Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä teen tällaisen miniän kanssa?
26.09.2012 |
Olen huomannut, että palstan suosituimpia urheilulajeja on haukkua anoppeja, mutta eivät nämä anoppi-miniä -suhteet aina niin herkkua ole meille anopeillekaan.
Minulla on ns. hankala miniä. Tai niin koen, päätelkää itse.
Hän tuntuu olevan aina puolustusasemissa, on keskustelun aiheena melkein mitä vain. Meidän sukumme perinteet ovat kaikki järjestään hänestä typeriä ja huonompia kuin hänen sukunsa, ja yleisetkin kommenttini hän tuntuu tulkitsevan henkilökohtaisena arvosteluna.
Esimerkiksi hiljan käyty keskustelu syntymäpäivien vietosta.
Pojanpoikani täyttää kaksi vuotta. Kysyin, voinko tuoda jotakin tullessani, kun tulemme synttäreille. Miniä sanoi, ettei tarvitse, ostaa kakun kotimatkalla töistä. Kysyin, huolisiko minun leipomani kakun (tykkään leipoa, ja miniä sen tietää. Lisäksi pidän itse tehtyjä kakkuja ostokakkua parempina, mutta en nyt sitä sanonut miniälle). Miniä sanoi, että ihan turhaa, ostokakku kelpaa. Tyydyin siihen, mutta puhelun lopulla miniä palasi aiheeseen ja sanoi, että ei tykkää siitä, että arvostelen hänen tapaansa järjestää asioita. Tipahdin tyystin ja kysyin, että anteeksi mitä, en ole mielestäni arvostellut... johon hän, että justiinhan minä kuulemma olin arvostellut häntä, kun ei ehdi leipoa synttärikakkua, kun on niin kiireinen.
Huokaus. Minusta on ihan ok, että asioita teettää ulkopuolisella, jos ei itse ehdi tai jaksa, tulisi mieleenikään sellaisesta ketään arvostella.
Sinänsä tietysti hyvä, että miniä sanoo suoraan, jos jokin häntä korpeaa, arvostan sitä. Paljon parempi kuin että hautoisi kaunoja itsekseen. Mutta kun tuntuu, että häntä korpeaa niin kovasti kaikki, mitä teen tai sanon. Oikeasti.
Kommentit (218)
Sinä et nyt ole hahmottanut, missä menee minkäkin perheen rajat. "Oma porukka" olet sinä ja miehesi ja kotona asuvat lapsenne. Poikasi ja miniäsi ja heidän lapsensa ovat sitten toinen "oma porukka".
Totta kai heidän perheensä on heidän perheensä, käytin sanaa oma porukka siinä yhteydessä, jossa sanoin, ettei paikalla ollut muita kuin me, eli mitään arvovaltataistelua ei ulkopuolisten suhteen ollut.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap:stä erityisen hyvää kuvaa. Minusta esim. ap tuputtaa, ap taas itse ei koe tuputtavansa. Kun näin on, tämä ei liene ensimmäinen kerta kun eitä ei hyväksytä vastaukseksi, joten oliskohan miniän puuskahduksen takana pitempiaikainen tuskastuminen ainaiseen tuputtamiseen. Jossa raja arvosteluun on aika lailla veteen piirretty viiva.
jos vastaan johonkin tiettyyn kirjoitukseen, enkä ap-ylijumalalle.
Enkä jaksa noita kaikkia sivupolkusoperruksiasi tavata!
Niin miniällä on sinua kohtaan kumma ennakkoasenne. Minä olisin vastaavassa tilanteessa miniänä sanonut että ihanaa jos viitsit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missäs käytöskoulussa olet tapasi oppinut?
Jeesus sentään, tämä sama vänkääjä joka paikassa. Lopeta jo, hanki lääkitys ja foliota pään ympärille!
Voin paljastaa, että tämä oli provo.
Halusin ja sain kuitenkin oikein hyviä osoituksia siitä, että nuoret miniät ovat helvetin herkkänahkaista sakkia.
Ette ymmärrä, että kun itse kuitenkin haluatte apua, ei anoppi voi lukea ajatuksia ja tietää, millä sekunnilla se on tarpeen ja sitä pitää tarjota ja millä sekunnilla sitä ei haluta.
SANOKAA se suoraan, anoppikin on ihan ihminen.
Älkääkä nyt olko tuollaisia pölvästejä, jotka tulkitsee toista ihmistä täysin oman elämänhistoriansa perusteella, viisveisaten siitä, mitä toinen itse kertoo. Tässä ketjussa on muutama sellainen kommentoija, että totta vie toivon pysyväni IRL hyvin kaukana sellaisista ihmisistä.
terveisin hyvin ironisesti tätä lukeva ap, jolla oikeasti ei ole miniöitä, eikä koskaan tulekaan.
Hyvää päivänjatkoa, ollaan vähän vähemmän herkkänahkaisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin haluan eläkkeelle. Ap on nyt kolme tuntia kirjoitellut tällaseen synttärikakkuketjuun. Ihanan kiireetöntä elämää.
Sä olisit ehtinyt leipoa vaikka 2 kakkua tässä ajassa, ihan itselles vaan.
jos vastaan johonkin tiettyyn kirjoitukseen, enkä ap-ylijumalalle. Enkä jaksa noita kaikkia sivupolkusoperruksiasi tavata!
terveisin ap, jonka sivupolkuja kyllä jaksat kovasti kommentoida, vaikka et näemmä siis jaksa niitä lukea ensin ;-DDDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap:stä erityisen hyvää kuvaa. Minusta esim. ap tuputtaa, ap taas itse ei koe tuputtavansa. Kun näin on, tämä ei liene ensimmäinen kerta kun eitä ei hyväksytä vastaukseksi, joten oliskohan miniän puuskahduksen takana pitempiaikainen tuskastuminen ainaiseen tuputtamiseen. Jossa raja arvosteluun on aika lailla veteen piirretty viiva.
Ap myös puhuu miniästä todella negatiivisesti, ihan kuin he olisivat hirveissä riidoissa, ja kuitenkin aloituksesta saa käsityksen, että ovat jutelleet ihan niitänäitä puhelimessa. Eihän kukaan täällä tiedä, mikä todellisuus on, mutta ei ap:ssä kyllä mitään sovittelevuutta ainakaan täällä tule esiin.
Vaikea mennä kommentoimaan kun ei tiedä taustoja. Onko sinulla tapana olla aina antamassa pikkuapua ja neuvoja ja perinteisiä tapoja tehdä asoita. Tuskin kukaan pelkästä kakusta hermostuu. Mieti aikaisempaa käytöstäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin haluan eläkkeelle. Ap on nyt kolme tuntia kirjoitellut tällaseen synttärikakkuketjuun. Ihanan kiireetöntä elämää. Sä olisit ehtinyt leipoa vaikka 2 kakkua tässä ajassa, ihan itselles vaan.
olen töissä ja täällä on hiljaista.
ap
Miniä oli sanonut hakevansa kakun kaupasta kotimatkalla, mutta anoppi vaan esittää että jos hän kuitenkin leipoisi kakun.
Miksi ihmeessä pitää mennä tuputtamaan jos toinen on jo sanonut että kakkuasia on hoidossa. Kyseessä saattaa olla joku miniän tai lapsen lempikakku, jonka ostamista on jo suunniteltu pitkään. Usein juuri ostokakut ovat maukkaampia ja rakenteeltaan miellyttävämpiä kuin itse tehdyt. Ja ap vaan tuputtaa, että jos minä nyt kuitenkin tekisin. Anteeksi, täsmentää tarjoustaan.
Huh. Onneksi et ole minun anoppini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tuo provo-selitys oli kyllä jo NOLO. Tosissasi ja tohkeissasi keuhkosit ja kun sait kuraa ansaitusti päin pläsiä, alat runoilla!
sit sä olitkin joku kotiäiti. Mäkin haluan olla kotiäiti.
Niin miniällä on sinua kohtaan kumma ennakkoasenne. Minä olisin vastaavassa tilanteessa miniänä sanonut että ihanaa jos viitsit.
Jos kerran vieraina ovat VAIN anoppi ja sen mies ? appi? ja sitten miniä, poika ja lapsi niin tottakai anoppi saisi tuoda ihan omia tarjottavia vaikka millä mitalla.
Minusta miniän asenne, että pakastekakku kelpaa, on vähän loukkaava. Siis pikemminkin niin päin, että MINIÄ loukkasi ap:ta.
Mäkin haluan eläkkeelle. Ap on nyt kolme tuntia kirjoitellut tällaseen synttärikakkuketjuun. Ihanan kiireetöntä elämää.
Sä olisit ehtinyt leipoa vaikka 2 kakkua tässä ajassa, ihan itselles vaan.
tai jos tosissaan haluaisi hyviä välejä miniään, olisi käyttänyt ajan siihen, että miettii, miten se onnistuisi, eikä keskittynyt täällä haukkumaan miniää ja kirjoittajia, jotka hänen mielestään otsikoivat viestinsä väärin.
Olimme kohtalaisissa väleissä ennen esikoistamme. Anoppi jo tuolloin huseerasi mielensä mukaan, mutta eipä se juuri häirinnyt. Minusta oli vain mukavaa, kun joku halusi siivota asuntoamme. Raskausaikana alkoi muutos. Anoppi alkoi määräilemään miten meidän tulisi elää. Asumismuodostamme lähtien kaikki oli hänen mielestään väärin. Muutimme isompaan ja sitten alkoi vaatimukset miten asuntoa pitäisi remontoida. "Minusta olisi niin ihanaa, jos te tekisitte niin ja näin." Joka ikisellä kyläilykerralla remontoi mielessään asuntoamme. Kyse ei ollut pelkistä tapeteista vaan olisi pitänyt ruveta kaatamaan seiniäkin anopin mieliksi.
Kamelin selkä katkesi, kun alkoi suora ja epäsuora vihjailu mieheni isyydestä. Olimmehan vuosia kärsineet lapsettomuudesta, joten heidän mielestään oli aiheellista asiaa epäillä. Koskaan eivät pyytäneet anteeksi noita epäilyjään.
Lapsi syntyi ja piti suunnitella ristiäiset. Anoppi halusi välttämättä pitää ristiäiset kotonaan. Itse järjestin kaikki tarjottavat ja astiat. Ristiäisten jälkeen alkoi huokailu miten tuollaiset isot juhlat ovat raskaita. Arvatkaapa vain järjestettiinkö seuraavat ristiäiset siellä..? Myös häämme olivat suuri stressin aihe anopille vaikkei hänen tarvinnut tehdä mitään muuta kuin ilmestyä sovitusti paikalle. Ihan totta, anoppi selitti puhelimessa miten on kamala kiire, kun on häät ja kaikki pitää järjestää! Tämän kuulin omin korvin.
Kaiken huipuksi sain kuulla olevani kiittämätön ämmä, kun sanoin appiukon kuullen miehelleni vastaan. Appiukko on melko sovinistinen luonne, jonka mielestä mies päättää ja vaimo vikisee. Hän ei tajunnut ollenkaan loukanneensa minua läksytyksellään ennenkuin mies kertoi siitä hänelle. Myöhemmin appiukko vain totesi ettei pitäisi kaikkea ottaa niin tosissaan.
Voin kuvitella miten appivanhempani ovat ajatelleet auttavansa meitä, mutta lopputulos on ollut kaikkea muuta. Nykyään en halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä, koska aiheuttavat vain pahaa mieltä. En ole kieltänyt miestäni tai lapsiamme tapaamasta heitä. He vierailevat ilman minua appivanhemmilla. Kaikki on hyvin niin kauan, kun ymmärtävät pysyä kaukana.
Mitä sinä loppujen lopuksi ajat tällä viestilläsi takaa? Että me kaikki yhdessä kuorossa sanomme miniäsi käyttäytyneen typerästi ja sinun oikein?
Mikään omasta tilanteen tulkinnastasi poikkeava mielipide kun ei tunnu sinulle kelpaavan. Jos siis olet varma siitä, että oma käytöksesi tilanteessa on ollut kaikinpuolin ok., niin miksi haluat puida asiaa täälläkin?
Jos oikeasti neuvoja täältä haet, niin itse kehoittaisin sinua jatkossa vain ilmoittamaan ennen juhlia, että autat mielelläsi JOS miniä niin haluaa ja tavalla jota HÄN toivoo. Saattaa nimittäin olla, että olet tähän mennessä tarjonnut apua omista lähtökohdistasi ("voin leipoa kakun, koska tykkään leipomisesta ja itsetehdyt kakut ovat minusta parempia kuin kaupasta ostetut").
Miniäsi muuten varmaan tietää tuon, ettet niin tykkää ostetuista kakuista, jos kerran sinulla on ennenkin ollut tapana kakkuja juhliin tms. leipoa. Ehkäpä hän siksi koki tuon kakkutarjouksesi loukkaavana?
Alue: Aihe vapaa
Äksyilemisesta siinä oli kuitenkin puhe, jos yhtään vilkaiset taaksepäin sitä sivupolkua.
ap