Lue keskustelun säännöt.
Olen outo ja minusta ei juurikaan pidetä. Muita?
04.10.2012 |
Minusta on jo vuosikausia, oikeastaan koko elämäni ajan, tuntunut siltä, että olen jotenkin kummallinen ja vaikeasti tykättävä ihminen. En jaksa jaaritella yhtään mitään tyhjänpäiväistä ja tuntuu, että möläyttelen jotenkin outoja kommentteja muiden seurassa. En aina oikein jaksa ihmisten seuraa ja kaipaan paljon tilaa ympärilleni. En siedä yllätysvieraita tai jatkuvaa small talk -pälpätystä.
Toisaalta kuitenkin RAKASTAN yli kaiken olla hyvien kavereitteni seurassa ja nautin myös lasteni seurasta todella paljon. Ristiriitaista?
Tiedän, että moni ei pidä minusta lainkaan. : / Olen jotenkin ihan täysin eri aaltopituuksilla koko ajan kuin 90% tapaamistani ihmisistä, en tajua, mistä muut puhuvat, enkä pysty aina osallistumaan keskusteluun. Yritän kyllä kovasti, mutta epäonnistun.
Toisaalta minulla on kuitenkin siis myös ystäviä, enkä tietääkseni ole esim. asperger tai mitään sen suuntaista.
Onko muita outoja hiippareita paikalla?
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Juu, minäkään en pidä sinusta. Vaikutat itsekeskeiseltä.
koen minäkin olevani väärinymmärretty outous. Olen varma että minulla tosin on jokin asberger, adhd on todettu nuorena. Olen erakkoluontoinen joka nykyisin viihtyy mainiosti harvan mutta hyvän ihmisen seurassa jossa ei tarvitse miettiä mitä negatiivista minusta ajatellaan. Koko elämäni ajan itsevarmuus hyvin heikko joka voi esiintyä esimerkiksi jollain tavoin huonona käytöksenä jota en lainkaan tarkoita pahalla. Toisen seurassa olen eri ihminen kuin toisten. Kun toisten seurassa olen hiljainen negatiivinen stressipommi ilman ajattelua, toisten seurassa olen sosiaalisesti avoin ja positiivinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joku vammane kirjoitti:
musta tuntuu et oon liian outo.. suutun liian helposti ja yhtäkkii saattaa alkaa vituttaa kaikki.. oon siis 15v tyttö.. nauran omille jutuille ja oon tosi rasittava välillä joten meen verikokeisii äitinkaa ja katotaa et onks mul joku helvetin sairaus ku oon tämmöne :( häpeen itteeni
Murkkuikä. Olin kanssa nuorempana poikana niin perseestä että ihan hävettää ja säälittää, mutta etköhän sinäkin rauhoitu :)
Verikokeista voi esiintyä fysikaaliset ja biologiset ongelmat jotka voivat häiritä mielen toimintaa, mutta terapiassa mahdollisesti voit päästä eteenpäin psyykkisten asioiden kanssa ja näin saada apua mielenrauhaan.
Mikko känsälä on omituinen mies kun se pitää mieluummin vauvaa sylissä kun stripparia.
Olen kokenut koko elämäni ajan ulkopuolisuuden tunnetta ja minua on useasti tituleerattu sanalla outo. Luonnollisesti kärsin asiasta todella paljon nuorempana, mutta ajan myötä, kahlattuani sen viisikymmentä diagnoosikuvausta läpi ja tämän kaltaisten keskustelujen myötä olen ymmärtänyt, että minussa ei ole mitään outoa.
Olen tällä hetkellä siinä käsityksessä, että kyse on yhteiskunnan ihanteista ja odotuksista, jotka ovat kauniisti sanottuna todellisuudesta irrallaan. Ihanteet normaalista ihmisyydestä ovat Suomessa (ja monessa muussa paikassa) hyvin kapeat. Sosiaalisina olentoina tunnistamme ihanteet ja vertaamme jatkuvasti itseämme niihin, ja useat tuntuvat pystyvän solahtamaan normaaliuden muottiin enemmän tai vähemmän kivuttomasti. Ihanteen takia ihmisyyden eri ilmenemismuodot jäävät piiloon normaaliuden kuoren taa ja kuvittelemme olevamme täysin yksin normi-ihmisten keskellä.
Tämän normaaliuden ihanteen vuoksi syntyy iso määrä huonommuuden ja sairauden kokemuksia. Mitä sitten, jos jaksat keskittyä vain kuusi, kolme tai puolitoista tuntia? Tai vartin? Mitä sitten, jos olet kiinnostunut omastakin elämästä? Tai haluat pukea kirjavat tai muuten erottuvat vaatteet tunteaksesi itsesi omaksi itseksesi? Se on täysin tavallista. Ihanteen pitää taipua ihmisten mukaan, ei toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Olen kokenut koko elämäni ajan ulkopuolisuuden tunnetta ja minua on useasti tituleerattu sanalla outo. Luonnollisesti kärsin asiasta todella paljon nuorempana, mutta ajan myötä, kahlattuani sen viisikymmentä diagnoosikuvausta läpi ja tämän kaltaisten keskustelujen myötä olen ymmärtänyt, että minussa ei ole mitään outoa.
Olen tällä hetkellä siinä käsityksessä, että kyse on yhteiskunnan ihanteista ja odotuksista, jotka ovat kauniisti sanottuna todellisuudesta irrallaan. Ihanteet normaalista ihmisyydestä ovat Suomessa (ja monessa muussa paikassa) hyvin kapeat. Sosiaalisina olentoina tunnistamme ihanteet ja vertaamme jatkuvasti itseämme niihin, ja useat tuntuvat pystyvän solahtamaan normaaliuden muottiin enemmän tai vähemmän kivuttomasti. Ihanteen takia ihmisyyden eri ilmenemismuodot jäävät piiloon normaaliuden kuoren taa ja kuvittelemme olevamme täysin yksin normi-ihmisten keskellä.
Tämän normaaliuden ihanteen vuoksi syntyy iso määrä huonommuuden ja sairauden kokemuksia. Mitä sitten, jos jaksat keskittyä vain kuusi, kolme tai puolitoista tuntia? Tai vartin? Mitä sitten, jos olet kiinnostunut omastakin elämästä? Tai haluat pukea kirjavat tai muuten erottuvat vaatteet tunteaksesi itsesi omaksi itseksesi? Se on täysin tavallista. Ihanteen pitää taipua ihmisten mukaan, ei toisinpäin.
Ne normaalin ihmisen rajat liikkuvat myös maiden ja kulttuurien mukana. Olen monta kertaa kuullut miten sosiaalisemmista kulttuureista tulevat introvertit ovat olleet ihastuksissaan suomalaisuudesta ja sitten taas moni hyvin ekstrovertti suomalainen on enemmän kotonaan jossain toisessa kulttuurissa. Suomessa on myös erikoista jos pukeutuu värikkäästi muuten kuin johonkin tapahtumaan. Esimerkiksi Barbie-elokuvan näytökset, joissa moni pukeutui päästä varpaaseen pinkkiin. Sitten kun niin pukeutuu työelämässä tai arjessa, ihmiset alkavat kummeksua ja pitää outona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen huomannut ärsyttäväni tiettyjä ihmisiä, vaikka en sanoisi mitään epäkorrektia tai edes puhu suoraan heille. En tiedä olenko outo, vai ärsyyntyvätkö jotkut helposti ja päättävät purkaa sen minuun.
Mulla on suomalaisten mielestä aina väärä hattu.
musta tuntuu et oon liian outo.. suutun liian helposti ja yhtäkkii saattaa alkaa vituttaa kaikki.. oon siis 15v tyttö.. nauran omille jutuille ja oon tosi rasittava välillä joten meen verikokeisii äitinkaa ja katotaa et onks mul joku helvetin sairaus ku oon tämmöne :( häpeen itteeni