä, vaan monesti dopamiinitasot normalisoiva lääkitys on lapsen kannalta paras vaihtoehto. Dopamiinivajauksesta kärsivä teini helposti sortuu itselääkintään, alkoholi ja kannabis auttavat "säätämiseen" jonkin verran ja nuori tuntee itsensä normaaliksi, ajatus kulkee harhailematta, mutta amfetamiini on ensikokeilusta lähtien ADHD:lle täydellinen huume, johon syntyy valitettavan usein pysyvä suhde. Pieni amfetamiiniannos tosiaan korjaa välittäjäaineiden tason normaaliksi, ja toisin kuin meitä neurotypaalisia, se auttaa _rauhoittamaan_ ADHD:ta. Igorin tukusta piritorilta hankittu omalääkintä vaan ei ole tasalaatuista, ja addiktion myötä annokset kasvavat, ja keskittymishäiriöisellä on monesti valmiiksi kicksejä hakeva persoonallisuus - seurauksena päiväkausien poreilut, huumekoukku ja syrjäytyminen. Vielä 2000-luvun alkupuolella ei ollut mahdollisuutta ADHD:n lääkehoitoon, ja aivan liian moni häirikkö alkoi itselääkitä tuhoisin seurauksin.

kuluttua joku tutkija huomaa näitten rokotusten aiheuttavan lapsille hermostollisia sairauksia! Todella pelkään!

näistä oireilijoista on asiat pielessä monella sektorilla. On ehkä neurologista ongelmaa mikä aiheuttaa haasteita arkeen MUTTA monilla on ongelmia myös kotona. Esim. adhd on vahvasti perinnöllinen (70%) joten monella adhd-lapsella on vanhempi jolla on myös adhd (suurin osa diagnosoimattomia).

Usein lapsi saa diagnoosin myöhään ja vanhemmat ovat taistelleet oman jaksamisen kanssa haastavaa lasta kasvattaen jo vuosia lapsen tilanteen samalla huonontuen. Jokainenhan tietää mihin se johtaa.

Lopulta tilanne kriisiytyy, lapsi alkaa oireilla psyykkisesti ja vanhempien voimat on käytetty loppuun. Ja siinä sitten pitäisi jaksaa olla aktiivinen ja vaatia lapselle hoitoa kun arjesta selviytyminen on jo haastavaa?



Näitä ongelmia ei pysty ratkomaan ellei sitä apua aleta tarjota jo vuosia aikaisemmin. Neuvolan/ päivähoidon pitäisi pystyä tunnistaaman paremmin ne perheet missä apua tarvitaan ja sitä apua pitäisi olla saatavilla!!! Tällä hetkellä tilanne on se, että apua on vaikea saada, mutta myös se huolestuttaa että varhaiskasvatus ei useinkaan näe rooliaan lastensuojelun kumppanina. Lastensuojeluilmoitusten tekoa lykätään usein liian pitkään tai niitä ei tehdä lainkaan.

joka oli tokassut oman ekaluokkalaisen lapsensa opettajalle, että "yrittäkäähän vaan pitää kuria sille, siitä teille maksetaan". Jos asenne on jopa joillakin opettajilla tämä, niin mikä se on sitten maallikkovanhemmilla...

että saadaan huomiota vähän provosoivasti vaalien alla, joillekin tietyille.



Oma lapseni on myös Helsingissä erityisluokalla ja kaikki muutkin hänen päiväkodin erityisryhmästään menivät erityisluokille, eikä niissä millään ole tuollaista kuin Hesarin kirjoituksessa.



En siis usko ihan täysin tätä juttua.

Joukolla maksamaan avustuksia ja veroa eristäytyneille, syrjäytyneille, pakkohoitoon joutuneille ym.

Suomessa määrätään lapsille tosi kitsaasti esim. keskittymiseen auttavia lääkkeitä, vaikka niille olisi todellinen tarve. Minun lapseni oli 4,5-vuotias kun sai nukahtamislääkkeeksi melatoniinin, pienimmällä mahdollisella annostuksella...sitä ennen kärsittiin vuosia mm. unissakävelystä, painajaisista, kauhukohtauksista... väittäisin, että tässä maassa luotetaan liikaakin vanhempien sietokykyyn ja sitten ongelmat kärjistyvät kun kukaan ei enää jaksa.

Kun peräänkuulutat lisää lääkintää pienille lapsille (!). Lääkkeet ovat aina synteettisiä elimistöön kuulumattomia myrkkyjä - eräänlaisia laillistettuja huumeita if you will, pieni lapsi vasta opettelee olemaan oma itsensä ja oppii elämää varten monia tärkeitä taitoja kuten tunnesäätelyä ja pelkojen hallintaa. Lääkitse siinä nyt sitten herkässä vaiheessa matalan kynnyksen ongelmissa, ja pian meillä on sen mittaluokan ongelmia, että Jokelat yms. kalpenevat sen rinnalla.

Minusta on joka kerta yhtä uskomatonta nähdä näin "pihalla" tosiasioista olevia äitejä; onko se lapselle lääkityksen vaatiminen vain sitä omaa huomiohakuisuutta? Eräänlaista "katsokaa kuinka rankkaa minulla on" -pikkusieluisuutta?

Lapset ovat erilaisia, ja vaiheita tulee ja menee lapsen kehittyessä - normaalia! Antakaa lastenne kasvaa ja elää rauhassa!

Olen oikeasti sitä mieltä että ruumiillinen kuritus luvalliseksi niin suurin osa näistä häiriköistä saataisiin kuriin.



Hakkaaminen ja lyöminen on eri asia kuin kevyt ojentaminen kuten tukkapölly tai luunappi ja vitsa kintuille.



Nyt on sukupolvi vanhempina joita ei ole kuritettu ja tässä on tulos, heidän jälkikasvunsa se rähinöi.



Niistä perheistä joilla on selkeät säännöt ja kuria jota totellaan - lue vanhemmilla auktoriteettia - heidän lapset osaavat käyttäytyä.



Nuoret ovat tottuneet että sanotaan mitä sylki tuo suuhun ja aivan milloin tahansa - sama meno niillä on kotonaan.

Opettajat eivät saa edes puolustautua hyökkäyksiltä, koska silloin tulee kova rangaistus!

Olen oikeasti sitä mieltä että ruumiillinen kuritus luvalliseksi niin suurin osa näistä häiriköistä saataisiin kuriin.

Hakkaaminen ja lyöminen on eri asia kuin kevyt ojentaminen kuten tukkapölly tai luunappi ja vitsa kintuille.

Nyt on sukupolvi vanhempina joita ei ole kuritettu ja tässä on tulos, heidän jälkikasvunsa se rähinöi.

Niistä perheistä joilla on selkeät säännöt ja kuria jota totellaan - lue vanhemmilla auktoriteettia - heidän lapset osaavat käyttäytyä.

Nuoret ovat tottuneet että sanotaan mitä sylki tuo suuhun ja aivan milloin tahansa - sama meno niillä on kotonaan.

Ei ne leijonamotkaan nuollen niitä pentujaan kasvata, vaan nappaavat niskasta kiinni niin että pentu muistaa seuraavan kerran olla tekemättä typeryyksiä. Pahoinpitely on väärin, mutta karu fakta on se, että tämä lässynlässyn meininki on vienyt auktoriteettien kunnioituksen perseelleen...

hyvä, etteivät Espoon ja Helsingin pomot vähätelleet ongelmaa kuten Vantaalla on tehty.



Joku voisi tehdä jutun siitä, kuinka tavislapsilla menee luokassa, jokka väkivaltainen oppilas riehuu ja ope käyttää aikansa hänen taltuttamiseensa.



Meidän kunnassamme aggresiiviset lapset eivät kuulu oikein kenellekään; ei koulupsykologille, ei kuraattorille, ei lastensuojelulle (jos perheessä ei ole ongelmia), ei lääkärille (koska lääkärejä ei ole esim. kouluissa)... Käytännössä aggresiivisen lapsen "hoito" on opettajan vastuulla.

Niitä hän jakeli 70-luvulla kouluissa tarkoituksenaan vallankumous koulujärjestelmässä.Onnistuivat hyvin siinä.Tämä on sitä samaa jatkumoa. Opettajilta valta pois ja kaikki oikeudet lapsille. Se oli 70-luvun sanoma ja nyt niitetään tuloksia. Missään Euroopassa ei ole näin rappiolla olevaa oppilasainesta.

mikäli aggressiot uhkaavat nuoruusiän kehitystä ja koulu on hyvin tärkeä osa siinä kehityksessä. Vaikka kotona mee hhvin mutta jos koulussa lyödään ihmisiä, siihen puututaan. Moni lähtee koulukotiin.

oireilevan lapsen äitinä haluaisin tuoda tähän keskusteluun vielä yhden näkökulman lisää...

Voitteko edes kuvitella, miltä tuntuu katsoa vierestä kun oma lapsi vajoaa yhä syvemmälle ongelmiinsa, eikä apua saa mistään? Minä teen tasan tarkkaan kaikkeni ja enemmänkin jotta lapsella ei olisi niin paha olla :(

Apua ei mistään saa, meitä pallotellaan kaikennäköisten "tahojen" välillä eikä kukaan suostu ottamaan hoitovastuuta. Olen nyt kaksi vuotta taistellut jotta saisimme apua. Voimat alkavat olla todella loppu, ja lapsen käytös pahenee koko ajan. Vielä ei ole satuttanut muita kuin itseään, mutta se lienee vain ajan kysymys.



Ei, minäkään en haluaisi että lapseni on luokan häirikkö. En haluaisi, että hän hajoaa omaan pahoinvointiinsa ja siinä sivussa menettää ystävänsä ja tulevaisuutensa. Haluaisin takaisin sen iloisen, kekseliään, hellän ja touhukkaan pojan joka minulla oli vielä kolme vuotta sitten. Sen pojan josta olisi voinut tulla mitä vain.

Käsityksesi koulumaailmasta on aika naiivi.

mikäli aggressiot uhkaavat nuoruusiän kehitystä ja koulu on hyvin tärkeä osa siinä kehityksessä. Vaikka kotona mee hhvin mutta jos koulussa lyödään ihmisiä, siihen puututaan. Moni lähtee koulukotiin.

Valtion tulisi kustantaa häirikkölasten aivokuvantaminen jolloin lääkitys saataisiin kohdennettua oikealle alueelle. Tämä olisi koko yhteiskunnan etu, koska ADHD alkaa olla niin yleinen sairaus (koululuokassa saattaa olla lähemmäs 10 ADHD-lasta joista monen oireet eivät ole niin selviä. Jotkut ovat päällisin puolin hyvinkin rauhallisia jne).

Minkälaisista muutoksista ajattelit tulkita näistä radiologisen tutkimuksen kuvista lapsen ADHD:ta?

Tässä armottomassa tasapäistämisen yhteiskunnassa ADHD on oikea muotidiagnoosi, koska sen alle saadaan näppärästi niputettua kaikki vähänkin "luonnetta" enemmän omaavat lapset - tilanteissa, joissa esim. Italiassa kaikki olisi vielä laskettavissa ihan normaaliin lapsen ja ylipäätään ihmisen käytökseen.

Tämä yhteiskunta on kyllä sairas; tunnevammaisten vanhempien lapset oireilevat ja ratkaisukeinoksi ehdotetaan yllätys yllätys lisää kontrollia ja tunneilmaisun kuolettamista. Sitten ihmetellään miksi meillä sairastetaan niin paljon psyk.sairauksia.

Opetelkaa tuntemaan ja sietämään kaikkia tunteita, sieltä se elämä alkaa kirkastua.

oireilevan lapsen äitinä haluaisin tuoda tähän keskusteluun vielä yhden näkökulman lisää...

Voitteko edes kuvitella, miltä tuntuu katsoa vierestä kun oma lapsi vajoaa yhä syvemmälle ongelmiinsa, eikä apua saa mistään? Minä teen tasan tarkkaan kaikkeni ja enemmänkin jotta lapsella ei olisi niin paha olla :(

Apua ei mistään saa, meitä pallotellaan kaikennäköisten "tahojen" välillä eikä kukaan suostu ottamaan hoitovastuuta. Olen nyt kaksi vuotta taistellut jotta saisimme apua. Voimat alkavat olla todella loppu, ja lapsen käytös pahenee koko ajan. Vielä ei ole satuttanut muita kuin itseään, mutta se lienee vain ajan kysymys.

Ei, minäkään en haluaisi että lapseni on luokan häirikkö. En haluaisi, että hän hajoaa omaan pahoinvointiinsa ja siinä sivussa menettää ystävänsä ja tulevaisuutensa. Haluaisin takaisin sen iloisen, kekseliään, hellän ja touhukkaan pojan joka minulla oli vielä kolme vuotta sitten. Sen pojan josta olisi voinut tulla mitä vain.

Jossa kaikki saavat tarvittavan avun ja hoidon. Mutta sitten kun omalle lapselleen ei saa niin se on aika kova pudous maanpinnalle. Näitä "väliinputoajia" on paljon. Voimia sinulle.