Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kaipaan näkökulmia avioliitto-ongelmaan! Seksistä, rakkaudesta, tunteista, järjestä,

Vierailija
23.09.2012 |

luottamuksesta...



Haluan kovasti rakastella mieheni kanssa ja niin haluaa hänkin minun kanssani. Minulle seksi on rakastelua, tapa osoittaa rakkautta. Mieskin sanoo, että minua hän haluaa, ei mitään eikä ketään muuta.



MUTTA: Kun meillä on paljon hyvää seksiä, olen hyvin luottavainen miestäni kohtaan (ja päinvastoin, kun luotan, haluan rakastella enemmän). Silloin voin parhaiten nauttiakin seksistä, kun en ole varautunut. Melkeinpä säännöllisesti, muutaman viikon välein mies jollain tapaa pettää luottamukseni ja satuttaa minua. Sitä pahemmalta se tuntuu, mitä enemmän olen häneen uskonut ja luottanut.



Jälleen kerran mieheni on pyytänyt anteeksi ja sanonut katuvansa, että oli taas loukannut minua. Hän olisi halunnut seksiä ja minunkin teki sitä mieli. Meillä oli läheinen aamu. Kuitenkin, siinä sängyn laidalla tulin järkiini ja kerroin miehelle, että minun on vihdoinkin aika ottaa järki käteen ja vastuu omista tunteistani. En saa laskea suojauksia, jos on odotettavissa, että mies taas satuttaa minua. Sitä pahemmalta se sitten tuntuu, mitä luottavaisempi (eli tyhmempi?) olen ollut. Mies sanoi ymmärtävänsä, että seksiä ei ole nyt tulossa, ja sanoi syyttävänsä siitä vain itseään.



Yhtä lailla minä jään ilman seksiä ja menetän, mutta yritän suojella itseäni ja tunteitani. Haluaisin, että mies voisi rakastella kanssani ja sanoa ja tuntea, että hän ei voisi koskaan satuttaa minua, mutta nyt en siihen usko. Hän voi satuttaa minua. Aina hän lupaa, mutta taas pettää lupauksensa.



Aikaisemmin ajattelin, että seksi on meitä yhdessäpitävä voima, mutta ei se toiminut niin. Kun luotin mieheen, nautin paljon, mutta sain aina nenilleni. Olin ollut tyhmä, kun luotin.



Nyt toivon, että en saa vastaukseksi, että jos en anna miehelle seksiä, hän hakee sen muualta. Ensinnäkään en siihen usko (meillä on muista syistä ollut joskus pitkiä taukoja). Toisekseen, jos sellainen uhka olisi, saisi mies sitten mennäkin, ihan kokonaan. Ongelman on luonut hän ja sen hän itse tunnustaakin.



Olenko ollut tyhmä, kun olen aina antanut anteeksi ja taas luottanut mieheen, kerta toisensa jälkeen? Ymmärrätkö sen, miten minusta seksielämä liittyy kiinteästi luottamukseen? Mitä neuvoisit minulle? Miten kommentoisit ajatuksiani?

Kommentit (65)

Vierailija
61/65 |
24.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei tuossa kyllä mies ollut ainoa joka kommunikoi päin persettä!! Ensinnäkin - hyvin oletettavaa että remppapäivän jälkeen voisi ottaa kaverin kanssa kaljat - tämän tiesitte vallan hyvin jo silloin kun remontoinnista sovittiin, tuskin se niin yllättäin tuli? Miksi sopia ehdoin tahdoin jotain muuta samalle päivälle, olisko yhteistä hommaanne voinut paremmin siirtää sovinnolla kuin remppaa?? Mun naisen logiikallani en todellakaan odottaisi miehen juoksevan pikapikaa vaimon luokse tuollaisessa tilanteessa... Ja sain ihan kylmiä väreitä tuosta kun mies kysyy valmiiksi kuinka vittuuntunut aiot olla huomenna... kiva hänenkin jäädä iltaa istumaan kun tietää että helvetti odottaa kotona. Jonain päivänä ei halua enää palata ollenkaan.... Mikset sanonut suoraan: Tule mielummin kotiin tänään, vietetään tämä päivä ihanasti kaksin - sovi uusi ilta kaverin kanssa rempan kunniaksi. Menkää vaikka lätkämatsiin tai paikalliseen ens viikonloppuna, silloin meillä ei ole mitään sovittuna. Näin et vaatisi, kieltäisi ja komentaisi miestäsi kuin pikkulasta vaan antaisit hänelle vaihtoehdon joka on helppo hyväksyä. Eikä ketään tarvitse vituttaa seuraavana päivänä... t Onnellisen miehen onnellinen vaimo

Mutta kun tilanne on juuri se, että kotiin tulemisesta on sovittu kun on mennyt kuukausia edellisestä yhteisestä illasta, sanottu että joo kyllä mä tulen yöksi kotiin. Ja sitten muutetaan taas lennossa, kun tuleekin "kivempaa" tekemistä?? Jos aina suostun siirtämään yhteistä iltaa, sitä ei tule. Niinkuin ei ole nyt kuukausiin ollut. Mitä voin tehdä muuta kuin vittuuntua, kun nätisti pyytämällä että "älä riko lupaustasi minulle, tule kotiin" ei ole vaikutusta? Mies ottaa jo valmiiksi asenteen että jään kaljalle vaikka tulisi kolmas maailmansota, soitan koska vähennän(?) sillä vitutusta tai sitten en. Ja kun se ei aina ole kaljalle, siitä ei ole kyse. Vaan se on milloin ylityö, milloin ylimääräinen harrastusjuttu, milloin remontti, milloin poikienilta, milloin MIKÄ TAHANSA muu kuin kotona kököttäminen. Olen ehdottanut vaikka mitä yhteistä, mennään harrastamaan jotain/teatteriin/leffaan/kapakkaan, ollaan kotona, ihan mitä vaan. Mutta aina muiden seura kiinnostaa enemmän. Itseasiassa, nyt kun tätä kirjoitan, alan vasta tajuta oman tilanteeni. Miten jaksan tätä?

- ettekö todella tee mitään yhdessä/ vietä aikaa keskenänne edes siivoten tai ruokaa laittaen?? Jos noin on ettette ole käytännössä tavanneetkaan kuukauteen eikä miestä senkään jälkeen kiinnosta sinun seurasi - no, itse lähtisin suhteesta äkkiä.

Ihan turhaan istut kotona odottamassa josko miehellä olisi hetki aikaa sinulle jos häntä ei parisuhde tai perhe kiinnosta. Selvästikään hän ei ole sisäistänyt parisuhteen merkitystä eikä sun kannata jäädä siihen opettamaan aikuista miestä.

Mun on tosiaan vaikea kuvitella tilannetta koska me viihdymme loistavasti yhdessä - joskus toivoisin että mies menisi kavereittensa kanssa Joo, ehkä kerran vuodessa ja sekin hädin tuskin naapuria pidemmälle. Ehkä tuo vaativa työ matkoineen (ja erityisesti rakkaus ja kiintymys puolisoa kohtaan) tekee sen että kotia ja perhettä arvostaa eri tavalla...

56

Vierailija
62/65 |
24.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

itse tein niin myös miehelle, josta olin päättänyt erota, mutta ajattelin odottaa pari vuotta lasten takia.



Miehen kyseessä ollessa asia ei välttämättä ole sama. Hän saattaa hyvinkin haluta pitää yllä perhettä ja harrastaa seksiä kanssasi, mutta sinun on aivan turha yrittää painostaa häntä viettämään aikaa kanssasi. Hän ei pidä siitä, eikä viihdy seurassasi. Todennäköisesti hän silti on tyytyväinen suhteesen, ainoastaan sinun painostuksesi häiritsee.



Kokeile vaihtaa tyyliä, älä ehdota mitään yhteistä aikaa hänen kanssaan koskaan enää. Katso miten hän reagoi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
63/65 |
24.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos siis kyseessä ei vedätysketju vaan aitoa asiaa.



Mies välttelee tilanteita, joissa pettymys tulossa, eli kun suhteessa ei noilla pelimerkeillä harmoniaa ei ole niin ei seksiäkään eikä miehelole tyydyttävää parisuhdetta. + päälle vaatimukset katumusharjoituksista ennen kuin saanti palaa, niin siinäpä se soppa on. Mikä on muna ja mikä kana siinäpä se kysymys.



Koska tekee kuitenkin väärin ja/tai tulee pettymyksiä, niin on sitten töissä tai kavereiden kanssa.

Vierailija
64/65 |
24.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset


Kyllä se vaan on niin, että vaimo otetaan jotta saadaan säännöllistä seksiä, mutta hauskaa pidetään aivan muissa ympyröissä.

Hanki sinäkin lähipiiriisi ihmisiä, jotka haluavat viettää aikaansa kanssasi. Vai eikö sellaisia löydy?

Tämä lienee ihan hyvä neuvo. Tosin siinä nousee sitten kysymys, että miksi katsella sitä miestä siinä?

Sen seksin vuoksi? No tota, joo, ei ole riittävä syy. Ei se seksi niin mahtavaa ole ja sitä olisi tarjolla muutenkin.

Lasten vuoksi? Jossain määrin mutta rajansa kaikella.

Vierailija
65/65 |
24.09.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

jollain tapaa läheisriippuvaiselta suhteelta. Ehdolliselta, molemminpuolisesti. Mielestäni tarvitsette pariterapiaa. Sinulla on joku syvempi trauma, jota odotat miehesi "parantavan" koko ajan ja mies on mennyt mukaan tuohon "sairaaseen" kuvioon. Ehkä olette narsisti, narsistin- uhri- pari tai jotain, mutta normaalilta toi ei kuulosta. Noin pitkässä suhteessa ei ole normaalia olla noin helposti loukkaantunut ja haavoittuva ja toisaalta ei ole normaalia että toinen toistuvasti loukkaa. Teidän pitäisi terapiassa selvittää miten ja miksi ja koska toi kuvio sai alkunsa.