Yksinhuoltajan arki on raskasta ja yksinäistä

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 14:57"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2012 klo 09:53"]hoidat kaiken yksin - käyt kaupassa, töissä, hoidat sairaita lapsia kotona, haet ja viet lapset tarhaat, teet ruokaa , samalla pitäisi pitää koti siistinä, jaksaa viettää aikaa lasten kanssa töiden jälkeen.

olen niin stressaantunut, etten saa unta öisin. Jos vain olisi joku ihminen, jonka kanssa jakaa tätä elämää ja vastuuta. en edes osaa kuvitella millaista (toimiva) parisuhde ja yhteinen arki olisi.

halaus kaikille yksinhuoltajille [/quote] Itse olen parisuhteessa ollut lapsen isän kanssa 7 vuotta. Paska suhde. Kerran jo erottiin ja asuimme vuoden erillään ja se aika oli ihanaa. Jostain kumman syystä palasimme yhteen ja kaduttaa. Oli helpompaa hoitaa kaikki yksin kun nyt suhteessa kun tietää että toinenkin VOISI tehdä jotain mutta ei tee!

[/quote] Miksi et jätä sitä jätkää jos ette tule toimeen keskenänne. Hommaa mielummin kaveri joka ei sotke perhe-elämääsi ja käy luonasi vain sopivasti panoilla.

[quote author="Vierailija" time="17.07.2015 klo 14:16"]

En tiedä miettiikö ihmiset oikein tosissaan mitä tarkoittaa kun päättää pitää lapsen. Itse olen yksin eikä siitä sen enempää mutta ihan tosissani kyllä funtsin sen homman ja tiesin mihin lähden, ei tällaisia asioita lähdetä "koittamaan".

Lapsi on pian kaksi vuotias ja tämä elämänvaihe nyt vaan on tällaista. Vauvavuosi oli huomattavasti helpompi kuin tämä toinen, ja niin se varmasti menee ihan loppuun asti? Olen yhdessä asiassa laittanut itseni etusijalle, se, että menen töihin vasta vuoden päästä kun lapsi yli kaksi vuotta. Sen päätin itseäni ajatellen.

"Pieni lapsi polkee lattiaa ja isompi lapsi sydäntä"

Välillä väsyttää ja tulee lunta tupaan mutta sitten nukutaan pitkään ja otetaan luuta käteen. Minulla oli vaihtoehto, mutta tunnen itseni niin hyvin ja tiedän olevani vahvempi kuin moni muu ja jaksan tämän leikiten.

Tämä hetki ei ole se, että pitää itseään ajatella, pääasia että lapsilla menee hyvin. Puhumattakaan mistään seksijutuista. Ei oo näillä vaan ajateltu ihan loppuun asti.

[/quote]

Kaksi vuotta on vielä kovin lyhyt aika. Hienoa jos jaksat leikiten, mutta monella kymmenen vuotta ilman tukea, läheisyyttä, parisuhdetta ja seksiä alkaa ottaa jo koville. Ja ihan ymmärrettävästä syystä.

vaikka olisi kaksikin vanhempaa.

Täällä toinen ja raskastahan tämä on :( Ja sitten kun saat omaa aikaa niin murehdit yksinäisyyttäsi, minä ainakin aika usein. Huoh! Viisi vuotta ole kohta tätä sirkusta yksin pyörittänyt, onneksi lapset jo kasvaneet ja itsenäistyneet hieman, ovat jo koulussa ja eskarissa. Tsemppiä meille!

vaikka olisi kaksikin vanhempaa.

-3

Täällä myös yksi totaaliyksinhuoltaja. Joskus minustakin tuntuu aivan samalta, että olisipa joku kuka auttaisi. Nykyään tosin tätä tunnetta tulee melko harvoin. Aloin löysäilemään. Mitä sitten jos kämppä on joskus epäsiisti??

En enää koe tätä kauhean raskaaksi, kahden lapsen ja kahden koiran työssäkäyvänä totaali-yh:na. Sitä vaan tekee sitä arkea kuin kone, miettimättä ja valittamatta.



Mutta tuo yksinäisyys joskus iltaisin kun hetken levähtää, kalvaa, varsinkin kun ikää tulee koko ajan lisää. Sitä miettii, että saankohan koskaan eläissäni enää edes seksiä, saati parisuhdetta. En oikein pysty keneenkään missään tutustumaan, kun olen niin sidottu kotiin. Mutta en minä niinkään kaipaisi vastuun ja työn jakajaa, siitä selviän itsekin, mutta ihan seksuaalista ja ihmis-suhdetta.

Kaksi ehjää ihmistä rakentaa hyvän suhteen. Pitäisi ensin itse olla tyytyväinen omaan oloonsa ja elämäänsä. Olen itse myös yksinhuoltaja ja parisuhteessa. En koe että saan apua sen enempää ja arkea ei jaeta samalla tavalla kuin ydinperheessä.En halua laittaa miestä hoitamaan minun lapsia koska se kuuluu minulle. Seuraa hän pitää ja leikkii kyllä lapsien kanssa. Jotenkin kuitenkin tuntuu että hän on vieraana meidän arjessa. Tuntuu että kaikki haluavat minusta palasen ja välillä se on rankkaa. Joskus se positiivinen stressi jonka suhde tuo tuntuu olevan liikaa sekin. Anteeksi jos oli sekava teksti.

Saa ihan itse päättää rahankäytöstä, saa mennä mihin huvittaa lasten kanssa. Saa tehdä kotityöt vaikka keskellä yötä ja kukaan ei narise. Ja ihan parasta luksusta on kun etärakkaani tulee paikalle muutaman kerran kuussa ja tekee aamiaisen, ruoat ja vie lapset ulos.

Elämä on ihanaa.

Meillä on kiva pieni kokoonpano, jossa autamme toisiamme ja vapautamme aikaa. Hoidamme toistemme lapsia, laitamme ruokaa yhdessä, jaamme suruja ja murheita.



Porukkaamme kuuluu myös äiti, jonka mies on usein matkoilla.



Tsemppiä.



nimim. yh jo 10 vuotta

parisuhde ongelmia :)

Seksiä kyllä saa. Elämä on ihanaa, kun voi kaikesta päättää itse! jesh. Yhtään lökäpöksyä en tohon ottais ruikuttamaan :D

silti en osaani vaihtaisi. Saa ihan itse päättää tekeekö vai jättääkö tekemättä eikä tarvitse selitellä ratkaisujaan kenellekään. Yritä löytää itsellesi vastaavassa tilantteessa olevia ystäviä niin voitte auttaa toinen toisianne. Tsemppiä pimenevään syksyyn!

joihin mm. yksinäisyys lukeutuu. En ajattele seksiä, läheisyyttä, yksinäisyyttä tai pohdi itseäni ylipäätään millään tunnetasolla. Olen yksinhuoltaja koska tilanteessani ei valitettavasti ole mitään muuta vaihtoehtoa. Lastani rakastan yli kaiken ja pyrin tekemään elämästä hänelle mahdollisimman hyvän. Keskityn ainoastaan arkeen ja siihen että se toimii vaivattomasti. Saatan vaikuttaa jyrkältä monista muista yh-äideistä mutta mielestäni yksinhuoltajan tulisi todellakin kyetä tietyllä tavalla "unohtamaan itsensä" niiden vuosien ajaksi jolloin lapsi on vielä kotona. Yksinhuoltajan ei kuulu eikä tarvitse esimerkiksi seurustella.

ehkä olen jo niin tottunut siihen (totaali-yh jo yli 5 vuotta).

Raskaaksi koen lasten asioihin liittyvän henkisen yksinäisyyden, ts. lapsiin liittyviä iloja ja mureheita, pohdintoja ja päätöksiä ei voi jakaa sen toisen vanhemman kanssa.



Ja sille joka kirjoitti, että ihan samaa arjen pyörittämistä se on ydinperheessäkin: eipä kuule ole. Ydinperheessä on kaksi vanhempaa pyörittämässä sitä arkea ja jakamassa vastuuta vaikka toinen vanhemmista pääasiallisen vastuun kantaisikin.

En enää koe tätä kauhean raskaaksi, kahden lapsen ja kahden koiran työssäkäyvänä totaali-yh:na. Sitä vaan tekee sitä arkea kuin kone, miettimättä ja valittamatta.

Mutta tuo yksinäisyys joskus iltaisin kun hetken levähtää, kalvaa, varsinkin kun ikää tulee koko ajan lisää. Sitä miettii, että saankohan koskaan eläissäni enää edes seksiä, saati parisuhdetta. En oikein pysty keneenkään missään tutustumaan, kun olen niin sidottu kotiin. Mutta en minä niinkään kaipaisi vastuun ja työn jakajaa, siitä selviän itsekin, mutta ihan seksuaalista ja ihmis-suhdetta.

joka on laitoshoidossa (kirjoitin tuohon toiseen ketjuun meidän tilanteesta). Olen myös täysin sidottu kotiin ja selviydyn hyvin kaikista kodintöistä, en edes varmaan osaa enää pyytää apua vaikka periaatteessa tarvitsisinkin, mieluummin yritän tehdä kaiken itse. Joskus, etenkin syyspimeinä iltoina tulee heikkoja hetkiä että toivoo olevansa jonkun lähellä, ihan ilman mitään seksuaalisia tunteita. Haluaisi vaan tuntea sen toisen aikuisen ihmisen läsnäolon. Mä en muista milloin olen edes halannut miestä, siitäkin on jo useampi vuosi :(

joihin mm. yksinäisyys lukeutuu. En ajattele seksiä, läheisyyttä, yksinäisyyttä tai pohdi itseäni ylipäätään millään tunnetasolla. Olen yksinhuoltaja koska tilanteessani ei valitettavasti ole mitään muuta vaihtoehtoa. Lastani rakastan yli kaiken ja pyrin tekemään elämästä hänelle mahdollisimman hyvän. Keskityn ainoastaan arkeen ja siihen että se toimii vaivattomasti. Saatan vaikuttaa jyrkältä monista muista yh-äideistä mutta mielestäni yksinhuoltajan tulisi todellakin kyetä tietyllä tavalla "unohtamaan itsensä" niiden vuosien ajaksi jolloin lapsi on vielä kotona. Yksinhuoltajan ei kuulu eikä tarvitse esimerkiksi seurustella.

Tuota minunkin täytyy opetella, että kun kerran nyt ei ole mahdollisuutta hankkia seksiä tai parisuhdeseuraa, niin että oppisin kuolettamaan niiden kaipuunkin, koska se tosiaan on hyödytöntä tässä tilanteessa ja vain tekee minut surulliseksi.

Itse kyllä mielelläni seurustelisin ja vaikka menisin naimisiin uuden kanssa, enkä koe että se olisi mitenkään lapsilta pois, päinvastoin, koen elämämme rikastuisi siitä jos minulla olisi uusi mies. Nyt olemme aika erakkoperhe, kun ei mulla ole tuttuja eikä sukulaisiakaan lähiseuduilla.

t. 7

koen tässä raskaaksi ainoastaan sen, että mitään ei voi tehdä ilman lapsia. En voi viedä haisevaa vaippaa roskiin tuosta vain, en voi piipahtaa nopeasti kaupassa hakemassa maitopurkkia, en voi lähteä illalla kävelylle ja niin edelleen.



Toista ihmistä en niinkään (vielä) kaipaa, vaikka joskus tuntuu haikealta. Selviän kyllä kotitöistä sun muista, mutta kyllä tämä elämä aikamoista suoriutumista on, ei meinaa tunnit vuorokaudessa riittää kaikkeen. Jos tässä olisi toinen aikuinen, voisin rauhassa kysellä tokaluokkalaisen läksyt tai lukea jollekin lapsista iltasadun rauhassa.



Kolmen lapsen totaali-yh

että tietysti on niitä kriisitilanteita, joista on ihan todella haastavaa selvitä yksin. Esim. viime vuonna, koko porukka vatsataudissa ja itse makasin kylppärin lattialla (tavaraa lensi molemmista päistä ihan hillittömästi). Pienin lapsista hyppi keittiön pöydällä, toiset vetivät suolakurkkuja purkista miten parhaiten taisivat....itse en päässyt lattialta ylös. Silloin tunsin itseni erittäin yksinäiseksi.

joihin mm. yksinäisyys lukeutuu. En ajattele seksiä, läheisyyttä, yksinäisyyttä tai pohdi itseäni ylipäätään millään tunnetasolla. Olen yksinhuoltaja koska tilanteessani ei valitettavasti ole mitään muuta vaihtoehtoa. Lastani rakastan yli kaiken ja pyrin tekemään elämästä hänelle mahdollisimman hyvän. Keskityn ainoastaan arkeen ja siihen että se toimii vaivattomasti. Saatan vaikuttaa jyrkältä monista muista yh-äideistä mutta mielestäni yksinhuoltajan tulisi todellakin kyetä tietyllä tavalla "unohtamaan itsensä" niiden vuosien ajaksi jolloin lapsi on vielä kotona. Yksinhuoltajan ei kuulu eikä tarvitse esimerkiksi seurustella.

Tuota minunkin täytyy opetella, että kun kerran nyt ei ole mahdollisuutta hankkia seksiä tai parisuhdeseuraa, niin että oppisin kuolettamaan niiden kaipuunkin, koska se tosiaan on hyödytöntä tässä tilanteessa ja vain tekee minut surulliseksi.

Itse kyllä mielelläni seurustelisin ja vaikka menisin naimisiin uuden kanssa, enkä koe että se olisi mitenkään lapsilta pois, päinvastoin, koen elämämme rikastuisi siitä jos minulla olisi uusi mies. Nyt olemme aika erakkoperhe, kun ei mulla ole tuttuja eikä sukulaisiakaan lähiseuduilla.

t. 7

jotka ruokkivat niitä. Itse esim. katson mieluummin inhorealistisia kuin romanttisia elokuvia, enkä kuuntele edes sellaista musiikkia joka ruokkii yksinäisyyden tai kaipuun tunnetta. Suosittelen harrastamaan aktiivista liikuntaa, sillä sekin poistaa osaltaan tunteita jotka liittyvät rakkaudenkaipuuseen. Tavallaan huvittavaa mutta olen itse olen hankkinut parhaat vinkkini lukemalla MUNKKIEN JA NUNNIEN tavoista sietää yksinäisyyttä ja nauttia elämän pienistä asioista.

otat itseäsi niskasta, ja muutat asenteesi! mieti miten ihanaa on hoitaa asiat juuri niin ja silloin kun itse haluaa! olet vastuuss avain itsellesi ja lapsellesi - sehän on huikea mahdollisuus! toki arki on arkea, mutta ilman sitä ei olisi juhlaa! pidä huolta itsestäsi niin jaksat! yh-elämä on loistavaa!