Yksinhuoltajan arki on raskasta ja yksinäistä

Noo... Riippuu yksinhuoltajasta ja tilanteesta. Käly ottaa ainakin rennosti yksinhuoltajuutensa, ja paljon vapaampaa sen elämä on kuin meillä kahdella. Viikonloput lapsi (alle 3) on isällänsä, jolloin äippä pääsee ryyppäämään ja rellestämään. Viikoilla käy töissä, vie lapsen hoitoon puoli 7 aamulla, tulee töistä 12 aikaan kotiin, hakee lapsen 15 aikaan hoidosta.

Siinä on sitten muutaman tunnin lapsen kanssa, käyvät yleensä pihalla puuhailemassa, loppu illan katsovat tv:tä, lapsi nukkumaan klo 19 aikaan illalla. Jos lapsi on kipeänä, pyytää meitä / muuta tuttua hoitamaan, että pääsee töihin, ei jää lapsen seuraksi kun tämä on kipeä.

Minusta tällä yksinhuoltajalla ei ole kovin "rankkaa", jos lapsen isä ei haekkaan lasta joku viikonloppu, tuo lapsen meille hoitoon, että pääsee ainakin yhden illan bailaamaan. Minusta hänellä on todella laiska kasvatus tapa, eihän hän ehdi olla lapsensa kanssakaan kuin muutaman tunnin päivästä arkisin! Silti käyttää keskusteluissa juuri tuota "kun yksin on niin rankkaa ja kaikki pitää tehdä itse ja mistään ei saa apua" -soopaa. Ei omista autoa, joten mepä lasta olemme kipeänä kuljettaneet lääkäriin / hammaslääkäriin ym. Kun ei hän itse pääse kun ei ole autoa, ja taas on niin rankkaa.

Ikää on kuitenkin jo melkein 30 tälläkin kärsivällä yksinhuoltaja äidillä, ettei kyse ole mistään teinistäkään. Mutta enpä sanoisi, että yksinhuoltajilla on AINA NIIN RANKKAA...

On tää uskomatonta, että täällä kadehditaan yksinhuoltajien helppoa elämää!

En tarkoita, että heitä pitäisi sääliäkkään. Mutta, jos se muutamien kirjoittajien mielestä on niin helppoa, niin mikseivät sitten itse heittäydy/jättäydy yksinhuoltajiksi? Niin pääsevät "helpommalla", kuin kahden vanhemman perheessä!

Minäkin korostan sitä, että vaikka varmasti totaaliyh:lla on rankkaa, niin ihan kaikilla parisuhteissa elävillä ei ole helppoa. Monella yh:lla, jolla on se lasten isä kuvioissa, on huomattavasti helpompaa kuin monella parisuhteessa elävällä.

Parisuhteessa on usein työnjakoa. Toinen tekee uraa ja rahaa, toinen hoitaa kodin ja lapset. Käytännössä siis toinen elää parisuhteessa kuin yh, ainoa ero on siinä, että joku tulee sänkyyn nukkumaan ja mumisee hyväksyviä ilmaisuja, jos kyselee lapsiin liittyvistä asioista.

Sitten oma lukunsa ovat sairaat puolisot, joista on huolehdittava, koska pelottaa, miten heille muuten käy: masentuneet, narsistit, alkoholistit jne. Kestää aikansa päästä heistä eroon ja aina se ei edes onnistu. Tällaisessa parisuhteessa on takuulla rankempaa elää kuin totaaliyh:na. 

Ruuhkavuodet verottavat niin parisuhteessa eläviä kuin yksinhuoltajiakin. Onni on se, jos on joku/jotkut, jotka voivat jakaa sitä arkea, helpottaa sitä tai joilta voi pyytää apua. Jos joutuu suoriutumaan arjesta yksin ja ehkä huolehtimaan vielä sairaasta aikuisesta, voivat voimavarat oikeasti olla aika vähissä. 

Tässä kohtaa tosin ihmettelen, miksi ihmeessä se yksinäinen ja rasittunut ihminen ei hanki ympärilleen tukiverkkoa. Ihan mahdotonta sekään ei ole. Jos ei ole sukua eikä ystäviä eikä edes työkavereita, niin sitten voi yrittää naapureita, lapsen kaverin vanhempia tai vaikka harrastuksen piiristä saada ystäviä. Ihan totaaliyksinäisenä usein mietin, miten ihmeessä on uskaltanut tehdä ne lapset noin ankeaan tilanteeseen tai jos ne lapset on tehty aivan eri tilanteessa, mikä on ajanut ihmisen noin yksin.

yksinhuoltajien kanssa usein tabu on, ettet saa sanoa, että sulla ois rankkaa, jos mieskin on kuvioissa. Oli kummankin tilanne millainen tahansa, yksinhuoltajalla viikonloppuisä ja tukiverkot, niin hänellä on aina automaattinen valitusoikeus, ja parisuhteessa oleva haukutaan, jos yrittää kertoa, että raskasta on täälläkin. Ettei voi ymmärtää, millaista on hoitaa lasta yksin! Vaikka todellisuudessa hoitaa itsekin illat lasta yksin, kun mies on töissä; kun ei ole puoleen vuoteen päässyt oikein minnekään viihteelle, kun rahat ei riitä, eikä ole automaattista hoitopaikkaa lapselle joka viikonloppu, ei edes kerran kuussa. Mutta mitäs siitä, sullahan on kumppani! Et saa valittaa, etkä tajua mitään. Vai kummaten päin se tajuaminen meni?

Minulle yksinhuoltajuus on se rento vaihtoehto. Lapset jo isoja koululaisia, kun saan vapaa-aikaa, se on omaa vapaa-aikaa eikä tarvi silloin tehdä mitään kompromisseja jonkun miehen takia. Ei kasvatustavoista riitelyä, mustasukkaisuutta, aikuisen miehen sotkuja ja pyykkejä, kiukuttelua jne. jne. Kaikissa on vikansa, just nyt en halua katsella toisen aikuisen vikoja ollenkaan!

On kivaa olla vapaa. Lasten kanssa on kivaa myös. :)

[quote author="Vierailija" time="26.09.2012 klo 10:01"]

[/quote]

Höh, kyllä elämä on ihan erilaista kun lapset on koululaisia- heitä ei tarvitse samalla tavalla hoitaa vaan voi jakaa kotityöt ja tehdä kaikkea leppoisaa ja mukavaa heidän kanssaan. Että kyllä todellakin helpottaa! Mitä paremmin jaksat hoiraa ja rakastaa, sen mukavampaa on tiedossa!

[quote author="Vierailija" time="26.09.2012 klo 12:53"]

vaikka olisi kaksikin vanhempaa.

Varsinkin jos toinen vanhempi on töissä. Kun isä tulee kotiin, niin ei siitä työpäivän jälkeen ole kovin paljon hyötyä väsyneenä. Vaikka se keittelisi lapselle iltapuuron tai kävisi puistossa, niin on se apu aika vähäistä kuitenkin.

Mun tuntemilla yksinhuoltajilla on rikas sosiaalielämä ja ne menevät menoissaan paljon enemmän kuin me naimisissa olevat. Lapsenvahtejakin tuntuu olevan joka sormelle. Mutta varmastikin ovat satunnaiset irtiotot ansainneet.

Ei muuta kuin tsemii ap:lle! :)

Kiva että tsemppailet. Mutta älä nyt vertaa yh-elämää kahden vanhemman perheeseen..... Mä olen tosi tyytyviänen elämääni kahden lapseni kanssa, ja paljon onnellisempi kuin liitossa ikinä. MUTTA yh tienaa yksin myös toimeentulon- ja se vie todella paljon enemmän voimia kuin kaksi tienaajaa. Mulla lasten isä kyllä auttaa, mutta ne joilla ei auta- on ihan eri asia hoitaa KAIKKI MAHDOLLISET asiat yksin. Asentaa laajakaista, vaihtaa talvirenkaat, korjata pyörä, siivota kodinkoneet, tehdä veroilmoitukset, budjetoida, maalata, säätää sitä sun tätä. ja SEN LISÄKSI hoitaa sitten ne kotityöt ja lasten kaikki asiat ja itsensä ja ansiotyöt. Ei ole kahden vanhemman perhe samalla viivalla vaikka ukko asuisi töissä. Niin ja päälle vielä se että aina tarvii lastenhoitajan. Aina pitää se ystävä ja juttukaveri ja läheisyys jostain erikseen järjestää. Ja usein hoitaa lapsille vielä se tunnepuoli siitä kun isää ei ole mailla halmeilla. Ja lomaa ei tule. Eikä ketään joka maksaa lomamatkan. Tai ostaa kukkaset. Ja minä en ole katkera vaan onnellinen, ja ymmärrän senkin että ihminen ei kovin helposti ymmärrä muuta kui sen oman tilanteensa- harvoin sitä mitä ei ole itse kokenut.

En ole koskaan kokenut sitä ihan noin vaikka olen ollut ison perheen yksinhuoltaja, isää ei kuvioissa juuri ollut. Olen sosiaalinen ja elämääni tyytyväinen.

Tämähän on ihan paras tapa elää! Hanki muita yksinhuoltajia ympärillesi ja sinulla on tukiverkot, ystävät ja hoitoapu lähellä.

Olen ollut 10 vuotta yh ja ensimmäiset kaksi vuotta oli vähän raskaita, sen jälkeen mulla on ollut hyviä rakkaita ihmisiä jakamassa tämän. Miestä en enää edes kaipaa.

Itse olen kohta viiden lapsen yksinhuoltaja isä. Kyllä tulevaisuus suorastaan pelottaa. Miten minä tulen selviämään kaikesta tästä? Onhan sitä tosin tullut jo harjoiteltua, mutta silti huoli on kova.

Kyllä se rankkaa on ja lisäksi sitä rankkuutta lisää, että tietenkin murehtii ajoittain sitä, miksi teki lapsia juuri tämän miehen kanssa? Siis sen, joka ei ollutkaan ehjä ja omassa ikäkriisissään lähti toisen naisen mukaan. Toisaalta voihan ajatella, että tämä vaikea mies ja nämä vaikeat vuodet ovat suurimmat opettajani.

Tiedä häntä. Voimia kaikille.

Kannattaako niitä lapsia pukata maailmaan jokaikisen vastaantulijan kanssa ja sit ihmetellä kun taas ollaan yksin :(
Jaxuhaleja <3<3<3<3

Vielä rankempaa minusta olisi olla yksin parisuhteessa kuten moni täällä näyttää olevan!! Teet kaiken saman kuin yh mutta vielä puoliso lisäksi passattavana

Olin 3 vuotta 3 lapsen yh enkä todellakaan kokenut sitä raskaana vaan vapauttavana! Mies piti lapsia satunnaisesti ehkä 1-2 päivää kuukaudessa joten todellakin vastuu oli minulla. Mun mielestä oli ihanaa kun ei tarvinnut neuvotella kenenkään kanssa rahoista, tekemisistä tai menemisistä. Nauru palasi meidän elämään ja meillä oli hauskaa lasten kanssa. Toki oli taloudellisesti köyhää, aina kiire ja paljon tekemistä mutta sellaista elämä on!

Meillä sattui vielä niin kivasti että samassa talossa oli 3 muuta yh äitiä ja lapsia meillä yhteensä 7 joten ovet oli aina lapsille auki ja vaelsivat kämpästä toiseen:)

Löysin sitten kuitenkin ihanan puolison itselleni ja isäpuolen lapsilleni joten nyt on nautittu jo lähes 20v taas perhe-elämästä, tälläkertaa toimivasta ja rakastavasta sellaisesta.

Kaupassako?

[quote author="Vierailija" time="26.09.2012 klo 09:53"]

hoidat kaiken yksin - käyt kaupassa, töissä, hoidat sairaita lapsia kotona, haet ja viet lapset tarhaat, teet ruokaa , samalla pitäisi pitää koti siistinä, jaksaa viettää aikaa lasten kanssa töiden jälkeen.

olen niin stressaantunut, etten saa unta öisin. Jos vain olisi joku ihminen, jonka kanssa jakaa tätä elämää ja vastuuta. en edes osaa kuvitella millaista (toimiva) parisuhde ja yhteinen arki olisi.

halaus kaikille yksinhuoltajille

[/quote]

Silti vaihtaisin paikkaa sinun kanssasi.

t: etäisä

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 11:54"]

Meillä yksinhuoltajilla on usein hankala löytää hellyyttä. Ei voi lähteä mihinkään ja jättää lapsia yksin kotiin. Mitä pitäisi tehdä?

[/quote] Tehdään toistemme "katselmus" sovitussa paikassa (esim kahvilassa)? Uskallathan...

txt.nol,viis, nol-viis, kaks, viis,viis. kuus,ysi,kuus.

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 13:53"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 11:54"]

Meillä yksinhuoltajilla on usein hankala löytää hellyyttä. Ei voi lähteä mihinkään ja jättää lapsia yksin kotiin. Mitä pitäisi tehdä?

[/quote] Tehdään toistemme "katselmus" sovitussa paikassa (esim kahvilassa)? Uskallathan...

txt.nol,viis, nol-viis, kaks, viis,viis. kuus,ysi,kuus.

[/quote] Anteeksi, vanha numeroni. nykyinen on nol,viis,nol-5, kuus,ysi,2,nol,kaks

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 15:45"]

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 13:53"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 11:54"]

Meillä yksinhuoltajilla on usein hankala löytää hellyyttä. Ei voi lähteä mihinkään ja jättää lapsia yksin kotiin. Mitä pitäisi tehdä?

[/quote] Tehdään toistemme "katselmus" sovitussa paikassa (esim kahvilassa)? Uskallathan...

txt.nol,viis, nol-viis, kaks, viis,viis. kuus,ysi,kuus.

[/quote] Anteeksi, vanha numeroni. nykyinen on nol,viis,nol-5, kuus,ysi,2,nol,kaks

[/quote]Ei voi olla totta.. :(, taas väärä numero. Nyt on oikea numero:050-569202

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 08:41"]

[quote author="Vierailija" time="26.09.2012 klo 09:53"]

hoidat kaiken yksin - käyt kaupassa, töissä, hoidat sairaita lapsia kotona, haet ja viet lapset tarhaat, teet ruokaa , samalla pitäisi pitää koti siistinä, jaksaa viettää aikaa lasten kanssa töiden jälkeen.

olen niin stressaantunut, etten saa unta öisin. Jos vain olisi joku ihminen, jonka kanssa jakaa tätä elämää ja vastuuta. en edes osaa kuvitella millaista (toimiva) parisuhde ja yhteinen arki olisi.

halaus kaikille yksinhuoltajille

[/quote]

Mä en sitten taas koskaan ole ollut niin onnellinen ja vapaa kuin yh:na.

-Ei tarvinnut enää miettiä miehen juttuja ja yrittää sovitella omaa ja lasten elämää siihen sopivaksi.

-Ostin ruokaa vain lapsille ja minulle, ruokalasku pieneni neljäsosaan koska tein terveellistä kotiruokaa, miehellä piti olla kaikenlaista trendiruokaa ja söihän se kanssa melkoisen paljon. Toki myös kävi töissä mutta jostain syystä mun omissa rahoista alkoi jäämään säästöön eron jälkeen ja paljon enemmän kuin se elatusapu joka häneltä lohkesi.

-Meidän päivät rauhoittuivat, ei menty enää miehen menojen ja töiden mukaan vaan lasten ehdoilla. Yhtäkkiä lapset olivat syvässä unessa sängyissään jo seiskalta illalla ja mäkin totutin itseni entisen kello yhden sijaan kymmenen aikaan menemään nukkumaan. Aamuisin heräsin pirteenä kello 5.30 joka ikinen aamu ilman herätyskelloa. Lapset vasta tuntia myöhemmin. Laihduin 10 kiloa!

-Ei ollut tarvetta näyttää kenellekään mitään eikä pitää autoa, pieni matkatelsu oli jolla lapset sai karran viikossa pelata pleikkarilla ja tein budjetin ostoksiin. Yhtäkkiä oli rahaa hankkia itselle ja lapsille kunnon vaatetta ja kalusteita kotiin. Ihan oman mielen mukaan:) Koti oli aina siisti ja pyykit pestynä!

- Sain itseäni niin paljon niskasta kiinni että järjestin toisen lapsen ekaluokan alkaessa toiselle hoitopaikan ja menin töihin:) Yh:na mulla oli yhtäkkiä muita äitejä ystävinä kun vietin paljon aikaa lasten kanssa uimarannoilla ja leikkipuistoissa ja muissa lapsille tarkoitetuissa happeningeissa.

Pääsin yksin baanalle ja sitten siinä kävi niin että jäin nalkkiin taas:/ Elämä on tietty ihanaa, ihanan miehen kanssa mutta joskus edelleen unelmoin siitä vapaudesta joka mulle koitti YH:na silloin joskus yli kymmenen vuotta sitten:) Se ihana pieni kolmio kivikerrostalossa korkeine huoneineen ja lautalattioineen, koulu ja päiväkoti kadun toisella puolella, ikkunasta näki siihen niiden pihaan:)

[/quote] Mukavaa Helatorstaita sinulle ;) / V

[quote author="Vierailija" time="11.05.2015 klo 08:25"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2015 klo 11:54"]

Meillä yksinhuoltajilla on usein hankala löytää hellyyttä. Ei voi lähteä mihinkään ja jättää lapsia yksin kotiin. Mitä pitäisi tehdä?

[/quote]

Mä hankin koiran. :)

[/quote] Jotain sulta puuttuu.., en viitsi sanoa.