Miten sait estettyä lapsesi kuntoutussuunnitelman päiväkodissa?

Eli ap sen kertoi, syynä on hänen henk.koht häpeänsä! Eli parempi niin, että lapsi putoaa yhteiskunnan kelkasta, koulunkäynti vaikeutuu, asioita ei opita, kaverit katoaa..yms. Peruskoulun jälkeen voikin sitten syrjäytyä ja elää sossun rahoilla, kun ei pärjää yhteiskunnassa! (Kun oman toiminnan ohjaus ei toimi).

Mutta kunhan lapsi ei vain saa mitään leimaa!!

[quote author="Vierailija" time="03.10.2012 klo 10:39"]

että lapsen käytöksessä ei ole vikaa?

LTO:t on koulutettuja, eivät yksin seuraa lapsen käytöstä ja näkevät satoja ja satoja lapsia, joihin verrata jokaista yksilöä sekä varmasti osaavat sanoa mikä on normaalin rajoissa.

Minulla on kolme lasta ja kaikki niistä on normaalin rajoissa koulujärjestelmän mukaan, vaikka kotona vaikuttavat aina välillä olevan jokainen omaan suuntaansa ihan sekaisin. Jos saisin yhdestäkään heistä puhelun, että jossain asiassa tarvitaan lisätukea, en epäilisi hetkeäkään.

[/quote]

Mutta entäs jos päivähoidon ammattilaisten ja terveydenhuollon ammattilaisten väitteet ja käsitykset ovat keskenään ristiriidassa? Mitä sellaisesta pitäisi vanhemman ajatella?

Esimerkiksi tilanne, jossa lapsi on vaihtanut päiväkotia - ollut aiemmin pitkään (siis vuosia) toisessa päiväkodissa, josta saanut LTO:lta ihan positiivista palautetta/kommenttia, sitten lapsi vaihtaa päiväkotia ja uuden päiväkodinlapsesta tulee LTO:ta täysin toisenlaista kommentointia. Toisen päiväkodin LTO on kuvannut vuosia lasta ihan "tavalliseksi" eikä ole havainnut mitään ongelmia, uuden päiväkodin edustaja väittää lapsen omaavan useita ongelmia ja haluaa lapsen tutkimuksiin, hakea päiväkodille muutaman muun ryhmän lapsen ohella ryhmäavustajaa, ryhmän pienennystä tms.

Sama jatkuu terveydenhuollon ammattilaisten toimesta: lapsi menee päiväkodin väitteiden (väitteet: motorisia ongelmia, keskittymiskyvyn puutetta) perusteella neuvolapsykologin arvioitavaksi. Neuvolapsykologi kirjoittaa lausunnon, jossa suosittelee lapselle joko fysioterapeutin kuntoutusta tai toimintaterapiaa. Lapsi menee ko. terapeuttien arvioitavaksi. Tulos: fysioterapeutin arvion mukaan lapsella ei ole motorisia ongelmia, päinvastoin sai testissä keskivertoa paremmat pisteet. Keskittymiskyvyn ongelmiinkaan eivät arvion tehneet terapeutit lapselleni terapiaa suosittele: lapsi käyttäytyy testitilanteissa tehtäviä tehden siten, että katsovat, ettei ole terapia ole lapselle tarpeellista tai hyödyllistä. Helsingin kaupungin kuntousuunnittelijat/lääkäri ei siis terapeuttien arvioiden perusteella myönnä lapselle minkäänlaista terapiaa.

Neuvolatarkastuksissa lapsessa ei ole ennen uuden päiväkodin LTO:n väitteitä eikä niiden jälkeenkään terveydenhoitaja eikä lääkäri havainneet mitään erityistä.

Mitä tällaisista LTO:n väitteistä ja käsityksistä sitten pitäisi ajatella? Lastani on siis ehkä juoksutettu TURHAAN erilaisissa testeissä? Lapseni ja perheeni olemme ehkä siis olleet yhden varhaiskasvattajan suoranaisen pilkan kohteena?

En ole koskaan aiemmin ollut tekemissä tällaisten prosessien kanssa, mutta kuvittelin tietämättömyyttäni aiemmin, että toiminta olisi varhaiskasvatuksen ja terveydenhuollon piirissä luotettavampaa ja laadukkaampaa. Olen todella pettynyt lapseni puolesta ja perheeni puolesta tällaiseen toimintaan ja kohteluun.

Kuntoutus maksaa yhteiskunnalle tuhansia euroja vuodessa. Jos ette halua kuntoutusta teillä on oikeus kieltäytyä siitä. Kuntoutuksen todellinen vaikuttavuus perustuu siihen että lähi-ihmiset sitoutuvat siihen. Jos ette sitoudu, ei tuloksiakaan tule. näin ollen on parempi kaikille veronmaksajille sanoa ettei halua kuntoutustaa. Yhteiskunnan rahat säästyvät, kuntoutusta voidaan antaa perheelle joka sitä haluaa ja siitä myös hyötyy. 

t. Terapeutti

[quote author="Vierailija" time="10.11.2012 klo 03:45"]

Nostit hyvän kysymyksen pöydälle. Kuinkahan paljon tällaisia perheitä on, joita kehotetaan tai jopa painostetaan päiväkodin taholta hankkimaan "kuntoutusta" lapselleen, vaikka perheet eivät itse koe että lapsella olisi ongelmia.

Minun kokemukseni mukaan päiväkotilapsilla kaikenlainen erilaisuus tulkitaan helposti "ongelmaksi". Varsinkin omapäisyys tulkitaan "toiminnan ohjauksen ongelmaksi".

Tutkimusten mukaan diagnoosi tai jo pelkkä diagnoosiepäily alentaa lapsen itsetuntoa ja hänen omia suoriutumisodotuksiaan. Vaikka itse terapiat "eivät näkyisi ulkopuolisille", niin se että lasta roikotetaan erilaisissa tutkimuksissa (joissa tutkijat vielä lapsen läsnäollessa kertovat, mikä lapsella on heidän mielestään "vikana") kyllä tuo lapselle itselleen erittäin selväksi sen, että hän on jotenkin viallinen.

Päiväkoditkaan eivät ole aina ihan pyyteettömästi liikkeellä, sillä erityisen tuen tarpeen lapset tuovat päiväkodille lisäresursseja sekä ovat keino pienentää lapsiryhmiä, mitä joissakin päiväkodeissa käytetään keinona helpottamaan työntekijöiden työtaakkaa.

[/quote]

Kysymys tulee hiukan myöhään, mutta olisin erittäin kiinnostunut tietämään, mistä tietosi päiväkotien käytöksestä erityisen tuen lasten on peräisin? Onko se saatu päivähoidon asiakkaana, työntekijänä vai jonkin muun alan ammattilaisena, joka liittyy asiaan? Väite, että päiväkodit järjestäisivät lapsille erityisen tuen papereita pienentääkseen lapsityhmiä tai työtaakkaansa on kova, mutta erittäin mielenkiintoinen nykyisten suurien lapsiryhmien aikana.

Vastaus tulee edelliseen kysymykseen hieman myöhään. Tämä tieto on saatu sekä ystävän suusta, joka toimii päiväkodissa työntekijänä, sekä asiakkaana päiväkodin henkilökunnalta (kyseisessä lapsiryhmässä oli heidän mukaansa aina 3 lasta kahden paikalla, kyseessä 21 lapsen ryhmä - on aika epäilyttävää miten kyseisessä ryhmässä voi olla joka vuosi sama määrä kahden paikalla).  

Tosin ap ei ole saanut yhtään kaipaamaansa vastausta, joten annan hyvän vinkin: vältyt tältä tehostetulta tuelta muuttamalla toiselle paikkakunnalle kipin kapin. Mitä ilmeisimmin oletkin jo kaikkiin lasta koskeviin papereihin kirjannut ehdottoman tiedonsiirtokiellon. Tätä toiselle paikkakunnalle muuttoa voi käyttää useita kertoja, huom! se on erityisen tärkeää nivelvaiheissa (mm. lapsen siirtyessä kouluun). Tälllöin lapsesi saa aina uudessa paikassa aloittaa "puhtaalta pöydältä" eikä hän leimaannu. Itse toiminnan ohjauksen pulmaahan tämä vain pahentaa, mutta siihenhän et kaivannutkaan mitään apua.



p.s. Tätä konstia käyttää yllättävänkin moni perhe. Toinen ei niin tehokas konsti on vängätä joka vaiheessa vastaan ja todeta (kuten ap jo totesikin), että isänsä oli pienenä ihan samanlainen ja nyt on menestyvä ...

mutta pk:n henkilökunta osaa arvioida toimintaa, leikkiä ja oppimista. Siitähän tässä on kyse. Toiminnanohjauksen pulma ei välttämättä näy lainkaan lyhyellä neuvolakäynnillä.

Meillä on ensi kuussa 4-vuotisneuvola. Otetaan asia siellä puheeksi. ap

Voi hyvin olla, että neuvolassa todetaan lapsen kasvavan ihan ikätasoisesti eikä mitään aihetta huoleen ole. Neuvolassa kuitenkin on paljon paremmat edellytykset ottaa kantaa ylipäätään terveyteen ja sairauteen, tai näin ollen tuen tarpeeseen, mitä päiväkodissa on.

Tsemppiä ap! Yritä olla huolestumatta liikoja, ja kysy toista / useampaa ammattilaisen mielipidettä, jos yhtään tuntuu siltä, ettei sinua ole kuultu tarpeeksi lapsesi asiassa tai oikeudenmukaisuus ei toteudu.

Onko suurin osa palstailijoista ihan täysin höyrähtäneitä? Kun ei ne päiväkodin tädit ole mitään erehtymättömiä Jumalan sanan julistajia?



Minä vaihtaisin vaikka päiväkotia, jos olisin sitä mieltä että pk-tädit puoskaroivat. Meillä oli neuvolassakin niin idiootti terkka, että vaihdettiin suosiolla yksityiselle.



Tässä maassa on todellakin jotakin vikaa, kun kaikki pitää heti julistaa erikoislapsiksi eikä lasten anneta olla lapsia. Tiesittekö, että adhd- ja lahjakkaan lapsen määritelmät ovat melkein identtiset?



Onneksi kasvatan lapseni itse ja vien valitsemalleni lääkärille jos tarvetta on. Puoskarointi ei kiinnosta, ei edes kouluterveydenhuolto. Olette te melkoisia pässejä...



Tsemppiä, ap, huoltajana voit kieltäytyä ihan kaikesta ja rajata lapsesi hoidot/terapiat/koulunkäynnin. Kun Suomessa ei onneksi ole koulupakkoakaan, on vain oppivelvollisuus!

tietaa mika on PK:n henkilokunnan huomiot ja syyt toiminnanohjaukseen viemiseen. Ja tekee suosituksensa enimmakseen sen perusteella. Sielta se varmin ja maarallisesti suurin tieto kuitenkin tulee.

Ihmeellista etta joku haluaa lapsensa tuollaiseen testausrumbaan, kun tieto on jo olemassa. Noh, toiset kai haluaa testata niin kauan etta saa toivomansa tuloksen.

Ehka ap voisi ainakin itselleen viela selvittaa miksi se toiminnanohjaus tuntuu niin uhkaavalta.

mutta pk:n henkilökunta osaa arvioida toimintaa, leikkiä ja oppimista. Siitähän tässä on kyse. Toiminnanohjauksen pulma ei välttämättä näy lainkaan lyhyellä neuvolakäynnillä.

Meillä on ensi kuussa 4-vuotisneuvola. Otetaan asia siellä puheeksi. ap

Voi hyvin olla, että neuvolassa todetaan lapsen kasvavan ihan ikätasoisesti eikä mitään aihetta huoleen ole. Neuvolassa kuitenkin on paljon paremmat edellytykset ottaa kantaa ylipäätään terveyteen ja sairauteen, tai näin ollen tuen tarpeeseen, mitä päiväkodissa on.

Tsemppiä ap! Yritä olla huolestumatta liikoja, ja kysy toista / useampaa ammattilaisen mielipidettä, jos yhtään tuntuu siltä, ettei sinua ole kuultu tarpeeksi lapsesi asiassa tai oikeudenmukaisuus ei toteudu.

En ole ikinä kuullutkaan mistää hyvestä.

Mikä tehdään ennen neuvolatarkastusta? Ja siinä hän on "jäänyt kiinni" ja nyt tämä sua ahdistaa kovasti?

Useinhan nimenomaan pk-iässä koko ryhmän lapset hyötyy tietyistä tukitoimista, vaikka ne olisi suunnattuja tietyille lapsille. Kuvat, ohjeiden pilkkominen, jopa viittomat auttaa yleensä ihan todella kaikkia lapsia, sillä pelkkien verbaalisten toimintaohjeiden sisäistäminen lapsilla kestää pitkälle kouluikään. Tavisryhmissä tosiaan hyödyttäisiin monista "tukitoimista", sillä lapsilta vaaditaan aika paljon.

ap

[PPT]

www.socca.fi/files/1670/Hyve_4-_koulutusdiat.ppt

kuntotussuunnitelmia ilman vnhempien suostumusta? Tyypillistä...

Toiminnanohjauksen vaikeudet voivat näkyä esimerkiksi

– työskentelyn aloittamisen vaikeutena

– Lapsi istuu paikoillaan eikä pääse työn alkuun kuten toiset lapset.

– Lapsi toimii monissa tilanteissa kuin ne olisivat hänelle aina uusia.

– Lapsi on levoton, ei asetu työskentelemään, vaeltelee ja häiritsee.

– oman työskentelyn suunnittelun vaikeutena

– Lapsi ei tiedä oppitunneilla, mitä tehdään ensin ja mitä sitten. Hän ei saa välineitä kerättyä eteensä vaan käyttää aikansa seurailemalla toisten tekemisiä ja vaeltelemalla luokassa.

– Välitunnit, josta puuttuu selkeät rakenteet, voivat olla lapselle vaikeita hallita. Niistä puuttuu ulkoinen, aikuisen antama kontrolli ja tuki. Tyypillistä on, että lapsi ei saa vaatteita päälleen tai joutuu toistuvasti riitoihin kavereiden kanssa.

– oman työskentelyn heikkona hallintana työskentelyvaiheessa

– Lapsi näyttää unohtavan, mitä oli tekemässä ja miksi. Aina uuden työvaiheen kohdalla hänen on vaikea päästä eteenpäin (esim. uusi tehtävätyyppi).

– Vapaat tilanteet ja siirtyminen paikasta toiseen ovat erityisen vaikeita.

– ajan hahmottamisen ja ajankulun ymmärtämisen vaikeutena.

– Järjestykset ovat sekaisin.

– Hän ei ymmärrä eikä opi viikonpäiviä, kuukausia tai tapahtumajärjestyksiä.

– Käsitteet ennen ja jälkeen ovat kateissa.

– Tarinan omin sanoin kertominen on vaikeaa.

Tämä on täysin kuin mieheni, 100%.

Ja hänkin on akateemisesti koulutettu ja työelämässään menestynyt. MUTTA vaikeuksia on kotona. Mitään ei saa tehtyä, DL:t venyvät. Minulla on 150% vastuu perheestä ja ero tulossa. Kun en minä jaksa hoitaa, niin hoitakoon vaikka äitinsä :(

Tuon varhaisen puuttumisen varjolla meillä halutaan ruokaa koneistoon, jota ylläpitää terapeutit, eltot, erityisopet jne. He saavat leipänsä siitä, että mahdollisimman moni lapsi on "erityistuen" tarpeessa. Ja kun siihen koneistoon kerran pääset (kun ei ole haittaakaan), niin siellä olet jauhettavana, koska eihän ne luovu saadusta materiaalista.



Kyllä, ymmärrän hyvin varhaisen puuttumisen tarpeen. Mutta kääntöpuolena: auttaako se nyt oikeasti niin usein? Aiheutetaan lapselle ja vanhemmille turhaa stressiä. Vaatii todellista ammattitaitoa kunnioittaa yksilöllisyyttä, mutta puuttua todellisiin ongelmiin.

ap:n lapsen tarvitsema "kuntoutus" on lähinnä erityishuomiota joltakin päiväkodin tädiltä tietyissä tilanteissa, jotta lapsi oppii selviämään kyseisistä tilanteista itsenäisesti? Jos näin on, niin eihän tuohon mitään diagnoosia ole tarvis alkaa hakemaan. Ihan typerää edes ajatella moista! Olisit, ap, vain tyytyväinen, että ottavat päiväkodissa huomioon lapset, jos meinaavat jäädä joissain tilanteissa jalkoihin/jälkeen ja puuttuvat asiaan varhain ja pienellä ohjauksella.



Ei joka asiassa kannata olla vastarannankiiski vain periaatteen vuoksi. Sulle ap on ilmeisesti itse sattunut jotain negatiivista terveydenhuollon tmv. taholta, koska olet noin ehdoton asiassa.



Kananttaisi keskustella asia kunnolla läpi siellä päiväkodissa, niin ehkä asia selkeytyisi sullekin ja voisit koettaa ajatella asiaa lapsen kantilta, etkä jurnuttaa vain omaa näkökantaasi.

sujuneet ennenkään:



http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1029599/muita_jotka_…



Olen palstaillut täällä vuosia ja tyyli on erittäin tunnistettava. En tiedä provoileeko se näillä aiheeilla vai ei. Jokunen palstailija voi esim. muistaa tuon terkka & depressiohoitaja -draaman jota riitti ja riitti. Sekin pelottava (lapsien kannalta) mahdollisuus on, että se on ihan oikea ihminen. Sille lienee terveydenhuollossa jo oma mappi.

vauvansa leikittämättömyydestä vuonna 2009, joten sopisi kuvaan että hänen lapsensa nelivuotisneuvola lähestyy. Joten jos provoilee, niin provoilee ainakin johdonmukaisesti.

yksityiseltä yhtään sen nopeammin saa. Lapsihan tuossa saa vanhemman takia kärsiä , kun ei saa tilanteeseen ajoissa apua.Eihän se lapsi välttämättä koskaan tule saamaan mitään diagnoosia .

Meillä kuopus oli päiväkodissa sellaisessa motorista kehitystä tukevassa ryhmässä. Ryhmää veti LTO , joka oli saanut fysioterapeutilta ja lääkäriltä ohjeistuksen. Ryhmässä oli 4 lata ja he olivat kerran viikossa 2 tunnin ajan tässä pienryhmässä. Toiminta oli ns kuntouttavaa, mutta lapsi koki sen etuoikeutena tehdä kaikkea hauskaa esim. tasapainoharjoituksia pienessä porukassa.

Itse olin hämmästynyt , kun päiväkoti ehdotti tälläistä. En ollut itse huomannut motoriikassa mitään poikkeavaa, ajattelin vaan että lapsi on poikkeuksellisen varovainen luonne eikä siksi esim. kiipeile. Nyt lapsi on 11v koululainen eikä hänellä mitään diagnoosia ole. Oppi ajamaa pyörällä vata 7 vuotiaana ja nykyään harrastaa tanssia ja uintia. Tuo päiväkodin ryhmä rohkaisi kömpelöä ja varovaista tyttöä luottamaan itseensä . Itse olin tilanteelle jotenkin ihan sokea.

Minä kyllä luulen myös , että ap on provo. Ei noin ajattelematonta vanhempaa kai oikeasti ole olemassa. Mutta vastasimpa silti...

jos lapsi sellaisessa käy.

Ehkä olet narsisti tai joku muu, et kestä että lapsi saisi terapiaa kun siinä menisi maine. (oikeasti ei mene)

että lapselle saadaan järjestettyä apua. Suuri osa nykylapsista saa apua siihen ja tähän, juuri siksi, että se AUTTAA, eikä lapsi sitten syrjäydy tai koe koulua liian vaikeaksi jatkossa.

Ihme asenne. Hoidossa annettava terapia on lähinnä ekstra huomiota ja neuvontaa esim. saksien käytössä, kynäotteessa, pukemisessa.... Mitä haittaa siitä on? Vai onks jotain salattavaa, jonka pelkäät paljastuvan? Siis että laps avautuu sille erityisohjaajalle jostain mistä et halua puhua?