Lue keskustelun säännöt.
Miksi pitää väkisin hankkia kerran vuodessa lahjoja?
17.11.2024 |
Minulta kysytään joka suunnasta, että mitä toivoisin joululahjaksi? Olen sanonut monena vuonna peräkkäin, monelle eri ihmiselle, että en tarvitse tai halua lahjoja. Aina omasta naisystävästä lähtien kysellään. Sitten suututaan, kun kuulemma täytyy olla jotain, edes muodon vuoksi. Miten viestin voisi saada perille? Esim. parempi puolisko on oikein suuttunut, kun en esitä toiveita. En halua keneltäkään mitään, miten se voi olla niin vaikeaa tajuta
Kommentit (10)
No sanot vaan että sukat tai kahvipaketti. Mikä siinä on niin vaikeaa? Se liittyy joulun fiilikseen, se on perinne. Ihmiset jotka hoikee ettei halua mitään on ilonpilaajia. Kaikki vanhemmat ihmiset sanoo niin. Ja aina joku kuitenkin jotain ostaa, kun se on niin noloa kun jaetaan lahjoja ja sitten joku ei saa yhtään pakettia, vaikka siellä olisi juhapöydän konvehteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä. Itse en hanki aikuisille joululahjoja enkä odota saavani itsekään niitä. Turhaa stressiä miettiä kiireisen arjen keskellä aikuisten joululahjoja ihmisille joilla on kodit täynnä tavaraa. Lapset toki asia erikseen.
En ole aikuisiällä lahjoja antanut enkä saanut.
Se on vanha tapa ja muinaisskandinaavinen juhlamuoto. Julea (ja etelämmässä saturnaaleja)on vietetty tuhansia vuosia talvipäivänseisauksen tienoilla.
Sen takia joku Rooman keisari tälläsi siihen kohtaan Jeesus von Nasaretin synttärit. Kesäpäivänseisauksen tilalle laitettiin serkkupojan, Johannes Kastajan juhlat.
Lahjat ei ole pakollisia.
Vierailija kirjoitti:
No sanot vaan että sukat tai kahvipaketti. Mikä siinä on niin vaikeaa? Se liittyy joulun fiilikseen, se on perinne. Ihmiset jotka hoikee ettei halua mitään on ilonpilaajia. Kaikki vanhemmat ihmiset sanoo niin. Ja aina joku kuitenkin jotain ostaa, kun se on niin noloa kun jaetaan lahjoja ja sitten joku ei saa yhtään pakettia, vaikka siellä olisi juhapöydän konvehteja.
En minä pysty olemaan kiitollinen lahjoista. En ole tietenkään katkera kenellekään lähipiirissä, mutta tunnen, että olen omassa perheessä ja kavereiden kesken vuoden ajan aina vähän taka-alalle unohtunut. Jotkut muistaa syntymäpäivät tai koulusta valmistumisen, mutta sen kummemmin ei pidetä yhteyttä. Jos minä laitan viestiä, niin vastaillaan vaan, ei tulla käymään tai kutsuta kylään. Sitten jouluna yllättäen kaikki haluaakin jostain syystä muistaa lahjoilla. Luulevat varmaan, että minä jaan parisuhteestani tai perheestä tai kavereista tietoja eri suuntiin, niin haluavat varmaan, että kerron saaneeni kaikilta lahjoja. Mutta en minä asioistani kerro ulkopuolisille, kun ironisesti sanottuna on aika vähän kerrottavaa. Ei kukaan varmasti halua säälistä ottaa kerran vuodessa lahjoja vastaan, en minäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on vanha tapa ja muinaisskandinaavinen juhlamuoto. Julea (ja etelämmässä saturnaaleja)on vietetty tuhansia vuosia talvipäivänseisauksen tienoilla.
Sen takia joku Rooman keisari tälläsi siihen kohtaan Jeesus von Nasaretin synttärit. Kesäpäivänseisauksen tilalle laitettiin serkkupojan, Johannes Kastajan juhlat.
Lahjat ei ole pakollisia.
Niin, lahjojen antohan on aina liittynyt joko kristilliseen juhlaperinteeseen, Jeesukseen syntymään ja itämaiden tietäjien antamiin lahjoihin, tai sitä ennen muinaisuskonnollisten maatalousjumalien kiittämiseen. En koe olevani myöskään niin uskonnollinen, että ottaisin joko Jeesuksen tai maatalouden jumalien vuoksi lahjoja vastaan.
Mun vanhemmat on sellasia että niiden on ihan pakko saada antaa mulle jotain. Jos sanoo ettei halua mitään niin saa hyödytöntä krääsää tai vääränkokoisia rumia vaatteita. Yritän joka joulu keksiä jotain käyttötavaraa mitä joutuisin itse ostamaan jossain vaiheessa. Tänä vuonna toivon juustohöylää ja kuumemittaria😄.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sanot vaan että sukat tai kahvipaketti. Mikä siinä on niin vaikeaa? Se liittyy joulun fiilikseen, se on perinne. Ihmiset jotka hoikee ettei halua mitään on ilonpilaajia. Kaikki vanhemmat ihmiset sanoo niin. Ja aina joku kuitenkin jotain ostaa, kun se on niin noloa kun jaetaan lahjoja ja sitten joku ei saa yhtään pakettia, vaikka siellä olisi juhapöydän konvehteja.
En minä pysty olemaan kiitollinen lahjoista. En ole tietenkään katkera kenellekään lähipiirissä, mutta tunnen, että olen omassa perheessä ja kavereiden kesken vuoden ajan aina vähän taka-alalle unohtunut. Jotkut muistaa syntymäpäivät tai koulusta valmistumisen, mutta sen kummemmin ei pidetä yhteyttä. Jos minä laitan viestiä, niin vastaillaan vaan, ei tulla käymään tai kutsuta kylään. Sitten jouluna yllättäen kaikki haluaakin jostain syystä muistaa lahjoilla. Luulevat varmaan, että minä jaan parisuhteestani
Voi jeesus! Sulla on puoliso, ja hänkin pitää sua jossain taka-alalla koko vuoden? Just joo. Ole kiitollinen siitä, että sulla on perhe jonka kanssa jakaa joulun traditiot. EI sun mistään lahjoista tarvitse olla erityisen kiitollinen vaan siitä, että edes kerran vuodessa he haluavat nähdä vaivaa että sinut otetaan perinteiseen tapaan mukaan. En minä ole koskaan saanut mitään lahjoja ja muistamisia kun olen valmistunut koulusta, niitä on ollut neljä kertaa tähän mennessä. Ja täytin juuri 50v ja oma lapsi osti yhden lahjakortin, puoliso kukkia, ja siinä se. Kukaan muu ei antanut mitään. Kahdelta sukulaismummolta tuli kortti. Muut onnitteli vaan facessa. Silti tiedän että mulla on ystäviä ja perhettä jotka rakastaa mua, välittävät ihan aidosti. Sellainen kyläily on jäänyt, varsinkin koronan myötä kyllä kokonaan pois. Ei muakaan ole kutsuttu kenenkään kotiin, en edes muista, enkä ole kutsunut meille ketään kun ei täällä kukaan jaksa siivota.
Älyttömän paljon stressiä poistuu elämästä, kun lopettaa joululahjojen ostelun. Suosittelen kaikille.
Sano että haluat aineettoman lahjan, kaivo tai vuohi tms afrikkaan. Sillä lailla sinä et saa krääsää ja he saavat tuhlata rahaa johonin lahjaksi sinulle.