Voi itku :'( Olen lihonut n.30kg suhteemme aikana, ja nyt mies uhkasi erolla

Okei, miehesi antoi palautteen tökerösti ja aika erikoista, että hän häpeää sinua, kertoo miehen omasta problematiikasta.



Mutta mitä itse ajattelet painostasi? Vaikuttaako se terveyteen, jaksamiseen, omakuvaasi? Entä miehen uhkauksesta?



Meille ihmisille on niin erilaiset asiat tärkeitä. Itse harrastan liikuntaa 6tuntia viikossa, mies taas on laiha eikä liiku. Olishan se kiva, jos hän olisi urheilullinen ja lihaksikas, mutta ei mikään kynnyskysymys.

Joku tässä ei nyt täsmää. Sinä kirjoitat, että mies ei jouda vahtimaan iltaisin lapsia, kun tekee töitä koneella, mutta kuitenkin YHDESSÄ mätätte iltakaudet sipsiä ym. lihottavaa iltakaudet tv:n ääressä.

Mikä meni väärin?



Miksi sinä et menisi lasten kanssa ulos, liikkuisi ja jumppaisi sisälläkin? Ei se laihtuminen lenkkeilyä vaadin, hanki joku sisätiloissa käytettävä kuntolaite.



Älkää enää ostako niitä lihotusherkkuja. Ei sinun todellakaan tarvitse olla syömättä heikkouden rajoilla. Syö pieniä annoksia, säännöllisesti ja varsinkin valkuaispitoisia, jotka pitävät nälkää pitempään.



Anteeksi vaan, mutta minustakin vaikuttaa siltä, että tässä on nyt aivan jostakin muusta kyse kuin sinun lihomisesta. Miehellä on itsellään joku kriisi, jonka hahmottaa sinun kilojen muodossa.

175cm ja 80kg ei ole mikään valas. Mutta toiseksi, kun kaikki sanovat ettei mies saisi tuoda niitä herkkuja kotiin, niin hänenhän täytyy syödä niitä jos hän kerran urheilee paljon ja pysyy hoikkana. Mieshän kuihtuisi olemattomiin, jos ei söisi niitä. Vai pitäisikö häneltä kieltää liikuntakin?

täytyy antaa sinulle liikuntaan mahdolisuus. Jos miehesi on himoliikkuja, ja töissä ja tekee "töitä" kotonakin koneella, niin kyllä mies saa karsia omista menoistaan ja antaa sinulle aikaa. Onko liikaa pyydetty, että 4-5 päivänä viikossa pääsisit tekemään kunnon hikilenkin? Annapa nainen itsellesi arvoa, niin saat arvostusta.

nimi. sama urakka edessä

Jos se 30 kg on tullut ton 50 kg:n päälle jaolet 175 cm pitkä, niin ei tuo nyt ole mikään kummoinen repsahdus ja näytät varmasti oikein hyvältä. Ei kaikki edes halua mitään lautaa tikkua, vaan moni oikein tykkää´, että naisessa on muotoja.



Taitaa olla miehelläsi jotain muuta mielen päällä, tai sitten on muuten vaan pinnallinen ääliö.



Jos oma olosi helpottuu pienestä laihdutuksesta niin ei siitä toki haittaakaan ole, mutta älä ihmettele jos mies löytää jonkin uuden syyn mistä huomautella, sen jälkeen.

Akkoja, joilla on vitun paha olo ja ahdistaa. Purkavat sitä paskaoloaan sitten tänne palstalle. Saa siitä kai jotain kicsejä.

Omat pentunsa ovat opettaneet kiusaamaan sitten muita samalla tavalla kuin itse ovat vittumaisia.

Tätä palstaa kun lukee, tajuaa selkeästi, kuinka pahoin ihmiset todella voivat tässä maailmassa.

Hassuinta on, että yleensä elämä menee niin, että sitä niittää, mitä kylvää. Tämänkin kirjoituksen kirjoittajalle elämä kostaa joskus jossain muodossa. Kun hänen lapsi jää auton alle tai raiskataan, muistaa hän, että se on kosto näistä paskakirjoituksista, mitä hän tänne foorumille suoltaa toisia loukatakseen.

Pakkohan tuota on miestä ymmärtää. Ikävähän se sun kannalta on, mutta sä olet kuitenkin se syyllinen. Tekosyitä on turha keksiä, läski olet koska olet laiska, mässyttävä porsas. Jos vielä miehesi on aktiivinen liikkuja, eikä koskaan ole mieleesi tullut että sitä saattaa vituttaa lihoamisesi ja siitä tulee suhteellenne obgelmia, olet lisäksi aivan helvetin tyhmä.

Sorry, tilanne taitaa olla aika menetetty. Sinä olet ja pysyt laiskana sikana, miehesi harrastaa kuntoilua ja ikääntymisestään huolimatta löytää itselleen vielä timmin kumppanin, joka haluaa olla kumppanilleen mieliksi eikä ajattele pelkästään kakkuja ja sipsejä.

miten mukavasti esität asiasi! Toi varmaan auttaa kauheesti asiaa. Mä en tajuu tän palstan törppöjä ihmisiä, miks ne aina haluaa loukata toisia? Kerrotko miten monen lapsen äiti olet ja minkä ikänen? Ihna vaan mielenkiinnosta, kun olet noin idiootti.

haarat levällään ja nyppivät karvoja pilluistaankin siksi, että mies niin vaatii.

Naisen tärkein tehtävähän on miellyttää miestä. Toki te sen aaveetotuuden tiedätte.

Nainen otti itseään niskasta kiinni ja oli loppujen lopuksi iloinen, että mies oli sanonut asiasta, niin sai kunnon motivaation terveempään ja kaikin puolin parempaan elämään.

Ihan voit itseäsi syyttää, haluaisitko itse paneskella sinivalasta?

Entä sitten kun laihduttaminen ei enää auta, kun ikä tuo rupsahtamisen joka tapauksessa? Nainen vanhenee vaihdevuosien jälkeen nopeasti mutta mies ei niinkään, koska sillä säilyy hormonitoiminta.

Kuinka moni mamma täällä menee viiskymppisenä kauneusleikkaukseen, kun MIES VAATII?!

Itse lihoin todella paljon raskauksien aikana. Syitä oli monia ja pienin ei ollut se, että tuli 2 keskenmenoa ja jouduin olemaan vuodelevossa paljon viimeisessä. Tuli syötyä siihen ahdistukseen ja pelkoonkin.

Itse asiassa en olisi sellaisella miehellä tehnyt mitään, joka olisi siinä vaiheessa kitissyt, että ottaa eron kun olen läski kun kaksi lapsistamme oli syntynyt ennenaikaisesti ja kuolleena ja odotin kolmatta lastamme. Olisi mies saanut lähteä välittömästi.

Hän on kehunut minua aina. Silloinkin kun olin lihava. Myös nyt kun olen saanut aikaa harrastaa liikuntaa ja laihtunut.

Mutta meidän liitto onkin kestänyt jo 22 vuotta. Myös miehellä on ollut huonot hetket elämässään, eikä ole tullut mieleen uhkailla avioerolla.

Tällaisia ketjuja kun lukee, ymmärrän suuret avioerotilastot Suomessa. Ymmärrän myös masennuslääkkeiden suuret määrät ja sen, että ihmiset vetää viinaa niin paljon pahaan oloonsa. Sillä paha olohan ihmisillä täytyy olla jos elämä ja parisuhde on kiinno siitä, että toinen ei koskaan muuttua saa.

ylipaino jo pistää miehen jotain sanomaan, se nyt on selvä. Vai luuletteko te punkerot, että mies niistä läskeistänne pitää, suurin osa varmaan ajattelee mielessään, että vois tuo akka laihduttaa. Oikeutetusti niin ajattelevatkin, jos itse tekevät kroppansa eteen muutakin kuin ainaista mässytystä.

30 kiloa on paljon, eipä paljon sellaisen kanssa viittisi peiton alla heilua.

M35, kunnossa.

Sisäinen kauneus on todennäköisesti näiden pontsojen termi. Sisäistä kauneuttahan sitä pitäisi rakastaa, vaikka akka lihoisi 200 kiloiseksi ja ruoka kantaa vuoteeseen

Itse olin vastaavassa tilanteessa 4 vuotta sitten. Hommasin jopa kuntosalikortin ja kävin siellä kolmesti viikossa. En vaan saanut kiloja pois millään. Mies sitten toukokuussa 2008 ilmotti, että kohta tulee ero jos en laihdu. No niinhän siinä sitten kävi. Siinä vaan paljastu sellainen asia jälkikäteen, että miehellä oli salasuhde ollut jo jonkun aikaa. Ne kilot oli vain tekosyy. Sinulla on siis nuorimmainen vasta vuoden? Miehesi on kohtuuton tyyppi ja oikeasti tuossa voi olla jotain ihan muuta takana kuin sinun raskauskilosi.



Kuinkas sitten minulle kävikään. Eron jälkeen aloin laihtumaan ja ne kolme vuotta jumineet raskauskilot lähtivät kyllä ihan itsestään ilman laihdutuksia ja liikuntaa. Loput 5 sitten kuntokaratella ja lenkkeilyllä ja nekin ilman sen kummempia ponnisteluita.



Jos nyt kuitenkin päädyt alistua sen kusipään tahtoon ja laihdutat niin karppaus on kyllä paras keino siihen.



Tsemppiä elämään!!

venyi keskimmäisen muksun nukutusrumba niin pitkäksi, etten enää sen jälkeen jaksanut avata konetta.



Paljon ihania kannustusviestejä ja hyviä vinkkejä olen saanut, KIITOS, olette jotkut suorastaan aivan itkettävän ihania :'/ Tää on oikeesti sellanen asia jota en IRL mitenkään pysty kenellekään jakamaan vaikka ystäviä ja kavereita paljon onkin, mua vaan niiiiin hävettäis sanoa kellekään! Ja meidän ero ois todellinen shokki koko lähipiirille - miten ikinä siinä voisi syyksi sanoa, että mies lähti koska MINÄ OLIN LIHONUT LIIKAA? Voiko enää mitään paljon säälittävämpää olla ;(



Joku ihmetteli, millä ajalla mies on himoliikkuja. No,joka aamu se vetää hikilenkin ennen töihin menoa kun me vielä nukutaan, työpaikalla on kuntosali johon jää suoraan töistä joka päivä, lisäksi sillä on useemman kerran viikossa jalkapallo- ja sählytreenejä, ja viikonloppuisin pelaa tennistä kavereiden kans. "Aina" ollut niin, enkä ole sitä kyseenalaistanut, ei se mua haittaa vaikka mies paljon töissä + "omissa menoissaan" ja oon käytännössä alusta asti hoitanut meidän lapset yksin, rakastan lapsia ja niiden seuraa ja kotiäitiyttä. On meillä silti kahdenkeskistä aikaakin; ne illat kun lapset saatu nukkumaan.



Mä oon tosiaan nuorempana ollut tosi laiha, aikoinaan tulin kiusatuksikin koulussa koska olin pitkä lauta tikku, itsetunto oli surkea ja myöhemmin nuorempana kustansin vuosia korkeakouluopintoni tekemällä mallintöitä niin ettei tarvinnut ottaa yhtään opintolainaa - jälkeen päin ajateltuna tämäkin oli enemmän hyväksynnän hakemista ulkonäön avulla, kuin pelkkää toimeentulon hankkimista.



Joku sanoi, että oma vika kun olen "laiska mässyttävä porsas" - En koe olevani laiska, mä teen aamusta iltaan koko ajan jotain (siis muutakin kuin syön),vaikka en juokse enkä kuntoile, tekemistä riittää - teen päivässä 2 lämmintä ruokaa, ulkoilutan ja leikitän lapset, me leivotaan, askarrellaan, tavataan ystäviä, pidän naapurin mammoille äiti-lapsikerhoa jossa tavataan 1-2krt/vko, teen käsitöitä, huovutan, ompelen (mm lapsille vaatteita ja miehellekin), maalaan jne. Aikaisemman KTM-tutkintoni päälle aloitin just vielä jatko-opinnot, joita luen ja teen muksujen nukkuessa.



Pahinta tässä kai on se, että mä olen ollut koko tässä suhteessa mielettömän onnellinen koko ajan, onnellisempi kuin ikinä ennen koko elämässäni. Mulla on järkyttävän ihanat lapset, mies jota suurinpiirtein jumaloin, viihtyisä koti, ihania ystäviä ja paljon mielekästä tekemistä. "Entisessä elämässäni" ei paljon muuta ollutkaan kuin se laihuus, jatkuva suorittaminen ja hyväksynnän hakeminen, huono itsetunto.



Ja mä oon LUULLUT että meillä menee tosi hyvin! Meillä on hyvää arkea, ei riidellä ikinä jne. Ja nyt tämä. Kai mä sitten olen jonkun vastaajan sanoin "helvetin tyhmä", mutta kyllä meni matto jalkojen alta aika täysin.



ap

venyi keskimmäisen muksun nukutusrumba niin pitkäksi, etten enää sen jälkeen jaksanut avata konetta. Paljon ihania kannustusviestejä ja hyviä vinkkejä olen saanut, KIITOS, olette jotkut suorastaan aivan itkettävän ihania :'/ Tää on oikeesti sellanen asia jota en IRL mitenkään pysty kenellekään jakamaan vaikka ystäviä ja kavereita paljon onkin, mua vaan niiiiin hävettäis sanoa kellekään! Ja meidän ero ois todellinen shokki koko lähipiirille - miten ikinä siinä voisi syyksi sanoa, että mies lähti koska MINÄ OLIN LIHONUT LIIKAA? Voiko enää mitään paljon säälittävämpää olla ;( Joku ihmetteli, millä ajalla mies on himoliikkuja. No,joka aamu se vetää hikilenkin ennen töihin menoa kun me vielä nukutaan, työpaikalla on kuntosali johon jää suoraan töistä joka päivä, lisäksi sillä on useemman kerran viikossa jalkapallo- ja sählytreenejä, ja viikonloppuisin pelaa tennistä kavereiden kans. "Aina" ollut niin, enkä ole sitä kyseenalaistanut, ei se mua haittaa vaikka mies paljon töissä + "omissa menoissaan" ja oon käytännössä alusta asti hoitanut meidän lapset yksin, rakastan lapsia ja niiden seuraa ja kotiäitiyttä. On meillä silti kahdenkeskistä aikaakin; ne illat kun lapset saatu nukkumaan. Mä oon tosiaan nuorempana ollut tosi laiha, aikoinaan tulin kiusatuksikin koulussa koska olin pitkä lauta tikku, itsetunto oli surkea ja myöhemmin nuorempana kustansin vuosia korkeakouluopintoni tekemällä mallintöitä niin ettei tarvinnut ottaa yhtään opintolainaa - jälkeen päin ajateltuna tämäkin oli enemmän hyväksynnän hakemista ulkonäön avulla, kuin pelkkää toimeentulon hankkimista. Joku sanoi, että oma vika kun olen "laiska mässyttävä porsas" - En koe olevani laiska, mä teen aamusta iltaan koko ajan jotain (siis muutakin kuin syön),vaikka en juokse enkä kuntoile, tekemistä riittää - teen päivässä 2 lämmintä ruokaa, ulkoilutan ja leikitän lapset, me leivotaan, askarrellaan, tavataan ystäviä, pidän naapurin mammoille äiti-lapsikerhoa jossa tavataan 1-2krt/vko, teen käsitöitä, huovutan, ompelen (mm lapsille vaatteita ja miehellekin), maalaan jne. Aikaisemman KTM-tutkintoni päälle aloitin just vielä jatko-opinnot, joita luen ja teen muksujen nukkuessa. Pahinta tässä kai on se, että mä olen ollut koko tässä suhteessa mielettömän onnellinen koko ajan, onnellisempi kuin ikinä ennen koko elämässäni. Mulla on järkyttävän ihanat lapset, mies jota suurinpiirtein jumaloin, viihtyisä koti, ihania ystäviä ja paljon mielekästä tekemistä. "Entisessä elämässäni" ei paljon muuta ollutkaan kuin se laihuus, jatkuva suorittaminen ja hyväksynnän hakeminen, huono itsetunto. Ja mä oon LUULLUT että meillä menee tosi hyvin! Meillä on hyvää arkea, ei riidellä ikinä jne. Ja nyt tämä. Kai mä sitten olen jonkun vastaajan sanoin "helvetin tyhmä", mutta kyllä meni matto jalkojen alta aika täysin. ap

kun joku ihmetteli miten voi 30kg tulla huomaamatta, niin kyllä se vaan voi, vuosien mittaan, laskeskelin just, etten loppujen lopuks yhtä vuotta kohti ole montakaan kiloa lihonut + kolme raskautta joista kaikista jäänyt vähän extraa, enkä ole valitettavasti sitä tyyppiä joita imetys laihduttaa, vaikka oon kaikkia muksuja imettänyt pitkään, vähintään vuoden. ap

Kuulostat ap aivanihanalta ihmiseltä, kumpa et taas menettäis itsetuntoas miehen tyhmien möläytysten takia!!

Kyllä minunkin mieheni voisi alkaa tuosta valittamaan ja valittaisin itsekin jos mieheni lihoisi 30 kiloa!



Ei sun nyt muu auta kuin ruveta laihduttamaan. Niin se vaan on.

että ääliö, laihdutan ne 30 kiloa ja sitten MINÄ jätän SINUT ja etsin fiksumman :D.

Minusta on ihanaa, että pidät elämästäsi ja olet kiitollinen kaikesta hyvästä. Ole edelleenkin, pidä siitä kiinni. Ja suhtaudu tähän asiaan niin, että rakastat itseäsi niin paljon, että haluat syödä terveellisemmin. Koska olet ihana.

Mies toi asian esille, mutta laihduta vaan, jos se tuntuu sinusta itsestäsi hyvältä.

Voimahalaus, olet hienosti saanut tuon lapsiperheen arjen toimimaan, olen iloinen puolestasi.

Et ole "helvetin tyhmä", painvastoin fiksun ja mukavan kuuloinen nainen!



MUTTA ehkä kuulostat hieman sinisilmäiseltä ja uhrautuvaiselta.





Miehelläsi on paljon harrastuksia ja se on sinulle ok. Olet kuitenkin muuttunut fyysisesti melkoisesti joten on ymmärrettävää että miestä tämä ei miellytä. Erolla uhkailu on kuitenkin todella typerää. Minun on vaikea uskoa, että jos laihduttaisi nyt tämän takia niin



1) olisiko painonpudotus pysyvä (usein ei ole, jos se tehdään väärästä syystä, esim. jonkun muun ihmisen takia)

2) muuttuisiko suhteenne ja miehesi olisi taas onnellisempi



Sorry, mutta jotain mutta tässä on oltava taustalla. Puhukaa rehellisesti ja selvittäkää ne syyt. Lisäksi ota itseäsi niskasta kiinni ja hanki rohkeasti omia harrastuksia ja mielenkiinnon kohteita. Vaikka nautit lastesi kanssa olemisesta, ei se ole pidemmän päälle järkevää että mies menee menojaan ja sinä yötä myöten nukutat lapsia (niin kuin eilen teit) eikä sinulla käytännössä ole siis omaa aikaa ollenkaan. Annat lapsillekin paljon paremman esimerkin kun huolehdit itsestäsi etkä vain muista.



Ja noille kilojen päivittelijöille sanoisin, että ap ei varmaankaan ole mikään älyttömän lihava mutta parempi puuttua asiaa nyt kuin kilojen kartuttua vielä lisää. Olen itsekin pitkä (175 cm) mutta minulle ainoa oikea paino on alle 60 kg. Uskokaa tai älkää, en näytä näillä mitoilla miltään nälkäkurjelta vaan iha hyvinvoivalta. Jos minulle tulisi vaikka 15-20 kg lisää, olisin luultavasti vielä painoindeksin mukaan normaali, mutta en usko että voisin hyvin ja varmasti rasva% ja vyötärönympärys olisivat jo epäterveellisellä tasolla.

ilkeä sika on toki rajusti sanottu, mutta

a) mies sanoi ettei halua enää ap:ta, häpeää häntä ja uhkasi erolla (siis ihan yhtäkkiä)

b) mies on ilmeisesti tosi paljon töissä ja liikkuu/harrastaa itse aivan miten paljon haluaa, huolimatta lastenhoitijärjestelyistä tms. (mies on todella onnistunut järjestämään asiat niin, että hän pystyy harrastamaan liikuntaa, vaikka on kolmen pienen lapsen isä - hän on hankkinut ilmaisen lastenhoitajan, ap:n.

c) mies raahaa kotiin epäterveellistä ruokaa.

olisiko ollut mitään hoitaa asia seuraavasti ENNEN tylyjä kommentteja:

-mies lakkaa raahaamasta kotiin epäterveellistä ruokaa ja alkaa omalla esimerkillään näyttää terveellistä syömistä.

-mies sanoo: "Kultaseni, olen huomannut että olen ollut tosi paljon töissä ja omissa harrastuksissani. Sinäkin haluaisit varmaan harrastaa jotain, esim. liikkua joskus. Tästedes ti- ja to-illat ovat sinun omaa aikaasi, jolla saat tehdä mitä haluat ja minä olen lasten kanssa.

-jos tämä ei toimi, mies olisi voinut sanoa ystävällisesti että olet lihonut aika paljon viime vuosina, haluaisitko että tuen sinua jotenkin keventymisessä

Olisiko kenties toiminut hieman paremmin, ja paljon harvempi olisi pitänyt miestä ilkeänä sikana.

Sinänsä ymmärrän, että joitain hoikkuus viehättää, eikä tunteilleen/haluilleen mitään voi. Käytökselleen kuitenkin voi.

Ei se mies nyt välttämättä mikään ilkeä sika ole. Hän harrastaa itse liikuntaa ja osaa syödä oikein, ja ei varmaan osaa ymmärtää että kaikki muut eivät osaa. On odottanut vuosikaudet että nainen itse tajuaisi asian, joka on ehkä hänelle itselleen päivänselvä, mutta kun mitään ei ole tapahtunut, niin turhautuneena hetkenä meni sitten möläyttämään asian suoraan. Ja onhan tuo nyt aika ymmärrettävää, että asia häiritsee. Jos mies on alkanut seurustelemaan 175/50 naisen kanssa, eli todella hoikan, niin se todennäköisesti on hänen kauneusihanteensa, eikä 175/80 välttämättä tätä miestä siis juurikaan kiihota. Luultavasti hän ajattelee siitä liikkumisasiastakin niin, että aikaa sinulla ei siihen ole, koska et ole koskaan sitä pyytänyt. Ei hän ehkä tajua, että koet asian niin, että sinulle ei järjestyisi aikaa vaikka pyytäisit sitä.

miksi mies juuri nyt yhtäkkiä tämän on esille ottanut ja vielä noin jyrkästi? Jos tosiaan ei ole oikeasti enää vuosiin halunnut jne. niin miksei ole suutaan aiemmin saanut auki? Tuo 'ettei halua loukata' kuulostaa vähintäänkin oudolta, jos sitten lopulta esittää asiansa noin tökerösti. Varmasti olisi syytä keskustella että onko tässä taustalla nyt jotain muutakin kuin vain vaimon kilot?

Aika helvetin lapsellista kuvitella, ettei 3 lasta ja ikä toisi kiloja naiselle! Minä en tuollaista kumppania kuin ap:n mies tai sinä katselis sekuntiakaan!

Synnyttäminen on kyllä naisten keino vapaasti ottaa läskiä kroppaan. Toki raskaus turvottaa jne, mutta ei siinä ole mikään tarve kerätä älyttömästi laardia kroppaan.

Ja ainakin mies oli rehellinen. Toki esitti asian tökerösti, mutta kertoi mielipieensä. Eihän AP:sanonut ettei mies häntä enää rakasta, mutta halut ovat menneet. Jos vaimon paino kasvaa yli puolelle vuosien varrella, niin kyllähän se nyt vaikuttaa asiaan. Mutta onneksi löytyy niitäkin miehiä, jotka pitävät pehmeistä naisista. Toiset taas tykkää urheilullisista vartaloista.

voi hyvin kuvitella miltä ap:stä tuntuu. Matto jalkojen alta kun luulee, että menee hyvin. Ex-mieheni jätti minut ja kirjoitti (juu-u, kirjoitti kirjeen minulle) syyksi, että hän on ollut niin pettynyt kun lukuisat laihdutuskuurini eivät olleet tuottanee tulosta (olin ylipainoinen, 165/75, mutta en nyt mikään valas ja seurustelun alkaessa 165/66). Kyllä tuli todella paha mieli.



Jälkeenpäin syyksi selvisi toinen nainen..



Ehkä miehesi on vähän kyllästynyt sinuun/parisuhteeseenne, olet liian äiti-hahmo, leivot, askartelet ja huovutat. Niissä ei todellakaan ole mitään huono ja pahaa, päinvastoin. Mutta miehet usein sitten haluavat jotain muuta... Se voi hyvin olla, että miehelläsi on jo joku toinen ja nyt vain läväytti ton ero-jutun tuolla tavalla. Yritä puhua sen kanssa.



TSEMPPIÄ sulle



ps. erostamme on jo 12 vuotta ja vieläkin muistan tuon tunteen, kun luin kirjeestä että epäonnistunut laihdutus on avioeromme syyn. Tuli todella oksettava olo