Miten sait estettyä lapsesi kuntoutussuunnitelman päiväkodissa?

kuntoutussuunnitelmasta todellista ongelmaa? Jos lapsi nyt saakin erityistä harjoitusta jossain asiassa, niin haittaako se oikeasti? Yleensähän lapset rakastavat erilaisia terapioita. Ja myös erilaisten taitojen harjoittelimisesta on harvoin haittaa, vaikka lapsi olisikin taidossa ihan normaalin kehityksen rajoissa.

jos ammattilaiset ovat havainneet jotain poikkeavaa. Toki ymmärrän, että asia on vanhemmille arka, koska toki jokainen toivoo normaalisti kehittyvää lasta. Jos jotain kuitenkin havaitaan ajoissa, voidaan lapsen kehitykseen (aivojen neurologiseen toimintaan!)mahdollisesti vielä vaikuttaa siten, että tavanomaisesta poikkeava käytös lievenee tai jopa loppuu kokonaan.



Itse ottaisin kaiken kuntoutuksen vastaan, jos lapselle sitä tarjottaisiin. Sen tarkoitus ei ole leimata ketään, vaan auttaa! Jos taas kyseessä on tilanne, että arvio on tehty hätäisesti ja kuten sanoit, ei osoittaudu jatkossa oikeaksi, ei kuntoutuksesta ole ainakaan mitään haittaa.

En usko, että ns. terve ja normaali lapsi hyötyisi mitenkään kuntoutuksesta. Päinvastoin.



ap

käy neuvolan lääkärillä, ja kysy lähetettä jaikotutkimuksiin.

sosiaalisista taidoista vai mistä on tullut noottia? Olisi helpompi ottaa kantaa onko järkevää vai ei kuunnella päiväkotia...

Tuon ikäisillä kun kuntoutus on lapsen näkökulmasta leikkiä ja puuhastelua, jonka aikana hän saa varmasti enemmän huomiota ja usein esim. mahdollisuuden tehdä asioita rauhallisempaan tahtiin kuin viikon muina tarhahetkinä.



En siis ymmärrä, miksi vanhempana mahdollisesti haluaisit noista tuokioista kieltäytyä.



Toki jos nyt kuitenkin olet tuota vastaan ja uskot tekeväsi oikein, niin sinulla (ja puolisollasi) on oikeus sanoa kuntoutukselle ei. Nuo kuntoutuspäätökset kun tehdään aina lasten ja tarhan yhteispäätöksellä.

Otetaan asia siellä puheeksi.



ap

Otetaan asia siellä puheeksi.



ap

Alle kouluikäisille ei yleensä tehdä diagnooseja (paitsi hyvin selvissä tapauksissa kuten kehitysvammat) vaan tuetaan kuntoutuksella niitä osa-alueita missä lapsi tarvitsee tukea. Jos lapsi myöhemmin todettaisiin "terveeksi", ei kuntoutus leimaa kuten ehkä heppoisin perustein tehty diagnoosi joka kyllä pomppaa myöhemminkin esiin. Esim keskussairaalan lastenneurologit haluavat, että ensin on toimintaterapiat, puheterapiat, psykologit sun muut, eivät siis ota edes polille muuten. Eikä niiden jälkeenkään, jos ei ole erityistä syytä diagnoosin tekemiselle.



Aina joskus törmää ap:n kaltaisiin vanhempiin, jotka saavat minut tosi surulliseksi. Kuntoutuksella haetaan LAPSEN etua eikä sen tarkoitus ole leimata tai olla kiusa vanhemmille. Eli mitäs jos miettisit asian uusiksi.

Eli samasta asiasta sanotaan moneen kertaan, vaikea aloittaa toimintaa ja keskittyminen herpaantuu. Tämä oli päiväkodin viesti.



ap

Emme haluaa mitään terapioita ilman diagnoosia. En usko, että ns. terve ja normaali lapsi hyötyisi mitenkään kuntoutuksesta. Päinvastoin.

ap

Sinulla näyttäisi olevan väärä kuva siitä, mitä kuntoutuksella pienten lasten tapauksessa yleensä tarkoitetaan.

Ns. tavalliselle lapselle ei ole kuntoutuksesta haittaa (ulkopuolisen silmissä kuntoutus näyttää usein yksinkertaisesti leikkimiseltä, askartelulta tms.), mutta sillä, että kuntoutus on sitä tarvitsevalta lapselta evätty, voi olla pitkäkantoisiakin vaikutuksia lapsen myöhempään tiedolliseen/taidolliseen kehitykseen.

Kuitenkin ensisijainen lapsen edun valvoja on huoltajat, ei päiväkoti, ei neuvolalääkäri eikä muutkaan viranomaistahot. Eikä nyt ollut kyse keskussairaalan lastenneurologeista, vaan yksityisen puolen neurologeista, joiden vastaanotolle voinee marssia ilman sen kummempia lähetteitä.



ap

Onko minulle jotain hyötyä, jos kävisin vaikka fysikaalisessa kuntoutuksessa, vaikka sille ei olisi tarvetta? Pidän erittäin vastenmielisenä tätä yhteiskunnan medikalisaatiota, jossa terveestä väännetään sairas sillä perusteella, että "mitä haittaa siitä on?" No, siitä on se haitta, että se lapsi, joka oikeasti tarvitsisi sitä kuntoutusta, jää ilman. Se myös leimaa lasta läpi koulutusputken ja antaa lapselle viestin siitä, että hänessä on jotain vikaa.



ap

Tulee yhteiskunnalle PALJON halvemmaksi hoitaa mahdolliset ongelmat alkuvaiheessa kuin vasta kouluikäisenä. On järkevää antaa lyhytaikaista kuntoutusta kymmennellekin lapselle "turhaan" sen varmistamiseksi että kutoutusta oikeasti tarvitsevat saavat sitä riittävän aikaisin.



Vaikuttaa vähän siltä, että ap:lla on nyt jokin henkilökohtainen syy vältellä kuntoutusta. Toiminnanohjauksen ongelmat eivät muuten usein näy kotioloissa niin selvänä kuin päiväkodissa. Mitäs jos menisit joskus sinne seuraamaan. Näillähän on jossain määrin yhteyttä kasvatukseen eli sinällään helpompi ymmärtää miksi ap on vetänyt herneen nenäänsä.



Järkevä lastenneurologi ei muuten yksittäisen käynnin perusteella arvioi mitään eli varaudu lisäselvittelyihin sielläkin. Ongelma ei kyllä kuulosta edes lastenneurologiselta vaan lähinnä lapsesi tarvitsisi harjoitusta tietyntyyppisissä tilanteissa. Mutta onneksi en joudu olemaan kanssasi tekemisissä IRL

Kannattaa neuvolasta pyytää lähete toiminaterapiaan. Ja päiväkodista lapsen ongelmista jokin selvitys lapulle (voit pyytää sen ennen neuvolakäyntiäkin niin saat sen sinne mukaan)

Toimintaterapiassa tehdään arvio (pari kolme käyntiä) onko terapialle tarvetta.

Toimintaterapia on lapselle mukavaa ,leikin varjolla tehdään kaiken näköistä.

Minulla on poika käynyt terapiassa ilman diagnoosia ja kyllä tulen sinne viemään jos tarvetta vielä esiintyy.

sano vaan et pääsee leikkimään jonku kans kaksin tai jotain sellasta

Eli samasta asiasta sanotaan moneen kertaan, vaikea aloittaa toimintaa ja keskittyminen herpaantuu. Tämä oli päiväkodin viesti. ap

Jollain tavalla hän epäilemättä eroaa muista lapsista siellä päiväkodissa jos heillä on huoli herännyt.

Ateeksi että sanon suoraan, mutta jskus tuntuu että vanhemmat kieltäytyvät kuntoutuksesta ja lapsen diagnooseista, koska heidän on vaikea hyväksyä sitä että heillä on erityislapsi. Se koetaan häpeänä.

t. erityislapsen äiti, joka on ollut kiitollinen kaikesta kuntoutuksesta

jopa vuosia, koska lapsi kasvaa ja kehittyy, ja sen myötä oireiden ilmeneminen muuttuu. Parhaassa tapauksessa aivojen maturaation (kypsymisen) myötä käytös normalisoituu, mutta toisinaan oireet muuttuvat entistä vaikeammiksi.



Toiminnanohjauksen ja ymmärtämisen vaikeudet tulevat esiin usein juuri tuossa 3-4 -vuoden iässä, kun lapselta odotetaan jo hieman enemmän. Ne eivät välttämättä tule esiin kotona, jossa tilanteet ja konteksti ovat lapselle tuttuja, ja vanhemmat ovat oppineet toimimaan lapsen ehdoilla.



Erilaiset tukitoimet (=kuntoutus) aloitetaan jo alle kouluikäisellä siksi, että aivojen kehitys on kiivaimmillaan. Jos varsinainen diagnoosi saadaan varmistettua vasta lähellä kouluikää tai sen jälkeen, ollaan kuntoutuksen näkökulmasta jo myöhässä. Diagnoosinimike ei sinällään auta lasta, vaan ne toimenpiteet, joilla lasta pyritään auttamaan.

Jokainen lapsi hyötyy kuntoutuksesta! Myös se aivan tavallinen lapsi, jolla varsinaisesti kuntoutuksellista tarvetta ei ole. Kuntoutus päiväkodissa on vain lapsen yksilöllisten tarpeiden huomioonottamista, ei mitään sen ihmeellisempää. Käytännössä kuntoutussuunnitelma sisältää tiedon siitä, miten aikuisten tulisi toimia juuri tämän lapsen kohdalla. Siinä esim. ei ole tavoitteita lapselle tms.



Jos lapsellasi on ryhmässä todettu olevan vaikea aloittaa toimintoja jne. niin miksi haluat kiusata lastasi sillä, vaikka tilanteeseen tarjotaan helpotusta?



Mitään leimaa ei tänä päivänä lapselle jää. Ne on vanhempien omia kouluaikaisia pelkoja. Asenteet ja järjestelmä ovat muuttuneet sen jälkeen paljon. Varhaisella päiväkodissa tapahtuvalla kuntoutuksella saadaan hyviä tuloksia aikaan ja lapsi voi usein aloittaa aivan normaalisti ikätovereidensa kanssa koulun. Ilman ongelmia.



elto