Mitä teen tällaisen miniän kanssa?

tekemä kakku, kyllä siinä äidille varmasti jää paljon muutakin valmisteltavaa. Yritääkää nyt kasvaa aikuisiksi!

päättää mitä tekee? Noh, näitä norsu posliinikaupassa-anoppeja on maa pullollaan, ja sitten ihmetellään kun ei suju.

Minusta kuulostaa että ap;n miniällä on huono itsetunto. Ehkä ap voisi ottaa tavaksi kehua miniää usein. Siis tyyliin kylläpä sinä osaat käsitellä hyvin nuo lapsen kiukut. Oletpa kattanut pöydän nätiksi. jne. Eli luo miniälle tunne että arvostat häntä. Voit myös kysyä mielipiteitä miniältä esim. pyytää häneltä kommenttia kummat verhot sinun kannattaisi ostaa olkkariin tai olisiko hänellä antaa vinkkiä suunnittelemaasi juhlatarjoiluun että pitäisikö jotain vielä lisätä jne.



Eli jos miniällä on tunne että anoppi arvostaa häntä ei hän kokoajan ole puolustuskannalla. Ja sen jälkeen yhteinen tekeminen on paljon helpompaa. Toki jos kysyt neuvoa niin kannattaa kysyä sillätavoin että voit sitten toteuttaa asian ainakin useimmin kuten miniä vinkkaa.



Meillä muuten anoppi on leiponut kakut niin meidän häihin kun melkein kaikille lasten synttäreille. Ja suunnilleen kaiken muunkin. Anoppi väittää rakastavansa leipomista ja minä en leipomisesta piittaa...



Mutta meillä onkin mutkattomat välit ja soittelemme toisillemme ja pyydämme apua ja annamme apua. Eilenkin tilasin anopilta ruuan meille toimitettuna kun olin tosi sairaana enkä jaksanut laittaa lapsille ruokaa.

Elelet elämääsi, ei sinun miniän kanssa tarvitse mitään tehdä. Hän koki, että leipomistarjouksesi oli piikki, eikä sitä voi hänen kokemuksenaan vähätellä. Et tarkoittanut sitä, ja ilmeisesti kerroit sen hänelle.



Minusta tuossa on aika hyvät lähtökohdat ihan hyvälle miniäsuhteelle, kun kumpikin sanoo toiselle, miltä tuntuu. Ehkä muutaman vuoden kuluttua ennen synttäreitä miniä soittaa sinulle ja tilaa kakun, kuka tietää!



Kaikkea hyvää teille, sekä anopille, että miniälle.

päättää mitä tekee? Noh, näitä norsu posliinikaupassa-anoppeja on maa pullollaan, ja sitten ihmetellään kun ei suju.

tulla tarjoamaan toiselle synttärikakkua. Noh, eiköhän tämä ole provo johon tulee taas 5000 vastausta. Mutta vika ON sussa. Sama kuin miniäisi tulisi sanomaan sulle kun isäntäs täyttää 60 vee, että mä voin tulla tekemään teille kakun. Tai siivouksen. Miltä tuntuis?

Hän itse on jatkuvasti valittanut kiireitään ja kertoi tosiaan hakevansa kakun töistä tullessaan - miten se nyt on tunkeilevaa, jos vapaapäiväläinen himoleipuri kysyy, kelpaako hänen tekemänsä?

Voi elämän kevät.

ap

miniä voi muuten vaan olla väsyksissä tms. Kannattaa kuunnella pienten lasten äitejä herkällä korvalla ja luottaa siihen että ne osaa itse päättää mitä haluavat. Ap:lle ehdotuksia muista asioista, joita ei kannata ruveta miniä puolesta säätämään:



- asunnon kalustus

- isot tärkeät hankinnat tyyliin ostettiin teille lastenvaunut kysymättä mitään, eikö ole hienot ja te olette kiitollisia ettekö olekin!

- lapsen elämän siirtymäriitit

- miniän ulkonäkö.

showstopper tavallaan. On paljon neutraalimpaa tarjota esim. kuivakakun tai keksien tekemistä. Jos aiot tulevaisuudessa pärjätä miniäsi kanssa, mieti mitkä on niitä kulttuurisia suorituspisteitä ja yritä olla sekaantumatta niihin.

Joten en ollenkaan ymmärrä nyt tuota kritiikkiäsi.

ap

päättää mitä tekee? Noh, näitä norsu posliinikaupassa-anoppeja on maa pullollaan, ja sitten ihmetellään kun ei suju.

ap

Elelet elämääsi, ei sinun miniän kanssa tarvitse mitään tehdä. Hän koki, että leipomistarjouksesi oli piikki, eikä sitä voi hänen kokemuksenaan vähätellä. Et tarkoittanut sitä, ja ilmeisesti kerroit sen hänelle. Minusta tuossa on aika hyvät lähtökohdat ihan hyvälle miniäsuhteelle, kun kumpikin sanoo toiselle, miltä tuntuu. Ehkä muutaman vuoden kuluttua ennen synttäreitä miniä soittaa sinulle ja tilaa kakun, kuka tietää! Kaikkea hyvää teille, sekä anopille, että miniälle.

kuten sanoin, arvostan sitä, että sanotaan kuten asiat ovat.

Mutta kyllä se oikeasti elämääni haittaa, jos miniä on koko ajan piikit pystyssä. Kyse ei ole pelkästään miniästä, vaan minun suhteesta omaan poikaani ja ainoisiin lapsenlapsiini.

Että ei, en voi olla evvk siitä, miten tuo ihmissuhde toimii.

ap

Miniäs kertoi sulle miten oli aikonut asian järjestää, eikä sulle kelvennut (koska ostokakut on mielestäsi huonompia, kuten itsekin sanoit).

miniä voi muuten vaan olla väsyksissä tms. Kannattaa kuunnella pienten lasten äitejä herkällä korvalla ja luottaa siihen että ne osaa itse päättää mitä haluavat. Ap:lle ehdotuksia muista asioista, joita ei kannata ruveta miniä puolesta säätämään: - asunnon kalustus - isot tärkeät hankinnat tyyliin ostettiin teille lastenvaunut kysymättä mitään, eikö ole hienot ja te olette kiitollisia ettekö olekin! - lapsen elämän siirtymäriitit - miniän ulkonäkö.

siis arvostella hänen päätöksiään. Ok, yhden kerran erehdyin olemaan eri mieltä yhdestä nojatuolista, josta miniä oikein erikseen kysyi mielipidettä (erehdyin sanomaan, että en kamalasti tykkää romanttisesta sisustustyylistä, josta miniä tietysti meni mykäksi loppuvierailun ajaksi, vaikka luulisi hänen nyt jo meidän modernin sisustustyylin perusteella arvaavankin, että en tykkää kukallisista röyhelönojatuoleista...)

Mutta oikeasti en hauku häntä tai määräile.

ap

Itse sanoisin että anna olla. Käy kylässä, lellittele lasta/lapsia, ja jos jokin asia vaikuttaa sinusta että miniä tarvitsee apua, niin sano vain että "jos tarvitset apua, voin auttaa", jos miniä vetää taas herneet nenäänsä, lopeta avun tarjoaminen kokonaan.

Tästä päästään siihen että jos miniä joskus valittaa että et auta häntä koskaan, niin sano että apua on tarjottu ja tarjous on ollut koko ajan voimassa.



Luultavasti tuon kakkuhomman kanssa miniä itse tuntee huonoa omaatuntoa kun ei ehdi ja ottaa siksi kommentit arvosteluna. Luultavasti itse olet ollut samanlaisessa tilanteessa, siis että podet jostain asiasta huonoa omaatuntoa ja kaikki kommentit asiaan liittyen ovat mielestäsi vain arvostelua.

Elelet elämääsi, ei sinun miniän kanssa tarvitse mitään tehdä. Hän koki, että leipomistarjouksesi oli piikki, eikä sitä voi hänen kokemuksenaan vähätellä. Et tarkoittanut sitä, ja ilmeisesti kerroit sen hänelle. Minusta tuossa on aika hyvät lähtökohdat ihan hyvälle miniäsuhteelle, kun kumpikin sanoo toiselle, miltä tuntuu. Ehkä muutaman vuoden kuluttua ennen synttäreitä miniä soittaa sinulle ja tilaa kakun, kuka tietää! Kaikkea hyvää teille, sekä anopille, että miniälle.

kuten sanoin, arvostan sitä, että sanotaan kuten asiat ovat.

Mutta kyllä se oikeasti elämääni haittaa, jos miniä on koko ajan piikit pystyssä. Kyse ei ole pelkästään miniästä, vaan minun suhteesta omaan poikaani ja ainoisiin lapsenlapsiini.

Että ei, en voi olla evvk siitä, miten tuo ihmissuhde toimii.

ap

Mietin sitä jo, kun kirjoittamani kommentin jälkeen luin vastauksiasi muille. Voisitko ajatella vetäväsi kerran syvään henkeä, ja koettaa oikeasti ymmmärtää miniääsi?

Kaikki vastauksesi täällä nimittäin näyttävät siltä, että haluat ihmisiä puolellesi arvostelemaan sinun kanssasi miniää. Se ei vaikuta siltä, että sinulla olisi tavoitteena toimivat välit. Ehkä miniä ei ole ainut, joka on piikit pystyssä?

tekemä kakku, kyllä siinä äidille varmasti jää paljon muutakin valmisteltavaa. Yritääkää nyt kasvaa aikuisiksi!

Nimenomaan! Mikä ihmettä teitä joitakin vaivaa? Nyt puhutaan lähisukulaisista, perheen jäsenistä, isoäidistä. Eikö apu puoliin ja toisiin ole ihana asia? Jos joku kakun tarjoamisesta närkästyy, niin jääköön sellainen ihminen omaan arvoonsa.

Miniäs kertoi sulle miten oli aikonut asian järjestää, eikä sulle kelvennut (koska ostokakut on mielestäsi huonompia, kuten itsekin sanoit).

Kysyin, kelpaisiko, jos leivon heille kakun. Miniä tietää, että leivon paljon ja mielelläni. EN sanonut, että ostokakut ovat minusta huonompia.

ENKÄ alkanut millään tavalla inttää, kun sanoi, ettei tarvitse.

Tuputtaminen tarkoittaa tyrkyttämistä, eikä tuota nyt oikeasti voi minusta tulkita millään tasolla tyrkyttämiseksi. Ihan vaan avun tarjoamiseksi, kun hänellä oli kiireinen työpäivä ja itse olin vapaalla (minkä miniäkin vallan hyvin tiesi).

ap

Luultavasti tuon kakkuhomman kanssa miniä itse tuntee huonoa omaatuntoa kun ei ehdi ja ottaa siksi kommentit arvosteluna. Luultavasti itse olet ollut samanlaisessa tilanteessa, siis että podet jostain asiasta huonoa omaatuntoa ja kaikki kommentit asiaan liittyen ovat mielestäsi vain arvostelua.

Lisäksi eri perheissä asioissa on eri painoarvo. Voihan olla että miniän perheessä kakku on kunnia-asia, anopin ei. Varmasti anopiltakin löytyy muutama juttu, joissa tuntisi piston omassatunnossa jo miniälle ei yksi ei kiitos kelpaisi.

Kaikki vastauksesi täällä nimittäin näyttävät siltä, että haluat ihmisiä puolellesi arvostelemaan sinun kanssasi miniää. Se ei vaikuta siltä, että sinulla olisi tavoitteena toimivat välit. Ehkä miniä ei ole ainut, joka on piikit pystyssä?

Elelet elämääsi, ei sinun miniän kanssa tarvitse mitään tehdä. Hän koki, että leipomistarjouksesi oli piikki, eikä sitä voi hänen kokemuksenaan vähätellä. Et tarkoittanut sitä, ja ilmeisesti kerroit sen hänelle. Minusta tuossa on aika hyvät lähtökohdat ihan hyvälle miniäsuhteelle, kun kumpikin sanoo toiselle, miltä tuntuu. Ehkä muutaman vuoden kuluttua ennen synttäreitä miniä soittaa sinulle ja tilaa kakun, kuka tietää! Kaikkea hyvää teille, sekä anopille, että miniälle.

kuten sanoin, arvostan sitä, että sanotaan kuten asiat ovat. Mutta kyllä se oikeasti elämääni haittaa, jos miniä on koko ajan piikit pystyssä. Kyse ei ole pelkästään miniästä, vaan minun suhteesta omaan poikaani ja ainoisiin lapsenlapsiini. Että ei, en voi olla evvk siitä, miten tuo ihmissuhde toimii. ap

Mietin sitä jo, kun kirjoittamani kommentin jälkeen luin vastauksiasi muille. Voisitko ajatella vetäväsi kerran syvään henkeä, ja koettaa oikeasti ymmmärtää miniääsi? Kaikki vastauksesi täällä nimittäin näyttävät siltä, että haluat ihmisiä puolellesi arvostelemaan sinun kanssasi miniää. Se ei vaikuta siltä, että sinulla olisi tavoitteena toimivat välit. Ehkä miniä ei ole ainut, joka on piikit pystyssä?

täällä etsitään salattuja piilomerkityksiä ja esitetään väitteitä, joilla ei oikeasti vaan ole mitään pohjaa. Miksi en saisi oikaista niitä?

Totta kai minä toivon toimivia välejä. Sinä kumminkin käskit ottamaan etäisyyttä. Se ei ole optio, koska haluan pitää välit hyvänä jo poikani ja lastenlasteni takia. Tätäkö ei nyt saisi sitten sanoa ääneen?

On vähän kaksi eri asiaa olla täällä jotain mieltä ja se, miten kommunikoin miniälle.

Aidosti toivon vinkkejä. Etäisyyden otto ei nyt vaan ole tosiaan vaihtoehto.

Haukkumiskuoroa en kaipaa, mutta tottahan se - inhimillinen olento minäkin olen, vaikka anoppi olenkin - lohduttaa, että valtaosa kommentoijista tulkitsi tuon puhelinkeskustelun samalla lailla kuin minä.

ap

Luultavasti tuon kakkuhomman kanssa miniä itse tuntee huonoa omaatuntoa kun ei ehdi ja ottaa siksi kommentit arvosteluna. Luultavasti itse olet ollut samanlaisessa tilanteessa, siis että podet jostain asiasta huonoa omaatuntoa ja kaikki kommentit asiaan liittyen ovat mielestäsi vain arvostelua.

Lisäksi eri perheissä asioissa on eri painoarvo. Voihan olla että miniän perheessä kakku on kunnia-asia, anopin ei. Varmasti anopiltakin löytyy muutama juttu, joissa tuntisi piston omassatunnossa jo miniälle ei yksi ei kiitos kelpaisi.

niin epäilisin silti, ettei kakulla ole miniälle mitään erityisempää painoarvoa...

Mainittakoon nyt vielä, että olen minä muunlaistakin apua antanut heille, ei tämä nyt ole ainutkertainen avuntarjous. Monta kertaa apu on kelvannutkin.

ap