Mitä teen tällaisen miniän kanssa?

Missään töissä ei ole noin hiljaista. Mä en tajua mitä nää mt-eläkeläiset oikein saa provoistaan. Mutta enkä siksi mulla onkin töitä, nyt vaan vapaapäivällä kun lapset on koulussa.

Mäkin haluan eläkkeelle. Ap on nyt kolme tuntia kirjoitellut tällaseen synttärikakkuketjuun. Ihanan kiireetöntä elämää. Sä olisit ehtinyt leipoa vaikka 2 kakkua tässä ajassa, ihan itselles vaan.

eli aika monta nuorta eläkeläistä näyttää palstailijoista löytyvän

PS. Ap kertoi tekevänsä vuorotyötä, silloin on joskus arkivapaita :-)

PS. Ap kertoi tekevänsä vuorotyötä, silloin on joskus arkivapaita :-)

olevansa nyt töissä.

Mäkin haluan eläkkeelle. Ap on nyt kolme tuntia kirjoitellut tällaseen synttärikakkuketjuun. Ihanan kiireetöntä elämää. Sä olisit ehtinyt leipoa vaikka 2 kakkua tässä ajassa, ihan itselles vaan.

eli aika monta nuorta eläkeläistä näyttää palstailijoista löytyvän PS. Ap kertoi tekevänsä vuorotyötä, silloin on joskus arkivapaita :-)

Mutta sanoi myös olevansa nyt töissä ja että on hiljaista.

Joo. No entä sitten kun olisit kohteliaasti kieltäytynyt että et tarvitse apua, niin läheisesi jatkaisi siitä huolimatta että voisinko kuitenkin pyyhkiä teiltä pölyt? Tai siivota eteisen kenkäkaapin? Voitko ihan käsi sydämellä väittää, ettei sinulle tulisi lainkaan mieleen se ajatus että kyseenalaistetaanko tässä teidän kodin siivo niiltä osin?

Voin väittää, koska en murehdi niin triviaaleista asioista kuin sukulaisteni mielipide kotini siisteydestä. Mikäli se on heidän standardeillaan epäsiisti, miksi minä siitä mieleni pahottaisin? He pitäkööt ihan vapaasti kotiani epäsiistinä.

jo nolannut itses ihan tarpeeks hyvin. Kannattais osata lopettaa ajoissa. Itselleen vastaileminen ei auta yhtään.

Poika pyysi, että ne pidettäisiin meillä (lapsuudenkodissaan), jossa on paljon tilaa. Parasta on, että kieltäydyn, koska nähtävästi mikään ei pilaa anopin ja miniän välejä yhtä tehokkaasti kuin avun tarjoaminen. Voihan olla, että miniältä ei ole edes kysytty ja hän kokee, että minä päsmäröin.

Poika pyysi, että ne pidettäisiin meillä (lapsuudenkodissaan), jossa on paljon tilaa. Parasta on, että kieltäydyn, koska nähtävästi mikään ei pilaa anopin ja miniän välejä yhtä tehokkaasti kuin avun tarjoaminen. Voihan olla, että miniältä ei ole edes kysytty ja hän kokee, että minä päsmäröin.

omia ihmissuhteitasi koskevat ratkaisut av-palstan perusteella?

ap:n huonosta itsetunnosta? Sanoo hakevansa erilaisia näkökulmia, mutta tyrmää jokaisen kommentin, joka arvostelee hänen näkemystään asiasta.

et kestä sitä, että sinulle sanotaan, että tulkintasi oli väärä ;-)

Muista nyt, että minä oikeasti tiedän, mitä tapahtui ja tiedän aika paljon miniästänikin enemmän kuin sinä. Ilman muuta tässä ketjussa on tullut esille hyviäkin pointteja, sun vain ei taida kuulua nyt niihin, sori.

ap

Sinä haet erilaisia näkökulmia, mutta hyväksyt vain ne jotka ovat omien ajatustesi kanssa samoilla linjoilla?

Todellakin, viesteistäsi saa lähinnä sen kuvan, että olet täällä hakemassa tukea näkemyksellesi että miniä on väärässä/hankala ihminen/syyttä suotta piikit pystyssä jne.

Kun asenteesi häneen on tuota luokkaa, kuvitteletko ettei se näkyisi myös siinä, miten häntä kohtelet?

Anopilla ei ole mitään asiaa synnytyslaitokselle. Synnyttäjän vanhemmat tietenkin tulevat koska heidän tytär synnytti. Sekä isä. Mutta muut ovat vieraita. Synnyttäjän anoppi on vieras. En minäkään haluaisi anoppia synnytyssairaalaan

Eli äidin vanhemmat siis saavat lapsenlapsen, mutta isän vanhemmat eivät, hehän ovat vain vieraita ihmisiä eivätkä kuulu lapsen elämään mitenkään?

Toivon totisesti, etteivät minun poikieni vaimot koskaan ole noin itsekkäitä!

Poika pyysi, että ne pidettäisiin meillä (lapsuudenkodissaan), jossa on paljon tilaa. Parasta on, että kieltäydyn, koska nähtävästi mikään ei pilaa anopin ja miniän välejä yhtä tehokkaasti kuin avun tarjoaminen. Voihan olla, että miniältä ei ole edes kysytty ja hän kokee, että minä päsmäröin.

omia ihmissuhteitasi koskevat ratkaisut av-palstan perusteella?

apu ei välttämättä olekqan se, mitä miniä toivoo. Ehkä hän haluaa järjestää ristiäiset itse, mutta ei ole kehdannut sanoa sitä ääneen, mutta purnaa jollain vastaavalla palstalla, miten kauhea anoppi olen kun ei kaksio kelpaa ristiäispaikaksi.

Minusta on parasta vetäytyä suosiolla ajoissa eikä aloittaa turhaa riitaa siitä, mitä sopii tehdä ja mitä ei. Tähän asti olen oikeasti luullut, että apua tarjotaan ja apua saadaan, mutta se onkin äänensävyjen kuuntelua ja valtataistelua.

Minä sanoin suhtautuvani aikuismaisesti sikäli, että en äksyile.

avata keskukstelu miniän arvostelemiseksi? Ei minusta.

Aikuismaista olisi vilpittömästi keskustella miniän kanssa. Jos miniä ei kuuntele, kirjoita kirje, tai lähetä sähköposti. Hänen kanssan sinun tämä asia pitäisi selvittää, ei av-mammojen.

Täyttä asiaa! Eipä kovin aikuismaiselta näytä ap:n käytös. Tuli tänne muka hakemaan erilaisia näkökulmia, mutta vain ne joissa miniän nähdään käyttäytyneen typerästi kelpaavat.

Poika pyysi, että ne pidettäisiin meillä (lapsuudenkodissaan), jossa on paljon tilaa. Parasta on, että kieltäydyn, koska nähtävästi mikään ei pilaa anopin ja miniän välejä yhtä tehokkaasti kuin avun tarjoaminen. Voihan olla, että miniältä ei ole edes kysytty ja hän kokee, että minä päsmäröin.

omia ihmissuhteitasi koskevat ratkaisut av-palstan perusteella?

apu ei välttämättä olekqan se, mitä miniä toivoo. Ehkä hän haluaa järjestää ristiäiset itse, mutta ei ole kehdannut sanoa sitä ääneen, mutta purnaa jollain vastaavalla palstalla, miten kauhea anoppi olen kun ei kaksio kelpaa ristiäispaikaksi.

Minusta on parasta vetäytyä suosiolla ajoissa eikä aloittaa turhaa riitaa siitä, mitä sopii tehdä ja mitä ei. Tähän asti olen oikeasti luullut, että apua tarjotaan ja apua saadaan, mutta se onkin äänensävyjen kuuntelua ja valtataistelua.

ja opettele kuuntelemaan. Ihan niin kuin kaikissa muissa ihmissuhteissa. Äläkä oleta, että hän ymmärtää kaikki asiat samalla tavalla, kuin sinä. Ei tarvitse av-palstoilla puida asioita, jos vähänkin puolin ja toisin yritetään nähdä asioita toisenkin kannalta.

Voin paljastaa, että tämä oli provo.

Halusin ja sain kuitenkin oikein hyviä osoituksia siitä, että nuoret miniät ovat helvetin herkkänahkaista sakkia.

Ette ymmärrä, että kun itse kuitenkin haluatte apua, ei anoppi voi lukea ajatuksia ja tietää, millä sekunnilla se on tarpeen ja sitä pitää tarjota ja millä sekunnilla sitä ei haluta.

SANOKAA se suoraan, anoppikin on ihan ihminen.

Älkääkä nyt olko tuollaisia pölvästejä, jotka tulkitsee toista ihmistä täysin oman elämänhistoriansa perusteella, viisveisaten siitä, mitä toinen itse kertoo. Tässä ketjussa on muutama sellainen kommentoija, että totta vie toivon pysyväni IRL hyvin kaukana sellaisista ihmisistä.

terveisin hyvin ironisesti tätä lukeva ap, jolla oikeasti ei ole miniöitä, eikä koskaan tulekaan.

Hyvää päivänjatkoa, ollaan vähän vähemmän herkkänahkaisia!

No hyvä jos oli provo! Olisi tylsää, jos joku nuori nainen saisi taakakseen tuollaisen omahyväisen besserwisser-jankkaajan kuin ap.

Poika pyysi, että ne pidettäisiin meillä (lapsuudenkodissaan), jossa on paljon tilaa. Parasta on, että kieltäydyn, koska nähtävästi mikään ei pilaa anopin ja miniän välejä yhtä tehokkaasti kuin avun tarjoaminen. Voihan olla, että miniältä ei ole edes kysytty ja hän kokee, että minä päsmäröin.

omia ihmissuhteitasi koskevat ratkaisut av-palstan perusteella?

apu ei välttämättä olekqan se, mitä miniä toivoo. Ehkä hän haluaa järjestää ristiäiset itse, mutta ei ole kehdannut sanoa sitä ääneen, mutta purnaa jollain vastaavalla palstalla, miten kauhea anoppi olen kun ei kaksio kelpaa ristiäispaikaksi. Minusta on parasta vetäytyä suosiolla ajoissa eikä aloittaa turhaa riitaa siitä, mitä sopii tehdä ja mitä ei. Tähän asti olen oikeasti luullut, että apua tarjotaan ja apua saadaan, mutta se onkin äänensävyjen kuuntelua ja valtataistelua.

ja opettele kuuntelemaan. Ihan niin kuin kaikissa muissa ihmissuhteissa. Äläkä oleta, että hän ymmärtää kaikki asiat samalla tavalla, kuin sinä. Ei tarvitse av-palstoilla puida asioita, jos vähänkin puolin ja toisin yritetään nähdä asioita toisenkin kannalta.

Ei se kuunteleminen auta, jos ei toinen kerro, mitä mieltä on. Tai jos sanoo, että ihan OK, mutta silti tarkoittaa, että pysy poissa.

Voisiko miniät opetella sanomaan ääneen sen, mikä mättää? Ei se välttämättä ole anoppi vaan se, että ei jaksa, ei ehdi, ei riitä itselleen ja samaan aikaan anopilla tuntuu olevan omaa aikaa kaikkeen siihen, mistä miniä jää paitsi.

Ei se muuten anopillekaan ole helppo paikka, kun miniä tulee kylään ja ensitöikseen kurkkii jääkaappiin, että onko mitään syötävää, vaikka siinä vieressä on valmiiksi katettu kahvipöytä.

Me ollaan oltu mieheni kanssa pitkään yhdessä ja alusta asti olen saanut kuulla epäsuorasti, miten minä en ole tarpeeksi hyvä enkä kelpaa miehen suvulle. Olen yrittänyt parhaani, jo miehenikin vuoksi olla hyvissä väleissä miehen vanhempien kanssa siitä niskaan satavasta paskasta huolimatta. Mutta siinä vaiheessa, kun saimme lapsen tulin siihen tulokseen, että en enää yritä olla mukava vaan ainoastaan viileän kohtelias. Erinäisten syiden vuoksi olen kylmästi päättänyt, että apua en tarvitse enkä vastaanota anopilta. Siinä voi sit ihmetellä,, mksi en enää ole kynnysmattona heille..

Miniähän se oli puhelun lopuksi palannut kakkuasiaan ja syyttänyt sekaantumisesta!

Missä kohtaa ap:n kertomusta on luettavissa, että hän olisi jotenkin tuputtanut kakkuaan? Minä en sitä löydä. Kyllä on miniällä herkät hermot, jos siitäkin pitää vetää herne nenään, että anoppi kysyy, haluaako miniä, että hän leipoo. Kun nimenomaan oli _kysytty_ _haluaako_ miniä, ei ilmoitettu, että tuon kakun.

Mä tulkitsen miniän käytöksen niin, että hänellä on huono omatunto siitä, ettei itse ehdi tai halua leipoa, jolloin ärsyyntyminen ja suuttuminen on helppo puolustus.

Jos sinulle sanotaan ettei tarvitse tuomisia niin eikö voi jättää siihen? Vaikka tarjoisit ostaa valmiskakun niin se on vieminen.

Hän alkoi "täsmentää" tarjoustaan ja tunkemaan sitä omaa tekelettään miniän hankkiman tilalle.



Se tulee ihan heti siinä kärkeen... Onko sulla lukihäiriöitä?

Josko lukisit viestit ennen kommentointia?

Ja ei, en ole ap.

Itsekin kerrot kuinka puhelinkeskustelun lopuksi PALASIT kakkuasiaan vaikka se oli jo käsitelty. Miksi? Mikset kysynyt että voinko tuoda jotain muuta kastettavaa? Miksi se penteleen kakku riivasi sinua niin paljon?

sitten itkee kun tyttö ja tytön perhe on anopille tärkeämpi.

Koska av-miniä vihaa periaatteesta anoppia, ei anoppi saa olla tytönkään kanssa sitten tekemisissä.

Kun av-miniä on pilannut jo heti vauvan synnyttyä välit appeen ja anoppiin kieltämällä heitä tulemasta HÄNEN KOTIINSA (hei, se ei ole enää pojan koti lainkaan) ja häiritsemästä hänta ja vauvaa, ei anoppi ja appi saisi olla tekemisissä sitten tytönkään perheen kanssa.

Sitten itketään täällä aaveella, että anoppi auttaa vain tyttöä ja takaa tytön lainan ja auttaa tyttöä lastenhoidossa. Vittu kun anoppi sairastuu niin me ei kyllä auteta sitä.

Kyllä mahtaa miehet olla ihmeissään (siis anoppi ja poika eli miniän aviomies) kun seuraa itsevarman aaveminiän toilailuja.

Onneksi en ole kamalan lapsirakas, joten ei ole niin väliä, vaikka ei lapsenlapsiin niin tiiviitä välejä tulekaan.

i]

(mutta kannattaa kysyä toki lahjatoiveita lapsen vanhemmilta), voi antaa myös rahaa. Sopiva arvo/summa on 50 - 100 euroa. Pankkilainoja ei tarvitse taata, eikä matkoja maksella. Myöskään sille tyttärelle...

jos hän ei ole kieltänyt vanhempiaan tarjoamasta apua. Eikö silloin ole ihan OK antaa apua, kun sitä suostutaan ottamaan vastaa, oli se sitten lastenhoito, synttärikakku tai parin tonnin etelänmatka.