Miten sait estettyä lapsesi kuntoutussuunnitelman päiväkodissa?

miten jotkut suhtautuu ulkopuoliseen apuun noin kielteisesti.



Toki ymmärrän, että äiti (ja isä) voi olla järkyttyneitä ja varmasti itku pääsisi jos omalle lapselle ehdotettaisiin moista ja itse ei olisi huomannut lapsessa mitään erikoista..



Mutta siellä päiväkodissa ne näkee niin paljon lapsia ja on vertailupohjaa ja esim. päiväkodissa lapsi voi käyttäytyä aivan eri tavalla, kuin kotona.



LAPSEN parastahan tässä nyt ajatellaan. Eikö olisi pienellekin helpompaa, kun oppisi toimimaan päiväkodissa niin että olisi itselläkin hyvä ja turvallinen olo hoidossa. Lapsihan siellä varmasti eniten kärsii tilanteesta, jos ei osaa aloittaa leikkejä ja keskittyä niihin ja kokee varmasti suurta hämmennystä tilanteesta.



Hyvät vanhemmat, ottakaa avoimin mielin kaikki tuki ja apu vastaan mitä tarjotaan. Tehkää yhteistyötä ja olkaa ennekaikkea yhteistyöHALUISIA. Näin kaikille on helpompaa tukea lasta ja tuloksia voi syntyä hyvinkin nopeasti.



Elkää ottako itseenne. Ei teissä vanhempina ole mitään vikaa, eikä lapsessakaan ole vikaa. Hän vaan tarvitsee nyt ohjausta joissain asioissa. Hyvänen aika, pienikin hän on vielä.



Voi kun osaisitte suhtautua asiaan oikein. Halaus ap:lle ja koko perheelle!

On todella pelottavaa, kuinka tekin olette nielleet tämän terapeutti-erityisope -armeijan hokeman siitä, kuinka tärkeää on puuttua varmuuden vuoksi. Mitä todistetta siitä on? Ainoa, mitä sillä usein aiheutetaan, on ääretön stressi perheelle ja lapselle itsekuvan vääristymä. Ei ne erityisopettajat ja muut ole puolueettomia asiantuntijoita. He saavat palkkansa siitä, että ongelmia on ja niitä koko ajan kehitetään lisää. En minäkään ampuisi itseäni jalkaan ja sanoisi, että työni on monesti turhaa. Tottakai mielummin liioittelen tarpeen ja yritän saada lisää asiakkaita, jotta voin valittaa resurssipulasta ja taata jatkuvuuden alalleni.



Hei, älkää olko sinisilmäisiä. Tehdään koko ajan tutkimuksia, joissa erityisopetuksen ja -tuen tarve on muka kasvussa. Kuka niitä tutkimuksia tekee? Ne, jotka saa siitä leipänsä...

Minä tiesin alusta alkaen ettei tuo meidän esikoinen ole ns. normaali mutta kukaan neuvolassa ym. ei uskonut. Sitten lapsi aloitti päivähoidon ja kappas vaan; ELTO kutsui juttusille aika pian.



Nyt ollaan paikallisen lastensairaalan seurannassa ja tavataan pian neurologi. Oli äärimmäisen vaikea saada tuonne lähetettä, koska sairaala ei ota helposti alle kouluikäisiä vastaan ja päiväkoti koki tilanteen vaikeaksi lapsen oudon käytöksen vuoksi (hänet siirrettiin erityisryhmään, mutta käytös jatkui). Lopulta useampi taho (neuvola, perheneuvola, päiväkoti ym.) pisti nimensä alle ja vetosivat porukalla että nyt pitää saada lapsi tutkimuksiin....ja niinpä sinne päästiinkin. En siis henk.koht. usko, että näitä "turhia" tutkimuksia juuri on: meidänkin kokemuksia on vähätelty pitkin matkaa ja oikeastaan vain päiväkoti, joka lasta tapaa päivittäin + näkee käytöksen, ottaa meidät vakavasti (toki nyt myös lastensairaala, mutta eri tasolla selkeästi kuitenkin).



Olen ollut ihmeissäni siitä, miten ammattitaidotonta porukkaa vaikkapa kuntamme perheneuvolalla on ollut töissä: nuoria, lapsettomia naisia psykologeina alle kouluikäisille ja sitten vaan sirkuttavat että "eihän teidän x muista mitenkään eroa, nytkin leikkii noin kivasti leluilla". No kai se nyt joo jaksaa keskittyä, kun uusi tilanne ja uusia leluja koko huone täynnä..! Tunnin verran juttelin ja yritin selittää tilanteita kotona, päiväkodissa ym. mutta kaikki kuitattiin jollain höpönlöpöllä.

Sen perusteella, mitä kerroit lapsestasi, lapsen ongelmat eivät kuulosta niin isoilta, että hän saisi jonkin tautiluokituksen mukaisen diagnoosin. Hänellä on vaikeutta jollain tietyllä, yhdellä osa-alueella. Joillain lapsilla se osa-alue on juokseminen, toisilla piirtäminen, sinun lapsella taas se toiminnanohjaus. Vaikuttaa siltä, että päiväkodissa he haluavat tukea lastasi tässä taidossa, jota hän vielä opettelee ja kirjata sen laspen varhaiskasvatussuunnitelmaan. Näin minä käsitin kuvaamasi kuntoutussuunnitelman. Varsinaista kuntoutusta he eivät ole päteviä antamaan, vaan harjoituttamaan arjessa sitä tiettyä yhtä osa-aluetta. Ja miksi kieltäisit sen harjoittelun. Jos lapsellasi olisi vaikeaa esim. piirtää, kai antaisit päiväkodille luvan piirrellä lapsen kanssa enemmän? Minusta lapsen tämän tasoinen ongelma on hyvin verrannollinen tuohon.



Jos kuitenkin päiväkodissa ovat sitä mieltä, että lapsi tarvitsisi tiiviimpää kunoutusta, niin hänet lähetetään arvioon kunnalliselle puolelle: psykologi, toimintaterapeutti, puheterapeutti jne. Lääkäri ei yksin tee diagnoosia vaan näiden muiden asiantuntijoiden kanssa yhteistyönä. Näin myös yksityinen lääkäri toimii.

rttä et tule saamaan diagnoosia luultavasti pariin vuoteen edes yksityiseltä neurologilta vaikka kuinka hakisit. Suurimmalla osalla päiväkotien integroitujen ryhmien lapsista ei ole vielä diagnoosia, vaikka heidän tuen tarpeensa on vahvempaa kuin sinun lapsesi. Diagnooseja ei tehdä turhaan ja siksi annetaan aikaa lapsen kasvaa. Lapsen ei kuitenkaan anneta kasvaa vailla tukea, vaan sitä annetaan käytöksen perusteella. Lapset saavat minun kokemukseni mukaan diagnoosin keskimäärin sitten kun ovat kuuluneet kaksi vuotta erikoissairaanhoidon piiriin ja siis käyneet sitä ennen perussairaanhoidon tutkimukset. Erikoissairaanhoidossa heillä on ollut vuosittain tutkimusjakso.

Ihmiset huutaa aina varhaisen puuttumisen ja auttamisen perään, ja sitten kun sitä on tarjolla, niin se ei kelpaa...

Tuskinpa lasta on tarkoitus pilata vaan nimenomaan auttaa.

Haluan vain diagnoosin, muuten asia saa jäädä sikseen.

ap

The Jankkaaja taas provoilee. Kohta se kertoo että tää olikin provo jonka tarkoitus oli tyydyttää sen pimeää mieltä tavalla, jonka mielekkyys ei avaudu provoilua harrastamattomalle.

Siellä terveydenhoitaja tekee erillaisia testejä. Meidän piti täyttää kaavake lapsesta. Päiväkoti täytti myös omat laput. Vietiin samalla neuvolaan, ja lapsi oli yksin terveydenhoitajan kanssa.



Meidän lapsi sai monta kakkosta. Hahmottaminen ja kuulon ymmärtäminen oli hakusessa. Normaalisti laitetaan näillä tuloksilla neuroloogille. Nyt tehtiin seuraavanlaisesti. Psykoloogi ja erityislastentarhan opettaja kävi päiväkodissa katsomassa lapsen toimia. He välittivät kaiken tiedon ja myöskin päiväkodin henkilökunnan ko?emukset neuvola lääkärille.



Sitten meillä oli aika lääkärillä, ja he olivat tulleet siihen tulokseen, että lapsi osaa. Hieman hidas. Lapselle tehtiin kuntoutussuunitelma, ja nyt on saanut ns. puhtaat paperit. Eli loppujen lopuksi ongelmaa ei ollut, mutta niissä kohdin jossa lapsi oli ollut hidas oppimaan hän sai apua. Nyt hän ei enää tarvitse apua ja pärjää hyvin ryhmän kanssa.



Eli avainsana tässä oli päiväkodin henkilökunnan ammatti tuntemus, sai myöskin meidät huomaamaan lapsen "puutteita". Koska heillä oli nopea tapa hoitaa asiaa, ongelma ei ehtinyt kasvaa suureksi.



Tämä on oikeasti hyvä asia. En nyt ymmärrä miksi et halua että sinun lapsesi saa apua heti.

jos vanhemmat haluavat selvittää asian perinpohjin. Päinvastoin, se kertoo siitä, että lapsen asiat kiinnostavat vanhempia. Ja jos lääkäri toteaa, että tarvetta tuelle ei ole, niin eipä se asia siitä muuksi muutu, vaikka miten sossu puuttuisi.

ap

Jos kiinnostaisi, kuuntelisit tarkkaan miten lapsesi käytös päivähoidossa poikkeaa muista ja millaisia keinoja heillä on asian parantamiseksi.

Sinua näyttää kiinnostavan lähinnä todistaa lapsesi "terveeksi", mitä hän voi aivan hyvin ollakin ja siitä huolimatta hyötyisi tuosta ylimääräisestä leikin varjolla tapahtuvasta ohjauksesta.

Lääkärissä ravaaminen, tarkkailtavana oleminen ja terveen paperien perässä juokseminen eivät auta lastasi yhtään mitenkään. Haluat toimia näin, koska haluat apua ja helpotusta _omaan_ häpeääsi ja pelkoosi ettei lapsesi ehkä ole täydellisen normaali (mitä nyt ei ole kukaan muukaan, joten voisit saman tien unohtaa tuon häpeäsi). Fakta on se, että lapsesi käyttäytyy jossain määrin poikkeavasti, ja tuota käytöstä ei lääkärintodistus muuksi muuta vaikka siinä lukisi, että lapsesi on täydellinen ideaali-ihminen.

Toivottavasti olet vain elämääsi kyllästynyt provokirjoittelija. Jos et ole, niin mieti miltä lapsestasi tuntuu olla tod. näk. aika pelottavien vieraiden aikuisten erillisen tarkkailun kohteena ja aistia, että äiti odottaa hänen nyt suoriutuvan tilanteesta jollakin tietyllä tavalla, mutta hän ei kuitenkaan tiedä miten. SE jos mikä leimaa lapsesi ainakin hänen omassa mielessään ja kylvää siemenen siitä epäilyksestä, että hän ei kelpaa sinulle sellaisena kuin on.

Nyt nielet tuon naurettavan epävarmuutesi ja annat lapsen ottaa vastaan kaiken ylimääräisen huomion, mitä hänelle tarjotaan! Se on lopultakin paras ja lyhin tie niihin terveen papereihin.

jospa se sitten tosiaan onkin kyse vaan perimästä,lapsi on perinyt äitinsä tyylin "jumittua" epäolennaiseen, eikä sen vuoksi ymmärrä ohajausta.

jos lapseni saisi ekstrahuomiota joltakin aikuiselta päiväkosissa. Se ei olisi mun lapselta pois vaan päinvastoin.

Sitähän se kuntoutus päiväkoti-ikäisellä on. Aikuinen keskittyy vain hänee. Luksusta!

Onko minulle jotain hyötyä, jos kävisin vaikka fysikaalisessa kuntoutuksessa, vaikka sille ei olisi tarvetta? Pidän erittäin vastenmielisenä tätä yhteiskunnan medikalisaatiota, jossa terveestä väännetään sairas sillä perusteella, että "mitä haittaa siitä on?" No, siitä on se haitta, että se lapsi, joka oikeasti tarvitsisi sitä kuntoutusta, jää ilman. Se myös leimaa lasta läpi koulutusputken ja antaa lapselle viestin siitä, että hänessä on jotain vikaa.

ap

,lapsi on perinyt äitinsä tyylin "jumittua" epäolennaiseen

Eli ap sen kertoi, syynä on hänen henk.koht häpeänsä! Eli parempi niin, että lapsi putoaa yhteiskunnan kelkasta, koulunkäynti vaikeutuu, asioita ei opita, kaverit katoaa..yms. Peruskoulun jälkeen voikin sitten syrjäytyä ja elää sossun rahoilla, kun ei pärjää yhteiskunnassa! (Kun oman toiminnan ohjaus ei toimi). Mutta kunhan lapsi ei vain saa mitään leimaa!!

Lainkaan ottanut huomioon sitä, miten se DIAGNOOSI (jota tuijotetaan sen jälkeen kaikkialla, ja voi vielä hyvinkin olla, että se on annettu väärin perustein) LEIMAA LASTA?! Tai vaikka työtä etsivää tulevaisuuden aikuista?

Ihmiset, jotka kovaan ääneen kauhistelevat sitä, että diagnoosi leimaa lasta - jopa tämän aikuistuttua - ovat itse juuri niitä, jotka noita leimoja lyövät! Ja viestienne perusteella ainakin juuri sinä ja ap kuulutte näiden diagnosoitujen leimaajiin.

Kuvitteletteko te muuten, että esim. henkilö, jolla on diagnisoitu dyspraksia, kantaa jonkinlaista dyspraksia-leimaa kaikissa todistuksissaan, papereissaan jne.? Vai milllälailla te ajattelitte tuon hänen "viallisuutensa" paljastuvan jatkossa kaikille jotka ovat hänen kanssaan tekemisissä ns. virallisissa merkeissä?

The Jankkaaja taas provoilee. Kohta se kertoo että tää olikin provo jonka tarkoitus oli tyydyttää sen pimeää mieltä tavalla, jonka mielekkyys ei avaudu provoilua harrastamattomalle.

...jossa ap jankkasi yhtä ja samaa aihetta ja jätti huomioimatta saamansa asiallisen kritiikin. En muista enää tarkempaa aihetta, mutta siinäkin hämmensi sama ilmiö, että ihminen ikään kuin "keskustelee" muiden kanssa, mutta oikeasti vain esittää omia alkuperäisiä mielipiteitään uusin sanankääntein kerta toisensa jälkeen.

ihminen ikään kuin "keskustelee" muiden kanssa, mutta oikeasti vain esittää omia alkuperäisiä mielipiteitään uusin sanankääntein kerta toisensa jälkeen.

Se jankkas just muutama päivä sitten aiheesta jota en enää muista tosi pitkään ja lopuksi ilmoitti ketjun olevan provo. En tiedä kumpi on pelottavampaa, se että joku jaksaa provoilla näin pohjattoman pitkään ja uuvuttavan monotonisesti vai se että The Jankkaaja kertoo tällä kertaa oikeasti elämästään.

jospa se sitten tosiaan onkin kyse vaan perimästä,lapsi on perinyt äitinsä tyylin "jumittua" epäolennaiseen, eikä sen vuoksi ymmärrä ohajausta.

osa meistä on ohjattavia, osa ei. Ei ole vaikea päätellä, kumpaan kategoriaan sinä kuulut.

ap

The Jankkaaja taas provoilee. Kohta se kertoo että tää olikin provo jonka tarkoitus oli tyydyttää sen pimeää mieltä tavalla, jonka mielekkyys ei avaudu provoilua harrastamattomalle.

...jossa ap jankkasi yhtä ja samaa aihetta ja jätti huomioimatta saamansa asiallisen kritiikin. En muista enää tarkempaa aihetta, mutta siinäkin hämmensi sama ilmiö, että ihminen ikään kuin "keskustelee" muiden kanssa, mutta oikeasti vain esittää omia alkuperäisiä mielipiteitään uusin sanankääntein kerta toisensa jälkeen.

enkä koskaan kirjoittele mitään pettämisketjuja. Ei ole syytä.

ap

Ja mitä muuten ajattelet muiden erityislapsista? Epäonnistuneita joilla luuserin leima otsassa?

Vaikka vastaisin mitä, niin olet jo itse muodostanut oman käsityksesi siitä, mitä ajattelen erityislapsista.

ap

...kuntoutuksen antaminen ns. terveelle lapselle on mielestäsi aina leimaavaa eli negatiivista. Olet myös käyttänyt tässä yhteydessä sanaa viallinen.

Noilla perusteilla kuvasi erityislapsista ei tosiaankaan vaikuta positiiviselta. Noh, ei edes neutraalilta.

Lapsen oikeus ei toteudu millään tavalla, jos hän joutuu odottamaan tutkimuksia tai kärsimään vastaanhangoittelevasta äidistä, joka jättäisi lapsensa oman onnensa päiväkodin ryhmätilanteissa.

Joku aiempi jo kysyi, miten ihmeessä haluat, että aikuiset toimisivat niissä tilanteissa, joissa lapsesi ei pääse eteenpäin tai pysty keskittymään?

Kuka sen aukottomasti pystyy oikein määrittelemään, että pääseekö lapsi eteenpäin (lapsi pääsee taatusti eteenpäin omassa tahdissaan!) tai pystyykö hän keskittymään?

Lapsen oikeus nimenomaan toteutuu silloin, kun hän saa osakseen asiaankuuluvaa hoitoa; edelleen toistan, kun toisilla täällä tuntuu olevan ymmärtämisvaikeuksia: sairauden määritteleminen EI kuulu päiväkotiin, eikä lastenhoidon ammattilaisille, heillä ei ole välineitä aikuisten oikeasti määrittää terveyttä tai sairautta. Joskus voidaan saada aikaan suoranaista hallaakin suuntaamalla ylimitoitettuja tukitoimia lapsen suuntaan, joka hyötyisi parhaiten siitä, että hänelle annetaan aikaa oppia ja kypsyä omassa tahdissansa.

lapsi on normaali ja mieskään ei 100 % varmasti petä.



Rätkäti käkäti kää!



Ja jos lapsi olisi erikoislapsi, se ei olisi, eikä se mieskään petä, vaikka ois pippeli jonkun horon pillussa ap:n nenän edessä!!!!

...kuntoutuksen antaminen ns. terveelle lapselle on mielestäsi aina leimaavaa eli negatiivista. Olet myös käyttänyt tässä yhteydessä sanaa viallinen.

Noilla perusteilla kuvasi erityislapsista ei tosiaankaan vaikuta positiiviselta. Noh, ei edes neutraalilta.

En antaisi niitä syöpälääkkeitäkään ennen diagnoosia. Enkä ole missään vaiheessa sanonut erityislapsen olevan viallinen. ÄLÄ VALEHTELE.

Kuten sanottua, olet jo itse muodostanut oman käsityksesi, eikä sitä mikään enää muuta.

ap