pohdin eroa, v***ttaa niin
ahdistaa niin että ekaa kertaa kirjoitan tänne. enkä oikein tiedä mistä aloittaisin. jonkin aikaa ollut pahaa mieltä, stressiä, riitaa ja ennenkaikkea väsymystä (valvotuista öistä) ilmassa ja tänään sitte "räjähti". ja räjähtikin kunnolla. kuulin mieheni suusta mm. seuraavaa:
-olen niin pikkusieluinen, että hän harkitsee eroa (olen pikkusieluinen siksi, koska valitin väsymystäni, kun hoidan 1v:n yöheräämiset 100%:sti ja lähden aamulla töihin, mies jää kotiin -> miehen mielestä "tää on elämää kun niitä lapsia on hankittu?!!" ja mä olen "pikkusielu" jonka ei ois pitänyt lapsia hankkiakaan, jos en kerran jaksa. nyt en ole nukkunut 3vkoon heräämättä yössä n.6-7 krt...)
- olen TYHMÄ, TYHMÄ, TYHMÄ (tämä on hänen perus"aseensa" joka riidassa), olen kuulemma täysin tyhmä "käytännön asioissa" (toki hoidan työni ja vapaa-ajalla kotityöt ja lapsen ja kaiken... mutta en tavalla joka häntä miellyttäisi)
- teen työtä, jota hän ei arvosta yhtään (mulla on kuitenkin PALJON korkeampi koulutus ja palkka kuin hänellä, mistä syystä nyt sitten olenkin enemmän töissä ja hän enemmän kotona...)
Loppukaneettina: hän lähti tänään ulos ja totesi että etsii itselleen fiksumman naisen. Että näin.
VITUTTAA. RAIVOSTUTTAA. ITKETTÄÄ. lapsen takia haluaisin jatkaa. ja sitten kuitenkaan en. lapsi näki ja kuuli kaiken riitelyn ja oli purskahtaa itkuun pari kertaa... nyt nukkuu rauhassa, minä valvon, mies kännissä jossakin... oon ihan loppu.
Kommentit (64)
huonomman koulutuksen ja palkkauksen vuoksi.
Vaikuttaa siltä että miehesi on tyhmä.Sano sille sontaläjälle että lähtee teidän elämästä.
olen tätä pohtinut jo pitkään. mun meneillään oleva jatkokoulutus ja uusi työpaikka äippäloman jälkeen (jossa olen kaiken kukkuraksi viihtynyt ja ollut hyvä työssäni) taisivat olla liikaa.
mies on väsynyt ja sinä olet väsynyt, pieni lapsi ja huonot yöunet.
Nyt tilanne pitäisi saada tasaantumaan. Yhteistä aikaa? Sitä pitäisi olla. sinä valittaisit vähemmän ja miehen pitäisi ymmärtää sinua enemmän.
älä tee hätiköityjä johtopäätöksiä. todennäköisesti miehesi nuokkuu jossain baarissa umpitunnelissa, ei kykene mihinkään toimintaan.
nyt laitatte lapsen vaikka viikonlopuksi (ensi viikonlopuksi?) johonkin hoitoon, nukutte hyvin ja saatte olla ihan rauhassa.
väsyneenä tulee sanottua kaikenlaista mitä ei oikeasti edes tarkoita.
olet oikeassa väsymyksestä. mutta muuhun:
meillä ei ole ketään tuttua lähellä joka voisi hoitaa lastamme (on aika kiinni mussa/miehessä eikä jää "kenelle tahansa"). lähimmät hoitajat n.500km päässä.
mies ei HALUA yhteistä aikaa. pari kertaa siihen olisi ollut mahis, on jotenkin selitellyt ja sumplinut asiat niin että se on peruuntunut=/ melkoisia pettymyksiä mulle.
minä en ole tosiaankaan valittanut paljoa/usein. TÄNÄÄN vain meni hermot kun mies nukkui viime yön hammasitkuista huolimatta kuin tukki ja jäi aamulla nukkumaan (kun itse nousin vauvan kanssa), tekstasi mulle alakertaan että keitä kahvia.. ajattelin vain että VOI JUM******... mä oon heränny koko vkom klo 06 ja lauantaiaamuna HÄN haluaa nukkua!!! oli vaan se kuuluisa "viimeinen pisara". mutta, oikeasti, en yleensä valita - siksi varmaan ollaan pärjätty "näinkin kauan".
itseasiassa saisit ehkä jopa lapsivapaata joka toinen viikonloppu ;)
samaa olen pohtinut noin miljoona kertaa. KUKAAN ei valittaisi mulle että roskapussi on laitettu "väärin" (eri tavalla kuin hän laittaa) jne. lista olisi loputon.
lapsivapaita viikonloppuja en edes HALUA. haluaisin omaa aikaa edes muutaman tunnin viikossa (töiden lisäksi) mutta en missään nimessä halua olla pienestä erossa kokonaista viikonloppua. SE EROSSA HIRVITTÄÄKIN.
Vanhemmathan sopivat keskenään tapaamisista. Ei sun ole pakko antaa lasta koko viikonlopuksi isälle, joka taas tuskin sitä haluaakaan, joutuisi heräilemään yöllä ja kaikkea.
eikai tollasta ukkoa kenenkään tarvitse sietää!
joo ei auta, joten mies liuskaan. Parempia löytyy jos edes tarvitset. Srklla on yh ryhmiä. Oma naiseni, oho paljastin sukupuoleni, oli mukana sellaisessa ja kehui kovasti. Ei ole mitään herra pelastaa menoa, vaan äijät on paskoja :-) juttelua joskus jopa tuopin ääressä.
Mutta hei, yritä, vaikka on ihan sikavaikeeta (tiedän kokemuksesta), olla tästä eteenpäin lähtemästä riitoihin mukaan lapsenne kuullen.
Ahdistaa, pelottaa ja traumatiosoi lasta ihan hirveästi, kuulla tuollaisia ja ylipäänsä vanhempien pahoja riitoja/toistensa haukkumisia.
Pysy tyynenä, vaikka sisälläsi kiehuisi. Älä itke, älä lähde loukkauksiin mukaan. Jos mies riitelee/haukkuu sua, totea tyynesti että "niinpä niin" ja lähde mahdollisimman pian lapsen kanssa ulos, kävelylle, kahville, kaverille, mitä tahansa.
Suojele lastasi! se on hyväksi lapsellesi, ja sitä kautta myös sinulle itsellesi. Mikään ei ole kauheampaa, kuin katsella vanhempien riidoista ja pahoista sanoista masentunutta/surullista/epävarmaa/pelokasta lasta.
Pidä huoli itsestäsi, pidä huoli lapsestasi, ja jos mahdollista, yritä kaikin mahdollisin tavoin korjata suhteesi mieheesi. Jos se ei onnistu, pidä lapsesi kuitenkin turvallisella mielellä.
Kaikkea hyvää!
KIITOS. olen kaikesta täysin samaa mieltä. ahdistaa jo nyt miten lapseni on kärsinyt tästä :'(
nyt lapsen tähden eroa!
...niinpä:(
ap kuten monissa edell. unohdin kirjoittaa... väsymys.
itseasiassa saisit ehkä jopa lapsivapaata joka toinen viikonloppu ;)
samaa olen pohtinut noin miljoona kertaa. KUKAAN ei valittaisi mulle että roskapussi on laitettu "väärin" (eri tavalla kuin hän laittaa) jne. lista olisi loputon.
lapsivapaita viikonloppuja en edes HALUA. haluaisin omaa aikaa edes muutaman tunnin viikossa (töiden lisäksi) mutta en missään nimessä halua olla pienestä erossa kokonaista viikonloppua. SE EROSSA HIRVITTÄÄKIN.
Vanhemmathan sopivat keskenään tapaamisista. Ei sun ole pakko antaa lasta koko viikonlopuksi isälle, joka taas tuskin sitä haluaakaan, joutuisi heräilemään yöllä ja kaikkea.
mutta voiko hän vaatia ja saada vkl-tapaamiset?
ap
eikai tollasta ukkoa kenenkään tarvitse sietää!
en tajua miten enää ikinä osaan luottaa yhteenkään mieheen ettei sieltä paljastu samanlainen k***pää aikojen saatossa... mutta sitä nyt liian aikaista miettiä nyt anyway. tuli vain tämäkin mieleen. pkl kun kaikki vaikutti alussa niiiin hyvältä. nyt ollaan kaukana siitä tai edes "normaalista>".
ap
joo ei auta, joten mies liuskaan. Parempia löytyy jos edes tarvitset. Srklla on yh ryhmiä. Oma naiseni, oho paljastin sukupuoleni, oli mukana sellaisessa ja kehui kovasti. Ei ole mitään herra pelastaa menoa, vaan äijät on paskoja :-) juttelua joskus jopa tuopin ääressä.
joo, eiköhän sitä pärjäis yksinkin. voi olla ettei pysty aikoihin edes harkitsemaan luottamusta toiseen ihmiseen tämän jälkeen. ja nyt kun kaikki on toisin muutenkin, pelissä on enemmän, kun on tämä lapsi. ei tämä kokemuskaan turha ollut tai harmita kun on tämä ihana lapsi kuitenkin
Kuullostaa ihan siltä, että ootte väsyneitä ja vähän ylikierroksilla. Eikä ihme, onhan teillä ihan uusi tilanne pikkuisen kanssa ja rankkaa ja tiivistä. Ehdottaisin ihan lepolomaa, tehkää jotain hauskaa ihan kahdestaan, järjestäkää hoitoapua ja relailkaa. Uskoisin kyllä, että asiat lähtee rullaamaan kun saa vähän tasapainoon elämää ja unensantia jne. Jos teillä on mennyt pitkään hyvin ennen lapsen saantia, en kyllä tuosta vielä olisi eroamassa, mutta tietenkin pitää tehdä selväksi, että kumpikaan ei nimittele toisiaan jne. jne. perusjutu.
jätä se sika, ansaitset parempaa
Kuulostaa kamalalta. Miehesi ei arvosta sinua eikö ole kiinnostunut sinun hyvinvoinnistasi. Teepä koe-eroja: lähde jonnekin lapsinesi tai koita saada mies lähtemään. Ei lapsikaan saa saada mallia, että äiti on aina tyhmä ja isä oikeassa. Voimia sinulle!
Kuullostaa ihan siltä, että ootte väsyneitä ja vähän ylikierroksilla. Eikä ihme, onhan teillä ihan uusi tilanne pikkuisen kanssa ja rankkaa ja tiivistä. Ehdottaisin ihan lepolomaa, tehkää jotain hauskaa ihan kahdestaan, järjestäkää hoitoapua ja relailkaa. Uskoisin kyllä, että asiat lähtee rullaamaan kun saa vähän tasapainoon elämää ja unensantia jne. Jos teillä on mennyt pitkään hyvin ennen lapsen saantia, en kyllä tuosta vielä olisi eroamassa, mutta tietenkin pitää tehdä selväksi, että kumpikaan ei nimittele toisiaan jne. jne. perusjutu.
haluaisin niin uskoa että auttaisi mutta... me oltiin lepolomalla elokuussa. auttoi hetken. paluu arkeen tapahtui heti kun loma loppui.
ja jotenkin ajattelen nyt, että en voi muuttaa miestäni. itse olen valmis muuttumaan, mutta mitä se hyödyttää jos toinen ei edes halua ymmärtää että hänen pitäisi muuttua??
ap
siis oltiin lomalla LAPSEN KANSSA. hoitoapua ois saanu, mut mies ei halunut kahdenkeskistä aikaa=/
jätä se sika, ansaitset parempaa
Kuulostaa kamalalta. Miehesi ei arvosta sinua eikö ole kiinnostunut sinun hyvinvoinnistasi. Teepä koe-eroja: lähde jonnekin lapsinesi tai koita saada mies lähtemään. Ei lapsikaan saa saada mallia, että äiti on aina tyhmä ja isä oikeassa. Voimia sinulle!
olin pari vko sitten viikonlopun poissa. mies oli yksin kotona j a valitti miten rankkaa hänellä oli ollut, hohhoijaaaaa... ja jääkaapissa oli valo kun tulin rättiväsyneenä lentokent'ältä 1v:n kanssa kotiin. oli koe-ero todella...!!
koska hänellä on rankkaa, kun on yksin. Mitä sinä saat suhteestanne? Onko se kahden aikuisen tasapuolinen rakkausliitto?
jätä se sika, ansaitset parempaa
Kuulostaa kamalalta. Miehesi ei arvosta sinua eikö ole kiinnostunut sinun hyvinvoinnistasi. Teepä koe-eroja: lähde jonnekin lapsinesi tai koita saada mies lähtemään. Ei lapsikaan saa saada mallia, että äiti on aina tyhmä ja isä oikeassa. Voimia sinulle!
Mä oikeasti alan kanssa tajuta että mies ei ole kiinnostunut pätkääkään kenenkään muun hyvinvoinnista kuin ITSENSÄ (ja no, ehkä lapsensa). aina on vain "minä, minä, minä", minä olen väsynyt. Ja joo, varmasti onkin, tavallaan, mutta ei kyllä niin väsynyt kuin mä. Siitähän kertoo jo se että hän kukkuu joka ilta tv:n ääressä puoleen yöhön, mä sammun kuin saunalyhty yhdeksän, kymmenen aikoihin.. mutta silti: kun HÄN on NIIN VÄSYNYT. aaaaaaaaargh.
Ja juuri tuo että hän opettaa pian lapsensakin uskomaan siihen että äiti on TYHMÄTYHMÄTYHMÄ. en tiedä, kohta varmaan uskon siihen itsekin... vaikka miten "muut" muuta väittävät. mutta oikeasti, mun itsetunto alkaa olla niin pohjamudissa tästä kaikesta (ei tod ollu ekat pahat sanat tänään). vaikka olen sentään ihan fiksu, korkeasti koulutettu ihminen, mielestäni hyvä ja rakastava äiti, ulkonäössäkään ole mitään vikaa ymmärtääkseni, monesti olen kuullut olevani kauniskin... mutta jotain tässä suhteessa on, mikä musertaa mua henkisesti, vaikka järjellä koitan ajatella että olen ihan ok ihminen:/ ap