Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen ohjaamisesta, asioiden sanoittamisesta, kieltämisestä ja tottelemisesta. Mitä tehdä?
15.08.2022 |
Olen kasvattanut lastani kaikkien ohjeiden mukaan niin, että ohjaan häntä rauhallisesti ja johdonmukaisesti oikeaan tapaan toimia. Sanoitan tilanteita ja tarvittaessa tunteita. Kiellän ja monesti perustelen kiellon, jotta lapsi ymmärtäisi kiellon paremmin ja täten muistaisi kiellon paremmin. Kehun aina kun menee hyvin. Jos toimii väärin, kiellän, laskeudun lapsen tasolle sanomaan, että noin ei saa tehdä ja syyn, kerron miten pitää tehdä. Jne jne.
Noh. Lapsi ei tottele juuri mitään. Tietää kielletyt asiat, mutta eipä tottele niitä. Ilmeisesti mikään ohjaaminen ei ole kovin kiinnostavaa lapsen mielestä eikä asioiden sanoittaminen ja ohjaaminen oikean toiminnan suuntaan kunnollinen seuraus väärästä toiminnasta. Kehuista tykkää, mutta oikean toiminnan kehuminen ei ole yhtään vähentänyt sitä väärää, koska se vääräkin on kivaa näköjään.
Sanokaa te muut positiivisen kasvatuksen kannattajat mitä tehdä. En haluaisi lähteä kovien rangaistusten tielle. Lapsi on alle kouluikäinen. Myös päiväkodissa toimitaan näin kuin minä, että kehutaan oikeaa toimintaa ja rauhallisesti kielletään väärä. Miksi emme saa sillä tuloksia aikaan?
Kommentit (66)
Meillä ei auttanut nuo sanoittamiset sun muut. Lapsi tuntui vain menevän kierroksille (4v). Ei vissiin ymmärtänyt sepustuksia. Jäähylle laittaminen sen sijaan tepsi. Huomasi, että kun tekee tuhmaa, niin tulee ihan konkreettinen rangaistus. Meillä ensin varoitetaan yhden kerran ja jos ei lopu temppuilu, niin lähtee jäähylle omaan huoneeseen 5min. Yleensä loppuu siihen varoitukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No joskus pelkän ei:n olisi myös riitettävä. Eli lapsen olisi opittava myös siihen, että ei tarvitse perustella eikä selitellä mitään. Ei on ei ja sitä totellaan. Esim. vaaratilanteissa ei ole aikaa selitellä. Muuten siis kyllä asioiden sanoittamisen kannalla. En kyllä osaa sanoa mitään siihen miten lapsen saisi tottelemaan. Uhmaikä voi olla tosi rankka toisilla lapsilla. En tiedä pitäisikö joskus antaa toilailla, että oppisi siitä kun sattuu tai käy hassusti kun ei muuten usko..
Menetko mieluummin ideologian mukaan vai käytännön tarpeiden?
Sanon esimerkin. Lapsi tykkäisi kotona ja päiväkodissa hyppiä sohvalla. Molemmissa se on kielletty, koska sohvat voi mennä rikki, jos niillä kauheasti hyppii ja koska sekä meidän lasta että muitakin lapsia on siinä sattunut, kun ovat pudonneet hyppiessä. Silti menee aina hyppimään sohvalle. Aina kielletään, ohjataan pois, kehutaan kun on sohvalla hyppimättä. Kielletään, ohjataan, kielletään, ohjataan. Katsotaan tiukasti silmiin ja napakalla äänellä sanotaan ei. Näytetään paikka missä saa hyppiä. Jne. Ja vielä mitä. Joka päivä lapsi menee sohvalle hyppimään. Myös päiväkodissa. Heillä näyttää olevan loputtomasti energiaa ohjata ja kieltää, minulla ei enää. Ap
Nyt kovemmat keinot käyttöön ja heti. Älä jatka sanoittamista, joihinkin lapsiin se ei vaan tehoa. Itsellä toinen tällainen. Joskus vaan pitää aikuisen sanoa EI ja se pitää riittää. Kovapäisempi lapsi ei kestä sanoittamista, koska ei kykene kierroksiltaan kuuntelemaan edes. Kovapäisempi lapsi, jolla ei ole suurta miellyttämistarvetta tarvii kovemmat keinot, pahoittelen että näin se vaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No joskus pelkän ei:n olisi myös riitettävä. Eli lapsen olisi opittava myös siihen, että ei tarvitse perustella eikä selitellä mitään. Ei on ei ja sitä totellaan. Esim. vaaratilanteissa ei ole aikaa selitellä. Muuten siis kyllä asioiden sanoittamisen kannalla. En kyllä osaa sanoa mitään siihen miten lapsen saisi tottelemaan. Uhmaikä voi olla tosi rankka toisilla lapsilla. En tiedä pitäisikö joskus antaa toilailla, että oppisi siitä kun sattuu tai käy hassusti kun ei muuten usko..
On tosiaan sattunutkin monesti, mutta näköjään kipu unohtuu eikä opeta asiaa, jos se itse tekeminen on riittävän kivaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Sanon esimerkin. Lapsi tykkäisi kotona ja päiväkodissa hyppiä sohvalla. Molemmissa se on kielletty, koska sohvat voi mennä rikki, jos niillä kauheasti hyppii ja koska sekä meidän lasta että muitakin lapsia on siinä sattunut, kun ovat pudonneet hyppiessä. Silti menee aina hyppimään sohvalle. Aina kielletään, ohjataan pois, kehutaan kun on sohvalla hyppimättä. Kielletään, ohjataan, kielletään, ohjataan. Katsotaan tiukasti silmiin ja napakalla äänellä sanotaan ei. Näytetään paikka missä saa hyppiä. Jne. Ja vielä mitä. Joka päivä lapsi menee sohvalle hyppimään. Myös päiväkodissa. Heillä näyttää olevan loputtomasti energiaa ohjata ja kieltää, minulla ei enää. Ap
Onko kielletystä toiminnasta joku muu seuraamus kuin että lapsi saa sinulta huomiota saarnan muodossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanon esimerkin. Lapsi tykkäisi kotona ja päiväkodissa hyppiä sohvalla. Molemmissa se on kielletty, koska sohvat voi mennä rikki, jos niillä kauheasti hyppii ja koska sekä meidän lasta että muitakin lapsia on siinä sattunut, kun ovat pudonneet hyppiessä. Silti menee aina hyppimään sohvalle. Aina kielletään, ohjataan pois, kehutaan kun on sohvalla hyppimättä. Kielletään, ohjataan, kielletään, ohjataan. Katsotaan tiukasti silmiin ja napakalla äänellä sanotaan ei. Näytetään paikka missä saa hyppiä. Jne. Ja vielä mitä. Joka päivä lapsi menee sohvalle hyppimään. Myös päiväkodissa. Heillä näyttää olevan loputtomasti energiaa ohjata ja kieltää, minulla ei enää. Ap
Kehutaan kun on hyppimättä sohvalla. APUA mä sanon. Nyt teillä menee jo puurot ja vellit sekaisin. Se pitää olla ehdoton ei ja sillä selvä eikä sinun hyvänen aika tarvitse näyttää paikkaa missä saa hyppiä.
On paljon mahdollista, että lapsellasi on adhd tai jotain muuta koska näiden kanssa alat itsekin epäilemään kasvattajan taitojasi vaikka selitys voi olla muualla. Näin meillä kävi. Tsemppiä ja voimia ja nyt tiukka linja ja lopeta lapsen hyysääminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon esimerkin. Lapsi tykkäisi kotona ja päiväkodissa hyppiä sohvalla. Molemmissa se on kielletty, koska sohvat voi mennä rikki, jos niillä kauheasti hyppii ja koska sekä meidän lasta että muitakin lapsia on siinä sattunut, kun ovat pudonneet hyppiessä. Silti menee aina hyppimään sohvalle. Aina kielletään, ohjataan pois, kehutaan kun on sohvalla hyppimättä. Kielletään, ohjataan, kielletään, ohjataan. Katsotaan tiukasti silmiin ja napakalla äänellä sanotaan ei. Näytetään paikka missä saa hyppiä. Jne. Ja vielä mitä. Joka päivä lapsi menee sohvalle hyppimään. Myös päiväkodissa. Heillä näyttää olevan loputtomasti energiaa ohjata ja kieltää, minulla ei enää. Ap
Kehutaan kun on hyppimättä sohvalla. APUA mä sanon. Nyt teillä menee jo puurot ja vellit sekaisin. Se pitää olla ehdoton ei ja sillä selvä eikä sinun hyvänen aika tarvitse näyttää paikkaa missä saa hyppiä.
On paljon mahdollista, että lapsellasi on adhd tai jotain muuta koska näiden kanssa alat itsekin epäilemään kasvattajan taitojasi vaikka selitys voi olla muualla. Näin meillä kävi. Tsemppiä ja voimia ja nyt tiukka linja ja lopeta lapsen hyysääminen.
Jos sanoitus ei tehoa, niin aika monesti aletaan epäillä adhd:ta tai muuta nepsyongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon esimerkin. Lapsi tykkäisi kotona ja päiväkodissa hyppiä sohvalla. Molemmissa se on kielletty, koska sohvat voi mennä rikki, jos niillä kauheasti hyppii ja koska sekä meidän lasta että muitakin lapsia on siinä sattunut, kun ovat pudonneet hyppiessä. Silti menee aina hyppimään sohvalle. Aina kielletään, ohjataan pois, kehutaan kun on sohvalla hyppimättä. Kielletään, ohjataan, kielletään, ohjataan. Katsotaan tiukasti silmiin ja napakalla äänellä sanotaan ei. Näytetään paikka missä saa hyppiä. Jne. Ja vielä mitä. Joka päivä lapsi menee sohvalle hyppimään. Myös päiväkodissa. Heillä näyttää olevan loputtomasti energiaa ohjata ja kieltää, minulla ei enää. Ap
Kehutaan kun on hyppimättä sohvalla. APUA mä sanon. Nyt teillä menee jo puurot ja vellit sekaisin. Se pitää olla ehdoton ei ja sillä selvä eikä sinun hyvänen aika tarvitse näyttää paikkaa missä saa hyppiä.
On paljon mahdollista, että lapsellasi on adhd tai jotain muuta koska näiden kanssa alat itsekin epäilemään kasvattajan taitojasi vaikka selitys voi olla muualla. Näin meillä kävi. Tsemppiä ja voimia ja nyt tiukka linja ja lopeta lapsen hyysääminen.
On se ehdoton ei. Aina kun yrittääkin hyppiä sohvalla niin heti kielletään ja ohjataan pois eli viedään pois. Mutta seuraavana päivänä sama toistuu. Ja toimin siis kotona samoin kuin toimivat päiväkodissa. Ollaan näistä kyllä keskusteltu ja olen ajatellut, että ammattilaiset tietää nämä asiat.
Ap
Lapsi voi olla aika pieni, ehkä siksi ei vielä muista tai tottele, kokeilee rajoja. Aikuinen auttaa lasta arjessa ja vahtii ettei tapahdu katastrofia, ei sysää kaikkea vastuuta lapselle. Aikuinen käsittelee omia tunteitaan muiden aikuisten kanssa. Iso lapsi ottaa enemmän vastuuta. Negaaminen voi aiheuttaa sen että lapsi ottaa siitä esimerkin ja alkaa tuhmaksi, lapsi heijastaa ajatuksia ja käytöstä helposti. Pitää kuunnella. Mutta voi olla että pitää ohjata tai sanoa EI, joillakin useammin, ohjaa sinne mitä kaikkea saa tehdä. Sellaista se on joidenkin lasten kanssa, aikuinen on määrätietoinen. Auttaako leikin varjolla opettelu, on kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon esimerkin. Lapsi tykkäisi kotona ja päiväkodissa hyppiä sohvalla. Molemmissa se on kielletty, koska sohvat voi mennä rikki, jos niillä kauheasti hyppii ja koska sekä meidän lasta että muitakin lapsia on siinä sattunut, kun ovat pudonneet hyppiessä. Silti menee aina hyppimään sohvalle. Aina kielletään, ohjataan pois, kehutaan kun on sohvalla hyppimättä. Kielletään, ohjataan, kielletään, ohjataan. Katsotaan tiukasti silmiin ja napakalla äänellä sanotaan ei. Näytetään paikka missä saa hyppiä. Jne. Ja vielä mitä. Joka päivä lapsi menee sohvalle hyppimään. Myös päiväkodissa. Heillä näyttää olevan loputtomasti energiaa ohjata ja kieltää, minulla ei enää. Ap
Kehutaan kun on hyppimättä sohvalla. APUA mä sanon. Nyt teillä menee jo puurot ja vellit sekaisin. Se pitää olla ehdoton ei ja sillä selvä eikä sinun hyvänen aika tarvitse näyttää paikkaa missä saa hyppiä.
On paljon mahdollista, että lapsellasi on adhd tai jotain muuta koska näiden kanssa alat itsekin epäilemään kasvattajan taitojasi vaikka selitys voi olla muualla. Näin meillä kävi. Tsemppiä ja voimia ja nyt tiukka linja ja lopeta lapsen hyysääminen.
On se ehdoton ei. Aina kun yrittääkin hyppiä sohvalla niin heti kielletään ja ohjataan pois eli viedään pois. Mutta seuraavana päivänä sama toistuu. Ja toimin siis kotona samoin kuin toimivat päiväkodissa. Ollaan näistä kyllä keskusteltu ja olen ajatellut, että ammattilaiset tietää nämä asiat.
Ap
Ammattilaisilla on pomot jotka kertovat, että miten pitää kasvattaa. Oikeasti läheskään kaikki hoitajat eivät usko esimerkiksi tunnetaitoihin ja positiivisuuteen, koska näkevät, että suurella osalla lapsista ne eivät vain toimi kurinpitomenetelminä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon esimerkin. Lapsi tykkäisi kotona ja päiväkodissa hyppiä sohvalla. Molemmissa se on kielletty, koska sohvat voi mennä rikki, jos niillä kauheasti hyppii ja koska sekä meidän lasta että muitakin lapsia on siinä sattunut, kun ovat pudonneet hyppiessä. Silti menee aina hyppimään sohvalle. Aina kielletään, ohjataan pois, kehutaan kun on sohvalla hyppimättä. Kielletään, ohjataan, kielletään, ohjataan. Katsotaan tiukasti silmiin ja napakalla äänellä sanotaan ei. Näytetään paikka missä saa hyppiä. Jne. Ja vielä mitä. Joka päivä lapsi menee sohvalle hyppimään. Myös päiväkodissa. Heillä näyttää olevan loputtomasti energiaa ohjata ja kieltää, minulla ei enää. Ap
Kehutaan kun on hyppimättä sohvalla. APUA mä sanon. Nyt teillä menee jo puurot ja vellit sekaisin. Se pitää olla ehdoton ei ja sillä selvä eikä sinun hyvänen aika tarvitse näyttää paikkaa missä saa hyppiä.
On paljon mahdollista, että lapsellasi on adhd tai jotain muuta koska näiden kanssa alat itsekin epäilemään kasvattajan taitojasi vaikka selitys voi olla muualla. Näin meillä kävi. Tsemppiä ja voimia ja nyt tiukka linja ja lopeta lapsen hyysääminen.
On se ehdoton ei. Aina kun yrittääkin hyppiä sohvalla niin heti kielletään ja ohjataan pois eli viedään pois. Mutta seuraavana päivänä sama toistuu. Ja toimin siis kotona samoin kuin toimivat päiväkodissa. Ollaan näistä kyllä keskusteltu ja olen ajatellut, että ammattilaiset tietää nämä asiat.
Ap
Entä jos lapsi kaipaa liikkumista ja hyppimistä, vaikka kotona. Voisiko lapselle tehdä sohvan tai paikan jossa saa hyppiä. Pelkkä kieltäminen ei oikein toimi, lapset ovat hyvin aktiivisia ja kehittyvät liikkumalla, leikillä. Aikuiset ovat enemmän paikoillaan kuin lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon esimerkin. Lapsi tykkäisi kotona ja päiväkodissa hyppiä sohvalla. Molemmissa se on kielletty, koska sohvat voi mennä rikki, jos niillä kauheasti hyppii ja koska sekä meidän lasta että muitakin lapsia on siinä sattunut, kun ovat pudonneet hyppiessä. Silti menee aina hyppimään sohvalle. Aina kielletään, ohjataan pois, kehutaan kun on sohvalla hyppimättä. Kielletään, ohjataan, kielletään, ohjataan. Katsotaan tiukasti silmiin ja napakalla äänellä sanotaan ei. Näytetään paikka missä saa hyppiä. Jne. Ja vielä mitä. Joka päivä lapsi menee sohvalle hyppimään. Myös päiväkodissa. Heillä näyttää olevan loputtomasti energiaa ohjata ja kieltää, minulla ei enää. Ap
Kehutaan kun on hyppimättä sohvalla. APUA mä sanon. Nyt teillä menee jo puurot ja vellit sekaisin. Se pitää olla ehdoton ei ja sillä selvä eikä sinun hyvänen aika tarvitse näyttää paikkaa missä saa hyppiä.
On paljon mahdollista, että lapsellasi on adhd tai jotain muuta koska näiden kanssa alat itsekin epäilemään kasvattajan taitojasi vaikka selitys voi olla muualla. Näin meillä kävi. Tsemppiä ja voimia ja nyt tiukka linja ja lopeta lapsen hyysääminen.
On se ehdoton ei. Aina kun yrittääkin hyppiä sohvalla niin heti kielletään ja ohjataan pois eli viedään pois. Mutta seuraavana päivänä sama toistuu. Ja toimin siis kotona samoin kuin toimivat päiväkodissa. Ollaan näistä kyllä keskusteltu ja olen ajatellut, että ammattilaiset tietää nämä asiat.
ApEntä jos lapsi kaipaa liikkumista ja hyppimistä, vaikka kotona. Voisiko lapselle tehdä sohvan tai paikan jossa saa hyppiä. Pelkkä kieltäminen ei oikein toimi, lapset ovat hyvin aktiivisia ja kehittyvät liikkumalla, leikillä. Aikuiset ovat enemmän paikoillaan kuin lapset.
Tietenkin hänellä on paikkoja, joissa saa hyppiä. Ja niihin aina ohjataan. Ei se ole asiaan vaikuttanut. Ap
Sellainen vielä, että kysyttäessä lapsi osaa kyllä sanoa onko joku asia kielletty vai ei. Siis kun ihan toisena hetkenä kysyy, vaikka päivällisellä jutellessa. Mutta kun yrittää mennä hyppimään sohvalle (ei siis kesken päivällisen vaan muulloin) ja siihen menee sanomaan heti tiukasti ei, niin näyttää hämmentyneeltä, että miksi ei.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon esimerkin. Lapsi tykkäisi kotona ja päiväkodissa hyppiä sohvalla. Molemmissa se on kielletty, koska sohvat voi mennä rikki, jos niillä kauheasti hyppii ja koska sekä meidän lasta että muitakin lapsia on siinä sattunut, kun ovat pudonneet hyppiessä. Silti menee aina hyppimään sohvalle. Aina kielletään, ohjataan pois, kehutaan kun on sohvalla hyppimättä. Kielletään, ohjataan, kielletään, ohjataan. Katsotaan tiukasti silmiin ja napakalla äänellä sanotaan ei. Näytetään paikka missä saa hyppiä. Jne. Ja vielä mitä. Joka päivä lapsi menee sohvalle hyppimään. Myös päiväkodissa. Heillä näyttää olevan loputtomasti energiaa ohjata ja kieltää, minulla ei enää. Ap
Kehutaan kun on hyppimättä sohvalla. APUA mä sanon. Nyt teillä menee jo puurot ja vellit sekaisin. Se pitää olla ehdoton ei ja sillä selvä eikä sinun hyvänen aika tarvitse näyttää paikkaa missä saa hyppiä.
On paljon mahdollista, että lapsellasi on adhd tai jotain muuta koska näiden kanssa alat itsekin epäilemään kasvattajan taitojasi vaikka selitys voi olla muualla. Näin meillä kävi. Tsemppiä ja voimia ja nyt tiukka linja ja lopeta lapsen hyysääminen.
On se ehdoton ei. Aina kun yrittääkin hyppiä sohvalla niin heti kielletään ja ohjataan pois eli viedään pois. Mutta seuraavana päivänä sama toistuu. Ja toimin siis kotona samoin kuin toimivat päiväkodissa. Ollaan näistä kyllä keskusteltu ja olen ajatellut, että ammattilaiset tietää nämä asiat.
ApEntä jos lapsi kaipaa liikkumista ja hyppimistä, vaikka kotona. Voisiko lapselle tehdä sohvan tai paikan jossa saa hyppiä. Pelkkä kieltäminen ei oikein toimi, lapset ovat hyvin aktiivisia ja kehittyvät liikkumalla, leikillä. Aikuiset ovat enemmän paikoillaan kuin lapset.
Tietenkin hänellä on paikkoja, joissa saa hyppiä. Ja niihin aina ohjataan. Ei se ole asiaan vaikuttanut. Ap
Ota lapsesta kiinni niin lapsi ei pääse kiellettyyn paikkaan?
Toki se on fyysistä rajoittamista mikä periaatteessa ei ole sallittua, mutta en oikein näe mitä muutakaan voisit tuossa tehdä jos kerran rangaistuksen antaminenkaan ei ole vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kovemmat keinot käyttöön ja heti. Älä jatka sanoittamista, joihinkin lapsiin se ei vaan tehoa. Itsellä toinen tällainen. Joskus vaan pitää aikuisen sanoa EI ja se pitää riittää. Kovapäisempi lapsi ei kestä sanoittamista, koska ei kykene kierroksiltaan kuuntelemaan edes. Kovapäisempi lapsi, jolla ei ole suurta miellyttämistarvetta tarvii kovemmat keinot, pahoittelen että näin se vaan on.
Tästä vielä kysyisin, että mitä ne asialliset kovemmat keinot esimerkiksi olisi. Kun se aikuisen sanoma ei ei vain riitä. Vaikka sen sanoisi tiukasti ja kovaa. Tai riittää se siinä hetkessä, mutta tunnin päästä asia on jo unohtunut ja taas ollaan saman kielletyn toiminnan parissa.
Ap
Meillä sama tilanne ja lapsen täytettyä neljä tuli jäähy ja lelun talteenotto myös käyttöön.
Meillä oli se tilanne, että lapsi kiipeili ja roikkui hyllyssä eli todella vaarallista vaikka se oli ruuvattu seinään kiinni. Ei mennyt mikään perille. Se hylly kuului lapsen johonkin päässä keksimään leikkiin ja ei mikään kielto ja sanoittaminen motivoinut lopettamaan. Ei myöskään suuttuminen.
Käytiin läpi, että seuraavan kerran kun roikkuu hyllyssä niin lelu menee varastoon. Ja menihän se lopulta. Siihen päivään loppui myös hyllyssä roikkuminen. Edelleen hyllyä ohittaessa lapsen käsistä näkee, että haluaisi napata siihen kiinni, mutta ei tee sitä.
On varmaan aika yksilöllistä millaista ohjausta lapsi pystyy ymmärtämään ja mitä hän esimerkiksi itse haluaa noudattaa. Kyse kun ei ole roboteista vaan ihmisistä joilla on oma tahto :)
Sohvalla hyppimiseen voit kokeilla sohvakieltoa. Sohvalta joutuu pois jos siinä ei osata istua. Aikuisista voi katsoa mallia ja leikkipuistossa/trampalla saa hoitaa riehumiset.
Suutu sille tenavalle kerran kunnolla, jos ei tottele. Tee selväksi, että teillä tehdään niin kuin sinä sanot.
Alue: Aihe vapaa
Meillä on vastaava tilanne. Jään seuraamaan keskustelua.