Voi itku :'( Olen lihonut n.30kg suhteemme aikana, ja nyt mies uhkasi erolla

Joku ihmetteli, millä ajalla mies on himoliikkuja. No,joka aamu se vetää hikilenkin ennen töihin menoa kun me vielä nukutaan, työpaikalla on kuntosali johon jää suoraan töistä joka päivä, lisäksi sillä on useemman kerran viikossa jalkapallo- ja sählytreenejä, ja viikonloppuisin pelaa tennistä kavereiden kans. "Aina" ollut niin, enkä ole sitä kyseenalaistanut, ei se mua haittaa vaikka mies paljon töissä + "omissa menoissaan" ja oon käytännössä alusta asti hoitanut meidän lapset yksin, rakastan lapsia ja niiden seuraa ja kotiäitiyttä.

Ja mä oon LUULLUT että meillä menee tosi hyvin! Meillä on hyvää arkea, ei riidellä ikinä jne. Ja nyt tämä.

Taisi se totuus tilanteesta tulla tässä. Syy ei ole ap:n kiloissa vaan siinä, että mies elää itsekkäästi omaa erillistä elämää ja ap on tuudittautunut kotiäitiyteen.

Olen itsekin eronnut tilanteessa, missä "arki sujuu ihan hyvin", eikä koskaan riidelty ja mieheni jumaloi minua. Minusta tuntui, että tukehdun kun elämä oli niin tylsää, sen sijaan että "elin", minä vain kulutin päiviä. Meillä oli omat harrastukset, omat menot ja päivän yhteinen hetki oli illallinen tv:n ääressä. Minulla oli kämppäkaveri, ei aviomiestä.

Aika helvetin lapsellista kuvitella, ettei 3 lasta ja ikä toisi kiloja naiselle! Minä en tuollaista kumppania kuin ap:n mies tai sinä katselis sekuntiakaan!

Synnyttäminen on kyllä naisten keino vapaasti ottaa läskiä kroppaan. Toki raskaus turvottaa jne, mutta ei siinä ole mikään tarve kerätä älyttömästi laardia kroppaan.

Ja ainakin mies oli rehellinen. Toki esitti asian tökerösti, mutta kertoi mielipieensä. Eihän AP:sanonut ettei mies häntä enää rakasta, mutta halut ovat menneet. Jos vaimon paino kasvaa yli puolelle vuosien varrella, niin kyllähän se nyt vaikuttaa asiaan. Mutta onneksi löytyy niitäkin miehiä, jotka pitävät pehmeistä naisista. Toiset taas tykkää urheilullisista vartaloista.

jos ei kiihotu kuin alipainoisista. Sitähän ap on ollut ennen lapsia, bmi 16. Tällä hetkellä bmi on ehkä n. 26, lievästi ylipainoinen. Tietenkin kontrasti aiempaan on merkittävä. Terveydellisistä syistä toki kannattaa jättää herkut vähiin ja harrastaa kuntoliikuntaa, näillä keinoin paino varmasti putoaa normaalipainon puolelle.

AP:n miehestä tuli kyllä valitettavan pinnallinen kuva. Ei nähtävästi tuonut mitään terveysnäkökulmia esille huomauttelussaan, lähinnä tuon seksipuolen ja ettei kehtaa 'esitellä kavereille'. Vähän ihmetyttää muutenkin että mies on himotreenaaja ja silti kantaa kotiin ilmeisen säännöllisesti herkkuja.

Raskausajat ja lapset eivät toki sinänsä ole mikään syy kerätä liikakiloja loppuelämäkseen. Itsellä viisi lasta ja samassa painossa olen nyt kuin 10v. sitten miehen kanssa tavatessamme. Toki itsellä painoindeksi olikin tuolloin (ja nyt) 23.5 eikä alipainon puolella. 25kg:n sisällä painonvaihteluita on ollut raskauksien ja imetyslaihtumisten myötä, mutta mies ei ole koskaan niistä huomautellut millään tavalla. Toki miehellä itsellä onkin bmi 28 (niin, ei ole mitään pelkkää lihasta), että vähän hassulta tuntuisikin jos minun painostani huomauttelisi. Ihan yhteistuumin ollaan todettu että miehen olisi muutama kilo hyvä saada terveydellisistä syistä putoamaan, mutta tuollainen halventava kielenkäyttö ja erolla uhkailu ei ole tosiaan käynyt mielen vieressäkään.

Mä olen melko samassa tilanteessa.Olen lihonut 40 kiloa avioliiton aikana ja mies ei. Mies otti sen puheeksi aika suoraan. ei ilkeästi ,mutta niin että nyt on pakko tehdä jotain.

Suutuin ja ajattelin että mun on pakko häipyä tästä liitosta tai tappaa itseni. Olin suunnattoman masentunut koska urakka tuntui niin isolta etten pysty siitä suoriutumaan.Aikani ajateltuani asiaa päätin ottaa itselleni aikaa ei laihduttamiseen vaan saadakseni itseni edes kohtuulliseen kuntoon. Kotitöitä ja leipomisia ei ehdi tehdä niin hulluna,mutta joko perhe auttaa tai sitten on sotkua enemmän.

No nyt tämän vuoden aikana olen saanut kiloja tippumaan 17 kiloa.

Vielä on jäljellä Välillä usko loppuu ja tuntuu etten jaksa. päätin etten kiusaa itseäni hullun tiukalla ruokavaliolla vaan laitan tavoitteen kahden vuoden päähän.

Aloitin pienillä pyörä tai kävelylenkeillä 2 ja 3 kilometrin matkalla.Tänään pyöräilin aamutuimaan 25 km joten kyllä se siitä lähtee kunto kohoamaan ja kalorit palamaan.

Liityin kalorilaskuriin ja syötän sinne kaikki syömäni ruuat gramman tarkkuudella.eli ostin itselleni ruoka vaan jolla punnitsen ihan kaikki jopa kahvimaidon. olen pitänyt kalorit noin 1600 per päivä sen vielä pystyy pitämään ilman järkyttävää nälkää.



Sinäkin pystyt siihen kovalla tahdon voimalla ja pienillä muutoksilla.Älä aloita liian hurjilla muutoksilla! Anna itsellesi aikaa rentoutua ja valitse sellainen liikuntamuoto josta pidät. Aivan sama onko se muitten mielestä tehokasta!

Jos tykkäät herkuista älä kiellä niitä kokonaan vaan vähennä esim kymmenes osaan entisestä. Itse ennen söin suklaalevyn kokonaan muutamissa minuuteissa.nyt otan yhden rivin ja syön sen hitaasti ja ajatuksen kanssa.

mulla taistelu jatkuu varmaan läpi elämän kun olen aikamoinen herkkuhamsteri,mutta pakkohan se on jos en halua kuolla lihavuuteen.

Voimia sinulle samaiseen taisteluun! : )

Itse oon 168cm/63kg, ja mies jaksaa joka päivä huomautella painosta ja selluliiteistä ja syömisestä. Itse on semmoinen tikku että vaikka mitä söisi ei liho.

miehes on luuseri



nimim kohtalonsisar

Peilikuvaan kyllä turtuu, nim kokemusta on. Itse havahduin viime kesänä, että tässä ollaan vielä alle nelikymppisiä, mutta olemus on tosi tätimäinen. Päätin, että tätivuodet saavat odottaa, eikä silloinkaan tarvitse lihava olla, nyt laihduttanut 15kg heinäkuusta Nutrilett + terveellisellä ruokavaliolla (rahkaa, marjoja, hedelmiä, perunaa, karjalanpaistia), yhden herkkupäivän olen sallinut kerran viikossa ja liikuntaa olen lisännyt.

Jos alat laihduttaa tee se itsesi takia, näytä itsellesi kuka määrää.

MIehesi on varmaan oikeassa, että laihduttaa tarvitsee mutta loukkauksia ei tarvitse kuunnella kenenkään. Tuolla ylhäällä joku sanoi myös hyvin, että toivottavasti miehesi sitten myös tukee laihtumistasi ja vahtii lapsia, kun käyt jumpassa väh 3 kertaa viikossa;)) hihii, omaa aikaa!

Olen seurustellut aikaisemmin pitkien bodattujen miesten kanssa, aina se ulkonäkö on ollut niin tärkeä, että sillä on annettu anteeksi vaikka ja mitä älyn köyhyyttä.



Nykyinen mieheni on täysin erillainen kun aikaisemmat yritykseni, nyt viime vuosina laihtunut vielä entuudestaankin. Ei se kuitenkaan rakkauteen tai haluihin ole vaikuttanut. Kyllä seksuaalisuus on paljon muutakin, kuin se missä paketissa se tarjoillaan.



Ehkä miehelläsi on myös vinksahtanu ruumiinkuva, sillä 50kiloisena olet luultavasti ollut todella hoikka, harva pysyy ns.mallimitoissa hautaan saakka.

lasten saamisen vuoksi ja jos mies ottaisi sen takia eron, niin kuuna päivänä en enää sanoisi hänelle sanaakaan. En myöskään hyväksyisi, että altistaisi lapseni jollekin uusioperhekokeiluille.



Kyllä sen liiton on tarkoitus kestää myötä ja vastamäet ja se puolison muuttuminenkin kuuluu asiaan.



Jos puolison lihavuudesta tulee tärkeämpää kuin puolisosta itse, niin silloin on jo rakkaus mennyt.

toisiaan :)

että pitää huolta itsestään. Ei minusta ole reilua olettaa, että puolisoni rakastaisi minua palavasti, vaikka lihoisin monta kymmentä kiloa, en enää jaksaisi pitää huolta esim. hiuksistani, kulkisin nukkavieruissa vaatteissa tms. Se myös on puolison kunnioittamista että pitää huolta siitä, ettei päästä itseään kamalasti rupsahtamaan. Sairaudet yms. ovat eri asioita ja ikä muuttaa jokaista vähitellen, mutta ei se iän kertyminen tarkoita, että samalla tahdilla kertyy läskiä. Ei vanheneminen tai lasten ole "oikeutus" lihomiseen.



Minusta on hassua sanoa, että jos rakastaa niin pitää kestää mitä vain. Mitä jos on mennyt naimisiin täysin erilaisen ihmisen kanssa, ja 5-10 vuoden päästä huomaa, että en tunne tuota puolisoa lainkaan? Ennen hän piti huolta itsestään, harrasti liikuntaa jne., ja nyt ei tee enää mitään itsensä eteen.



Seksi valitettavasti on miehille aika tärkeä asia, ja miehet usein ovat visuaalisempia kuin naiset. Kyllä se rakkauskin alkaa vähitellen rakoilla jos ei enää puolisoa kykene "sillä silmällä" ajattelemaan, ja avioliittoon kuuluu seksi kuitenkin olennaisena osana. Mies voi oikeasti kärsiä siitä, että haluaisi haluta vaimoaaan, muttei vaan kykene.



AP:n mies oli tökerö, ilmaisi asian todella ikävällä tavalla, siitä ei pääse mihinkään. Mutta nyt on aloittajalla hyvä sauma laittaa itsensä kuntoon, tsemppiä siihen! :)

Itsekin olen lihonut n. 20 kiloa lasten saamisen vuoksi ja jos mies ottaisi sen takia eron, niin kuuna päivänä en enää sanoisi hänelle sanaakaan. En myöskään hyväksyisi, että altistaisi lapseni jollekin uusioperhekokeiluille.

Kyllä sen liiton on tarkoitus kestää myötä ja vastamäet ja se puolison muuttuminenkin kuuluu asiaan.

Jos puolison lihavuudesta tulee tärkeämpää kuin puolisosta itse, niin silloin on jo rakkaus mennyt.

Ensinnäkään se lasten synnyttäminen ei lisää kiloja vaan se mässyttely siinä raskauden aikana. Niin ja kiloista pääsee kyllä eroon halutessaan, poislukien se yksi prosentti, joka voi vedota sairauteen.

Niin ja rakkaus voi säilyä, mutta onhan se vastenmielistä jos vaimoa alkaa pursua holtittomasti. Lisäksi täälläkin ovat naiset valittaneet, miten isännän kaljamaha kasvaa vaan ja mies ei enää kiihoita millään tavalla. Sekö on sitten sallittua?

Kurja temppu mieheltä todella, mutta tässä niitä vinkkejä:



- kävelet tai pyöräilet lasten kanssa kauppaan, kerhoon, kylään jne.



- käsket miestä lopettamaan herkkujen kantamisen kotiin, etkä itsekään osta niitä



-syöt kunnon ruokaa taisain väliajoin (aamiainen, lounas, välipalaksi hedelmä, illallinen, iltapala)niin ettet ole nälissäsi, ei roskaa eikä eineksiä, lisäät kasviksia



-leivät tummana



-mies vahtii lapsia, jotta pääset jumppaan, uimaan tai lenkille parina iltana viikosta tai viikonloppuna



Tsemppiä!

Oma mieheni on _ei halua_, että laihdutan niitä 15 kiloa, jotka lasten jälkeen itselleni jäivät. Tykkää siitä, että muotoja mistä ottaa kiinni (esim. kuppikoko kasvanut kahdella). Ennen olin melkoinen riuku, nyt BMI26 ja näytän enemmän naiselta.

Minua ei myöskään mitenkään vaivaa, että mies painaa nyt 10 kg enemmän kuin 14 vuotta sitten, jolloin tapasimme.

Itsekin olen lihonut n. 20 kiloa lasten saamisen vuoksi ja jos mies ottaisi sen takia eron, niin kuuna päivänä en enää sanoisi hänelle sanaakaan. En myöskään hyväksyisi, että altistaisi lapseni jollekin uusioperhekokeiluille. Kyllä sen liiton on tarkoitus kestää myötä ja vastamäet ja se puolison muuttuminenkin kuuluu asiaan. Jos puolison lihavuudesta tulee tärkeämpää kuin puolisosta itse, niin silloin on jo rakkaus mennyt.

Ensinnäkään se lasten synnyttäminen ei lisää kiloja vaan se mässyttely siinä raskauden aikana. Niin ja kiloista pääsee kyllä eroon halutessaan, poislukien se yksi prosentti, joka voi vedota sairauteen. Niin ja rakkaus voi säilyä, mutta onhan se vastenmielistä jos vaimoa alkaa pursua holtittomasti. Lisäksi täälläkin ovat naiset valittaneet, miten isännän kaljamaha kasvaa vaan ja mies ei enää kiihoita millään tavalla. Sekö on sitten sallittua?

Nämä ovat vaikeita asioita. Joo, kilot ovat jokaisen oma asia, mutta kyllä puolison kilot usein vaikuttavat parisuhteeseenkin vaikkei sitä kumpikaan haluaisi. Itsellä (olen siis nainen) vaikuttaisi kyllä seksihalukkuuteen jos mies lihoisi 30 kg, ja olisin myös huolissaan hänen terveydestään, sillä kyllähän iso ylipaino tuo oikeasti terveysriskejä, se on lähipiirissä nähty. Niin ja varmaan moni huolestuisi ja huomauttaisi puolisolle jos tämä LAIHTUISI alipainoiseksi, ei kai ylipaino periaatteessa ole niin hirveän erilaista ja jotenkin "pyhää"?



Ja kyllähän täällä pidetään ihan oikeutettuna huolehtia ja huomautella esim. puolison tupakoinnista tai alkoholinkäytöstä (vaikka ei esim. polttaisi sisällä tai örisisi kännissä muuttuen väkivaltaiseksi) perusteluina juurikin se terveys, esimerkki lapsille, haju jne. Ei kukaan harmaan halua esim. lapsistaan tupakoitsijoita, muttei varmaan ylipainoisiakaan?



Siitä olen samaa mieltä että miehesi olisi voinut puhua asiasta rakentavammin. Uhkailu ei ole hyvä tapa, mutta toisaalta joskus se on ainoa tapa ravistella ihminen hereille.



Itse en osaa oikeastaan neuvoja antaa, muuta kuin sen että puhukaa vielä asiasta (ellette ole sitä jo tehneet), kerro miehelle tunteistasi ja anna myös hänen kertoa omistaan. Mieti tapoja joilla mies voi tukea laihdutustasi - ja minusta sinä voit häneltä myös tukea vaatia jos hän vaatii sinulta laihtumista! En lähtisi tuon laihtumisvaatimuksen takia ainakaan heti eroamaan. Voi olla etät kyse on jostain muustakin ja kilot ovat vain tekosyy, mutta kyse voi tosiaan olla ihan vaan niistä läskeistäkin.

On totta, että ap:n mies esitti asiansa todella tökerösti ja tunteettomasti. Hän olisi voinut kertoa asiansa huomattavasti ystävällisemmin - ja mielellään jo monta kiloa sitten, jos ap:n muuttunut kroppa on kerran herättänyt hänessä jo pitemmän aikaa noita negatiivisia tunteita.



Toisaalta on kuitenkin totta myös se, että ap on lihonnut todella paljon, vaikka toki hän nuorempana olikin todella laiha. 30 kiloa on kuitenkin jo sellainen määrä, että sillä varmasti alkaa olla jo negatiivisia vaikutuksia terveyteen. Erityisesti koska nuo kilot ap:n mukaan ovat tulleet kaikenlaisia mässyjä syömällä.



Joten nyt ap, ota itseäsi niskasta kiinni ja ala pitää itsestäsi parempaa huolta - ihan jo itsesikin vuoksi! Koeta myös muistaa olla nainen, älä pelkästään äiti. Näin täysin ulkopuolisesta kun kuulostaa siltä, että olen hautautunut äitiyden onneen niin totaalisesti, että olet laiminlyönyt naiseuttasi. Tarkoitan siis sitä osaa itsestäsi, joka olit ennen lastesi syntymää.



Toivottavasti asiat myös aviomiehen kanssa järjestyvät!





p.s. Naiset hyvät! Älkää käyttäkö äitiyttä tekosyynä sille, että päästätte itselle lihoamaan jopa kymmeiniä kiloja. Raskauskilot kuuluvat raskauteen, mutta ei raskaudella voi puolustella lisääntyneitä kiloja ikuisesti.

Itsekin olen lihonut n. 20 kiloa lasten saamisen vuoksi ja jos mies ottaisi sen takia eron, niin kuuna päivänä en enää sanoisi hänelle sanaakaan. En myöskään hyväksyisi, että altistaisi lapseni jollekin uusioperhekokeiluille.

Kyllä sen liiton on tarkoitus kestää myötä ja vastamäet ja se puolison muuttuminenkin kuuluu asiaan.

Jos puolison lihavuudesta tulee tärkeämpää kuin puolisosta itse, niin silloin on jo rakkaus mennyt.

Ensinnäkään se lasten synnyttäminen ei lisää kiloja vaan se mässyttely siinä raskauden aikana. Niin ja kiloista pääsee kyllä eroon halutessaan, poislukien se yksi prosentti, joka voi vedota sairauteen.

Niin ja rakkaus voi säilyä, mutta onhan se vastenmielistä jos vaimoa alkaa pursua holtittomasti. Lisäksi täälläkin ovat naiset valittaneet, miten isännän kaljamaha kasvaa vaan ja mies ei enää kiihoita millään tavalla. Sekö on sitten sallittua?

Sanoo, että saisin olla lihavampikin. Ja seksissä hän on se osapuoli, joka haluaa seksiä enemmän kuin minä.

jos mies lihoisi 20 kiloa. En edes tiedä missä vaiheessa miehen lihavuus alkaisi häiritä, ehkä jos olisi pelkkää läskiä ja löllöä.

tulee raskauksien myötä lihavia. Ketään kuitenkaan koskaan ei häiritse afrikkalaisnaisten lihavuus. Sen sijaan suomalaisen naisen pitäisi lastenkin saamisen jälkeen pysyä jonain nälkäkurkena.



Kyllä siihen naisellisuuteen kuuluu myös pyöreys. Sellaiseksi on luonto naisen tarkoittanut.

Itsekin olen lihonut n. 20 kiloa lasten saamisen vuoksi ja jos mies ottaisi sen takia eron, niin kuuna päivänä en enää sanoisi hänelle sanaakaan. En myöskään hyväksyisi, että altistaisi lapseni jollekin uusioperhekokeiluille.

Kyllä sen liiton on tarkoitus kestää myötä ja vastamäet ja se puolison muuttuminenkin kuuluu asiaan.

Jos puolison lihavuudesta tulee tärkeämpää kuin puolisosta itse, niin silloin on jo rakkaus mennyt.

Ensinnäkään se lasten synnyttäminen ei lisää kiloja vaan se mässyttely siinä raskauden aikana. Niin ja kiloista pääsee kyllä eroon halutessaan, poislukien se yksi prosentti, joka voi vedota sairauteen.

Niin ja rakkaus voi säilyä, mutta onhan se vastenmielistä jos vaimoa alkaa pursua holtittomasti. Lisäksi täälläkin ovat naiset valittaneet, miten isännän kaljamaha kasvaa vaan ja mies ei enää kiihoita millään tavalla. Sekö on sitten sallittua?

Sanoo, että saisin olla lihavampikin. Ja seksissä hän on se osapuoli, joka haluaa seksiä enemmän kuin minä.

No, sinun miehesi siis ilmeisesti pitää pulskemmista naisista, ap:n mies ilmeisesti hoikista. (Jos siis tuon painon lisääntyminen oikeasti on se perimmäinen syys hänen purkaukseensa.)

Itse kyllä järkyttyisin, jos mieheni lihoaisi 30 kiloa. En siksi, että lihavammat ihmiset olisivat minusta jotenkin ällöjä, vaan siksi, että mieheni on aina ollut urheilullinen ja hoikka. Hänen elämäntapojensa pitäisi muuttua radikaalisti, että tuollainen lihoaminen olisi edes mahdollista, ja jos jotain noin radikaalia tapahtuisi uskon että se muuttaisi miestäni muutenkin kuin fyysisesti. Hän ei siis enää olisi se sama ihminen johon vuosia sitten rakastuin ja jota nykyisin rakastan. Vaikea sanoa, mitä tuollainen muutos tekisi suhteellemme.

tulee raskauksien myötä lihavia. Ketään kuitenkaan koskaan ei häiritse afrikkalaisnaisten lihavuus. Sen sijaan suomalaisen naisen pitäisi lastenkin saamisen jälkeen pysyä jonain nälkäkurkena.

Kyllä siihen naisellisuuteen kuuluu myös pyöreys. Sellaiseksi on luonto naisen tarkoittanut.

Niin siis... Laihat naiset ovat nälkäkurkia ja jotenkin vähemmän naisellisia..? No mielipiteensä itse kullakin. Itsestäni olisi kuitenkin mukavaa, että naisia ja heidän naisellisuuttaan ei arvotettaisi kilojen perusteella. Luonto kun on luonut meitä monen mallisia ;)

Liika lihavuus on pahasta, kuten on myös liika laihuus. Noiden terveydelle vaarallisten ääripäiden väliin mahtuu kuitenkin monen mallisia naisia - ja hyvä niin!