pohdin eroa, v***ttaa niin

koska hänellä on rankkaa, kun on yksin. Mitä sinä saat suhteestanne? Onko se kahden aikuisen tasapuolinen rakkausliitto?

hän on kova tekemään kotitöitä ym (kun en ole kotona). ja remontoi taloa.hänellä oli rankkaa kun hän remontoi.... ei kuulostanut musta rankalle kun sai itse päättää aikatauluistaan ja lepäillä miten huvittaa, olla ns. jalat pöydällä pari iltaa. mutta, myönnetään, olen niin väsynyt, etten kykene enää eläytymään hänen väsymykseensä.

mitä saan suhteesta.. hmmm... hyvää seksiä. mutta ei se ehkä ihan riitä. mitämitämitä muuta. apua. ei tule mitään mieleen=/ parisuhde ei ole tällä hetkellä tasa-arvoinen. alakynnessa olen minä, niin selkeästi. ap

Tee koe-ero. Lähde lapsen kanssa joksikin aikaa - saatat jaksaa paremmin ilman sitä miestä. Ja silloinhan asia on selvä.



Olen aina pitänyt luusereina ihmisiä, jotka eroavat lapsen ollessa noin pieni. Olen ajatellut että siinä ei ole viitsitty lapsen takia paljon yrittää.



Mutta jos miehen käytös on jatkuvaa haukkumista: lähde. Vanhempien riitely ja pahat sanat ovat lapselle haitallisia.

olen niin säälittävä, että PELKÄÄN mitä kuvia eräs yhteinen tuttumme laittaa facebookiin tämän illan illanvietosta... pelkään musertuvani täysin jos mieheni siellä jotain häärää... vaikka tajuan kyllä että ei pitäis, hän ei ole sen arvoinen. mutta silti... se loukkaa niin kovasti että ajatuskin sattuu :'(

Kuullostaa ihan mun eksältä, jätä hänet ja lupaan että voit paljon paremmin.

Kaikkea hyvää, tsemppiä ja rohkeutta tehdä se päätös!!

Tee koe-ero. Lähde lapsen kanssa joksikin aikaa - saatat jaksaa paremmin ilman sitä miestä. Ja silloinhan asia on selvä.

Olen aina pitänyt luusereina ihmisiä, jotka eroavat lapsen ollessa noin pieni. Olen ajatellut että siinä ei ole viitsitty lapsen takia paljon yrittää.

Mutta jos miehen käytös on jatkuvaa haukkumista: lähde. Vanhempien riitely ja pahat sanat ovat lapselle haitallisia.

eikä kaikkia viestejä jaksa lukea, mutta: koe-ero on mahdoton meidän taloudellisessa tilanteessa, ok-talon lainat painaa päälle, en voi maksaa kahta asuntoa. enkä haluaisi laittaa pientä hoitoonkaan... noh, ehkä se pienempi paha kuin tämä mutta silti. ajatukset on ihan jumissa=/ ap

Kuullostaa ihan mun eksältä, jätä hänet ja lupaan että voit paljon paremmin.

Kaikkea hyvää, tsemppiä ja rohkeutta tehdä se päätös!!

kiitos...

ettei isällä ois eron jälkeen enää oikeutta saada lasta edes viikonlopun pituisiksi ajoiksi?

[

Vanhemmathan sopivat keskenään tapaamisista. Ei sun ole pakko antaa lasta koko viikonlopuksi isälle, joka taas tuskin sitä haluaakaan, joutuisi heräilemään yöllä ja kaikkea.

Ymmärrän apn kannan, en itsekään haluaisi olla lapsista niinkään pitkään erossa kerrallaan mutta erotilanteessa täytyy tuohon ajatukseen tottua. Pääasia kuitenkin et mies on hyvä isä lapselle, ettei tarvi pelätä lapsen puolesta isällä ollessaan. Aviomiehenä apn mies kuulostaa olevan täys sika, jssap täältäkin.

ettei isällä ois eron jälkeen enää oikeutta saada lasta edes viikonlopun pituisiksi ajoiksi?

[

Vanhemmathan sopivat keskenään tapaamisista. Ei sun ole pakko antaa lasta koko viikonlopuksi isälle, joka taas tuskin sitä haluaakaan, joutuisi heräilemään yöllä ja kaikkea.

eli olla erossa näin pienestä viikonloppua. en ole ollut erossa vielä yhtä yötäkään. ja en tiedä luotankokaan mieheen... olen nähnyt hänen järkyttävän raivonsa riitatilanteissa ja se on laittanut mut pelkäämään, että lyökö hän. ei ole lyönyt. mutta on kerran "tönäissyt" niin että suusta tuli verta .. ja heitellyt tavaroita, milloin muuten vaan, milloin mua kohti. ei lapsen aikaan kuitenkaan. mutta olen pohtinut, voisiko kostaa mulle satuttamalla lasta? en luota tässä asiassa häneen täysin, vaikka ehkä olen vain vainoharhainen.... mutta oikeasti; olen mennyt kaksi kertaa työpäivän aikana lähes paniikkiin kun en ole saanut häneen yhteyttä moneen tuntiin (ja hän on siis ollut lapsen kanssa) kun meillä on ollut "huonompia päiviä".

Ymmärrän apn kannan, en itsekään haluaisi olla lapsista niinkään pitkään erossa kerrallaan mutta erotilanteessa täytyy tuohon ajatukseen tottua. Pääasia kuitenkin et mies on hyvä isä lapselle, ettei tarvi pelätä lapsen puolesta isällä ollessaan. Aviomiehenä apn mies kuulostaa olevan täys sika, jssap täältäkin.

eli en haluaisi olla erossa näin pienestä viikonloppua. en ole ollut erossa vielä yhtä yötäkään. ja en tiedä luotankokaan mieheen... olen nähnyt hänen järkyttävän raivonsa riitatilanteissa ja se on laittanut mut pelkäämään, että lyökö hän. ei ole lyönyt. mutta on kerran "tönäissyt" niin että suusta tuli verta .. ja heitellyt tavaroita, milloin muuten vaan, milloin mua kohti. ei lapsen aikaan kuitenkaan. mutta olen pohtinut, voisiko kostaa mulle satuttamalla lasta? en luota tässä asiassa häneen täysin, vaikka ehkä olen vain vainoharhainen.... mutta oikeasti; olen mennyt kaksi kertaa työpäivän aikana lähes paniikkiin kun en ole saanut häneen yhteyttä moneen tuntiin (ja hän on siis ollut lapsen kanssa) kun meillä on ollut "huonompia päiviä".

jo aikaa. nyt pelkkää huutoa, mutta raivo valtavaa. mulla ei niinkään, taidan joka kerta taantua itkemään ja suunnilleen "änkyttämään" omaa kantaani. ap

eli en haluaisi olla erossa näin pienestä viikonloppua. en ole ollut erossa vielä yhtä yötäkään. ja en tiedä luotankokaan mieheen... olen nähnyt hänen järkyttävän raivonsa riitatilanteissa ja se on laittanut mut pelkäämään, että lyökö hän. ei ole lyönyt. mutta on kerran "tönäissyt" niin että suusta tuli verta .. ja heitellyt tavaroita, milloin muuten vaan, milloin mua kohti. ei lapsen aikaan kuitenkaan. mutta olen pohtinut, voisiko kostaa mulle satuttamalla lasta? en luota tässä asiassa häneen täysin, vaikka ehkä olen vain vainoharhainen.... mutta oikeasti; olen mennyt kaksi kertaa työpäivän aikana lähes paniikkiin kun en ole saanut häneen yhteyttä moneen tuntiin (ja hän on siis ollut lapsen kanssa) kun meillä on ollut "huonompia päiviä".

eli en haluaisi olla erossa näin pienestä viikonloppua. en ole ollut erossa vielä yhtä yötäkään. ja en tiedä luotankokaan mieheen... olen nähnyt hänen järkyttävän raivonsa riitatilanteissa ja se on laittanut mut pelkäämään, että lyökö hän. ei ole lyönyt. mutta on kerran "tönäissyt" niin että suusta tuli verta .. ja heitellyt tavaroita, milloin muuten vaan, milloin mua kohti. ei lapsen aikaan kuitenkaan. mutta olen pohtinut, voisiko kostaa mulle satuttamalla lasta? en luota tässä asiassa häneen täysin, vaikka ehkä olen vain vainoharhainen.... mutta oikeasti; olen mennyt kaksi kertaa työpäivän aikana lähes paniikkiin kun en ole saanut häneen yhteyttä moneen tuntiin (ja hän on siis ollut lapsen kanssa) kun meillä on ollut "huonompia päiviä".

kannattaisiko sun käydä juttelemassa vaikka salaa, jonkun ammattilaisen kanssa ja kysyä heidän näkemystä miten noi huoltajuusjutut tulisi menemään.

Ja jos ero tulee niin hanki itsellesi heti asianajaja.

aika lailla. ei tuollaiselle miehelle kyllä haluaisi lasta jättää hoiviin.



Onko teillä koskaan ollut erosta puhetta?

mistä se miehen raivo kumpuaa? Parhaassa tapauksessa mies haluaa eroa ja raivo nousee siitä että on jumissa liitossa jossa ei haluaisi olla, mutta jos taas välttämättä haluaa pysyä yhdessä tulee ero olemaan vaikea ja pelottava.

Hei ap,

luin kyllä koko ketjun, ja siitä omakotitalostakin.

Jos ero tulee menee omaisuus jakoon joka tapauksessa, ja edes muutaman yön oleilu erossa miehestä voisi selvittää ajatuksiasi. Sen kustannukset ovat aika pienet omakotitalon hintaan verrattuna.



Jos sinua on kerran jo tönäisty niin että suusta tuli verta, ja nyt pelkäät miehen valtaisaa raivoa: lähde. Hankkiudu keskustelemaan ammattihenkilön kanssa, hän auttaa sinua pohtimaan tilannetta. Älä jää kasvattamaan lasta perheeseen, jossa äiti pelkää isää.



Voisitko lähteä ensi viikonlopuksi jonnekin jonkin kaverisi luo?



Tai voisitko tehdä koe-eron kotona: älä palvele miestäsi, älä keitä kahvia, hoida vain omat ja lapsesi tarpeet. Älä vastaa haukkuihin. Mies on ilmeisesti hoitovapaalla? viet siis lapsen hänelle aamulla hoitoon. Illalla menet heti nukkumaan kun lapsikin menee.



Taitaa olla utopiaa, tilanteessasi eivät voimasi riitä, mutta koita leikkiä edes ajatuksella. Miehesi ei omista sinua. Voimia!

helpommin sanottu kuin tehty... tavaraa lähes 200m2 ok-talon verran... jaettavaa riittää ja samoin as.lainaa ja muuta kivaa juridiikkaa. ero tulee kestämää ikuisuuden asunnon myynteineen ym eikä meillä ole varaa asua kahdessa osoitteessa prosessin aikana. kuulostaa nyt siltä itsesäälissä rypemiseltä, mutta täyttä totta kaikki.

ap

eipä tuokaan ole nykyään niin totta kun luullaan.itseltä lähti vaimo ja ja lapset kun en muka huomioinut vaimoani 3 perättäisen masis kauden aikana.lainoja on ja tulee olemaan.yhteistä omaisuuttakin kertyy hetkessä varsinkin lasten kanssa.siitä huolimatta oma vaimoni joka tienaa hieman yli tukiais rajan pystyy asumaan omillaan lasten kanssa (500m päässä)vuokra kaksiossaan mainiosti.putoaa hoitomaksut,ynnä muut turhat kulungit ihan omaan luokkaansa.toisaalta voisi sanoa että tänä päivänä kannattaa mennä naimisiin.muuttaa eri osoitteisiin ja kummankin tulis asua vuokralla.jää kummasti molemmille 400 enemmän kuussa käteen eikä mene hermot suotta jos toinen päättää kimahdella mitä ihmeellisimmistä syistä

suosittelen lämpimästi kaikille 8 v kriisiin joutuneille

kannattaisiko sun käydä juttelemassa vaikka salaa, jonkun ammattilaisen kanssa ja kysyä heidän näkemystä miten noi huoltajuusjutut tulisi menemään.

Ja jos ero tulee niin hanki itsellesi heti asianajaja.

[/quote]

mä luulen että joutuisin suostumaan ihan laajoihin tapaamisoikeuksiin, eihän mulla ole mitään näyttöä että lapsella olisi mitään hätää. päinvastoin, leimautuisin varmaan vainoharhaiseksi jos alkaisin kertoilemaan näitä "olen paniikissa töissä" -tarinoitani (ne paniikithan ovat olleet täysin turhia). jonkin verran olen näihin huoltajuusjuttuihin sekaantunut työni puolesta ja suunnilleen tiedän, kuinka jutut menevät, vaikkeivat mun omaa alaa ihan olekaan.

aika lailla. ei tuollaiselle miehelle kyllä haluaisi lasta jättää hoiviin.

Onko teillä koskaan ollut erosta puhetta?

mistä se miehen raivo kumpuaa? Parhaassa tapauksessa mies haluaa eroa ja raivo nousee siitä että on jumissa liitossa jossa ei haluaisi olla, mutta jos taas välttämättä haluaa pysyä yhdessä tulee ero olemaan vaikea ja pelottava.

voi kun tietäisinkin mistä se raivo kumpuaa... oon miettiny jopa että onko jotain miehen menopaussia, hän on jo reippaasti 40+ jotain hormonaalista siiis. vai onko vaan tosissaan vaan jumissa tässä, voi kokea että taloudellisestikin on riippuvainen tästä liitosta. ja luulen että se syö miestä=/ toisaalta, ehkä raivoa on ollu "aina", paska lapsuus jne. oon kyllä todennut siihe moneen otteeseen, että hankkiudu terapiaan selvittämään sitä äläkä pilaa muiden elämää ja mene lapsuutesi taakse. ap

kuulostipa tökeröltä tuo äskeinen. en ole noilla sanoilla asiaa ilmaissut. mutta joo, en itse jaksa ihmisiä joilla paskan lapsuuden takia oikeus käyttäytyä muita kohtaan paskamaisesti. ap

Hei ap,

luin kyllä koko ketjun, ja siitä omakotitalostakin.

Jos ero tulee menee omaisuus jakoon joka tapauksessa, ja edes muutaman yön oleilu erossa miehestä voisi selvittää ajatuksiasi. Sen kustannukset ovat aika pienet omakotitalon hintaan verrattuna.

Jos sinua on kerran jo tönäisty niin että suusta tuli verta, ja nyt pelkäät miehen valtaisaa raivoa: lähde. Hankkiudu keskustelemaan ammattihenkilön kanssa, hän auttaa sinua pohtimaan tilannetta. Älä jää kasvattamaan lasta perheeseen, jossa äiti pelkää isää.

Voisitko lähteä ensi viikonlopuksi jonnekin jonkin kaverisi luo?

Tai voisitko tehdä koe-eron kotona: älä palvele miestäsi, älä keitä kahvia, hoida vain omat ja lapsesi tarpeet. Älä vastaa haukkuihin. Mies on ilmeisesti hoitovapaalla? viet siis lapsen hänelle aamulla hoitoon. Illalla menet heti nukkumaan kun lapsikin menee.

Taitaa olla utopiaa, tilanteessasi eivät voimasi riitä, mutta koita leikkiä edes ajatuksella. Miehesi ei omista sinua. Voimia!

kiitos sinulle. monta hyvää neuvoja, aion toteuttaa ainakin osan:)

Huono lapsuus voi selittää, mutta ei oikeuta.

Olet ihan oikeassa. Miehesi tulisi oppia hallitsemaan vihaansa. Tunteilleen ihminen ei voi mitään, käytökselleen voi.



JJSAP - minäkin opin tänä iltana tämän käytännöllisen ilmaisun.

helpommin sanottu kuin tehty... tavaraa lähes 200m2 ok-talon verran... jaettavaa riittää ja samoin as.lainaa ja muuta kivaa juridiikkaa. ero tulee kestämää ikuisuuden asunnon myynteineen ym eikä meillä ole varaa asua kahdessa osoitteessa prosessin aikana. kuulostaa nyt siltä itsesäälissä rypemiseltä, mutta täyttä totta kaikki.

ap

eipä tuokaan ole nykyään niin totta kun luullaan.itseltä lähti vaimo ja ja lapset kun en muka huomioinut vaimoani 3 perättäisen masis kauden aikana.lainoja on ja tulee olemaan.yhteistä omaisuuttakin kertyy hetkessä varsinkin lasten kanssa.siitä huolimatta oma vaimoni joka tienaa hieman yli tukiais rajan pystyy asumaan omillaan lasten kanssa (500m päässä)vuokra kaksiossaan mainiosti.putoaa hoitomaksut,ynnä muut turhat kulungit ihan omaan luokkaansa.toisaalta voisi sanoa että tänä päivänä kannattaa mennä naimisiin.muuttaa eri osoitteisiin ja kummankin tulis asua vuokralla.jää kummasti molemmille 400 enemmän kuussa käteen eikä mene hermot suotta jos toinen päättää kimahdella mitä ihmeellisimmistä syistä

suosittelen lämpimästi kaikille 8 v kriisiin joutuneille

aloin pohtia onkohan mun mies myös masentunut... kuuluuhan siihen väsymystä ja raivoakin, negatiivisuudesta nyt puhumattakaan. no, eipä tuolla sinänsä väliä, hän ei tod lähtisi lääkäriin tämmöisen takia, sen tiedän.