Tampereella päiväkodissa eilen tutustumassa :-(
Huh että kylmää... ennen olen huvittuneenakin lukenut täältä av:lta näitä päiväkoti" kauhujuttuja" , mutta eilen kyllä totesin ne todeksi itsekin. Oltiin lapsen kanssa tutustumassa päiväkotiin, joka oli todella kehuttu paikka. Enpä tiedä sitten minkä takia, itse olin niin järkyttynyt että soitin juuri äskön, että valitettavasti en voi lastani moiseen paikkaan tuoda. Kerroin johtajalle kaiken näkemäni ja arvostelemani asiat, ja hän vaan voivotteli että näin se on tässä maassa.
Tässä vain pari asiaa:
Ryhmän hoitajat arvostelivat lasten vaatteita koko ajan puettaessa. Yhdelle sanottiin, että voi miten venyneet pikkuhousut sulla on, sanos äidille että heittää ne menemään. (tytöllä oli aivan hyvännäköiset siistit pikkuhousut, joissa kuminauha näytti olevan vähän löystynyt...) Toiselle lapselle hoitaja sanoi todella ärsyttävään äänensävyyn: Mitkä ihmeen rukkaset äitis on sulle tänään laittanut, niin isot ettei käsissä pysy, taitaa olla isoveikan vanhat?!
Sama jatkui koko pukemisen ajan, kun lasten vaatteita arvosteltiin, ja kaikilla näytti omasta mielestäni olevan todella asialliset siistit vaatteet. Mua oksetti tuo vähättely.
Ulkona pienten ryhmä oli SÄÄLITTÄVÄÄ katseltavaa. 2 noin 1-vuotiasta poikaa itki KOKO AJAN ulkoilussa, jossa olimme yli tunnin mukana lapseni kanssa. Hoitajat VÄISTYIVÄT kun lapset taapersivat lumessa heitä kohti syliä kaivaten. Käänsivät selkänsä ja kiitivät oikein pois kun huomasivat että lapsi lähtee tulemaan kohti. Ivalliseen sävyyn sitten nauroivat minulle, että " noi kaks nyt on tollaisia, poraavat aina koko ulkoilun ajan. Kyllä niitten pitää tajuta ettei niitä kukaan voi sylissä kantaa koko aikaa" Tuntui aivan järkyttävälle katsella tilannetta. Taaperot itkivät aivan täysillä, toinen itki niin paljon että alkoi kakoa ja nyyhkytti. Räkää valui suussa asti ja tilanne tuntui todella kaamealle. Hoitajat vaan juorusivat keskenään eivätkä piitanneet yhtään. Taas sitä tajusi, että ei ne välitä niistä lapsista paskaakaan, lapset ovat vaan heille jotain välineitä siinä työssään....
AIka karua on kun elämän raadollisuus pitää opettaa jo 1-vuotiaalle tyylillä: ei kukaan sinusta välitä eikä ehdi ottaa syliin. Opi ja totu tähän laitostouhuun muiden mukana niin pärjäät elämässä. Jaiks. Itkin kun lähdin paikalta ja mietin, että tajuaako noiden pienimpien vanhemmat mitä siellä päivän aikana tapahtuu ja että lapset todella itkevät täysin yksin siellä päivässä tuntitolkulla :-(
Kommentit (204)
kenen selkä ja kädet kestää pitää tuollaista n. 15kg painavaa lasta sylissä koko ulkoilun ajan?? Tai edes puolet siitä? Sanon rehellisesti että minun ei. Eli se pieni itkee välillä siellä maassa. Välillä sylissä. En voi olla kumartuneena koko ajan sen pienen puoleen maahan ja lohduttaa, sillä silloin jää vahtimatta ryhmän 11 muuta lasta.
Ja kyllä minä joskus ääneen ihmettelen, että ohhoh, unohtikos äiti ne paremmat sukkaset tänä aamuna kun yksivuotiaalla on rukkaset kokoa eskarilaienn ja ulkona pitäisi pystyä leikkimäänkin.
Tervetuloa ihan realismiin, päiväkoti on laitoshoitoa vaikka eihän se kivalta tunnu sitä sanoa.
siellä maassa makuuttaa?? Näillä keleillä voi vetää pulkassa, istuttaa rattaissa ja kärräillä.. Ei sinne maahan tarvitse sitä vuoden ikäistä jättää persettään palelluttamaan.
Isompien ryhmästä en kyllä tiedä, mutta ainakin siellä pienillä oli todella ikävää! Voisivat tulla edes uutta lasta ekalla viikolla eteiseen vastaan... Niin, meidän eskaria tullaan vieläkin tuolla paremmassa päiväkodissa, vaikka on samat hoitajat olleet jo pari vuotta ja tutut lapset siellä.
En ikinä unohda sitä riemunkiljahtelua sen yhden lapsen poissaoloilmoituksesta. Lapsi oli ihan tavallinen, mutta kovin pieni, kävelytaidoton vielä. Lisäksi Hallilassa oli kaikkea ongelmaa esim. vaatteiden kanssa. Kerran toukokuun alussa, kylmällä ilmalla, mies haki juuri 2-vuotta täyttäneen hoidosta ja lapsi valitteli kylmää. Kotona tuulipuvunhousujen alta löytyi... ei mitään. Missä oli sukkahousut ja sisähousut? Eikä ollut ainoa kerta. Milloin puuttui kintaat, milloin oli haalarin vetoketju 15 senttiä auki pakkasella jne. Nyt meidän pienempi on tuossa paremmassa päikyssä ja aina on ollut puettu kunnolla. Hallilassa hoitokaverin 1-vuotias oli paljaat jalat kumisaappaissa, kun ei kukaan katsonut, että pienelle tulee sukat edes saappaisiin.
Isommalla mahtava ryhmä mutta pienemmän ryhmässä tosi tyly meininki. Olemme jo hakeneet pienemmälle paikkaa yksityiseen pk:in mutta sinne pääsy ei onnistu.:-(
No, lääkärinä varmaan tuon kotiin niin paljon pöpöjä sairaalasta sitten, että en oikeastaan olisi edes lastenhoitoon oikeutettu, pitäisi kai jäädä kokonaan pois töistä... Kyllähän ne lapset alussa sairastivat, mutta niin se vastustuskyky kasvaa, eipä flunssaa kummempaa ole edes ollutkaan. Meillä on ihan loistava päiväkoti. Haen lapset tosi vaihteleviin aikoihin, enkä ikinä ole nähnyt mitään huomautettavaa. Syliä ovat lapset näkyneet saavan, ja kaikki hoitajat on todella mukavia! Harmi, etten paljastumisen pelossa uskalla kertoa tämän ihanan, kunnallisen päiväkodin nimeä.
ettei tuo pöpöjä kotiin!
En ymmärrä, miksi päiväkoteja ei keskustelussa voi nimetä, jos pysyy totuudessa? Itse voin sanoa, että olen nähnyt Akonpuiston päiväkodin hoitajien toimivan lasten kanssa ulkona todella kivasti: lapsia otetaan syliin ja huomioidaan, vaikka toki tädit keskenäänkin välillä ovat jutelleet. Harmi että k.o. päiväkoti lakkautetaan, olisin omani halunnut sinne näkemäni perusteella. Sen sijaan Iidesrannan pk:ssa olen nähnyt ulkona niitä itkeviä pikkulapsia, joita ei ole lohdutettu.
todellakaan viedä päiväkotiin. Niin myös tuosta sun kertomuksesta ymmärsin.
Olen onnekas kun saan hoitaa lapseni 5v, 3v ja 1,5v kotona..
Mutta kyllä tuollaisiin päiväkodin työntekijöihin pitäisi puuttua kovalla kädellä..
EI KANNATA ALLE 5 VUOTIASTA LASTA VIEDÄ PÄIVÄKOTIIN. VANHEMMAT EIVÄT TODELLAKAAN TIEDÄ MILLAISTA UHKAILUA JA KIRISTYSTÄ LAPSET SIELLÄ KOKEVAT, PIENEMMISTÄ PUHUMATTAMAKKAA. EI IHME JOS LAPSET IRKEVÄT ÖISIN , VOIVAT PAHOIN JNE. KYLLÄ TYÖNTEKIJÄT HYMYILEVÄT ILOISESTI KUN VANHEMMAT TULEVAT 2LOPULTAKIN2 LAPSET HAKEMAAN KOTIIN.JOKU YHDISTYKSEN ,2IDEOLOGINEN2 PK VOISI SOPIA PAREMMIN.PIENEN LAPSEN PAIKKA ON KOTONA JA PUISTOSSA VOI TAVATA KAVEREITA.MINULLA ON SEKÄ VANHEMPANA ETTÄ TYÖNTEKIJÄNÄ PITKÄ KOKEMUS, EI KAIKIEN TARVITSE TEHDÄ SAMOJA VIRHEITÄ!
Kuulostaa tutulta. Tuotahan se päiväkotielämä on tänä päivänä.
Eiköhän nuo selkä- ja muut vaivat johdu työntekijöiden liikkumattomuudesta, huonosta fyysisestä kunnosta jolloin esim. vatsa- ja selkälihakset on surkeassa kunnossa. Sitten työ on heille fyysisesti liian raskasta ja kaikesta sairastelusta syytetään työtä vaikka oma passiivisuushan se syypää on.
on siinä Kalevan hautausmaan vieressä. Ja todellakin nämä tapaukset eivät ole mitään yksittäisiä vaan joka päivä kun lapsia pihalla näen on sama meno. Aina joku itkee jossain päin, aina löytyy joku riitelevä kaksikko/kolmikko, joskus lyövät toisiaan muutenkin kuin nyrkein. Hoitajat eivät koskaan ole lasten seurassa vaan sivustalla keskenään juttelemassa. Hoitajia näyttää olevan 3-4 pihalla kuitenkin aina.
Käsittääkseni tuo päiväkoti on se, jossa lapset voivat olla pitkään illallakin hoidossa. Eikös se Teerentien päiväkoti ole siellä vähän niin kuin hautuumaan takana?
juu, siellähän se ja eri paikka kuin Kalevankankaan pk. Myös meillä hyvät muistot Teerentieltä. Jonot vaan on pitkät joten kannattaa ilmoittaa lapsi jokseenkin heti syntymän jälkeen sinne (tosin saimme paikan lyhyemmälläkin jonotuksella). Ja ruoka on hyvää, kunnollista paikan päällä tehtyä ja oli ainakin silloin luomua. Ikäraja 3v.
Kyllä huonosta päiväkodista kannattaa ja pitääkin tehdä ilmoitus korkeammalle taholle.
Valitettavasti olen nähnyt useammassakin paikassa vastaavaa menoa. On paljon välinpitämättömiä lastenhoitajia, joilla on asennevamma työhönsä nähden: eivät ota itkeviä lapsia syliin, eivät muutenkaan kohtele ystävällisesti. Kylmiä ihmisiä ja alalle sopimattomia.
meno eräässä lähes keskustan päiväkodissa.
Tutustuessa oli 11 astetta pakkasta. Vauva (ei osannut kävellä) oli törkätty lumeen istumaan, tippui siitä lumen sulattamaan kaivoon eli lunta niin paljon että sellaisen ruskean kanneen päältä oli sulanut valtavasti lunta pois. No eipä sitä kukaan hoitajista huomannut kun olivat pihan perällä sumpussa. Nostin itse vauvan sieltä sitten pois. Noin 2 v meinasi karata pyykkiä hakeneen miehen avatessa portin, sillä oli niin isot kantamukset ettei huomannut perässä tulevaa poikaa, kävin sitten hakemassa pojan ettei menn tielle. Tätäkään hoitjat eivät tiedä sillä oliat pihan perällä höpöttämässä. Keyään hoitajaa ei lapset kiinnostaneet, eikä mun lapsi tai minä vaikka oltiin tutustumassa siellä. Sisällä katoissa oli selkeät kosteusvaurio jäljet. Tuonne en siis vienyt hoitoon.
Itse seuraan erään länsi-tamperelaisen päiväkodin touhua läheltä ja ei mitään valittamista. Hoitajia on melkein enemmän kuin lapsia pihalla, toki välillä juttelevat, mutta ei siellä kukaan edes pienten aitauksessa itke räkä poskella. Sisälläkin olen aikanaan käynyt monesti omani takia (joka siis jo kouluiässä) ja aina oli rauhallinen tunnelma. Tietenkään kaikkea en tiedä, mitä neljän seinän sisällä tapahtuu, mutta ulkona lapset ainakin on ihan rauhallisia ja hoitajat suhtautuvat asiallisesti ongelmiin.
koska kamalimmatkin hoitajat pyrkii yleensä vähän tsemppaamaan kun vanhempia on läsnä
Itse ulkoilin kahden tyttöni kanssa samassa leikkipuistossa päiväkotiryhmän kanssa. Parin viikon jälkeen vaihdoin suosiolla puistoa: jos tädit käyttäytyvät niin huonosti kun paikalla on muita aikuisia, niin mitä se meno on sisätiloissa!
On varmasti hyviä ja välittäviä hoitajia ja varmasti hyviä päiväkoteja, joissa kulttuuri vaatii vähemmän innokkailta hoitajilta kunnioitusta lapsia kohtaan. Mutta kyllä sitä paljon näkee välinpitämättömyyttä ja kylmyyttä ikävä kyllä päivittäin.
Itse en aina jaksa nostaa itkevää ja kiukuttelevaa 14 kiloistani syliin mutta voin kyllä kyykistyä ja antaa halin. Tai seisten taputtaa tai silittää selkää ja jutella lapselle. Ymmärrän työsuojelunäkökohdat mutta asenteesta se on enemmän kiinni!
Lapset tottuvat melkein kaikkeen. Toivottavasti eivät joudu maksamaan siitä liian kovaa hintaa.
sillä minun lapseni on vieläkin siellä???
töissä päiväkodisa ei tuollaista ollut ikinä, Ehken suurin syy ,että et halua luopua lapsestasi. Toisten hoidettavaksi.
Meidän vanhempien olisi hyvä tajuta, että hoitajilla on oikeus riemuita jokaisen lapsen poissaolosta. Hoitajat tekevät työtään, eivätkä lapset ole omia, joita tulisi joka minuutti niin ikävä, että poissaoloa pitäisi itkeä.
Ja kun ajattelee sitä, miten itse olemme iloisia joskus, kun saamme lapsen muualle hoivistamme. Hoitajat kokevat ilon paljon suurempana. Onhan heillä jopa kaksikymmenkertaisesti se määrä lapsia mitä meillä.
Vähän suhteellisuudentajua nyt.
On kyllä kamalaa katseltavaa.
Hoitajat juoruavat ringissä ja pienet itkevät.
Jatkuvaa mäkätystä kuuluu hoitajien suusta kun lasten kanssa ovat.
Pari vuotta sitten näin yhden hoitajan _tupakka_ suussa pienten puolella, ei edes sivussa poltellut.
Meidän lapset eivät onneksi kyseisessä päiväkodissa ole vaan hieman pidemmällä.
En todellakaan olisi lapsiani tuonne laittanut.
Eivät todellakaan ole! Ja kokemusta löytyy. Sekin on Tampereelta ja kahdesta eri pk:sta, toisesta itseltä ja toisesta ystävältäni. Eivät yksityisyys ja kovat mainoslauseet takaa hyvää hoitoa. Lapset ovat päiväkodille bisnestä ja kaikesta säästetään jos voidaan jotta jäisi enemmän voittoa eivätkä vanhemmat kehtaa valittaa, kun se yksityinen on muka niin hyvä. Esimerkiksi turvallisuusasiat saattavat olla rempallaan ja henkilökunta epäpätevää.
En koskaan enää vie lapsiani yksityisiin päiväkoteihin.
on kotona. Muutenkin ovat turha rasite päiväkodeille kun muutenkin ovat niin täynnä.
Vituttaahan se katsoa kun mamma vääntyy vaunujen kans pihalle parivuotiaan kanssa ja jättää sen pihalle ja lähtee kotiin nukkumaan vauvan kanssa.
Mitä virikkeitä se luulee parivuotiaan saavan? Toinen on se, että jos ei mammakaan välitä lapsestaan niin ei siihen jaksa oikein töissäkään paneutua.
Uusi buumi on muuten se, että vanhemmat makaa kesälomalla rannalla ottamassa aurinkoa ja tuovat lapset päiväkotiin. Siihenkin heillä on oikeus.
Meidän vanhempien olisi hyvä tajuta, että hoitajilla on oikeus riemuita jokaisen lapsen poissaolosta. Hoitajat tekevät työtään, eivätkä lapset ole omia, joita tulisi joka minuutti niin ikävä, että poissaoloa pitäisi itkeä.
Ja kun ajattelee sitä, miten itse olemme iloisia joskus, kun saamme lapsen muualle hoivistamme. Hoitajat kokevat ilon paljon suurempana. Onhan heillä jopa kaksikymmenkertaisesti se määrä lapsia mitä meillä.
Vähän suhteellisuudentajua nyt.
Tämä oli meillä vaihtoehtona, mutta saatiin toinen paikka ja luettuani kirjoittamasi järjestetään iltavuorot edelleen niin, ettei vuoropäiväkotiin tarvitsisi vaihtaa.