Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä teen tällaisen miniän kanssa?
26.09.2012 |
Olen huomannut, että palstan suosituimpia urheilulajeja on haukkua anoppeja, mutta eivät nämä anoppi-miniä -suhteet aina niin herkkua ole meille anopeillekaan.
Minulla on ns. hankala miniä. Tai niin koen, päätelkää itse.
Hän tuntuu olevan aina puolustusasemissa, on keskustelun aiheena melkein mitä vain. Meidän sukumme perinteet ovat kaikki järjestään hänestä typeriä ja huonompia kuin hänen sukunsa, ja yleisetkin kommenttini hän tuntuu tulkitsevan henkilökohtaisena arvosteluna.
Esimerkiksi hiljan käyty keskustelu syntymäpäivien vietosta.
Pojanpoikani täyttää kaksi vuotta. Kysyin, voinko tuoda jotakin tullessani, kun tulemme synttäreille. Miniä sanoi, ettei tarvitse, ostaa kakun kotimatkalla töistä. Kysyin, huolisiko minun leipomani kakun (tykkään leipoa, ja miniä sen tietää. Lisäksi pidän itse tehtyjä kakkuja ostokakkua parempina, mutta en nyt sitä sanonut miniälle). Miniä sanoi, että ihan turhaa, ostokakku kelpaa. Tyydyin siihen, mutta puhelun lopulla miniä palasi aiheeseen ja sanoi, että ei tykkää siitä, että arvostelen hänen tapaansa järjestää asioita. Tipahdin tyystin ja kysyin, että anteeksi mitä, en ole mielestäni arvostellut... johon hän, että justiinhan minä kuulemma olin arvostellut häntä, kun ei ehdi leipoa synttärikakkua, kun on niin kiireinen.
Huokaus. Minusta on ihan ok, että asioita teettää ulkopuolisella, jos ei itse ehdi tai jaksa, tulisi mieleenikään sellaisesta ketään arvostella.
Sinänsä tietysti hyvä, että miniä sanoo suoraan, jos jokin häntä korpeaa, arvostan sitä. Paljon parempi kuin että hautoisi kaunoja itsekseen. Mutta kun tuntuu, että häntä korpeaa niin kovasti kaikki, mitä teen tai sanon. Oikeasti.
Kommentit (218)
Elelet elämääsi, ei sinun miniän kanssa tarvitse mitään tehdä. Hän koki, että leipomistarjouksesi oli piikki, eikä sitä voi hänen kokemuksenaan vähätellä. Et tarkoittanut sitä, ja ilmeisesti kerroit sen hänelle. Minusta tuossa on aika hyvät lähtökohdat ihan hyvälle miniäsuhteelle, kun kumpikin sanoo toiselle, miltä tuntuu. Ehkä muutaman vuoden kuluttua ennen synttäreitä miniä soittaa sinulle ja tilaa kakun, kuka tietää! Kaikkea hyvää teille, sekä anopille, että miniälle.
kuten sanoin, arvostan sitä, että sanotaan kuten asiat ovat. Mutta kyllä se oikeasti elämääni haittaa, jos miniä on koko ajan piikit pystyssä. Kyse ei ole pelkästään miniästä, vaan minun suhteesta omaan poikaani ja ainoisiin lapsenlapsiini. Että ei, en voi olla evvk siitä, miten tuo ihmissuhde toimii. ap
Mietin sitä jo, kun kirjoittamani kommentin jälkeen luin vastauksiasi muille. Voisitko ajatella vetäväsi kerran syvään henkeä, ja koettaa oikeasti ymmmärtää miniääsi? Kaikki vastauksesi täällä nimittäin näyttävät siltä, että haluat ihmisiä puolellesi arvostelemaan sinun kanssasi miniää. Se ei vaikuta siltä, että sinulla olisi tavoitteena toimivat välit. Ehkä miniä ei ole ainut, joka on piikit pystyssä?
täällä etsitään salattuja piilomerkityksiä ja esitetään väitteitä, joilla ei oikeasti vaan ole mitään pohjaa. Miksi en saisi oikaista niitä?Totta kai minä toivon toimivia välejä. Sinä kumminkin käskit ottamaan etäisyyttä. Se ei ole optio, koska haluan pitää välit hyvänä jo poikani ja lastenlasteni takia. Tätäkö ei nyt saisi sitten sanoa ääneen?
On vähän kaksi eri asiaa olla täällä jotain mieltä ja se, miten kommunikoin miniälle.
Aidosti toivon vinkkejä. Etäisyyden otto ei nyt vaan ole tosiaan vaihtoehto.
Haukkumiskuoroa en kaipaa, mutta tottahan se - inhimillinen olento minäkin olen, vaikka anoppi olenkin - lohduttaa, että valtaosa kommentoijista tulkitsi tuon puhelinkeskustelun samalla lailla kuin minä.
ap
ottaa etäisyyttä, sanoin, että elele elämääsi. Pojan perhe kuuluu elämääsi. Tarkoitin, että et nyt takerru tähän yhteen asiaan, vaan jatkat eteenpäin. Kunnioitat miniän tahtoa ostaa sen kakkunsa. Kunnoitat sitä, että tarjouksesi tuntui hänestä pahalta, vaikka et sillä pahaa tarkoittanut. Seuraavalla kerralla osaat esittää asiasi toisin. Noin niin kuin esimerkiksi.
En todellakaan sanonut, että sinun pitäisi ottaa etäisyyttä!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän voi olla vaikka miten iso häpeä tai luovutuksen tunteen kanssa tehty päätös ja sitten sä tulet siihen vielä "kritisoimaan" muutenkin arkaa asiaa :D.
Mut okei. Miniä on kelvoton. Siitä lähdetään. Apu on monta kertaa kelvannut, mutta sen pitää kelvata 100% tai muuten.
Nyt ymmärrän. Kun sanoin, että sinun ei tarvitse miniän kanssa tehdä mitään. En tarkoittanut sitä noin konkreettisesti, tarkoitin että tämän asian suhteen ei tarvitse tehdä mitään erityistä, jatkat vain eteenpäin.
Tällaista se on, kun kirjoittamalla ei näy eleet eikä kuulu äänensävyt...
yhdessäkään viestissä tullut tuumaakaan vastaan sen suhteen että voisit vähän antaa armoa miniälles. Etkö esim. tippaakaan pysty eläytymään esim. siihen ajatukseen, että miniälläs saattaa olla huono omatunto tai harmitus siitä ettei ehdi tehdä asioita niinkuin tykkäisi ja sitten sinun puheet tuntuu sen takia arvostelulta? Kauhean kärkkäästi olet joka tapauksessa tunkemassa miniääsi syytetyn penkille.
niin on oikeastaan kaikilla äideillä, sitä en ole kiistänyt.
Mutta se ei ole mikään oikeutus ylitulkita ja ässähdellä toiselle oikeastaan aika jatkuvaan tahtiin.
Ei miniällä ole oikeutta kiukuta sen enempää kuin anopillakaan.
Se, että olen puolustautunut mielestäni vääriä syytöksiä vastaan on nyt sitten oikeutus panna minut syytetyn penkille, niinkö?
En tässä hae syyllistä, vaan ehdotuksia, miten tätä voisi ratkoa. Etäisyyttä en voi ottaa, varovaisempi olen varmasti.
ap
Minusta kuulostaa että ap;n miniällä on huono itsetunto. Ehkä ap voisi ottaa tavaksi kehua miniää usein. Siis tyyliin kylläpä sinä osaat käsitellä hyvin nuo lapsen kiukut. Oletpa kattanut pöydän nätiksi. jne. Eli luo miniälle tunne että arvostat häntä. Voit myös kysyä mielipiteitä miniältä esim. pyytää häneltä kommenttia kummat verhot sinun kannattaisi ostaa olkkariin tai olisiko hänellä antaa vinkkiä suunnittelemaasi juhlatarjoiluun että pitäisikö jotain vielä lisätä jne. Eli jos miniällä on tunne että anoppi arvostaa häntä ei hän kokoajan ole puolustuskannalla. Ja sen jälkeen yhteinen tekeminen on paljon helpompaa. Toki jos kysyt neuvoa niin kannattaa kysyä sillätavoin että voit sitten toteuttaa asian ainakin useimmin kuten miniä vinkkaa. Meillä muuten anoppi on leiponut kakut niin meidän häihin kun melkein kaikille lasten synttäreille. Ja suunnilleen kaiken muunkin. Anoppi väittää rakastavansa leipomista ja minä en leipomisesta piittaa... Mutta meillä onkin mutkattomat välit ja soittelemme toisillemme ja pyydämme apua ja annamme apua. Eilenkin tilasin anopilta ruuan meille toimitettuna kun olin tosi sairaana enkä jaksanut laittaa lapsille ruokaa.
Olen minä tähänkin asti mielestäni kehunut miniää usein, mutta mikäpä siinä, että sitä voisi lisätä. Ja kysellä mielipidettä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos sun leipomat kakut on ihan helvetin pahoja? Ootko tullut ajatelleeksi? Ja koska kuvittelet olevasi hyvä leipomaan, kukaan ei kehtaa kommentoida, että paskaa on.
Nyt ymmärrän. Kun sanoin, että sinun ei tarvitse miniän kanssa tehdä mitään. En tarkoittanut sitä noin konkreettisesti, tarkoitin että tämän asian suhteen ei tarvitse tehdä mitään erityistä, jatkat vain eteenpäin. Tällaista se on, kun kirjoittamalla ei näy eleet eikä kuulu äänensävyt...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei miniällä ole oikeutta kiukuta sen enempää kuin anopillakaan.
voisi tässä suhteessa olla se "aikuisempi" osapuoli.
yrität olla parempi kuin hän - itse tekeminenhän on ns "hyvän-äidin" merkki?? Mun mielestä tarjouksesi oli hyvä ja itse olisin ollut iloinen asiasta.
Meillä on miniän kanssa upeat välit, onhan tuo ollut kuvioissa 10v jo, heti siitä saakka kun täytti 18v. On meille yksi perheen tytöistä ja meillä kyllä pystytään puhumaan kaikesta. Vaikka kuka meistä olisi juhlia järjestämässä kyllä me muut ollaan tuppaamassa apuinemme sekaan:) Joko tulee vastaukseksi "ei tarvitse tuoda mitään" tai "tee hei tätä - jookos".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos sun leipomat kakut on ihan helvetin pahoja? Ootko tullut ajatelleeksi? Ja koska kuvittelet olevasi hyvä leipomaan, kukaan ei kehtaa kommentoida, että paskaa on.
joka harrastaa leipomista ihan myyntitoimintaan asti, ja se oli tehnyt miniänsä juhliin aivan kuvottavaa piirakkaa! Olin todella yllättynyt ja sitä mieltä että jos joku noita ostaa, niin ei varmaan osta toista kertaa.
Sehän voi olla vaikka miten iso häpeä tai luovutuksen tunteen kanssa tehty päätös ja sitten sä tulet siihen vielä "kritisoimaan" muutenkin arkaa asiaa :D. Mut okei. Miniä on kelvoton. Siitä lähdetään. Apu on monta kertaa kelvannut, mutta sen pitää kelvata 100% tai muuten.
Miniä ei piittaa leipomisesta, eikä ole koskaan erityisesti kiinnittänyt sellaisiin huomiota, ennen lapsiakaan. Mikä on täysin FINE, en minäkään leiponut ennen lasten synttärirumbia ja siitä vasta itsekin innostuin. Kukin tyylillään.
Kritiikiksi tuota ei minusta voi normaalilla itsetunnolla varustettu ihminen oikein ottaa, että ohimennen kysäisee, voiko auttaa. Ihan ok on sekin, että apu ei kelpaa, siitä saa todellakin kieltäytyä, eikä se minua tuossakaan millään tavalla hetkauttanut, jatkettiin puhelua ihan sovussa muista aiheista - vaan puhelun lopussa palasi miniä aiheeseen.
Ymmärrätkö nyt?
Juu, jatkossa en takuulla tarjoa mitään ruokaa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anoppia ja omaakin äitiä kohtaan. Johtui ihan vaan omasta epävarmuudesta.
Anoppi halusi hyvää hyvyyttään esim. tehdä meillä kyläillessään ruokaa valmiiksi pakkaseen. Otin nokkiini ja sanoin että pystyn itse ruokkimaan perheeni. Kantoi lapsille uusia vaatteita ja mä katsoin ne almuiksi ja heitin menemään.
Nykyään mun itsetunto kestää avun vastaanottamisen ja musta on aivan ihanaa kun joku tekee meille ruokaa pakkaseen ja tuo tullessaan milloin mitäkin.
Ajan kanssa tuo sunkin miniä voi oppia ymmärtämään että haluat vaan auttaa ja ehkä hänkin oppii ottamaan avun vastaan silloin kun sitä tarjotaan.
Ei miniällä ole oikeutta kiukuta sen enempää kuin anopillakaan.
voisi tässä suhteessa olla se "aikuisempi" osapuoli.
Nyt teille tästä kerroin, mutta miniälle en ole valittanut.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos sun leipomat kakut on ihan helvetin pahoja? Ootko tullut ajatelleeksi? Ja koska kuvittelet olevasi hyvä leipomaan, kukaan ei kehtaa kommentoida, että paskaa on.
mutta voi totta kai olla, että miniä ei niistä yhtäkkiä enää tykkääkään, vaikka aiemmin on niitä kehunut. Mikä on sekin ihan ok - katsos kun en tuossa kieltäytymisestä loukkaantunut ollenkaan, se ei ollut pointti.
ap
jos sun leipomat kakut on ihan helvetin pahoja? Ootko tullut ajatelleeksi? Ja koska kuvittelet olevasi hyvä leipomaan, kukaan ei kehtaa kommentoida, että paskaa on.
T: Mun anopin tekeleet ne vasta kammoja onkin!
2-vuotiaan juhlat järjestää lapsen vanhemmat, ei anoppi.
Ja voin kuvitella millä äänensävyllä sitä huippuluomustasi on tarjottu...
Juu, jatkossa en takuulla tarjoa mitään ruokaa.
Mua ärsyttää omassa anopissani eniten juuri tuputtaminen, vaikka itse on loukkannukaan. Se on vaan rasittavaa. Otatteko sitä tai tätä tai tuota. Ei kiitos koska. No mutta jos mä nyt kuitenkin laittaisin. Jankuti souda huopaa aikaa kuluu ei jaksais.
Hän tapaa tuoda lasten synttäreille omat kakut, koska vain hän mielestään ymmärtää, millaista kakkua lapsi on toivonut.
Ja sitten jos lapsi ei tykkää hänen kakustaan - taivas varjele - hän syyttää minun manipuloineen lapsen inhoamaan kakkua. En minä vaan voi sille mitään, että esimerkiksi käpykakku ei välttämättä uppoa, tai lakkahillo tai paksu marenki.
Siis haloo, päivää!
jos miniä olisi aikuisempi osapuoli, koska ikäeroa on todennäköisesti ainakin 20 vuotta. Nuorilla naisilla tosiaan on usein aika huono itsetunto. Kyllä se siitä korjaantuu aikaa myöten.
Alue: Aihe vapaa
yhdessäkään viestissä tullut tuumaakaan vastaan sen suhteen että voisit vähän antaa armoa miniälles. Etkö esim. tippaakaan pysty eläytymään esim. siihen ajatukseen, että miniälläs saattaa olla huono omatunto tai harmitus siitä ettei ehdi tehdä asioita niinkuin tykkäisi ja sitten sinun puheet tuntuu sen takia arvostelulta? Kauhean kärkkäästi olet joka tapauksessa tunkemassa miniääsi syytetyn penkille.