Miten sait estettyä lapsesi kuntoutussuunnitelman päiväkodissa?

No, siellä se luokassa se "tavallinen" lapsi nyt sitten vie 70% minun ajastani muiden oppilaiden kustannuksella.

Aina ihmetellään että millaset vanhemmat johtaa tähän tilanteeseen ja tässä me nyt voidaan ihastella yhtä sellaista. Joka on kyllä ihan oikeasti melko pelottavan oloinen ihminen.

...kuntoutuksen antaminen ns. terveelle lapselle on mielestäsi aina leimaavaa eli negatiivista. Olet myös käyttänyt tässä yhteydessä sanaa viallinen.

Noilla perusteilla kuvasi erityislapsista ei tosiaankaan vaikuta positiiviselta. Noh, ei edes neutraalilta.

En antaisi niitä syöpälääkkeitäkään ennen diagnoosia. Enkä ole missään vaiheessa sanonut erityislapsen olevan viallinen. ÄLÄ VALEHTELE.

Kuten sanottua, olet jo itse muodostanut oman käsityksesi, eikä sitä mikään enää muuta.

ap

Ok. Et ole käyttänyt sanaa viallinen, mutta olet sanonut:

"Se myös leimaa lasta läpi koulutusputken ja antaa lapselle viestin siitä, että hänessä on jotain vikaa."

Tuohan on sinun näkemyksesi. Paljastit sillä vain sen, mitä itse kuntoutuksessa käyvistä lapsista ajattelet. Eiväthän kuntoutuksessa käyvät lapset ajattele noin, JOS heidän vanhempansa tai muu lähipiiri ei ole heidän päähänsä tuollaista ajatusta istuttanut.

koulussa, saako hän vastaanottaa sitä, vai pitääkö siihen olla diagnoosi? Entä jos hänellä on lievä lukihäiriö ja hän tarvitsee siihen tukiopetusta? Vastaatko tähänkin ap.

Mikä tehdään ennen neuvolatarkastusta? Ja siinä hän on "jäänyt kiinni" ja nyt tämä sua ahdistaa kovasti?



Useinhan nimenomaan pk-iässä koko ryhmän lapset hyötyy tietyistä tukitoimista, vaikka ne olisi suunnattuja tietyille lapsille. Kuvat, ohjeiden pilkkominen, jopa viittomat auttaa yleensä ihan todella kaikkia lapsia, sillä pelkkien verbaalisten toimintaohjeiden sisäistäminen lapsilla kestää pitkälle kouluikään. Tavisryhmissä tosiaan hyödyttäisiin monista "tukitoimista", sillä lapsilta vaaditaan aika paljon.

koulussa, saako hän vastaanottaa sitä, vai pitääkö siihen olla diagnoosi? Entä jos hänellä on lievä lukihäiriö ja hän tarvitsee siihen tukiopetusta? Vastaatko tähänkin ap.

vaan toiminnan ohjauksen vaikeuksia. En osaa ottaa kantaa oppimisvaikeuksiin.

ap

että kuntoutuksessa käynti leimaa lasta negatiivisesti ja antaa viestin, että tässä on jotain vikaa.

Rumasti sanottuna joillekin vanhemmille on tärkeämpää lapsen/perheen maine ("erityislapsi on viallinen lapsi") kuin lapsen paras. Ettet sinäkin pistäisi vastan juuri tuon takia..?

jos on asianmukainen diagnoosi. Terveen ihmisen tukeminen tällaisissa asioissa on minusta aina leimaavaa.

ap

Sinne terveen ja diagnoosin omaavan väliin mahtuu aikamoinen joukko lapsia, joilla on vähän tavallista hankalampaa jonkun/joidenkin osa-alueiden kanssa. Ja juuri näille lapsille pk:n omat tukitoimet on tarkoitettu. Päiväkodin työntekijät on myös nimenomaan koulutettu näkemään tällainen erityisen tuen tarve, ei se ole mitään puoskarointia ilman syytä tai "omaksi iloksi". Kun lapsi saa tukea kehitykselleen ajoissa, eivät ongelmat ehkä koskaan ylitä dg. kriteerejä vaan lapsi on ns. "pelastettu" takaisin normaaliin kehitykseen.

Komppaan osin viimeisintä yllä lainatuista kirjoittajista. Se, että lapsi on yleisen (yleisen tuen piirissä ovat tietyssä mielessä kaikki) tai tehostetun tuen piirissä ei tarkoita sitä, että hän olisi sairas niin, että hänen tilastaan olisi tarpeen tai edes voitaisiin tehdä lääketieteellistä diagnoosia. Lapselle siis voidaan tarjota tukea ihan sellaisissakin tapauksissa, että lapsen temperamenttiin ja yksilölliseen perusluonteeseen sopii paremmin jokin toinen toimintamuoto kuin osalle muusta ryhmästä. Tuki tarkoittaa siis sitä, että lapset nähdään yksilöinä ja heitä myös kohdellaan tämän näkemyksen mukaisesti siten, että heidän vahvuutensa parhaiten pääsevät oikeuksiinsa. Tällä ei tarvitse olla mitään tekemistä sairauden tai terveyden kanssa! Ihan terveessä peruskoulun luokassakin on yleensä tai ainakin pitäisi olla jonkinlaiset tukitoimet käynnissä: opetusta eriytetään oppilaiden tarpeen mukaan esimerkiksi antamalla nopeille ja ko. aineessa erityisen vahvoille oppilaille lisätehtäviä/lisähaastetta ja toisaalta kertaamalla tehtävänantoa ja sen merkitystä niille, jotka tuntevat itsensä epävarmoiksi unohtamatta niitä keskitason oppilaita, joita myös rohkaistaan siten, miten juuri he siitä parhaiten hyötyvät.

Vaikka päiväkoti tässä käyttääkin termiä 'kuntoutussuunnitelma', ei se silti vielä viesti siitä, että lastasi pidettäisiin ei-terveenä tai sillä tavalla viallisena, että hänet pitäisi jotenkin korjata. Kysy päiväkodista, mitä tuolla kuntoutussuunnitelmalla tarkoitetaan, eli onko päiväkodilla käytössä vain vanhanaikainen ja epätarkoituksenmukainen käsite, joka pitäisi korvata esimerkiksi termillä 'yleisen tuen suunnitelma'.

Mikä tehdään ennen neuvolatarkastusta? Ja siinä hän on "jäänyt kiinni" ja nyt tämä sua ahdistaa kovasti?

Useinhan nimenomaan pk-iässä koko ryhmän lapset hyötyy tietyistä tukitoimista, vaikka ne olisi suunnattuja tietyille lapsille. Kuvat, ohjeiden pilkkominen, jopa viittomat auttaa yleensä ihan todella kaikkia lapsia, sillä pelkkien verbaalisten toimintaohjeiden sisäistäminen lapsilla kestää pitkälle kouluikään. Tavisryhmissä tosiaan hyödyttäisiin monista "tukitoimista", sillä lapsilta vaaditaan aika paljon.

ap

lapsesi kuuluu automaattisesti yleisen tuen piiriin. Sitä ei kysytä vanhemmilta, vaan lapsella on siihen oikeus. Tuki siis annetaan ENNEN diagnoosia. Tuki annetaan aina lapsen oireiden mukaan, ei koskaan diagnoosin mukaan. Esim. ADHD-diagnoosi ei kerro oikeastaan ollenkaan, miten juuri kyseisen lapsen kohdalla toimitaan, vaan lapsen käytös sen määrittää. Sinunkin lapsesi tapauksessa, ei diagnoosilla tehdä päivähoidossa käytännössä yhtään mitään. Diagnoosin avulla lapsi voi saada enemmän terapiapalveluja (siis sitä kuntoutusta, joka ei tapahdu päiväkodissa).

Lapsen oikeus on saada ympärilleen aikuisia, jotka osaavat mukauttaa oman toimintansa lapsen mukaan. Siis päivähoidon tukitoimia ja siis se kuntoutussuunnitelma. Toisilta nimiltään erityisen tuen suunnitelma tai tehostetun tuen suunnitelma.

Lapsen oikeus ei toteudu millään tavalla, jos hän joutuu odottamaan tutkimuksia tai kärsimään vastaanhangoittelevasta äidistä, joka jättäisi lapsensa oman onnensa päiväkodin ryhmätilanteissa.

Joku aiempi jo kysyi, miten ihmeessä haluat, että aikuiset toimisivat niissä tilanteissa, joissa lapsesi ei pääse eteenpäin tai pysty keskittymään?

Ja jos kerran lapsen ongelma on ohjeiden kuuntelu j aniiden mukaan toimiminen, niin luulisi olevan kuntoukselle halua myös äidillä, ettei samsata asiasta sitten koulussa joudu lukemaan wilmaviestejä päivästä toiseen.

ettei päiväkoti-ikäisille jaella mitään diagnooseja?! Heillä on vain jitain poikkeavuuksia käytöksessä verrattuna suurimpaan osaan lapsista, ja tätä asiaa voidaan toimitaterapialla ym. kehittää siten, ettei mitään diagnoosin arvoista "sairautta" lapselle edes kehity. Kouluikään mennessä kuntoutettu "ongelma"lapsi saattaa olla jo täysin "normaali".

provoilussaan erittäin ansiokkaasti uskomattoman puupään esittämiseen. Ketjuista tulee aina hillittömän pitkiä.

ennustamaan myös oppimisvaikeuksia.



Joten mietipä tässä vaiheessa, otatteko kaiken avun vastaan, vai vasta sitten kun lapsi on koulussa, eikä osaa toimia koulussa opettajan ohjeiden mukaan, joka johtaa väistämättä jossain vaiheessa tukiopetukseen ja huonoihin numeroihin.

ennustamaan myös oppimisvaikeuksia.

Joten mietipä tässä vaiheessa, otatteko kaiken avun vastaan, vai vasta sitten kun lapsi on koulussa, eikä osaa toimia koulussa opettajan ohjeiden mukaan, joka johtaa väistämättä jossain vaiheessa tukiopetukseen ja huonoihin numeroihin.

Mies on itse ollut samanlainen lapsena ja ihan on korkeasti koulutettu ja hyvässä asemassa työelämässä.

ap

Silloinhan ongelma on päivähoidon henkilökunnan korvien välinen, jos ja kun todellinen asiantuntija (= lääkäri) ei tee diagnoosia.

Mun miehellä on joskus tällaisia hyperpolarisoituneita mielipiteitä. Havaitsetko, että tässä sanot vaihtoehtoja olevan vain ja ainoastaan kaksi: lapsella on ongelma, joka johtaa lääkärin tekemään diangoosiin, tai jos diagnoosia ei tule, lapsella ei ole minkäänlaista ongelmaa.

Tosielämä nyt vain ei sovi tuollaiseen rakentamaasi yliyksinkertaistettuun kehykseen. Lapsi voi tarvita ohjausta asiassa X, vaikka olisi tautiluokituksen näkökulmasta terve ja normaali. Voi myös olla, että jos lapselta evätään tuo ohjaus, hän ei muutaman vuoden kuluttua enää olekaan normaali. Asiat eivät ole mustavalkoisia ja muuttumattomia kenenkään ihmisen kohdalla, ja kaikkein vähiten ne ovat sitä pienten lasten kohdalla!

Provoksi epäilen.

Erittäin hyvin kiteytetty. Vaikka kuntoutusrintamalla ollaan enenevässä määrin ymmärretty, ettei lääketieteellinen tautiluokitus ole suinkaan paras mahdollinen tapa kuvata ykilöillä esiintyviä ongelmia, ajattelumalli "lääkäri on jumala" istuu vielä tiukassa terapiatyötä tekemättömien parissa. Oleellista on se, miten lapsi (tai aikuinen) pärjää elinpiirissään, eikä se minkä diagnoosin hän saa! Valitettavasti joudun myös romuttamaan käsityksesi siitä, että lääkäri olisi aina se paras ja ainoa arvioija. Alalla pitkään olleena, olen huomannut, että usein lääkärit tekevät diagnoosinsa kutakuinkin allekirjoittamalla (=olemalla samaa mieltä) esimerkiksi toiminta- ja puheterapeutin lausunnot, ja THE DIAGNOOSI perustuu hyvin vahvasti niihin. Päivähoitohenkilökunta taas voi havaita arjen toiminnoissa haasteita, joita pyrkivät parhaansa mukaan huomioimaan - jos vanhemmat eivät lyö kapuloita rattaisiin.

Vai onko niin, että kotona lapsenne toimii ohjeiden mukaan kuin enkeli, ja vain pävikodissa on asiassa ongelmia?

monia vaikeasti vammauttavia infektioita (esim bakteeriaivokalvontulehdus) aletaan hoitaa kyllä antibiooteilla hyvissä ajoin ennenkuin diagnoosiin päästään. Muuten käy niin, että potilas on vainaja ennenkuin bakteeriviljely valmistuu. Ja yllä aivokasvaimeenkin annetaan kortisonia ennekuin diagnoosi valmistuu, ihan samasta syystä. Voisitko ajatella lapsesi avusta tältä kantilta?

Mä en usko, että lapsellesi tulee harmia jostain toiminnanohajuksen opastuksesta, sehän on sitä, mitä lasten kanssa päivittäin tehdään. Over and over....



Lainaus:



En antaisi niitä syöpälääkkeitäkään ennen diagnoosia. Enkä ole missään vaiheessa sanonut erityislapsen olevan viallinen. ÄLÄ VALEHTELE.



Kuten sanottua, olet jo itse muodostanut oman käsityksesi, eikä sitä mikään enää muuta.



ap

[/quote]

mutta oikeasti joskus lapsi ja perhe saavat siita ongelmaperheen tai ongelmalapsen leiman, ja kokemukseni mukaan asiantuntijat mielellaan myos naita leimoja ihmisiin laiskivat.



Siksi en voi ymmartaa ajatusta, etta kuntoutusta annettaisiin noin vaan kelle vaan. Miksi ihmeessa pitaisi antaa, jos ei tarvita. Saattaa olla silloin enemman haittaa kuin hyotya.

Jos ja kun ap on provoilija, se saa nyt jotain vaikeasti ymmärrettävää tyydytystä tästä.



Jos ei ole provoilija, niin edestään löytää. Ei voi väittää etteikö olisi varoitettu ja väännetty ratakiskosta :D.

Laaja-alaisia oppimisvaikeuksia voidaan tarkastella myös toiminnanohjauksen käsitteen avulla. Toiminnanohjauksella tarkoitetaan niitä kykyjä, joiden avulla yksilö sopeuttaa toimintaansa ympäristön vaatimusten mukaisiksi. Keskeisiä ovat kyvyt määritellä tilanne ja sen vaatimukset, laatia suunnitelma päämäärään pääsemiseksi, toimia suunnitelman mukaisesti ja arvioida omaa toimintaansa sekä muuttaa sitä joustavasti tarpeen mukaan.



http://verneri.net/yleis/kehitysvammaisuus/diagnoosit/laaja-alaiset-opp…



Toiminnanohjauksen ongelmat vaikeuttavat laaja-alaisesti ihmisen suoriutumista elämän eri alueilla. Opiskelua ne haittaavat esimerkiksi puutteellisena kykynä luoda toimivia opiskelustrategioita. Työelämässä ne vaikeuttavat työtehtävien omaksumista ja niiden itsenäistä suorittamista. Myös sosiaalisten tilanteiden ja normien hahmottaminen ja niiden mukaan toimiminen vaikeutuu usein toiminnanohjauksen ongelmien takia.



Vaikeudet vastavuoroisten sosiaalisten tilanteiden hallinnassa ovatkin usein ensimmäisiä merkkejä laaja-alaisista oppimisvaikeuksista ja tulevat näkyviin jo ennen kouluikää. Leikki-ikäinen lapsi voi olla "sosiaalisesti kömpelö". Leikkimään oppiminen, erityisesti yhdessä leikkiminen muiden lasten kanssa, voi olla vaikeata ja tällainen lapsi voi jäädä syrjään ikätovereidensa yhteisöstä jo varhain, ellei sosiaalisten taitojen kehitystä erikseen ja pitkäjännitteisesti tueta. (Guralnick ym. 2003; ks. myös CHDD 1999.)

Ihan hirveä työ nimenomaan näissä lapsissa, joilla kauniisti sanottuna "toiminnan ohjauksen ongelmia". Vievät suurimman osan open ajasta ja energiasta, mikä on niiiiiin väärin muita lapsia kohtaan. Ja pahinta, jos vanhemmilla tuollainen asenne.



t. alkuope

Mutta koska suoriutuvat huonommin kuin äly antaisi olettaa, he ns alisuoriutuvat. Tai he saavat huonoa palautetta, koska heidät tulkitaan taviksiksi, mutta huonosti kasvatetuiksi, hankaliksi jne. Siinä itsetunto on koetuksella ja yleensä motivaatio moneen laskee sitä mukaa.



Oma sukulaispoikano olisi minusta hyötynyt terapiasta ja vaikka mistä, mutta kun se olisi ollut niin leimaavaa, eikä lapsessa vikaa vaan koko maailma häntä vastaan, jne. No kyllä hän pärjää koulussa suunnilleen, mutta on oppimishaluton, itsetunto nollassa, harrastukset lopettaa heti alkuunsa. Ei tätä skenaariota pojan vanhemmat uskoneet vielä silloin kun tämä oli 6v, koska silloin hän oli mielestään kingi kaikessa. Kouluvuosi pudotti ruusunpunaiset lasit silmiltä, sekä lapselta että vanhemmilta. Ulkopuolisille asia oli erilainen ja viestiä koetettiin monesta paikkaa antaa, mm. pk:sta. Mutta ei vanhemmat tosiaan sitä uskoneet, kun "mitä ne lähärit ja lastentarhanopet tietää, ei ne ole lääkäreitä". No eivät niin, kunhan muuten näkevät normaaleita ja ei-normaaleita ja siltä väliltä lapsia elämän varrella sadoittain!