Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen outo ja minusta ei juurikaan pidetä. Muita?
04.10.2012 |
Minusta on jo vuosikausia, oikeastaan koko elämäni ajan, tuntunut siltä, että olen jotenkin kummallinen ja vaikeasti tykättävä ihminen. En jaksa jaaritella yhtään mitään tyhjänpäiväistä ja tuntuu, että möläyttelen jotenkin outoja kommentteja muiden seurassa. En aina oikein jaksa ihmisten seuraa ja kaipaan paljon tilaa ympärilleni. En siedä yllätysvieraita tai jatkuvaa small talk -pälpätystä.
Toisaalta kuitenkin RAKASTAN yli kaiken olla hyvien kavereitteni seurassa ja nautin myös lasteni seurasta todella paljon. Ristiriitaista?
Tiedän, että moni ei pidä minusta lainkaan. : / Olen jotenkin ihan täysin eri aaltopituuksilla koko ajan kuin 90% tapaamistani ihmisistä, en tajua, mistä muut puhuvat, enkä pysty aina osallistumaan keskusteluun. Yritän kyllä kovasti, mutta epäonnistun.
Toisaalta minulla on kuitenkin siis myös ystäviä, enkä tietääkseni ole esim. asperger tai mitään sen suuntaista.
Onko muita outoja hiippareita paikalla?
Kommentit (108)
ja nyt kylla kerrot miten tuon kuvan saa liitettya!
<a href="http://facebookcraze.com/awesome-special-text-art-pictures-for-facebook…" alt="http://facebookcraze.com/awesome-special-text-art-pictures-for-facebook…">http://facebookcraze.com/awesome-special-text-art-pictures-for-facebook…;
http://facebookcraze.com/awesome-special-text-pictures-to-post-on-faceb…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on myös AINA jotenkin ulkopuolinen olo. Ihmiset puhuvat usein ylitseni tai jotain. Jos olen esim. Kahden tutun kanssa kahvilla, 90% ajasta puhuvat he vain toisillensa. Olen ihan ylimääräinen. Kuitenkin joskus hyvin harvoin kohdalleni osuu jonkinlainen sielunkumppani, jonka kanssa juttu luistaa. Mitä oudompaa juttua, sen parempi. : D
Olen ystävänä erittäin lojaali, joten siitäkään ei voi kiikastaa.
Millaisia kiinnostuksenkohteita teillä muilla weirdoilla on?
Minulla on myös AINA jotenkin ulkopuolinen olo. Ihmiset puhuvat usein ylitseni tai jotain. Jos olen esim. Kahden tutun kanssa kahvilla, 90% ajasta puhuvat he vain toisillensa. Olen ihan ylimääräinen. Kuitenkin joskus hyvin harvoin kohdalleni osuu jonkinlainen sielunkumppani, jonka kanssa juttu luistaa. Mitä oudompaa juttua, sen parempi. : D Olen ystävänä erittäin lojaali, joten siitäkään ei voi kiikastaa.
Mä en ole ikinä ollut ns "tyttökerholainen", vaan jäänyt usein porukan ulkopuolelle. Toisaalta musta tuntuu, etteivät nämä klikkejä harrastavat ihmiset ole mua varten. Tulen parhaiten toimeen hyvin avoimien ja samalla syvällisten ihmisten kanssa. En loukkaa ketään, enkä kestä jos mua loukataan.
Silloin joskus yläasteella, kun jokunen kaveri oli, kummasti ne kaksi muuta jotenkin ystävystyivät ihan toiselle tasolle, ja mä olin se kolmas pyörä.
Joskus mua kuitenkin ystävällisesti kai roikotettiin matkassa, mutta yhtäkkiä huomasi, että ne toisten kahdenkeskiset jutut vaan lisääntyy, eivätkä ne huomaa, jos jättäydyn pois.
Mä myös monta kertaa tutustuin uuteen oppilaaseen ensimmäisenä, kun muut vielä syrjivät. Mutta sitten kun heidät hyväksyttiin porukkaan, ja saivat jonkun toisen kaverin, huomasin tulleeni taas hylätyksi.
Jotakin kai siinä on oltava, kun sama toistui aina vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ei se enää vaivaa kovinkaan paljoa, kun ei enää yritä olla koko ajan samanlainan kuin muut, koska silloin vasta oudolta vaikutankin. Olen siis hyväksynyt, että useimmat ihmiset laittavat minut mielessään lokeroon "omituinen", mutta koska olen myös ystävällinen ja pidän muista ihmisistä jne niin se ei ole paha asia. Olen ajatellut, että näen maailman vain jotenkin niin eri tavalla kuin suuri osa (enkä sano että paremmin tai muutenkaan hehkeäämin), että sen vuoksi vaikea samalla tavalla puhua jostakin asiasta mistä toiset keksivät kauheasti puhuttavaa, kun eri asiat ovat itselle tärkeitä.
Juu, minäkään en pidä sinusta. Vaikutat itsekeskeiseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
työpaikan kahvihuoneessa tunnen aina itseni oudoksi. Minulla on yksi hyvä ystävä mutta ei muita juurikaan. =/ En vain hallitse sitä soljumista muiden juttuihin mukaan. En tiedä olenko asperger vai mikä? En kyllä varmaan täysin assi ole. Olen asiakaspalvelussa ja asiakkaiden kanssakaan en oikein small talkkia hallitse. Juttelen vain asiasta. Sama kuin niissä kahvipöytä/huone keskusteluissa. Mietin kanssa aivan omiani. Kiva tietää että meitä on muitakin samanlaisia. =)
Niin, tuskin niitä asiakkaita hirveesti kiinnostaisi analysoinnit esim.peräpukamista tai parisuhdedraamoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla on sellaista outoutta, että musta silti selvästi pidetään. Olen jonkinasteinen sosiaalinen erakko, jaksan seurustella innokkaasti muutaman tunnin, jonka jälkeen helpottuneena vetäydyn omiin tekemisiini ja omaan rauhaan. Mulla muutama tosi hyvä ystävä, se riittää. Olen hyvä juttelemasan ihan ventovieraille, ja olen huomannut olevani eläkeläismagneetti, kaikki mummelit haluavat aina jutella kanssani esim pysäkillä. Olen aina ollut sellainen vähän yksinäinen susi, mutta ihan omasta halustani, en jaksa sosiaalisia pelejä, en mielistele, en pyri saamaan ihmisiä muuttamaan mielipiteitään, en kaipaa "laumaa". Haluan kyllä olla ystävällinen, mutta teen sen hyvin suoraan ilman muita tarkoitusperiä. Jos mulla ei olisi omaa perhettä ja lapsia, olisin varmaan tosi paljon yksin kirjojeni parissa, nyt kun lapset vielä pieniä, niin vietän aikaani heidän kanssaan. Mietin usein aika syvällisiä, yksi työkaveri kerran sanoi, että olen nuori ihminen vanhassa sielussa...pitänee paikkansa. Jotakin ulkopuolisuuden tunnetta mulla on oikeastaan lähes joka yhteisössä, olen myös irrottautunut kilpavarustelusta materiaalisten asioiden suhteen, sen sijaan tiedonjanoni on loputon, rakastan kirjoja ja lukemista yli kaiken! Joo, outo olen ja hyvin tällaisenakin pärjää!
Teoriassahan ihmisten pitäisi olla onnellisempia jos ovat omia itsejään, mutta mä en usko että se pätee minuun. Jos en yrittäisi tsempata ja tekisi työtä puhuakseni ihmisten kanssa asioista jotka eivät itseäni niin kiinnosta, päätyisin elämään elämäni aivan yksin.
Lyhyellä tähtäimellä se kuulostaa suorastaan houkuttelevalta, mutta olen melkein varma että elämäni muodostuisi lopulta hyvin surulliseksi, ns. elämättömäksi elämäksi, jos vain kökkisin yksin kotona enkä eläisi sosiaalista elämää myöskään työpaikalla.
Tuntuu joskus vähän vaivalloiselta lähteä työpaikan kahvipöytään, ja koen että joudun vähän näyttelemään kiinnostusta niihin aiheisiin, mutta kyllä mä kuitenkin saan jotain siitä sosiaalisuudesta. Sama perheen kanssa - usein mietin että olisi helpompaa kun eläisi yksin ja ahdistun perhe-elämästä, mutta kyllä mä silti jäisin paljosta paitsi ilman perhettäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en tosin asu Hesassa. En paljasta tässä asuinpaikkaansa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
täällä vielä yksi outo. Ystävällinen, avoin, mutta aina ulkopuolinen. Onneksi siskoni ja mieheni ovat myös 'outoja'. Viimesyksynä löysin itselleni diagnoosin, joka sitten virallisestikin annettiin: ADD. Selvisi sitten että sama neurologinen häiriö on myös siskollani ja isälläni. Ymmärrän nyt miksi törmään samoihin ongelmiin jatkuvasti uudestaan. Päässäni analysoin jatkuvasti kaikkea ympärilläni ja hyppelen joustavasti mieleyhtymästä toiseen. Jos on hiemankin tylsempää vaivun 'unitilaan' josta pääsen pois vasta tarpeeksi vahvan ärsykkeen myötä. Mieluiten olisin passivisesti kotona lukemassa ja lukemassa, mutta pakotan hakemaan niitä herättäviä ärsykkeitä oman mukavuusalueeni ulkopuoleltakin. Kaikki rutiinit ovat ihan tappavia -vaivun kuin koomaan... Toisaalta olen hirveän hyvä aloittamissessa (kaikki uusi herättää mielenkiintoni), mutta harvemmisn pystyn saattamaan mitään loppuun (olen jo mielessäni tehnyt sen, ehkä jopa useammalla variaatiolla eikä mielenkiinto meinaa pysyä millään yllä saatttaakseni jonkun ennelta-arvattavan loppuun). Ja toisaalta saatan yhtäkkiä väsähtää ihan täysin (aivot ovatkin tehneet hurjilla kierroksilla töitä) ja silloin haluan vain vetäytyä, enkä kestä mitään häiriöitä. Helppo ihminen, helppo toimia työelämässä, helppo ja luotettava työkaveri... ;)
mäkin olen tuolla tavalla outo, aina oon ollutkin. eri aaltopituudella muiden kanssa vaikka tulenkin toimeen toisten kanssa. usien tipun sosiaalisista ryhmistä jne. joskus tiputtaudun niistä itse. yksi ystävä on ja se riittää ihan hyvin. tavallaan ole ujo ja toisaalta se ei ole ainoa syy tähän. mulla outouden takana on eräs psyykkinen häiriö, että sinällään olen selityksen löytänyt tälle. omat kiinnostuksenkohteet vaan on niin erilaisia suurimman osan ihmisistä kanssa ettei sille voi mitään.
täällä vielä yksi outo. Ystävällinen, avoin, mutta aina ulkopuolinen. Onneksi siskoni ja mieheni ovat myös 'outoja'. Viimesyksynä löysin itselleni diagnoosin, joka sitten virallisestikin annettiin: ADD. Selvisi sitten että sama neurologinen häiriö on myös siskollani ja isälläni. Ymmärrän nyt miksi törmään samoihin ongelmiin jatkuvasti uudestaan. Päässäni analysoin jatkuvasti kaikkea ympärilläni ja hyppelen joustavasti mieleyhtymästä toiseen. Jos on hiemankin tylsempää vaivun 'unitilaan' josta pääsen pois vasta tarpeeksi vahvan ärsykkeen myötä. Mieluiten olisin passivisesti kotona lukemassa ja lukemassa, mutta pakotan hakemaan niitä herättäviä ärsykkeitä oman mukavuusalueeni ulkopuoleltakin. Kaikki rutiinit ovat ihan tappavia -vaivun kuin koomaan... Toisaalta olen hirveän hyvä aloittamissessa (kaikki uusi herättää mielenkiintoni), mutta harvemmisn pystyn saattamaan mitään loppuun (olen jo mielessäni tehnyt sen, ehkä jopa useammalla variaatiolla eikä mielenkiinto meinaa pysyä millään yllä saatttaakseni jonkun ennelta-arvattavan loppuun). Ja toisaalta saatan yhtäkkiä väsähtää ihan täysin (aivot ovatkin tehneet hurjilla kierroksilla töitä) ja silloin haluan vain vetäytyä, enkä kestä mitään häiriöitä. Helppo ihminen, helppo toimia työelämässä, helppo ja luotettava työkaveri... ;)
Täällä toinen analysoija, helposti tilanteisiin solahtava innostuja, joka sitten heti koomaantuu rutiineista eikä saa hienoja suunnitelmiaan valmiiksi. Mutta en ole ajatellut, että tälle olisi jokin diagnoosikin olemassa :-)
ADD? Minä olen joskus miettinyt tuota kyllä... Itsekin nimittäin hypin päässäni vaikka minne sfääreihin välillä. Unelmoin, analysoin, keksin ihme teorioita ja ajatukseni poukkoilevat asiasta toiseen.
Oletteko muuten koskaan tehneet Myers-Briggsin persoonallisuustestiä? http://www.humanmetrics.com/cgi-win/jtypes2.asp
Itse olen INFP ja kyllä se aika tarkasti kuvaa minua.
Pikkuhiljaa tässä tosiaan opettelen hyväksymään outouteni ja jopa nauttimaan siitä. Toisaalta näistä pikku outouksistani ja halustani oppia koko ajan vaan lisää ja lisää on ollut huomattavaa hyötyä opiskellessani yliopistossa, jonne olen taas palannut vuosi sitten. Ehkä olen tuomittu jämähtämään tänne kirjapinojen taakse loppuelämäkseni. ; )
T: Jatko-opiskeleva ap.
ilmoittautuu myös! tosi paljon samaa kuin edellä kirjoittaneilla. olisi tosi kiva järjestää joku outojen tapaaminen mutta minä(kin!) asun ulkomailla joten en ihan helposti pääsisi..
yksi outo löysi tiensä myös tänne. Tunnistan itseni täysin näistä teksteistä. Olen nyt puhelimella, mutta tulen myöhemmin tänään takaisin. Voisiko diagnoosin saanut palata kertomaan mistä lähti sitä avaamaan, mitä kautta ja oletko saanut 'apua'?
Alue: Aihe vapaa
http://facebookcraze.com/awesome-special-text-art-pictures-for-facebook…