Mitä teen tällaisen miniän kanssa?

Avun tarjoaminen on sama asia kuin arvostelu.

tuntuu tältä, ei sitä tunnetta pidä väheksyä ja halveksia. Jos avuntarjoaja todella haluaa tarjota apua, hän ei rupea huutamaan, että olet tyhmä, jos sinusta tuntuu tuolta. Jos aidosti haluaa tarjota apua, sitä myös haluaa, että se avun vastaanottaminen tuntuu toisesta mukavalta.

minua väsyttää ja uuvuttaa se, että miniä ylitulkitsee asioita. Missään nimessä en huutanut miniälleni tai kutsunut häntä tyhmäksi.

ap

ap:n huonosta itsetunnosta? Sanoo hakevansa erilaisia näkökulmia, mutta tyrmää jokaisen kommentin, joka arvostelee hänen näkemystään asiasta.

et kestä sitä, että sinulle sanotaan, että tulkintasi oli väärä ;-)

Muista nyt, että minä oikeasti tiedän, mitä tapahtui ja tiedän aika paljon miniästänikin enemmän kuin sinä. Ilman muuta tässä ketjussa on tullut esille hyviäkin pointteja, sun vain ei taida kuulua nyt niihin, sori.

ap

Ja ihan takuuvarmasti annoit rivien välistä ymmärtää, että "hui kamala sentään, vielä ostokakkukin", kuten täällä sanoit.



Tämä ei ole mitään ylitulkintaa.

Olet omahyväinen kusipää, joka ei vaan millään voi nähdä maailmassa mitään muuta sen maailman navan eli itsensä.



Sori.

ap:n huonosta itsetunnosta? Sanoo hakevansa erilaisia näkökulmia, mutta tyrmää jokaisen kommentin, joka arvostelee hänen näkemystään asiasta.

et kestä sitä, että sinulle sanotaan, että tulkintasi oli väärä ;-)

Muista nyt, että minä oikeasti tiedän, mitä tapahtui ja tiedän aika paljon miniästänikin enemmän kuin sinä. Ilman muuta tässä ketjussa on tullut esille hyviäkin pointteja, sun vain ei taida kuulua nyt niihin, sori.

ap

mutta tämä oli minun ensimmäinen viestini, luin juuri ketjun läpi. Et siis ollut vielä ehtinyt tyrmätä minun käsityksiäni ennen tätä.

Millainen on miniän äitisuhde? Tämä voi olla kaukaa haettua, mutta omaa suhdettani anoppiin ja oikeastaan kaikkiin ihmisiin vaikeuttaa nyt jo edesmennyt juoppo äitini. Tuntuu aivan helvetin pahalta kun ei ole omaa äitiä, joka auttaisi ja tukisi. Olen siis tottunut pärjäämään omillani ja avun vastaanottaminen on vaikeaa. Ehkä pelkään tulla riippuvaiseksi tai vanhat haavat nousee muuten pintaan.

Sikäli kun olen rivien välistä ymmärtänyt oikein - miniä ei ole kamalasti kotioloistaan kertonut, enkä halua udellakaan - hänen äitinsä on aika dominoiva ihminen. Ehkä on ollut vähän liian kriittinen miniän tekemisten suhteen sieltä päin ja siksi hän uumoilee samaa myös minun taholtani. Tätä täytyy miettiä. Vaikka eihän se, että ymmärrän, mistä herkkähipiäisyys johtuu, oikeastaan ainakaan heti auta luovimaan sen ohi... ap

Osaisit olla jatkossa tuputtamatta apuasi.

Kerran voit kysyä, 'tarvitsetko apua'. Sen jälkeen unohtaa avuntarjoamisen jos miniä ei sitä halua.

Oma anoppini oli todella suloinen.

Hänellä ei ollut tapana tuppautua, vaan keskusteltiin asioista ihan samalla tasolla kuin yleensäkin kavereiden tai tuttavien kesken.

Ainoa mitä hän meille tarjosi, oli itse tekemänsä kastemekko lapsen kastetilaisuuteen. Hän kysyi ensin onko meillä jo kastemekko valmiina tai haluanko jonkun tietyn kastemekon. Kun sanoin ettei ole vielä katsottuna, kysyi hän kelpaisiko hänen omille lapsilleen tekemä kastemekko, vai haluammeko mieluummin ostaa tai teettää uuden.

Anopin mekko todellakin kelpasi. Se oli oikein kaunis mekko ja olin iloinen siitä että saimme sitä käyttää.

Yritä ap sinäkin olla tuppautumatta liian likelle.

120, niin, MINIÄN lapsi, ei ap:n.

Vierailija - 26.09.12 10:48 (ID 15630136)



Eikö sinne synttäreille pitäisi mennä miniän lapsen isovanhempien eikä nykyisen miesystävän äidin? Itse en ainakaan menisi minulle tuntemattoman lapsen synttäreille vain siksi, että poikani maksaa kyseisen naisen ja lapsen vuokrat ja ruuat. Menkööt biologiset isovanhemmat.

Lapsi ei osaa isänsä vanhempia sinne kaivata ja varmasti miniä on tyytyväinen, kun siellä ei ole perheen ulkopuolista väkeä. Minusta miniään kannattaa nyt ottaa etäisyyttä ja pyytää poikaa lapsenlapsen kanssa käymään vaikka silloin, kun miniä siivoaa. Saatte olla rauhassa ilman, että jokainen ilmeesi ja äänenpainosi ylitulkitaan. Synttärilahjankin voit ostaa niin, ettei sitä viedä luotasi pois vaan on leikittävissä mummolassa. Niin ei miniä vedä hernettä nenään siitä, että ostit taas jotain väärää.

Idiootti!



Pointti oli se, että sille miniälle lapsen synttärit ovat tärkeä juhla, ei mikään kahvipiipahdus, kuten ap väitti.



Mitä avohoitopotilaita tänne kirjoittelee...

Ap, on kyllä oikeasti helvetin tunkeilevaa tulla tarjoamaan toiselle synttärikakkua. Noh, eiköhän tämä ole provo johon tulee taas 5000 vastausta. Mutta vika ON sussa. Sama kuin miniäisi tulisi sanomaan sulle kun isäntäs täyttää 60 vee, että mä voin tulla tekemään teille kakun. Tai siivouksen. Miltä tuntuis?

Mitä. Tulista. Helvettiä.

Jos "Voin leipoa teille kakun" kääntyy jonkun poloisen päässä muotoon "Sinä et osaa alkuunkaan hoitaa tätä kakkupuolta", niin ei tuossa ole mistään muusta kyse kuin heikkoitsetuntoisesta ihmisestä, joka löytää kritiikin siemenen vaikka sitten vilpittömästä hyvänpäiväntoivotuksesta.

Kun nyt sukua ovat ja kyseessä on syntymäpäiväjuhlat, joihin (oletettavasti) kutsutaan myös sukulaisia, on täysin luonnollista, että he saattavat tarjota apuaan. Apu ei ole yhtä kuin kritiikki. Apu ei ole yhtä kuin "koska sinä et osaa tätä hoitaa".

Miltäkö minusta tuntuisi, jos läheiseni tarjoaisivat siivous- ja ruoanlaittoapua ennen puolisoni 60-vuotisjuhlia? Oikein mukavalta. Mukavaa, että haluavat auttaa. Mukavaa että joku muu haluaa siivota puolestani. Asia on ok, jos joku haluaa siivota ja kokata itse, mutta miksi avuntarjouksesta pitäisi loukkaantua?

Kuinka sitä kaupassakaan käy, kun kassaneitikin kehtaa tervehtiä? Kumminkin vihjailee jotain! Kyllä minä niin mieleni pahoitin.

Sopeudut ja alat kunnioittaa.

Mikä sinun ongelma on? Se on kuitenkin tuon tytön perhe ja koti. Ja sinä vieras. Jos sinulle sanotaan ettei tarvitse tuomisia niin eikö voi jättää siihen? Vaikka tarjoisit ostaa valmiskakun niin se on vieminen. Mitään tekoa ei ole sillä kuka kakun valmistaa tai ostaa vaan se että juhlat ei ole sinun järjestettävissä. Olisi mielenkiintoista tietää mistä "muusta" te juttelitte jos miniä loukkaantui sinuun täysin. Tai sitten hän teki oikeasti sen aikuisen teon ja palasi tähän ongelmaan nimeltä sekaantuvat sukulaiset ja oma koti ja sanoo suoraan että arvostelet. Surullista vaan sinulla on niin korkealla itsepuolustus ettei se mene läpi. Sinulle ei kuulu sen perheen kakku. Jaksaako tehdä vai kiinnostaako edes leipominen, se kaikki on epäoleellista. Homman nimi on siinä että sinä sotket toisen suunnitelmiin ja ilmeisesti tämä ei ole ensimmäinen asia. Ihan turhaan vedät jotain "riittämättömyyden tunnetta äitinä" tässä koska se pointti ei ole se että kaikki tahtoo leipoa ja suorittaa vaan se että sinä sotkeennut. Ihan sama kenen elämään noin sekottaa. On ihmisellä lapsia ja minkä ikäisiä ne on vaikka olisivat aikuisia lapsia ja heillä omat perheet (kuten sinä) niin ei noin voi tehdä toisille. Löysää nyt. Onhan se "kiva" että kysyt tarvitseeko jotain mutta ei siitä voi ottaa kunniaa tai olettaa että vaikka sinä ehtisit ja voisit tehdä niin toisen pitäisi tehdä kuten sinä tahdot: sitä varten sinulla on se ihan oma koti. Sinun lapsi on aikuinen ja hänellä on OMA perheensä. Älä mene siihen väliin, hänen tehtävä ei ole todellakaan pitää sinun puolia vaan hoitaa että kotona asiat toimii.

Minä sanoin suhtautuvani aikuismaisesti sikäli, että en äksyile.

Ja kyse ei todellakaan ole siitä, että puuttuisin heidän elämäänsä, ainakaan omasta mielestäni. Nytkin kysyin, kelpaako ja kun ei kelvannut, se oli täysin ok. Ja mitä ihmeen kunniaa nyt olisin jostain kakusta ottanut, joka olisi syöty omalla porukalla, siis pojan perheen ja minun ja mieheni kesken? Hupaisa ajatus, ruokaahan se on vaan.

Aika monasti miniä itse on arvostelemassa minun tapaani elää ja pitää kotia. Saa ollakin eri mieltä, mutta vastaavasta hän itse loukkaantuisi verisesti.

Luet nyt selvästi kertomustani ihan omasta viitekehyksestäsi, kuten aika moni tässä ketjussa. Ei voi kuin pahoitella, koska se viestii, että itselläsi on ongelmia joko oman äitisi tai anoppisi kanssa.

Ja tavallaan tämä on tietysti antoisaa, koska se auttaa ymmärtämään, miten miniäkin minua ehkä lukee - vähän irrallaan siitä, mitä oikeasti olen sanonut...

ap

Missäs käytöskoulussa olet tapasi oppinut?

Jos se tarjoaa, se on omahyväinen tuputtaja-paska. Niin tai näin, miniä on aina oikeassa...



Onneksi minulla on vain tyttäriä, ei voi muuta sanoa.

Miltäkö minusta tuntuisi, jos läheiseni tarjoaisivat siivous- ja ruoanlaittoapua ennen puolisoni 60-vuotisjuhlia? Oikein mukavalta. Mukavaa, että haluavat auttaa.

että et tarvitse apua, niin läheisesi jatkaisi siitä huolimatta että voisinko kuitenkin pyyhkiä teiltä pölyt? Tai siivota eteisen kenkäkaapin? Voitko ihan käsi sydämellä väittää, ettei sinulle tulisi lainkaan mieleen se ajatus että kyseenalaistetaanko tässä teidän kodin siivo niiltä osin?

Idiootti! Pointti oli se, että sille miniälle lapsen synttärit ovat tärkeä juhla, ei mikään kahvipiipahdus, kuten ap väitti. Mitä avohoitopotilaita tänne kirjoittelee...

isot kekkerit oli sitten muutaman päivän päästä viikonloppuna, miniä halusi vaan kahvittaa meidät ikään kuin alta pois, mikä on ihan ok, järjesti sitten kunnon juhlat perheellisille kavereilleen.

ap

Tää on nii tätä. Jos anoppi ei tarjoa apuaan, se on itsekäs paska. Jos se tarjoaa, se on omahyväinen tuputtaja-paska. Niin tai näin, miniä on aina oikeassa... Onneksi minulla on vain tyttäriä, ei voi muuta sanoa.

ap *naurattaa jo*

Olisipa mulla sellainen anoppi joka haluaa tehdä kakun synttäreille! Oma anoppi soittaa ja käy kylässä vain silloin kun haluaa apua jossakin asioissa. Muuten ei välitä lapsista tai lapsenlapsista pätkääkään. Synttäreille tulee "pyörähtämään" pikaisesti ja silloin kun hänelle itse sopii, eli päivän tai pari myöhässä tai liian aikaisin! Ei koskaan siihen aikaan kun on kutsuttu! On myös kova arvostelemaan miniöitä epäsuorasti tietyistä asioista. Mutta, olemme todenneet että hänellä ei ole kaikki ihan kotona nupissa joten emme enää välitä hänen sanomisistaan :). Toivon kuitenkin että mulla olisi parempi ja mukavampi anoppi, koska oma äitini on kuollut eikä lapsilla siis ole toista mummoa :(

Minä sanoin suhtautuvani aikuismaisesti sikäli, että en äksyile.

avata keskukstelu miniän arvostelemiseksi? Ei minusta.

Aikuismaista olisi vilpittömästi keskustella miniän kanssa. Jos miniä ei kuuntele, kirjoita kirje, tai lähetä sähköposti. Hänen kanssan sinun tämä asia pitäisi selvittää, ei av-mammojen.

Sinä et nyt ole hahmottanut, missä menee minkäkin perheen rajat.



"Oma porukka" olet sinä ja miehesi ja kotona asuvat lapsenne.



Poikasi ja miniäsi ja heidän lapsensa ovat sitten toinen "oma porukka".