Miten sait estettyä lapsesi kuntoutussuunnitelman päiväkodissa?

Sinä kuulostat pelkältä provolta! Miten toimisit siinä tilanteessa että lapsesi sairastaisi esim syöpää? Kieltäisitkö hoidot vedoten siihen että se "leimaa" lasta, ja joku muu tarvitsee sitä hoitoa enemmän?

En voi uskoa tätä!

Mutta en kyllä suostuisi antamaan lapselle syöpälääkettä ENNEN diagnoosin tekoa, kysehän on solumyrkky. Kuten en myöskään suostu tukitoimiin ENNEN diagnoosia tässäkään tapauksessa. Vaikea ehkä ymmärtää, jos ei ole tottunut pitämään lapsensa oikeuksista huolta.

ap

ja alkaa vasta siellä pohtia, kun homma ei toimi vaikka asialle olis voinut tehdä jotain jo 3 vuotta aiemmin.

Eli samasta asiasta sanotaan moneen kertaan, vaikea aloittaa toimintaa ja keskittyminen herpaantuu. Tämä oli päiväkodin viesti.

ap

ja alkaa vasta siellä pohtia, kun homma ei toimi vaikka asialle olis voinut tehdä jotain jo 3 vuotta aiemmin.

Eli samasta asiasta sanotaan moneen kertaan, vaikea aloittaa toimintaa ja keskittyminen herpaantuu. Tämä oli päiväkodin viesti.

ap

ap

Tai oikeastaan te molemmat. Voit sitten tapella itseksesi "oikeudestasi", ihan yksin!

Tai oikeastaan te molemmat. Voit sitten tapella itseksesi "oikeudestasi", ihan yksin!

ap

Ateeksi että sanon suoraan, mutta jskus tuntuu että vanhemmat kieltäytyvät kuntoutuksesta ja lapsen diagnooseista, koska heidän on vaikea hyväksyä sitä että heillä on erityislapsi. Se koetaan häpeänä.

t. erityislapsen äiti, joka on ollut kiitollinen kaikesta kuntoutuksesta

Yleensä asia on juuri päinvastoin. Vanhemmat joutuvat kynsin ja hampain tappelemaan tuesta, jota lapsi heidän mielestään tarvitsee. Ja ovat yleensä aivan oikeassa tuen suhteen, vaikka muualta olisi tullut kielteinen kanta tukeen. Sama toiminee myös toisinpäin.

ap

että kuntoutuksessa käynti leimaa lasta negatiivisesti ja antaa viestin, että tässä on jotain vikaa.

Rumasti sanottuna joillekin vanhemmille on tärkeämpää lapsen/perheen maine ("erityislapsi on viallinen lapsi") kuin lapsen paras. Ettet sinäkin pistäisi vastan juuri tuon takia..?

Toisaalta ymmärrän sinua, toisaalta en. Oletko itse huomannut mitään poikkeavaa lapsessanne? Voisitko mennä sinne päiväkotiin katsomaan niitä tilanteita muutamana päivänä? Jotenkin sivusta? Jos sitä kautta tilanteeseen tulisi joku tolkku?



Kyllä mäkin olen huomannut että nykyään joissakin paikoissa lähes keksimällä keksitään lapsesta jotakin "vikaa". Että päästään sitten vatvomaan vanhempien kanssa ihan hölmöjä juttuja ja lapselle kokeillaan jotain "uusia" toimintamalleja... On se ihme ja kumma että aikasemmista sukupolvista tuli jotain ilman kaiken maailman terapointeja ja kuntoutuksia.

Ateeksi että sanon suoraan, mutta jskus tuntuu että vanhemmat kieltäytyvät kuntoutuksesta ja lapsen diagnooseista, koska heidän on vaikea hyväksyä sitä että heillä on erityislapsi. Se koetaan häpeänä.

t. erityislapsen äiti, joka on ollut kiitollinen kaikesta kuntoutuksesta

Yleensä asia on juuri päinvastoin. Vanhemmat joutuvat kynsin ja hampain tappelemaan tuesta, jota lapsi heidän mielestään tarvitsee. Ja ovat yleensä aivan oikeassa tuen suhteen, vaikka muualta olisi tullut kielteinen kanta tukeen. Sama toiminee myös toisinpäin.

ap

Sitä juuri tarkoitin että on kahdenlaisia vanhempia. Niitä jotka ottavat avun kiitollisena vastaan ja osaavat vaatia sitä. Js sitten on ne jotka omien asenteidensa takia eivät sitä ota vastaan. Ja eivät aina ole oikeassa kun ei heillä ole taitoa kotona tehdä diagnoosia.

Eli samasta asiasta sanotaan moneen kertaan, vaikea aloittaa toimintaa ja keskittyminen herpaantuu. Tämä oli päiväkodin viesti.

ap

on jo 7v ja olen väsy jauhamaan hänelle kaikesta sata kertaa.. voi kunpa joku olis antanut mun lapselle lisä ohjausta ja tukea...

eli ap hyvä, ole onnellinen , et lapsesi saa näin lisäohjausta ihna leikin varjolla, ja ajateele sinä j lapsesi olette jatkossa hyvillämielin, kun asia saatiin hoidettau ajoissa

useimmitenhan täällä valitetaan, kun ei saa apua ja tukea sitten millään

mä olen sitä mieltä, et mun lapsi tarttis ohjausta, mut ei saa sitä, niinpä mun kaikki illat menee lapsen ohjaukseen, neuvomiseen, ..ihan perusasioissa...

ei voi olla normaalia,

Jos lapsi ei tarvitse apua ja tukea, niin miksi sitä täytyy antaa? Miksi ensin ei tutkita hoidon tarvetta ja sitten hoideta? Ei terveelle lapselle ole hyötyä tuollaisista hoidoista ja sitä voi antaa mielummin sellaiselle kenellä on tarve. En minäkään antaisi päiväkodin järjestää lapselle jotain erityistukea jos se olisi aiheetonta. Ei siitä terveelle lapselle ole edes mitään hyötyä.

päiväkodista lappu lapsen ongelmista ja viet sen sinne neuvolaan. Siellä ne kertoo miten kannattaa edetä.

Mutta villi veikkaus toimintaterapiaan lähete.

Edelleenkin siellä tehdään arvio ,jonka jälkeen päätetään tarvitaanko terapiaa ja kuinka usein...jos ollenkaan. Voi olla , että saatte sieltä vain ohjeita mukaanne

lapsesi kuuluu automaattisesti yleisen tuen piiriin. Sitä ei kysytä vanhemmilta, vaan lapsella on siihen oikeus. Tuki siis annetaan ENNEN diagnoosia. Tuki annetaan aina lapsen oireiden mukaan, ei koskaan diagnoosin mukaan. Esim. ADHD-diagnoosi ei kerro oikeastaan ollenkaan, miten juuri kyseisen lapsen kohdalla toimitaan, vaan lapsen käytös sen määrittää. Sinunkin lapsesi tapauksessa, ei diagnoosilla tehdä päivähoidossa käytännössä yhtään mitään. Diagnoosin avulla lapsi voi saada enemmän terapiapalveluja (siis sitä kuntoutusta, joka ei tapahdu päiväkodissa).



Lapsen oikeus on saada ympärilleen aikuisia, jotka osaavat mukauttaa oman toimintansa lapsen mukaan. Siis päivähoidon tukitoimia ja siis se kuntoutussuunnitelma. Toisilta nimiltään erityisen tuen suunnitelma tai tehostetun tuen suunnitelma.



Lapsen oikeus ei toteudu millään tavalla, jos hän joutuu odottamaan tutkimuksia tai kärsimään vastaanhangoittelevasta äidistä, joka jättäisi lapsensa oman onnensa päiväkodin ryhmätilanteissa.



Joku aiempi jo kysyi, miten ihmeessä haluat, että aikuiset toimisivat niissä tilanteissa, joissa lapsesi ei pääse eteenpäin tai pysty keskittymään?

Jos lapsi ei tarvitse apua ja tukea, niin miksi sitä täytyy antaa? Miksi ensin ei tutkita hoidon tarvetta ja sitten hoideta? Ei terveelle lapselle ole hyötyä tuollaisista hoidoista ja sitä voi antaa mielummin sellaiselle kenellä on tarve. En minäkään antaisi päiväkodin järjestää lapselle jotain erityistukea jos se olisi aiheetonta. Ei siitä terveelle lapselle ole edes mitään hyötyä.

Se "hoito" jota ap:n lapselle annettaisiin, on aikuisen toiminnan muokkaus sellaiseksi, että ap:n lapsi pystyy toimimaan lapsiryhmässä. Ei siihen diagnoosia tarvita, eikä se taatusti vahingoita yhtäkään lasta. Nyt on kyse päivähoidon kuntoutussuunnitelmasta, eikä mistään terapioista.

Jos lapsi ei tarvitse apua ja tukea, niin miksi sitä täytyy antaa? Miksi ensin ei tutkita hoidon tarvetta ja sitten hoideta? Ei terveelle lapselle ole hyötyä tuollaisista hoidoista ja sitä voi antaa mielummin sellaiselle kenellä on tarve. En minäkään antaisi päiväkodin järjestää lapselle jotain erityistukea jos se olisi aiheetonta. Ei siitä terveelle lapselle ole edes mitään hyötyä.

Kumpi on lapselle enemmän leimaavaa ja haitallista:



a) Lapsi saa kuntousta normaalin päivähoidon ohessa. Kuntoukseen osallistuu v'lillä muitakin lapsia ja siitä ei tehdä suurta numeroa.



b) Lasta raahataan terapiasta ja lääkäristä toiseen, jotta saadaan virallinen diagnoosi. Lapsi on jatkuvasti pois ryhmästä joutuu selittämään muulle ryhmälle poissaolonsa. Lapsen vapaa-aika kuluu odotushuoneissa ja automatkoilla, leikkimisen sijasta.

että virallisen diagnoosin saamiseen tuon kaltaisissa tapauksissa menee monesti pitkä aika, joskus puhutaan jopa vuosista. Itse asiassa lievemmissä tapauksissa usein käy niin, että lyhyempikin kuntoutusjakso saattaa auttaa niin hyvin, ettei virallista diagnoosia lopulta lähdetä edes tekemään.



Sinusta siis on parempi vain antaa asian olla ja tilanteen mahdollisesti pahentua, vain siksi että sinä itse tunnut pitävän kuntoutusta jonain kamalana leimaavana asiana, johon vain "vialliset" lapset joutuvat?

että kuntoutuksessa käynti leimaa lasta negatiivisesti ja antaa viestin, että tässä on jotain vikaa.

Rumasti sanottuna joillekin vanhemmille on tärkeämpää lapsen/perheen maine ("erityislapsi on viallinen lapsi") kuin lapsen paras. Ettet sinäkin pistäisi vastan juuri tuon takia..?

jos on asianmukainen diagnoosi. Terveen ihmisen tukeminen tällaisissa asioissa on minusta aina leimaavaa.

ap

Sitä juuri tarkoitin että on kahdenlaisia vanhempia. Niitä jotka ottavat avun kiitollisena vastaan ja osaavat vaatia sitä. Js sitten on ne jotka omien asenteidensa takia eivät sitä ota vastaan. Ja eivät aina ole oikeassa kun ei heillä ole taitoa kotona tehdä diagnoosia.

Sitten on vielä niitä vanhempia, jotka haluavat sen diagnoosin ennen tukitoimia. Ja varmasti löytyy vielä tästä välistäkin erilaisia vanhempia.

ap

Jos lapsi ei tarvitse apua ja tukea, niin miksi sitä täytyy antaa? Miksi ensin ei tutkita hoidon tarvetta ja sitten hoideta? Ei terveelle lapselle ole hyötyä tuollaisista hoidoista ja sitä voi antaa mielummin sellaiselle kenellä on tarve. En minäkään antaisi päiväkodin järjestää lapselle jotain erityistukea jos se olisi aiheetonta. Ei siitä terveelle lapselle ole edes mitään hyötyä.

ap

Lapsen oikeus ei toteudu millään tavalla, jos hän joutuu odottamaan tutkimuksia tai kärsimään vastaanhangoittelevasta äidistä, joka jättäisi lapsensa oman onnensa päiväkodin ryhmätilanteissa.



Joku aiempi jo kysyi, miten ihmeessä haluat, että aikuiset toimisivat niissä tilanteissa, joissa lapsesi ei pääse eteenpäin tai pysty keskittymään?

[/quote]