Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä teen tällaisen miniän kanssa?
26.09.2012 |
Olen huomannut, että palstan suosituimpia urheilulajeja on haukkua anoppeja, mutta eivät nämä anoppi-miniä -suhteet aina niin herkkua ole meille anopeillekaan.
Minulla on ns. hankala miniä. Tai niin koen, päätelkää itse.
Hän tuntuu olevan aina puolustusasemissa, on keskustelun aiheena melkein mitä vain. Meidän sukumme perinteet ovat kaikki järjestään hänestä typeriä ja huonompia kuin hänen sukunsa, ja yleisetkin kommenttini hän tuntuu tulkitsevan henkilökohtaisena arvosteluna.
Esimerkiksi hiljan käyty keskustelu syntymäpäivien vietosta.
Pojanpoikani täyttää kaksi vuotta. Kysyin, voinko tuoda jotakin tullessani, kun tulemme synttäreille. Miniä sanoi, ettei tarvitse, ostaa kakun kotimatkalla töistä. Kysyin, huolisiko minun leipomani kakun (tykkään leipoa, ja miniä sen tietää. Lisäksi pidän itse tehtyjä kakkuja ostokakkua parempina, mutta en nyt sitä sanonut miniälle). Miniä sanoi, että ihan turhaa, ostokakku kelpaa. Tyydyin siihen, mutta puhelun lopulla miniä palasi aiheeseen ja sanoi, että ei tykkää siitä, että arvostelen hänen tapaansa järjestää asioita. Tipahdin tyystin ja kysyin, että anteeksi mitä, en ole mielestäni arvostellut... johon hän, että justiinhan minä kuulemma olin arvostellut häntä, kun ei ehdi leipoa synttärikakkua, kun on niin kiireinen.
Huokaus. Minusta on ihan ok, että asioita teettää ulkopuolisella, jos ei itse ehdi tai jaksa, tulisi mieleenikään sellaisesta ketään arvostella.
Sinänsä tietysti hyvä, että miniä sanoo suoraan, jos jokin häntä korpeaa, arvostan sitä. Paljon parempi kuin että hautoisi kaunoja itsekseen. Mutta kun tuntuu, että häntä korpeaa niin kovasti kaikki, mitä teen tai sanon. Oikeasti.
Kommentit (218)
Kuulostat ihan minun äidiltäni... Hän tapaa tuoda lasten synttäreille omat kakut, koska vain hän mielestään ymmärtää, millaista kakkua lapsi on toivonut. Ja sitten jos lapsi ei tykkää hänen kakustaan - taivas varjele - hän syyttää minun manipuloineen lapsen inhoamaan kakkua. En minä vaan voi sille mitään, että esimerkiksi käpykakku ei välttämättä uppoa, tai lakkahillo tai paksu marenki. Siis haloo, päivää!
Jos teillä nuorilla naisilla on tapana tulkita kaikki jonkin oman henkilöhistorianne perusteella miten sattuu, ei ihme, että miniä tuleentuu jatkuvasti omituisista asioista.
Toistan: en koe olevani Upea Äiti ja Anoppi tai valtava kodin hengetär (kuten sanoin, harrastan itsekin kiiretilanteissa eineksiä jne.). Toistan: ei minua rassaa, ettei kakkuani tarvita, se on täysin ok miniän itse päättää (jatkoimme sen jälkeen ihan mukavasti muista aiheista keskustelua).
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä sinun ongelma on? Se on kuitenkin tuon tytön perhe ja koti. Ja sinä vieras. Jos sinulle sanotaan ettei tarvitse tuomisia niin eikö voi jättää siihen? Vaikka tarjoisit ostaa valmiskakun niin se on vieminen. Mitään tekoa ei ole sillä kuka kakun valmistaa tai ostaa vaan se että juhlat ei ole sinun järjestettävissä. Olisi mielenkiintoista tietää mistä "muusta" te juttelitte jos miniä loukkaantui sinuun täysin. Tai sitten hän teki oikeasti sen aikuisen teon ja palasi tähän ongelmaan nimeltä sekaantuvat sukulaiset ja oma koti ja sanoo suoraan että arvostelet. Surullista vaan sinulla on niin korkealla itsepuolustus ettei se mene läpi. Sinulle ei kuulu sen perheen kakku. Jaksaako tehdä vai kiinnostaako edes leipominen, se kaikki on epäoleellista. Homman nimi on siinä että sinä sotket toisen suunnitelmiin ja ilmeisesti tämä ei ole ensimmäinen asia. Ihan turhaan vedät jotain "riittämättömyyden tunnetta äitinä" tässä koska se pointti ei ole se että kaikki tahtoo leipoa ja suorittaa vaan se että sinä sotkeennut. Ihan sama kenen elämään noin sekottaa. On ihmisellä lapsia ja minkä ikäisiä ne on vaikka olisivat aikuisia lapsia ja heillä omat perheet (kuten sinä) niin ei noin voi tehdä toisille. Löysää nyt. Onhan se "kiva" että kysyt tarvitseeko jotain mutta ei siitä voi ottaa kunniaa tai olettaa että vaikka sinä ehtisit ja voisit tehdä niin toisen pitäisi tehdä kuten sinä tahdot: sitä varten sinulla on se ihan oma koti. Sinun lapsi on aikuinen ja hänellä on OMA perheensä. Älä mene siihen väliin, hänen tehtävä ei ole todellakaan pitää sinun puolia vaan hoitaa että kotona asiat toimii.
vai pitääkö antaa rahaa ja sanoa, että kun en kuitenkaan mieluista osaa ostaa, niin ostakaa te.
Ja mikä summa on sellainen, että se miniää miellyttää. Riittääkö 2v:lle lahjaan 20 e vai pitääkö olla 200 e? Saako antaa kaupasta ostetun kortin vai pitääkö piirtää itse?
Ja saako pojan perheelle sanoa, että emme tule takaamaan asuntolainaanne, koska teidän pitää nyt pärjätät omillanne. Emmekä maksa kivaa etelänmatkaa, koska te olette perhe, mutta yksin asuva tyttäremme ei ole perhe vaan lähtee mielellään viikoksi Italiaan meidän kustannuksellamme.
Sinä tuputit apuasi.
Ei-tuputtamista olisi ollut vielä se, että kysyt tarvitaanko jotain ja kun miniä vastaa, että ei, olisit jättänyt siihen.
Et jättänyt, vaan jankkasit aiheesta ja tuputit omaa tekelekakkuasi, vaikka miniä oli jo kertonut kertaalleen, että kakkuasia on hoidossa.
Ja tuo että alat selostaa itsestäsi osoittaa vain sen, ettet vieläkään tajua, että sen lapsen synttärit eivät ole SINUN HENKILÖKOHTAINEN ASIASI.
Parhaat rajat saat kun kohtelet miniääsi ja poikaasi kuten muitakin aikuisia. Tuputatko sinä todella muuallekin keitoksiasi??
Ymmärrän teitä molempia, miniällä on huono itsetunto,nniinkuin joku sanoi, hän kokee arvosteluna avuntarjoamisen leipomisessa. Hän ei osasa ajatella asiaa niin, että ehkä halusitkin vilpittömästi vain auttaa?
Täytekakku on se synttärikahvipöydän tärkein juttu, ja ehkei hän vaan halunnut että anoppi on tehnyt senkin...äh, pikkusieluista, mutta inhimillistä.
Mulla on ihana anoppi, mutta silti haluan itsekin valita ja leipoa täytekakun itse. Anoppi tekee usein pullaa tai pikkuleipiä tuliaisiksi, ja kysyy etukäteen, josko haluan jotain leivottavan. Mutta joo, kyllä mä varmaan kallistuisin anopin täytekakun puolelle jos tehdastekoinen olisi toinen vaihtoehto...!
Millainen on miniän äitisuhde? Tämä voi olla kaukaa haettua, mutta omaa suhdettani anoppiin ja oikeastaan kaikkiin ihmisiin vaikeuttaa nyt jo edesmennyt juoppo äitini. Tuntuu aivan helvetin pahalta kun ei ole omaa äitiä, joka auttaisi ja tukisi. Olen siis tottunut pärjäämään omillani ja avun vastaanottaminen on vaikeaa. Ehkä pelkään tulla riippuvaiseksi tai vanhat haavat nousee muuten pintaan.
Sikäli kun olen rivien välistä ymmärtänyt oikein - miniä ei ole kamalasti kotioloistaan kertonut, enkä halua udellakaan - hänen äitinsä on aika dominoiva ihminen. Ehkä on ollut vähän liian kriittinen miniän tekemisten suhteen sieltä päin ja siksi hän uumoilee samaa myös minun taholtani. Tätä täytyy miettiä.
Vaikka eihän se, että ymmärrän, mistä herkkähipiäisyys johtuu, oikeastaan ainakaan heti auta luovimaan sen ohi...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(mutta kannattaa kysyä toki lahjatoiveita lapsen vanhemmilta), voi antaa myös rahaa.
Sopiva arvo/summa on 50 - 100 euroa.
Pankkilainoja ei tarvitse taata, eikä matkoja maksella.
Myöskään sille tyttärelle...
Avun tarjoaminen on sama asia kuin arvostelu.
tuntuu tältä, ei sitä tunnetta pidä väheksyä ja halveksia. Jos avuntarjoaja todella haluaa tarjota apua, hän ei rupea huutamaan, että olet tyhmä, jos sinusta tuntuu tuolta. Jos aidosti haluaa tarjota apua, sitä myös haluaa, että se avun vastaanottaminen tuntuu toisesta mukavalta.
Vai onko niin (kuteen taas muissa ketjuissa on tullut ilmi), että ainoa asia, mitä appivanhemmilta odotetaan, on oikein iso perintö, joka nimellisesti menee miehelle, mutta todellisuudessa miniän käyttöön.
Saatiinhan se miniän ahneuskin tähänkin ketjuun. Sana hirviöminiä tosin jo kuvaa sinun asenteitasi.
Ei ole olemassa hirviöanoppeja ja hirviöminiöitä. Enimmäkseen on olemassa vain ihmisiä, jotka eivät kykene näkemään asioita muuta, kuin itsensä kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää kutsuko ihmisiä kylään jos teillä ei ole muuta tarjottavaa kuin pakastekakku!
Käsitin ainakin, että ap oli kutsuttu miehensä kanssa pojan poikansa synttäreille ja miniä aikoi tarjota vain pakastekakkua.
Jos tulee yllätysvieraita on ihan ok kaivaa pakastimesta pakastekakku tarjolle mutta jos varta vasten kutsutte kylään niin silloin pitää minun mielestäni olla muuta tarjottavaa kuin joku hätävara.
Minusta ap:n miniä oli tyhmä kieltäytyessään kakusta. Minä olen anopiltani ihan pyytänyt leipomuksia lasten ristiäisiin yms. Jos kerran apua olisi tajolla on tosi tyhmää olla ottamatta sitä vastaan.
Itsekin kerrot kuinka puhelinkeskustelun lopuksi PALASIT kakkuasiaan vaikka se oli jo käsitelty. Miksi? Mikset kysynyt että voinko tuoda jotain muuta kastettavaa? Miksi se penteleen kakku riivasi sinua niin paljon?
Jotenkin tuntuu että olet kuin oma anoppini joka "huomaamattaan" tölväsee eikä huomaa kuinka hän satuttaa ihmisiä. Olen hänen sukunsa ensimmäinen "uraäiti" ja olen saanut kehittää sellaisen teflonkuoren ympärilleni näiltä piikeiltä. Meillä on kaffepöydän ääressä kans tokaistu "Ei nää valmiskakut mun mielestä oikein hyvältä maistu" ja sitten jatkuu "emmää nyte tietenkään tarkottanu että tää huonoo olis". Tai "et sitte jouluverhoja ole kerinny laittaa" tai "teil lapset on niiin läheisiä iskänsä kans ko sää niitä töitä oot joutunut tekee". Tietenkään hän ei pahaa tarkoita mutta kun niitä tölväsyjä tulee asiasta kuin asiasta niin joskus miettii että mahtaako se ollakin tahallista...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toistan: ei minua rassaa, ettei kakkuani tarvita, se on täysin ok miniän itse päättää (jatkoimme sen jälkeen ihan mukavasti muista aiheista keskustelua).
ap
ihan ok väleissä, mutta tulit silti tänne keskustelupalstalle hakemaan miniän yhteishaukkumista?
Sinä tuputit apuasi. Ei-tuputtamista olisi ollut vielä se, että kysyt tarvitaanko jotain ja kun miniä vastaa, että ei, olisit jättänyt siihen. Et jättänyt, vaan jankkasit aiheesta ja tuputit omaa tekelekakkuasi, vaikka miniä oli jo kertonut kertaalleen, että kakkuasia on hoidossa. Ja tuo että alat selostaa itsestäsi osoittaa vain sen, ettet vieläkään tajua, että sen lapsen synttärit eivät ole SINUN HENKILÖKOHTAINEN ASIASI. Parhaat rajat saat kun kohtelet miniääsi ja poikaasi kuten muitakin aikuisia. Tuputatko sinä todella muuallekin keitoksiasi??
ihan sivumennen TÄSMENSIN tarjoustani, ja kun hän sanoi, ettei sittenkään tarvitse, niin se oli ihan ok. Jatkettiin juttua välittömästi muusta.
Koska kyse oli oikeasti lähinnä kahvipiipahduksesta, en ymmärrä, miten se voisi nyt olla lähisuvun kesken mikään "MINÄ MINÄ järjestän ja kaikki avuntarjoamiset ovat PUUTTUMISTA MINUN ASIOIHINI".
Jos kyse olisi isoista juhlista, ja olisin inttänyt ja tyrkyttänyt mielipiteitäni, ymmärtäisinkin tuon pointtisi, nyt se ei vaan osu. Sori.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toistan: ei minua rassaa, ettei kakkuani tarvita, se on täysin ok miniän itse päättää (jatkoimme sen jälkeen ihan mukavasti muista aiheista keskustelua). ap
ihan ok väleissä, mutta tulit silti tänne keskustelupalstalle hakemaan miniän yhteishaukkumista?
eikä osunut. Koeta elää sen kanssa.
ap
- kyllä naiset sitten osaa olla tyhmiä
- voi kun olis joku mies paikalla, eihän naiset nyt näistä mitään käsitä (puhuu minun ammattialaani liittyvästä perusasiasta, joka nyt olisi ihan maallikollekin helppo homma sukupuolesta riippumatta)
- kaikki mikkoset on ihan hulluja (yllätys yllätys, minä olen mikkonen, aivan kuin isänikin)
- kotiäidit on hirveän laiskoja, menisivät töihin (minä olen kotiäiti)
Sitten ihmettelee: "Miten minusta tuntuu että sinä otat tämän henkilökohtaisen loukkauksena". Enhän minä sinusta puhu, vaan ihan yleisesti ö.ö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin kerrot kuinka puhelinkeskustelun lopuksi PALASIT kakkuasiaan vaikka se oli jo käsitelty. Miksi? Mikset kysynyt että voinko tuoda jotain muuta kastettavaa? Miksi se penteleen kakku riivasi sinua niin paljon? Jotenkin tuntuu että olet kuin oma anoppini joka "huomaamattaan" tölväsee eikä huomaa kuinka hän satuttaa ihmisiä. Olen hänen sukunsa ensimmäinen "uraäiti" ja olen saanut kehittää sellaisen teflonkuoren ympärilleni näiltä piikeiltä. Meillä on kaffepöydän ääressä kans tokaistu "Ei nää valmiskakut mun mielestä oikein hyvältä maistu" ja sitten jatkuu "emmää nyte tietenkään tarkottanu että tää huonoo olis". Tai "et sitte jouluverhoja ole kerinny laittaa" tai "teil lapset on niiin läheisiä iskänsä kans ko sää niitä töitä oot joutunut tekee". Tietenkään hän ei pahaa tarkoita mutta kun niitä tölväsyjä tulee asiasta kuin asiasta niin joskus miettii että mahtaako se ollakin tahallista...
Olisin toki voinut kysyä, haluaako jotain muuta syötävää, mutta sen olisi yhtä hyvin voinut kokea tuputtamiseksi tai miniän arvosteluksi. Täysin sama.
En halunnut muuta kuin täsmentää, että kun miniä on töissä, ja kiireinen, olisin voinut sen kakkuasian hoitaa - ja kun ei kaivannut, niin fine.
ap
mutta silti se oli tuputtamista. Sinulle oli jo vastattu, että a) ei tarvitse tuoda ja että b) kakkuasia on hoidettu jo.
Kyse oli lapsen synttäreistä. Sen miniäsi lapsi täyttää kaksi vuotta tasan kerran.
Ja kukahan tässä on asiasta tehnyt MINÄMINÄMINÄ-asian...
Sori, mutta olet väärässä. Surullista, ettet voi myöntää sitä.
Ei edes silloin, kun näkee pojan perheen olevan jaksamisensa äärirajoilla. Avun tarjoaminen on sama asia kuin arvostelu.
Samaan aikaan toisissa ketjuissa itketään, kun anoppi ei välitä, ei koskaan tarjoa mitään apua, yksin joutuu pojan perhe pärjäämään.
Sanokaa nyt hyvät ketjun hirviöminiät, oletteko te oikastaan koskaan tyytyväisiä? Kun se anopin äänensävy jo koetaan hyytävänä vääryytenä, vaikka tämä vain kysyy, että tarvitsetko apua.
Vai onko niin (kuteen taas muissa ketjuissa on tullut ilmi), että ainoa asia, mitä appivanhemmilta odotetaan, on oikein iso perintö, joka nimellisesti menee miehelle, mutta todellisuudessa miniän käyttöön.
Itse en ole montaakaan viestiä nähnyt missä joku olisi kirjoittanut että apua ei saa tarjota. Ap:ta on vain neuvottu vetäytymään hetkeksi taka-alalle ja sanottu että antaa tuon kakkuasian nyt vain olla.
Moni on mielestäni kirjoittanut että apua saa tarjota, mutta jos apu ei kelpaa niin sitten pitäisi antaa asian olla. Yksinkertaista.
Kuten joku tuolla alkupuolella kirjoitti, voi ap:n miniällä olla jo ihan oma aiheuttama huono omatunto siitä ettei ehdi leipomaan ja siksi ottaa kaiken asiaan liittyvän kommentoinnin arvosteluna. Veikkaanpa myös että melkein kaikki ovat olleet vastaavassa tilanteessa, eri asian kanssa vain.
Joo, asiassa voi olla itsetuntoon liittyviäkin ongelmia, mutta itse luulisin että kyse on siitä tutusta riittämättömyyden tunteesta joka meillä jokaisella on joskus ollut.
Tai ehkä ap:n miniä on masentunut? Itse koin kaikki avuntarjoukset masennukseni alussa v-tuiluksi ja arvosteluksi. Taustalla voi olla paljon ap:ta isompia asioita, eikä asiaa helpota se jos ap menee miniän luokse käymään joka kerta asenteella "No mitähän minä nyt teen väärin.."
ap:n huonosta itsetunnosta?
Sanoo hakevansa erilaisia näkökulmia, mutta tyrmää jokaisen kommentin, joka arvostelee hänen näkemystään asiasta.
(mutta kannattaa kysyä toki lahjatoiveita lapsen vanhemmilta), voi antaa myös rahaa. Sopiva arvo/summa on 50 - 100 euroa. Pankkilainoja ei tarvitse taata, eikä matkoja maksella. Myöskään sille tyttärelle...
jos hän ei ole kieltänyt vanhempiaan tarjoamasta apua. Eikö silloin ole ihan OK antaa apua, kun sitä suostutaan ottamaan vastaa, oli se sitten lastenhoito, synttärikakku tai parin tonnin etelänmatka.
mutta silti se oli tuputtamista. Sinulle oli jo vastattu, että a) ei tarvitse tuoda ja että b) kakkuasia on hoidettu jo. Kyse oli lapsen synttäreistä. Sen miniäsi lapsi täyttää kaksi vuotta tasan kerran. Ja kukahan tässä on asiasta tehnyt MINÄMINÄMINÄ-asian... Sori, mutta olet väärässä. Surullista, ettet voi myöntää sitä.
Luulin, että kyseessä on ap:n lapsenlapsi, mutta nähtävästi ei olekaan.
Alue: Aihe vapaa
se et kuuntele tippaakaan mitä muilla on sanottavaa. Miksi kyselet täällä mitä tekisit miniäsi kanssa, kun mikään mitä sinulle kommentoidaan ei kelpaa. Olet mielestäsi niin mahtava ja oikeassa. Tuollaiset tyypit tuppaavat vaan jäämään yksin.