Miten sait estettyä lapsesi kuntoutussuunnitelman päiväkodissa?

Itseäni kiinnostaisi tietää, mitä ap kuvittelee noiden tarhan tukitoimenpiteiden pitävän sisällään, kun kyseessä on lapsi jolla on vaikeuksia toiminnan ohjauksessa. Ja millaiseksi hän päässään kuvittelee tällaisille lapsille annettavan varsinaisen kuntoutuksen.



Todellisuudessahan esim. nuo tukitoimenpiteet sulautetaan osaksi lapsen ja tämän ryhmän toimintaa siten, että ulkopuolinen ei niitä välttämättä edes huomaisi, jos ei tietäisi mitä tarkkailla. Tapa toimia on siis kaikkea muuta kuin lasta leimaava.



Mitä sitten tulee tuohon varsinaiseen kuntoutukseen (toimintaterapiaan tms.), niin ainakin omien kokemusteni mukaan pienempien lasten parissa niihin suhtaudutaan vain positiivisesti. Ainakin oman lapseni tarhassa ns. terveet lapset usein kyselevät, voisivatko hekin päästä X:n tavoin puhe/toimintaterapiaan - siellä kun saa kuulemma tehdä aina kaikkea kivaa. Asenne kuntoutusta kohtaan on siis heidän keskuudessaan Kaikkea Muuta kuin negatiivinen!



Tukea/kuntoutusta saava lapsi ts. EI koe, että hänessä olisi jotain vikaa, jos hänen vanhempansa eivät omalla toiminnallaan ja puheillaan anna hänelle tällaista viestiä. Ja kumpi mahtaakaan olla lapsen kannalta leimaavampi seikka? Se, että hän saa hiukan ektratukea ja siten pystyy kuromaan kiinni sitä välimatkaa, joka hänellä on tiedoissa/taidoissa omaan ikäryhmäänsä nähden? Vaiko se, että häneltä evätään apu, ja hän jää aina roikkumaan joukon häntäpäähän, putoaa mahdollisesti kelkasta kokonaan?



On tietysti mahdollista (tapauksta tämän tarkemmin tuntematta), että ap:n lapsi selviytyisi vaikeuksistaan ilman tukitoimenpiteitäkin, mutta miksi yksikään vanhempi ottaisi sen riskin, että näin ei kävisi? Niin totaalisen negatiivinenkö se oma käsitys on tukea/kuntoutusta saavista lapsista, että tuota ei-terveen leimaa (joka on siis täysin ap:n ja kaltaistensa omassa päässä) pitää välttää kuin ruttoa? Mahdollisesti jopa lapsen tulevaisuuden kustannuksella?

ei tuollaisia jankkauksia muista, ellei itse ole ollut jankkaamassa. Etten vain tunnistanut tuosta ketjusta...

Kiitos vastauksesta todella paljon!

Mielestäni aihe on tärkeä ja siitä olisi syytä keskustella ja tuoda esille yleisempään tietoisuuteen päivähoidon asiakkaiden tietoisuuteen.

Päivähoidon suuret lapsiryhmät voivat siis olla haitallisia tässäkin mielessä, mutta ei kuitenkaan ole oikein, jos joku päivähoitoyksikkö pyrkii pienentämään lapsiryhmien kokoa tällaisella toiminnalla.

Ei myöskään ole totta, että tutkimukset, terapiat ja kuntouttaminen eivät ole haitallisia terveelle lapselle - varmasti ovat, monessakin mielessä. Lisäksi haaskaantuu resursseja pois sellaisilta lapsilta, jotka todella tarvitsisivat niitä.

[quote author="Vierailija" time="03.10.2012 klo 18:21"]

Onko minulle jotain hyötyä, jos kävisin vaikka fysikaalisessa kuntoutuksessa, vaikka sille ei olisi tarvetta? Pidän erittäin vastenmielisenä tätä yhteiskunnan medikalisaatiota, jossa terveestä väännetään sairas sillä perusteella, että "mitä haittaa siitä on?" No, siitä on se haitta, että se lapsi, joka oikeasti tarvitsisi sitä kuntoutusta, jää ilman. Se myös leimaa lasta läpi koulutusputken ja antaa lapselle viestin siitä, että hänessä on jotain vikaa.

ap

[/quote]

Sori nyt, mutta eikö siitä ole haittaa "läpi koulutusputken" jos lapsella todella on keskittymisen ja aloittamisen kanssa ongelmia? Eikö niihin olisi parempi tarttua nyt, kun lapsella olisi aikaa niitä opetella? Koulussa se onkin sitten jo ihan eri tilanne, nuo pitäisi silloin osata. 

Meidän päiväkodissa oli ryhmä lapsia, joilla oli vaikea lähteä leikkeihin mukaan (ujous yms) ja siellä perustettiin tämmöinen 8 lapsen leikkiryhmä, jossa oli 6 näitä joilla oli "ongelma" ja 2 lasta, jotka tavallaan auttoivat leikit alkuun ja keksivät niitä. Oma poikani oli toinen näistä kahdesta, ja voin sanoa, että tuosta oli hyötyä myös meidän pojalle, koska hän oppi leikkimään ja etenemään rauhallisemmin ja myös ottamaan muita huomioon leikeissään. Olin todella iloinen että hän oli tuossa mukana.

Meillä on ensi kuussa 4-vuotisneuvola. Otetaan asia siellä puheeksi. ap

Voi hyvin olla, että neuvolassa todetaan lapsen kasvavan ihan ikätasoisesti eikä mitään aihetta huoleen ole. Neuvolassa kuitenkin on paljon paremmat edellytykset ottaa kantaa ylipäätään terveyteen ja sairauteen, tai näin ollen tuen tarpeeseen, mitä päiväkodissa on.

Tsemppiä ap! Yritä olla huolestumatta liikoja, ja kysy toista / useampaa ammattilaisen mielipidettä, jos yhtään tuntuu siltä, ettei sinua ole kuultu tarpeeksi lapsesi asiassa tai oikeudenmukaisuus ei toteudu.

Lapsen oikeus ei toteudu millään tavalla, jos hän joutuu odottamaan tutkimuksia tai kärsimään vastaanhangoittelevasta äidistä, joka jättäisi lapsensa oman onnensa päiväkodin ryhmätilanteissa.

Joku aiempi jo kysyi, miten ihmeessä haluat, että aikuiset toimisivat niissä tilanteissa, joissa lapsesi ei pääse eteenpäin tai pysty keskittymään?

Jos lapsi diagnosoidaan, niin toivon, että hän saa tarvitsemaansa tukea. Mitä se käytännössä on, sitä en osaa sanoa, sillä en työskentele lasten parissa.

ap

Jos lapsi ei tarvitse apua ja tukea, niin miksi sitä täytyy antaa? Miksi ensin ei tutkita hoidon tarvetta ja sitten hoideta? Ei terveelle lapselle ole hyötyä tuollaisista hoidoista ja sitä voi antaa mielummin sellaiselle kenellä on tarve. En minäkään antaisi päiväkodin järjestää lapselle jotain erityistukea jos se olisi aiheetonta. Ei siitä terveelle lapselle ole edes mitään hyötyä.

Minusta taas tuntuu ettei ap näe metsää puilta. Kyllä minä luotan siihen mitä päiväkodista kerrotaan lapsestani,ja olen valmis ottamaan heti alkuunsa kaiken mahdollisen avun ja tuen,kyse on sentään lapsestani.

Päiväkodeilla ei toisekseen ole edes resursseja siihen että jotain lasta ruvetaan tukemaan turhaan.

Apn viesteistä välittyy ihminen,joka ajattelee vain itseään "eihän minun lapselllani voi olla ongelmia".

On oikeasti turha ap:n väittää,että hänen lapselleen ehdotetaan turhaan tukea.

Onneksi näihin puuttuu sitten jossain välissä myös sossu,jos vanhemmat eivät ole yhteistyökyisiä.

Eli ap sen kertoi, syynä on hänen henk.koht häpeänsä! Eli parempi niin, että lapsi putoaa yhteiskunnan kelkasta, koulunkäynti vaikeutuu, asioita ei opita, kaverit katoaa..yms. Peruskoulun jälkeen voikin sitten syrjäytyä ja elää sossun rahoilla, kun ei pärjää yhteiskunnassa! (Kun oman toiminnan ohjaus ei toimi).

Mutta kunhan lapsi ei vain saa mitään leimaa!!

Näin juuri olen sanonut ja näin olen tarkoittanut. Huoh...

ap

Minusta taas tuntuu ettei ap näe metsää puilta. Kyllä minä luotan siihen mitä päiväkodista kerrotaan lapsestani,ja olen valmis ottamaan heti alkuunsa kaiken mahdollisen avun ja tuen,kyse on sentään lapsestani.

Päiväkodeilla ei toisekseen ole edes resursseja siihen että jotain lasta ruvetaan tukemaan turhaan.

Apn viesteistä välittyy ihminen,joka ajattelee vain itseään "eihän minun lapselllani voi olla ongelmia".

On oikeasti turha ap:n väittää,että hänen lapselleen ehdotetaan turhaan tukea.

Onneksi näihin puuttuu sitten jossain välissä myös sossu,jos vanhemmat eivät ole yhteistyökyisiä.

jos vanhemmat haluavat selvittää asian perinpohjin. Päinvastoin, se kertoo siitä, että lapsen asiat kiinnostavat vanhempia. Ja jos lääkäri toteaa, että tarvetta tuelle ei ole, niin eipä se asia siitä muuksi muutu, vaikka miten sossu puuttuisi.

ap

Eli ap sen kertoi, syynä on hänen henk.koht häpeänsä! Eli parempi niin, että lapsi putoaa yhteiskunnan kelkasta, koulunkäynti vaikeutuu, asioita ei opita, kaverit katoaa..yms. Peruskoulun jälkeen voikin sitten syrjäytyä ja elää sossun rahoilla, kun ei pärjää yhteiskunnassa! (Kun oman toiminnan ohjaus ei toimi). Mutta kunhan lapsi ei vain saa mitään leimaa!!

Lainkaan ottanut huomioon sitä, miten se DIAGNOOSI (jota tuijotetaan sen jälkeen kaikkialla, ja voi vielä hyvinkin olla, että se on annettu väärin perustein) LEIMAA LASTA?! Tai vaikka työtä etsivää tulevaisuuden aikuista?

Et ilmeisesti ymmärrä ollenkaan kysymyksen ja vastauksesi eroa.

Jos sinulle on kerrottu, että lapsesi ei pysty ryhmässä keskittymään, niin miten toivot että aikuiset tilanteessa käyttäytyvät? Antavat lapsesi meuhkata, jolloin lapsi ei ehkä koskaan pääsisi ulos, pystyisi osallistumaan ohjattuun toimintaan tms? Vai mitä muuta, se on se kysymys. Se ettei lapsellasi ole diagnoosia, ei muuta ollenkaan hänen käytöstään. Kuten ei myöskään diagnoosin saaminen.

Lapsen oikeus ei toteudu millään tavalla, jos hän joutuu odottamaan tutkimuksia tai kärsimään vastaanhangoittelevasta äidistä, joka jättäisi lapsensa oman onnensa päiväkodin ryhmätilanteissa.

Joku aiempi jo kysyi, miten ihmeessä haluat, että aikuiset toimisivat niissä tilanteissa, joissa lapsesi ei pääse eteenpäin tai pysty keskittymään?

Jos lapsi diagnosoidaan, niin toivon, että hän saa tarvitsemaansa tukea. Mitä se käytännössä on, sitä en osaa sanoa, sillä en työskentele lasten parissa.

ap

Et ilmeisesti ymmärrä ollenkaan kysymyksen ja vastauksesi eroa.

Jos sinulle on kerrottu, että lapsesi ei pysty ryhmässä keskittymään, niin miten toivot että aikuiset tilanteessa käyttäytyvät? Antavat lapsesi meuhkata, jolloin lapsi ei ehkä koskaan pääsisi ulos, pystyisi osallistumaan ohjattuun toimintaan tms? Vai mitä muuta, se on se kysymys. Se ettei lapsellasi ole diagnoosia, ei muuta ollenkaan hänen käytöstään. Kuten ei myöskään diagnoosin saaminen.

että et saa haluamaasi vastausta. Sellaista se joskus on elämässä.

ap

että toiminnallasi voit saada väkisin sen diagnoosin lapsellesi? Ei tuen saamiseen tarvita mitään diagnoosia, eikä sitä tukea saavalle lapselle lähdetä tehtailemaan. Päiväkodin tukitoimet voivat riittää aivan hyvin yksinään.

Koska sinä et pysty sitä antamaan. Sinä et vain yksinkertaisesti ymmärrä, mistä tässä on kyse ja pidät kynsin ja hampain kiinni omasta vanhanaikaisesta näkemyksestäsi. Harmillista, sillä kärsijänä on oma lapsesi.

Et ilmeisesti ymmärrä ollenkaan kysymyksen ja vastauksesi eroa.

Jos sinulle on kerrottu, että lapsesi ei pysty ryhmässä keskittymään, niin miten toivot että aikuiset tilanteessa käyttäytyvät? Antavat lapsesi meuhkata, jolloin lapsi ei ehkä koskaan pääsisi ulos, pystyisi osallistumaan ohjattuun toimintaan tms? Vai mitä muuta, se on se kysymys. Se ettei lapsellasi ole diagnoosia, ei muuta ollenkaan hänen käytöstään. Kuten ei myöskään diagnoosin saaminen.

että et saa haluamaasi vastausta. Sellaista se joskus on elämässä.

ap

Oikea ja ajantasainen tieto lapsen tilanteesta löytyy päiväkodista.



Harmi, että ap:n vuoksi lapsi ei saa tarvitsemiansa tutkimuksia ja oikeanlaista tukea tilanteeseensa.

että kuntoutuksessa käynti leimaa lasta negatiivisesti ja antaa viestin, että tässä on jotain vikaa.

Rumasti sanottuna joillekin vanhemmille on tärkeämpää lapsen/perheen maine ("erityislapsi on viallinen lapsi") kuin lapsen paras. Ettet sinäkin pistäisi vastan juuri tuon takia..?

jos on asianmukainen diagnoosi. Terveen ihmisen tukeminen tällaisissa asioissa on minusta aina leimaavaa.

ap

Sinne terveen ja diagnoosin omaavan väliin mahtuu aikamoinen joukko lapsia, joilla on vähän tavallista hankalampaa jonkun/joidenkin osa-alueiden kanssa. Ja juuri näille lapsille pk:n omat tukitoimet on tarkoitettu. Päiväkodin työntekijät on myös nimenomaan koulutettu näkemään tällainen erityisen tuen tarve, ei se ole mitään puoskarointia ilman syytä tai "omaksi iloksi". Kun lapsi saa tukea kehitykselleen ajoissa, eivät ongelmat ehkä koskaan ylitä dg. kriteerejä vaan lapsi on ns. "pelastettu" takaisin normaaliin kehitykseen.

päiväkoti on ainoa paikka, josta saadaan asiantunteva näkemys lapsesta ryhmätilanteissa. Siksi päiväkodin antama kuvaus lapsesta on vahvana lisänä diagnoosia laadittaessa.



Diagnoosia ei anneta yhden näkemyksen perusteella.

En nyt jaksa enempää kommentoida, mutta ennen kuin lähdet tuolle tielle niin mieti tätä.

Jos vuosien tutkimus ym prosessin jälkeen lapsi saa diagnoosin, ja sitten kuntoutus aloitetaan. Niin silloin se aloitetaan vuosia myöhässä. Ja lapsesi mahd ei pärjää tavallisessa kouluopetuksessa, ja niitä varhaisvuosien aikana tapahtunutta kehitysviivettä ei enää saada kiinni ja se vaikutta koko koulu-uraan ja myöhempään elämään.



Et voi sata varmasti tietää että lapsellasi ei tule olemaan sitä diagnoosia kun tutkimukset ovat ohi, vaikka nyt asenteesi onkin sellainen.



En tippaakaan välittäisi jos omaa elämääsi hankaloittaisit itse kieltäytymästä annetusta avusta, mutta on se kurjaa kun lapsen elämää tuolla lailla hankaloitetaan.



Ja mitä muuten ajattelet muiden erityislapsista? Epäonnistuneita joilla luuserin leima otsassa?

ei tarvitse mitään diagnoosia. Lapsella voi olla vaikeuksia esimerkiksi tuossa toiminnanohjauksessa ihan ilman, että saatte koskaan mitään diagnoosia. Vaikeuksiin kannattaisi yrittää puuttua siinä vaiheessa, kun ne huomataan. Kuntouttaja kyllä myös huomaa sitten, jos lapsi ei oikeasti enää kuntoutusta tarvitse eikä suosittele kuntoutukselle enää sitten jatkoa, jos näin havaitsee. Ap, ymmärrän reaktiosi. Mieti kuitenkin vielä tarkkaan, mikä oikeasti on lapsellesi parhaaksi. Aika usein kuntoutukset saattavat olla lääkärin määräämää lääkinnällistä kuntoutusta ja silloin asia voidaan viedä jopa lastensuojeluun, jos vanhemmat asiantuntijoiden mielestä toimivat lapsen edun vastaisesti (eli tässä tilanteessa eivät ota vastaan kuntoutusta).



-kuntouttaja

Koska sinä et pysty sitä antamaan. Sinä et vain yksinkertaisesti ymmärrä, mistä tässä on kyse ja pidät kynsin ja hampain kiinni omasta vanhanaikaisesta näkemyksestäsi. Harmillista, sillä kärsijänä on oma lapsesi.

Ymmärrän täysin, mistä on kyse, eikä näkemykseni ole vanhanaikainen.

ap