Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaipaan näkökulmia avioliitto-ongelmaan! Seksistä, rakkaudesta, tunteista, järjestä,
23.09.2012 |
luottamuksesta...
Haluan kovasti rakastella mieheni kanssa ja niin haluaa hänkin minun kanssani. Minulle seksi on rakastelua, tapa osoittaa rakkautta. Mieskin sanoo, että minua hän haluaa, ei mitään eikä ketään muuta.
MUTTA: Kun meillä on paljon hyvää seksiä, olen hyvin luottavainen miestäni kohtaan (ja päinvastoin, kun luotan, haluan rakastella enemmän). Silloin voin parhaiten nauttiakin seksistä, kun en ole varautunut. Melkeinpä säännöllisesti, muutaman viikon välein mies jollain tapaa pettää luottamukseni ja satuttaa minua. Sitä pahemmalta se tuntuu, mitä enemmän olen häneen uskonut ja luottanut.
Jälleen kerran mieheni on pyytänyt anteeksi ja sanonut katuvansa, että oli taas loukannut minua. Hän olisi halunnut seksiä ja minunkin teki sitä mieli. Meillä oli läheinen aamu. Kuitenkin, siinä sängyn laidalla tulin järkiini ja kerroin miehelle, että minun on vihdoinkin aika ottaa järki käteen ja vastuu omista tunteistani. En saa laskea suojauksia, jos on odotettavissa, että mies taas satuttaa minua. Sitä pahemmalta se sitten tuntuu, mitä luottavaisempi (eli tyhmempi?) olen ollut. Mies sanoi ymmärtävänsä, että seksiä ei ole nyt tulossa, ja sanoi syyttävänsä siitä vain itseään.
Yhtä lailla minä jään ilman seksiä ja menetän, mutta yritän suojella itseäni ja tunteitani. Haluaisin, että mies voisi rakastella kanssani ja sanoa ja tuntea, että hän ei voisi koskaan satuttaa minua, mutta nyt en siihen usko. Hän voi satuttaa minua. Aina hän lupaa, mutta taas pettää lupauksensa.
Aikaisemmin ajattelin, että seksi on meitä yhdessäpitävä voima, mutta ei se toiminut niin. Kun luotin mieheen, nautin paljon, mutta sain aina nenilleni. Olin ollut tyhmä, kun luotin.
Nyt toivon, että en saa vastaukseksi, että jos en anna miehelle seksiä, hän hakee sen muualta. Ensinnäkään en siihen usko (meillä on muista syistä ollut joskus pitkiä taukoja). Toisekseen, jos sellainen uhka olisi, saisi mies sitten mennäkin, ihan kokonaan. Ongelman on luonut hän ja sen hän itse tunnustaakin.
Olenko ollut tyhmä, kun olen aina antanut anteeksi ja taas luottanut mieheen, kerta toisensa jälkeen? Ymmärrätkö sen, miten minusta seksielämä liittyy kiinteästi luottamukseen? Mitä neuvoisit minulle? Miten kommentoisit ajatuksiani?
Kommentit (65)
Mitä ihme muka-analyyttistä soopaa sä ap jauhat?
Hemmetin vaikeaa vonkausta tiedossa miehellesi kun olet tuollainen vaikea hyrrä.
T: mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei tuo minusta ole pihtaamista, minulle myös seksi on vahvasti linkittynyt tunne-elämääni.
Oletteko olleet kauan yhdessä? Onko teillä lapsia? Onko mies sinua nuorempi? haluatteko samoja asioita tulevaisuudelta?
yhteisen ajan karsimista omien menojen/töiden varjolla. Piti olla pitkästä aikaa yhteinen ilta, ei mitään kummempia suunnitelmia, vaikka leffaa ja jutustelua - kaveri lupaa tarjota kaljat, sinne siis->
Ja tietää jo soittaessaan, kysyy "kuinka perseeseen ammuttu karhu sä oot huomenna jos menen" ja niin edelleen. Mutta silti mennään, ja myöhemmin taas luvataan että kyllä me sit ens viikonloppuna ollaan yhdessä ja tehdään jotain, kunnes olis taas joku kaveri tai (vapaaehtoinen) harrastusmeno tai ylitöitä tarjolla.
ootko vihanen huomenna jos menen?
kouluikäistä lasta. Olemme samanikäisiä. Haluamme kyllä samoja asioita tulevaisuudelta.
Onneksi miehenikin ymmärtää minua. Hänestä on hyvä, että olen seksin suhteen rehellinen, koska olemme aikuisia eikä seksiä ole "pakko" harrastaa, jos siltä ei tunnu. Olen esittänyt hänelle nyt kysymyksiä siitä, tulkitsenko häntä väärin, ja hän lupasi niitä hetken miettiä ja niihin vastata.
ap
ei tuo minusta ole pihtaamista, minulle myös seksi on vahvasti linkittynyt tunne-elämääni. Oletteko olleet kauan yhdessä? Onko teillä lapsia? Onko mies sinua nuorempi? haluatteko samoja asioita tulevaisuudelta?
mutta vastaan minäkin. Jos mieheni esittää tuollaisen kysymyksen, sanon hänelle, että mene vain ja pidä hauskaa (jos siis mitään yhteistä ei ole aikaisemmin sovittu). Meillä on aika vähän yhteistä aikaa, joten se on arvokasta enkä siitä halua luopua. Jos jotain ainutlaatuista tai erityisen mukavaa tarjoutuu, niin sitten toki suunnitelmia voi muuttaa.
ap
yhteisen ajan karsimista omien menojen/töiden varjolla. Piti olla pitkästä aikaa yhteinen ilta, ei mitään kummempia suunnitelmia, vaikka leffaa ja jutustelua - kaveri lupaa tarjota kaljat, sinne siis-> Ja tietää jo soittaessaan, kysyy "kuinka perseeseen ammuttu karhu sä oot huomenna jos menen" ja niin edelleen. Mutta silti mennään, ja myöhemmin taas luvataan että kyllä me sit ens viikonloppuna ollaan yhdessä ja tehdään jotain, kunnes olis taas joku kaveri tai (vapaaehtoinen) harrastusmeno tai ylitöitä tarjolla.
ootko vihanen huomenna jos menen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap
Mitä ihme muka-analyyttistä soopaa sä ap jauhat? Hemmetin vaikeaa vonkausta tiedossa miehellesi kun olet tuollainen vaikea hyrrä. T: mies
Mies on ilmeisesti teistä se ulospäinsuuntautuvampi osapuoli. On yleistä, etteivät menemisen ja tuulettumisen tarpeet mene tasan. Totta kai myös parisuhteelle täytyy ottaa yhteistä aikaa, ja nähtävästi miehesi on valmiimpi tinkimään siitä omien menojensa hyväksi kuin sinä.
Nyt kun lapsesi ovat jo kouluikäisiä, auttaisiko tilannetta, jos hankkisit itsekin uusia aktiviteetteja tai harrastuksia? Silloin olisi miehen vuoro olla kotona lasten kanssa eikä hän voisi laistaa velvoitteistaan samalla tavoin kuin silloin, jos olettaa sinun olevan aina kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioparin yhteistä aikaa ei vain voi korvata ystävien kanssa olemalla. Mies on kyllä lasten kanssa, jos haluan johonkin mennä tai hankkii itsekin lastenvahdin. Ainoa ongelma on lupausten pettäminen, suhteellisen tiheästi vieläpä.
ap
Mies on ilmeisesti teistä se ulospäinsuuntautuvampi osapuoli. On yleistä, etteivät menemisen ja tuulettumisen tarpeet mene tasan. Totta kai myös parisuhteelle täytyy ottaa yhteistä aikaa, ja nähtävästi miehesi on valmiimpi tinkimään siitä omien menojensa hyväksi kuin sinä. Nyt kun lapsesi ovat jo kouluikäisiä, auttaisiko tilannetta, jos hankkisit itsekin uusia aktiviteetteja tai harrastuksia? Silloin olisi miehen vuoro olla kotona lasten kanssa eikä hän voisi laistaa velvoitteistaan samalla tavoin kuin silloin, jos olettaa sinun olevan aina kotona.
mutta vastaan minäkin. Jos mieheni esittää tuollaisen kysymyksen, sanon hänelle, että mene vain ja pidä hauskaa (jos siis mitään yhteistä ei ole aikaisemmin sovittu). Meillä on aika vähän yhteistä aikaa, joten se on arvokasta enkä siitä halua luopua. Jos jotain ainutlaatuista tai erityisen mukavaa tarjoutuu, niin sitten toki suunnitelmia voi muuttaa.
ap
yhteisen ajan karsimista omien menojen/töiden varjolla. Piti olla pitkästä aikaa yhteinen ilta, ei mitään kummempia suunnitelmia, vaikka leffaa ja jutustelua - kaveri lupaa tarjota kaljat, sinne siis-> Ja tietää jo soittaessaan, kysyy "kuinka perseeseen ammuttu karhu sä oot huomenna jos menen" ja niin edelleen. Mutta silti mennään, ja myöhemmin taas luvataan että kyllä me sit ens viikonloppuna ollaan yhdessä ja tehdään jotain, kunnes olis taas joku kaveri tai (vapaaehtoinen) harrastusmeno tai ylitöitä tarjolla.
ootko vihanen huomenna jos menen?
ja vihoitella sitten jälkeenpäin ja kostaa pihtaamalla jne.
jos haluat että mies ei mene niin sano niin äläkä että okei hauskaa iltaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhteisen ajan karsimista omien menojen/töiden varjolla. Piti olla pitkästä aikaa yhteinen ilta, ei mitään kummempia suunnitelmia, vaikka leffaa ja jutustelua - kaveri lupaa tarjota kaljat, sinne siis->
Ja tietää jo soittaessaan, kysyy "kuinka perseeseen ammuttu karhu sä oot huomenna jos menen" ja niin edelleen. Mutta silti mennään, ja myöhemmin taas luvataan että kyllä me sit ens viikonloppuna ollaan yhdessä ja tehdään jotain, kunnes olis taas joku kaveri tai (vapaaehtoinen) harrastusmeno tai ylitöitä tarjolla.ootko vihanen huomenna jos menen?
Viimeksi oli juuri kyseessä tuollainen tilanne, oli ollut kaverillaan remontoimassa ja puhuttu että tulee kuitenkin illalla kohtuu ajoissa kotiin, kun ei pitkään aikaan ole tehty mitään yhdessä.
Keskustelu suurinpiirtein:
Mies: kaveri lupas tarjota kaljat tänään kiitokseksi.
Nainen: ai?
Mies: Niin mä jään tänne sit ottaan kaljaa.
Nainen: mmmm.
Mies: Niin kuinka perseeseen ammuttu karhu sä olet sitten huomenna?
Nainen: Se jää nähtäväks.
Mies: No katotaan sit huomenna, moi!
Eli kun mies ei suoraan KYSY LUPAA niin ei sitä voi kieltääkään. Ei ole mun asia tehdä päätöksiä hänen puolestaan! Laitoin silti tekstarin, että voisitko tulla kotiin kun pyydän, sori mut en.
Ja kavereille voi lähteä vaikka olisi mulle ensin luvannut?
Kyse on siitä, että mitä suunnitelmien tekoon tulee, mä olen aina se, jolle voi tehdä oharit - kavereille, harrastusporukalle, työlleen (ei-pakolliset ylityöt) ei koskaan sanota EI, ei ainakaan siitä syystä että mulle olisi luvattu jotain.
Jos jonkun mielestä on outoa, että luvataan olla puolison kanssa, luvataan yhteistä iltaa keskenään, niin siihenhän se menee kun sitä aikaa yhdessä ei ole! Pakko pyytää, että ootko mun kanssa viikonloppuna vaan kahdestaan, kun muuten menee kuukausia ettei yhtenäkään viikonloppuiltana olla kimpassa. Ja kun viikolla ei voi tehdä MITÄÄN koska on ylitöissä ja väsynyt, niin ainoa todellinen vapaa-aika on viikonloppuisin. Paitsi ettei silloinkaan. Kun juostaan silti kavereille vaikka luvattais.
t. se toinen jolla just sama tilanne
Tilanteen hahmottamista helpottaisi, jos antaisit ap pari esimerkkiä siitä, miten miehesi pettää luottamuksesi.
Mutta noin yleensä: seksiin ei pidä alkaa, jos se ei tunnu oikealta ja sitä ei itse halua. Niin yksinkertaista se on. Mistä haluttomuus johtuu, on sitten selviteltävä erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on jotenkin sitä mieltä, että lähtökohtaisesti kaikki vapaa-aika on meidän yhteistä aikaa. Minä taas haluan nähdä ystäviäni, käydä teatterissa, harrastaa liikuntaa. Ilmoitan kyllä ajoissa, jos tulee jotain ohjelmaa, mutta mies on aina jotenkin naama pitkällään.
En ymmärrä , eikö naimisissa olevalla kuulu sitten olla hallintaa omaan ajankäyttöönsä ? Täytyykö aikuisen kysyä lupa menemiseen ?
Minua ahdistaa kamalasti se , että mies haluaa olla aina yhdessä. Mies olisi varmaan tyytyväinen , jos minulla ei olisi yhtään ystävää.
Joo , ja seksiä on harvoin , koska ei kiinnosta , riippuvaisuus ahdistaa.
yhteisen ajan karsimista omien menojen/töiden varjolla. Piti olla pitkästä aikaa yhteinen ilta, ei mitään kummempia suunnitelmia, vaikka leffaa ja jutustelua - kaveri lupaa tarjota kaljat, sinne siis-> Ja tietää jo soittaessaan, kysyy "kuinka perseeseen ammuttu karhu sä oot huomenna jos menen" ja niin edelleen. Mutta silti mennään, ja myöhemmin taas luvataan että kyllä me sit ens viikonloppuna ollaan yhdessä ja tehdään jotain, kunnes olis taas joku kaveri tai (vapaaehtoinen) harrastusmeno tai ylitöitä tarjolla.
ootko vihanen huomenna jos menen?
Viimeksi oli juuri kyseessä tuollainen tilanne, oli ollut kaverillaan remontoimassa ja puhuttu että tulee kuitenkin illalla kohtuu ajoissa kotiin, kun ei pitkään aikaan ole tehty mitään yhdessä. Keskustelu suurinpiirtein: Mies: kaveri lupas tarjota kaljat tänään kiitokseksi. Nainen: ai? Mies: Niin mä jään tänne sit ottaan kaljaa. Nainen: mmmm. Mies: Niin kuinka perseeseen ammuttu karhu sä olet sitten huomenna? Nainen: Se jää nähtäväks. Mies: No katotaan sit huomenna, moi! Eli kun mies ei suoraan KYSY LUPAA niin ei sitä voi kieltääkään. Ei ole mun asia tehdä päätöksiä hänen puolestaan! Laitoin silti tekstarin, että voisitko tulla kotiin kun pyydän, sori mut en. Ja kavereille voi lähteä vaikka olisi mulle ensin luvannut? Kyse on siitä, että mitä suunnitelmien tekoon tulee, mä olen aina se, jolle voi tehdä oharit - kavereille, harrastusporukalle, työlleen (ei-pakolliset ylityöt) ei koskaan sanota EI, ei ainakaan siitä syystä että mulle olisi luvattu jotain. Jos jonkun mielestä on outoa, että luvataan olla puolison kanssa, luvataan yhteistä iltaa keskenään, niin siihenhän se menee kun sitä aikaa yhdessä ei ole! Pakko pyytää, että ootko mun kanssa viikonloppuna vaan kahdestaan, kun muuten menee kuukausia ettei yhtenäkään viikonloppuiltana olla kimpassa. Ja kun viikolla ei voi tehdä MITÄÄN koska on ylitöissä ja väsynyt, niin ainoa todellinen vapaa-aika on viikonloppuisin. Paitsi ettei silloinkaan. Kun juostaan silti kavereille vaikka luvattais. t. se toinen jolla just sama tilanne
Ei tuossa kyllä mies ollut ainoa joka kommunikoi päin persettä!!
Ensinnäkin - hyvin oletettavaa että remppapäivän jälkeen voisi ottaa kaverin kanssa kaljat - tämän tiesitte vallan hyvin jo silloin kun remontoinnista sovittiin, tuskin se niin yllättäin tuli?
Miksi sopia ehdoin tahdoin jotain muuta samalle päivälle, olisko yhteistä hommaanne voinut paremmin siirtää sovinnolla kuin remppaa?? Mun naisen logiikallani en todellakaan odottaisi miehen juoksevan pikapikaa vaimon luokse tuollaisessa tilanteessa...
Ja sain ihan kylmiä väreitä tuosta kun mies kysyy valmiiksi kuinka vittuuntunut aiot olla huomenna... kiva hänenkin jäädä iltaa istumaan kun tietää että helvetti odottaa kotona. Jonain päivänä ei halua enää palata ollenkaan....
Mikset sanonut suoraan: Tule mielummin kotiin tänään, vietetään tämä päivä ihanasti kaksin - sovi uusi ilta kaverin kanssa rempan kunniaksi. Menkää vaikka lätkämatsiin tai paikalliseen ens viikonloppuna, silloin meillä ei ole mitään sovittuna.
Näin et vaatisi, kieltäisi ja komentaisi miestäsi kuin pikkulasta vaan antaisit hänelle vaihtoehdon joka on helppo hyväksyä. Eikä ketään tarvitse vituttaa seuraavana päivänä...
t Onnellisen miehen onnellinen vaimo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monissa suhteissa näyttää olevan vallalla sellainen asetelma, että nainen on kuin äiti ja mies teini-ikäinen poika. Äiti yrittää kontrolloida poikaa minkä ehtii, laatii sääntöjä jne. ja poika senkun haluaa mennä.
Rumasti sanottuna: onko niin, että monetkin naiset vaan on niin tylsiä, että niiden miehet ei todellisuudessa viihdy niiden kanssa? Tai sama sovittelevammin: ilmeisesti miesten ja naisten käsitykset muakvasta vapaa-ajanvietosta eroavat toisistaan.
Aivan varmasti on niinkin, että osa miehistä on kypsymättömiä, eivätkä kasva koskaan aikuisiksi, mutta on myös niin, että naiset liian helposti ottavat jonkinlaisen pirttihirmun roolin suhteissa.
Tottakai yhteistä parisuhdeaikaa pitää hyvässä suhteessa olla: MUTTA sen pitäisi olla molemmille vapaaehtoista ja mukavaa. Ei kai ketään voi pakottaa.
Ikävää ap, että miehesi ilmeisesti haluaa eri asioita kuin sinä.
samoin kuin tuossa naisen kirjoittamassa viestissä miehestään, joka haluaisi aina olla vaimonsa kanssa.
Kyllä se vaan on niin, että vaimo otetaan jotta saadaan säännöllistä seksiä, mutta hauskaa pidetään aivan muissa ympyröissä.
On tätä nykyajan hapatusta, että pitää olla parisuhdeaikaa. Lakatkaa vaimot vaatimasta sitä, jos miestänne selvästikään ei kiinnosta, kuten ap:n miestä. Hän varmaan lupaa sitä järjestää vaimon vaatimuksesta ja koska "niin kuuluu rehdä", mutta kun se epämiellyttävä ilta sitten lähestyy, häntä rupeaa ahdistamaan ja hän keksii vaikka mitä tekemistä, jotta pääsisi suorittamasta sitä parisuhdeaikaa. Monet vaimot ovat tosiaan aivan suunnattoman tylsiä, kyllä sitä lapsen korvatulehduksista ehtii jutella ihan riittävästi aamutoimien ohella.
Kyse ei minusta ole lupausten pettämisesti tai loukkaamisesta vaan tosiaan siitä että haluatte suhteelta eri asioita. Hanki sinäkin lähipiiriisi ihmisiä, jotka haluavat viettää aikaansa kanssasi. Vai eikö sellaisia löydy?
Monissa suhteissa näyttää olevan vallalla sellainen asetelma, että nainen on kuin äiti ja mies teini-ikäinen poika. Äiti yrittää kontrolloida poikaa minkä ehtii, laatii sääntöjä jne. ja poika senkun haluaa mennä.
Rumasti sanottuna: onko niin, että monetkin naiset vaan on niin tylsiä, että niiden miehet ei todellisuudessa viihdy niiden kanssa? Tai sama sovittelevammin: ilmeisesti miesten ja naisten käsitykset muakvasta vapaa-ajanvietosta eroavat toisistaan.
Aivan varmasti on niinkin, että osa miehistä on kypsymättömiä, eivätkä kasva koskaan aikuisiksi, mutta on myös niin, että naiset liian helposti ottavat jonkinlaisen pirttihirmun roolin suhteissa.
Tottakai yhteistä parisuhdeaikaa pitää hyvässä suhteessa olla: MUTTA sen pitäisi olla molemmille vapaaehtoista ja mukavaa. Ei kai ketään voi pakottaa.
Ikävää ap, että miehesi ilmeisesti haluaa eri asioita kuin sinä.
Totta kai seksielämä vaatii luottamusta toiseen. Tähän avaukseesi on silti mahdotonta vastata, koska et kerro, millaiset miehen teot sinua satuttavat tai loukkaavat. Lukija ei kertomasi perusteella voi tietää, onko kyse siitä, että loukkaannut liian herkästi vai siitä, että mies todellakin kohtelee sinua huonosti.
sitten yleisesti nussitaan ketä tahansa baaripokausta, harrastetaan "mieletöntä seksiä"? Ja sit oma tuttu mies ei kelpaa?
Ihmiset ovat tässä suhteessa erilaisia. Itse en ikinä voisi kuvitella meneväni ventovieraan kanssa sänkyyn. Sukupuolielämä merkitsee minulle yhteyttä ja läheisyyttä rakastamani ihmisen kanssa. Yhden yön jutut ovat toki minun puolestani ok niille, joille se sopii.
ei ap
Tuossa aloituksessa on se miehen elämän yksi ongelma tuotu näkyviin.
Seksia saa, jos "luottamus" ja muut ihmeelliset asiat ovat kunnossa. On äärimmäisen raskasta yrittää miellyttää tietoisesti ja tiedostamattomasti toista osapuolta koko ajan ja kuitenkin lopputulos on usein, että jostain miehelle käsittämättömästä syystä seksiä/hellyyttä ei sitten tulekaan.
Elämä on oikeasti vähän tai enemmän helpompaa, kun lähtee realistisessa tilanteessa siitä, ettei seksiä ole tiedossa.
Mies voi tehdä ohareita puolitahallaan, niin ei tarvitse jännittää koko valveillaoloaikaa, miten tämä ja tämä toiminta ja yhdessäolo ja sen riittävyys vaikuttaa seksin saantiin.
Ei tuossa kyllä mies ollut ainoa joka kommunikoi päin persettä!!Ensinnäkin - hyvin oletettavaa että remppapäivän jälkeen voisi ottaa kaverin kanssa kaljat - tämän tiesitte vallan hyvin jo silloin kun remontoinnista sovittiin, tuskin se niin yllättäin tuli?
Miksi sopia ehdoin tahdoin jotain muuta samalle päivälle, olisko yhteistä hommaanne voinut paremmin siirtää sovinnolla kuin remppaa?? Mun naisen logiikallani en todellakaan odottaisi miehen juoksevan pikapikaa vaimon luokse tuollaisessa tilanteessa...
Ja sain ihan kylmiä väreitä tuosta kun mies kysyy valmiiksi kuinka vittuuntunut aiot olla huomenna... kiva hänenkin jäädä iltaa istumaan kun tietää että helvetti odottaa kotona. Jonain päivänä ei halua enää palata ollenkaan....
Mikset sanonut suoraan: Tule mielummin kotiin tänään, vietetään tämä päivä ihanasti kaksin - sovi uusi ilta kaverin kanssa rempan kunniaksi. Menkää vaikka lätkämatsiin tai paikalliseen ens viikonloppuna, silloin meillä ei ole mitään sovittuna.
Näin et vaatisi, kieltäisi ja komentaisi miestäsi kuin pikkulasta vaan antaisit hänelle vaihtoehdon joka on helppo hyväksyä. Eikä ketään tarvitse vituttaa seuraavana päivänä...
t Onnellisen miehen onnellinen vaimo
Mutta kun tilanne on juuri se, että kotiin tulemisesta on sovittu kun on mennyt kuukausia edellisestä yhteisestä illasta, sanottu että joo kyllä mä tulen yöksi kotiin. Ja sitten muutetaan taas lennossa, kun tuleekin "kivempaa" tekemistä??
Jos aina suostun siirtämään yhteistä iltaa, sitä ei tule. Niinkuin ei ole nyt kuukausiin ollut. Mitä voin tehdä muuta kuin vittuuntua, kun nätisti pyytämällä että "älä riko lupaustasi minulle, tule kotiin" ei ole vaikutusta? Mies ottaa jo valmiiksi asenteen että jään kaljalle vaikka tulisi kolmas maailmansota, soitan koska vähennän(?) sillä vitutusta tai sitten en.
Ja kun se ei aina ole kaljalle, siitä ei ole kyse. Vaan se on milloin ylityö, milloin ylimääräinen harrastusjuttu, milloin remontti, milloin poikienilta, milloin MIKÄ TAHANSA muu kuin kotona kököttäminen. Olen ehdottanut vaikka mitä yhteistä, mennään harrastamaan jotain/teatteriin/leffaan/kapakkaan, ollaan kotona, ihan mitä vaan. Mutta aina muiden seura kiinnostaa enemmän.
Itseasiassa, nyt kun tätä kirjoitan, alan vasta tajuta oman tilanteeni. Miten jaksan tätä?
Alue: Aihe vapaa
Teidän suhteenne ei taida olla kovin vanha?
Voin näin "vanhan vaimon" näkökulmasta kertoa, että meillä tilanne on kriisien myötä mennyt siihen, että olen jäädyttänyt tunteitani, ja sellainen todellinen läheisyys ja sen haluaminen osaltani on mennyttä. Seksiä silti meillä on, koska se on miellyttävää. En tosin esim. riitelyn jälkeen siedä vähään aikaan seksiä, mutta olen vain jotenkin tajunnut, että haluan elämääni seksiä, vaikka en toiseen voikaan täydellisesti luottaa ja hän ei vastaa enää mielikuvaani mistään unelmapuolisosta.
Toisin sanoen elämä on opettanut vähän kyyniseksi ja tappanut tunteita suhteestamme. Ehkä meillä tosin onkin ero edessä jossain vaiheessa.