Voi itku :'( Olen lihonut n.30kg suhteemme aikana, ja nyt mies uhkasi erolla

ihan sairaalloisen laiha alun perin. Miehesi on ilkeä jos haluaisi pitää sinut niin laihana.

kalorilaskuri.fi. Laihduttaminen ei ole mitään nälkäkuuria ja pyörryttämistä ja heikottamista vaan kevyempiä valintoja kaikesta, terveellisempää ruokaa yms.

Lisäksi jos haluat harrastaa liikuntaa, keksit sitä varten kyllä konstit, esim kuntosali jossa lapsiparkki, kerhot, kaveri vahtimaan välillä tai sukulainen jnejne.

oksettavaa. ymmärrän miestäsi. ei tuollainen valas houkuta.

Koska olet motivoitunut, onnistut vasrmasti! Syö kolmen tunnin välein pieni n.100-150 kcal juttu, esim. nutrilett-juoma. Vuorokaudessa alle 1000 kcal. Liikuntaa ei ole pakko ehtiä. Aluksi lätee monta kiloa ropisemalla. Nälkä ei ehdi tulla. Kun kilot lähtevät alkuun niin roimasti, saat lisää intoa ja motivaatiota.



Ei tässä ole reseptiä loppuelämäksi, vaan nopea irtiotto läskistä. Sitä normaalipainon säilyttämistä täytyy sit pohtia erikseen. Siihen en tiedä vastausta.



terveisin "jojo"

Kerro, kuinka järkyttynyt olet miehen sanoista ja kuinka loukkavasti ja tunteettomasti hän reagoi.



Samalla tee sopimus miehesi kanssa siitä, kuinka sinulle järjestyy aikaa harrastaa jotain.



Valitse laji, josta pidät. Ellet pidä hikiliikunnasta, niin ala harrastaa vaikka kävelyä.



Lakkaa mässyttämästä herkkuja telkkarin edessä. Pyydä myös miestäsi olemaan napostelematta. Ellei suostu, voit sanoa jotain kipakampaa hänen epäterveellisestä herkuttelusta. Ehkei se näy vyötäröllä, mutta verisuonet ja ja muu kunto rapistuu tuollaisella mässäilyllä.



Voit myös esim. sanoa, että alkaa ihossa näkyä mässälyn merkkejä ja olisi aika vaihtaa rasvaiset herkut terveellisiin välipaloihin.



Otan todella osaa, miehesi on törppö, mutta sellaisiahan ne tuppaa olemaan.



Et ole lihava, osta kauniita vaatteita, jotka korostavat parhaita puoliasi. Älä yritä pakolla laihduttaa nopeasti, ota terveelliset elintavat tavoitteeksi, lopeta herkkujen syönti iltaisin, harrasta edes vähän liikuntaa ja alat laihtua.



Jo pienikin painonpudotus kohottaa itsetuntoasi.



Tsemppiä!!!

On huommanu itse, että kiloja on tullu liikaa. Ei normaali mies noin sanoisi. Minullekin on tullu yli 20kg lisää painoa, mutta ei mies sen takia uhkaile erolla. Sanoo, että itsesi takia olisi hyvä jos olisit laihempi, jaksaisit liikkua paremmin. Tottahan se on!

Meillä oli vähän sama tilanne. Kyllästyin miehen lihomiseen ja sanoin sitten lopulta että nyt laihdutat, en jaksa katella sua lihavana. Se otti heti tosissaan, laihtui nopeasti 5kg ja on pysynyt siinä jo kauan. Alkoi urheilemaan. Minä tykkään..

Voi itku!Tosi inhottava tilanne!

Varmuudeksi kysyisin, että oletko ihan varma, että kyse sitten kuitenkin on sun kiloista. Minä jotenkin arvelen, että miehellä on itsellään paha olloa, tai ihan joku muu asia tökkii, mutta sun kiloista on helpompi tehdä "se asia" kuin vaikka omasta pettymyksestä uraan, ihastumisesta työkaveriin tms.

aiemmin huomauttanut asiasta? Ap:lle taas ehdotan ihan ekana herkkujen karsimista, sitten hiilaritietoista ruokavaliota (turhat sokerit ja vaaleat jauhot pois) sekä kohtuullista liikuntaa. Hyötyliikuntaa voi harrastaa kuka vaan. Terveytesikin kiittää ja lapset saavat paremman mallin.

Sä kyllä laihdut. Ihan kiukun voimalla olet jo jouluna paremmassa kuosissa. Mutta sitten jää iso kysymys. Haluatko itse jatkaa tuollaisen onnettoman tyypin kanssa, jolla ei ole hienotunteisuutta lainkaan?

Koska olet motivoitunut, onnistut vasrmasti! Syö kolmen tunnin välein pieni n.100-150 kcal juttu, esim. nutrilett-juoma. Vuorokaudessa alle 1000 kcal. Liikuntaa ei ole pakko ehtiä.

Kun tyytyy vähän hitaampaan tahtiin, voi laihduttaa paljon miellyttävämmin. Esim ap voisi syödä päivässä noin 1500-1700 kcal ja lisäksi tehdä puolen tunnin kävelylenkin (3 km). Tällä tahdilla ap laihtuisi todennäköisesti vähintään puoli kiloa viikossa.

jos ulkonäön takia mies uhkaa jättää.

Mieti, että jos sairastut / vammaudut vakavasti, sama kohtalo silloinkin edessä.

Painonpudotuksesta voi puhua suhteessa ihan rakentavastikin ja antaa tukea toiselle. Sinun miehesi on äärimmäisen julma ja itsekeskeinen.

Jos asia sinua vaivaa, siis paino. Laihduta terveellisesti liikkuen ja lautasmallia noudatten.

Voimia sinulle ja mieti tahdota todella jakaa elämäsi noin ilkeän miehen kanssa.

Mies vm 78

Äärimmäisen julma ihminen on sellainen joka lyö, kiusaa tms. Ja jos joku vammautuu tai sairastuu, niin sehän ei ole itsestä kiinni, mutta lihominen on ja yletön lihominen lisää sairastumisen riskiä. Minusta on itsekeskeistä olla huolehtimatta terveydestään jos on kolme pientä lasta!

Tosi ikävää ap. Muista nyt kuitenkin, että syöt säännöllisesti etkä ala laihaläskeilemään. Se on loputon nälän ja kropan pilaamisen tie. Itse olen sen kokenut. Ruokaa pieninä annoksina säännöllisesti viisi kertaa päivässä. Eikä saa jättää väliin aterioita.



Miehesi sanoi kyllä törkeästi, mutta tavallaan ymmärrettävää, että raja tulee vastaan. Ei ole helppoa seurata sivusta kuinka puoliso vain lihoo. Isäni on aina ollut hoikka, äitini taas herkästi kiloja keräävä. Muistan monet kerrat lapsena, kuinka isä suuttui äidille, kun äiti vaan lihoi. Muistan itsekin miettineeni, miksei äiti ottanut itseään niskasta kiinni. Äiti kapinoi vastaan, lihotti itseään vain enemmän kun isä solvasi. Eipä ollut rakentavalla pohjalla se kommunikaatio.

Minä painoin mieheni tavatessa, 12 vuotta sitten, 54kg ja mittaa on 172cm. Tuolloin treenasin aktiivisesti mm kalliokiipeilyä, eli lihasta löytyi ja rasvaprosentti oli niin matalalla, ettei ollut edes kuukautisia...



Ensimmäinen raskaus sitten päättyi kohtukuolemaan ja silloin tuli opittua syömään suruun. Painoin raskauden päättyessä 74kg ja se paino oli ja pysyi, ei haihtunut mihinkään sillä herkkumäärällä. Toinen raskaus oli kohdunulkoinen ja painoa jäi siitä raskaudesta sellaiset 3-4kg lisää, tuli taas syötyä suruun... tämän jälkeen siamme elävät kaksoset ja raskauden loppumetreillä (raskaus meni rv 39+2 tilanteeseen asti) paino oli kolminumeroinen luku. Siis sellaiset 50kg lisää siihen tilanteeseen mitä se oli ollut miehen tavatessa ja voin sanoa, että olin tosiaan ISO silloin, isoja olivat tuplatkin syntyessään. Painoa putosi pelkässä synnytyksessä sellaiset 10kg samantien (lapset+istukat+lapsivedet+verenhukka) ja nopesti ensimmäisten viikkojen aikana toiset 10kg. Mutta tuo loppu paino, sepä ei ole tippunut mihinkään ja tuplat täyttävät jo 4 vuotta...



Nyt otin itseäni niskasta kiinni, meillä elää toive vielä kolmannesta lapsesta, mutta minun lihominen on saanut munasarjat polykystisiksi ja en ovuloi. Gynekologi antoi ensiavuksi "laihduta 15-20kg niin saat lapsen ilman hormonihoitoja". Nyt olen kaksi viikkoa laskenut kaloreita ja korvaan osan aterioista vähäkalorisilla laihdutusvalmisteilla. Kaikki turhat "huonot" hiilarit olen jättänyt pois, juon enemmän vettä kuin yleensä ja suuri osa turvotuksesta ja ähkystä olosta on haihtunut jo. Mies on laittanut merkille, että näytän paljon paremmalta ja kummasti löytyy aikaa sitten minulle käydä salilla/pyöräilemässä jne. Monesti nelivuotiaiden kanssa mennään yhdessä lenkille päivällä, he menevät potkulaudoilla/polkkupyörillä ja minä koitan pysyä tahdissa mukana, juoksen/hölkkään minkä jaksan. Kokonaan laihdutusvalmisteisiin en ala, koska pitää äidin näyttää esimerkkiä syömisellä lapsille, eli syön samaa ruokaa kuin muu perhe, mutta annoskoot olen puolittanut ja muuten korvannut sitten perunan salaatilla jne. Pari ekaa päivää vedin tiukemman linjan, mies oli lasten kanssa mummulassa ja minä olin ihan nestepaastolla päänsärkyisenä kotona, sen jälkeen sain elimistön ketoosiin ja siinä olen tasapainoillut. Paino tosiaan putoaa hienosti, vaatteet istuvat paljon paremmin ja mieli on pirteämpi. Tuntuu että lasten kanssa jaksaa paremmin.



Varsinainen herätys minulle tuli siinä, kun ompelin itselleni paitaa ja näytin se päällä aivan raskaana olevalta, samana päivänä katselin ostoskärryjen sisältöä ja se oli kuin olisi lastenkutsut tulossa: suklaata, sipsejä, lakua, limpparia...kaikki vain minulle herkutteluun illalla telkkarin ääressä. Ongelmana kun minun syönnissä on ollut (lohtusyömiskaudelta perittynä), että syön lähinnä huonoja hiilareita ja jätän oikeita aterioita välistä. Veden asemasta olen juonut sokerilimpparia ja tuplien kanssa jaksamisen takaamiseksi olen kitannut energiajuomaa (siitä sanouduin irti vuodenvaihteessa kun nolotti palauttaa kauppaan aina se 10-20 energiajuomapulloa parin viikon välein). Nyt tässä jo etsin kalliokiipeilypaikkaa ja meinaan tutustuttaa tuplatkin tuohon lajiin, tykkäävät kiipeillä ja voisin siinä samalla treenailla itsekin. Lasten kanssa on niin hauskaa touhuta pihallakin (kun ei sada), pelataan jalkapalloa niin että hengästyn, hypitään ruutua ja keksitään kaikkea puuhastelua. Ei lapset ole este, mutta välillä toki treenaa mielellään ihan yksin/ystävättären kanssa... Tiukan paikan tullen muistutan aina itseäni siitä, tahdonko oikeasti karkkia vaiko vauvan. Vielä ainakin se vauva-ajatus vie kirkkaasti voiton, mikään suklaapatukka ei ole niin ihana, kuin pieni viaton vastasyntynyt rakkauspakkaus!



Tsemppiä! Kyllä sinä pystyt siihen, minäkin olen tiukasti päättänyt, että nyt loppui selittelyt ja mässäilyt ja alkaa uusi elämä. Alku, ensimmäiset päivät, on aina vaikeat, mutta kun niistä pääsee ylitse niin helpottaa jo kummasti! Ja mistä sitä tietää millainen hottis sinusta kuoriutuukaan, saa nähdä sitten huolitko sinä enää miestäsi siinä vaiheessa ;-)

Nainen otti itseään niskasta kiinni ja oli loppujen lopuksi iloinen, että mies oli sanonut asiasta, niin sai kunnon motivaation terveempään ja kaikin puolin parempaan elämään.



Ihan voit itseäsi syyttää, haluaisitko itse paneskella sinivalasta?

Ymmärrän kyllä periaatteessa että toisen ulkonäkö ei herätä enää ihastusta jossain vaiheessa, mutta en jotenkin ymmärrä että sen myötä katoaa rakkaus. Jos häpeää toista, niin siinä ei kyllä ole enää rakkautta jäljellä. Ja tuleeko se silloin takaisin paremmalla ulkonäöllä tai onko sitä koskaan ollutkaan, jos se on noin tiukasti sidoksissa siihen ulkonäköön. Ei fyysinen himo ja rakkaus ole sama asia.



Miettisin kyllä ehkä parisuhdeterapiaa, koska tuo vaikuttaa suuremmalta kriisiltä kuin pelkästään se että ap on lihonut. Ei tuosta välttämättä sillä laihtumisella selviä.

Sun ulkonäön kanssako sillä on parisuhde?



jos rakkautta olisi hän olisi asian ilmaissut toisin ja olisi valmis auttamaan.



sinuna vähentäisin mässyjä ja kirmaisin lasten kanssa enemmän ja laittaisin eron vireille. Sitten eron jälkeen hoikempana hankit itsellesi tosi rakkauden ja näytät tuolle sialle keskaria.



olis kannattanut arvostaa.

Sano sille suorat sanat! Ei tuollaista saa sanoa kenellekään, saati omien lastensa äidille!



Mitä sä muuten painat, jos oot ennen painanut 50 kg ja nyt 30 kg enemmän? Sehän tekee vasta 80 kg, joka ei ole paljon 175-senttiselle. Todennäköisesti oot korkeintaan vähän pyöreä.



Valitettavasti yleisin syy tuollaiseen valitukseen on, että mies haluaa sinusta eroon (tavannut naisen/naisia jossain) ja koittaa saada sut jättämään sen. Ei miehet mitään idiootteja ole, mutta aika julmia kyllä.

Nainen otti itseään niskasta kiinni ja oli loppujen lopuksi iloinen, että mies oli sanonut asiasta, niin sai kunnon motivaation terveempään ja kaikin puolin parempaan elämään.

Ihan voit itseäsi syyttää, haluaisitko itse paneskella sinivalasta?

Entä sitten kun laihduttaminen ei enää auta, kun ikä tuo rupsahtamisen joka tapauksessa? Nainen vanhenee vaihdevuosien jälkeen nopeasti mutta mies ei niinkään, koska sillä säilyy hormonitoiminta.

Kuinka moni mamma täällä menee viiskymppisenä kauneusleikkaukseen, kun MIES VAATII?!

Se vaan on niin, että kalun kokoon on miehen vaikea vaikuttaa, mutta läskit on kiinni ihan itsestä, ellei kyse ole esim. jostain sairaudesta joka pistää pöhöttämään.

30 kiloa ekstraa on paljon, vaikka oletkin aika pitkä.

Tapa, jolla miehesi asian esitti, oli tökerö. Mutta vain sinä itse olet painostasi vastuussa. Rakkauden määrään ei kilojen pitäisi vaikuttaa, mutta mielestäni tärkeää on että kokee oman puolisonsa kauniina ja viehättävänä. Seksiäkään on vaikeaa harrastaa ihmisen kanssa joka on päästänyt itsensä repsahtamaan ja isosti.

Sano miehelle, että nyt loppui herkkujen syönti -ihan jokaiselta. Niitä ei kanneta kotiin eikä kukaan niitä enää syö, kuin ehkä karkkipäivä jolloin lapset saa jotain. Liikunta tukee hyvin laihdutusta, mutta avainasia on SYÖMINEN. Netti on pullollaan erilaisia laihdutussivustoja ja ohjelmia joiden avulla jokainen voi onnistua.

Itse laihdutin jokunen kuukausi sitten Fitfarmin superdieetissä jonka jälkeen olen jatkanut samoilla ohjeilla itsekseni. SInäkin kyllä onnistut kun otat itseäsi niskasta kiinni :)

Ei se mies nyt välttämättä mikään ilkeä sika ole. Hän harrastaa itse liikuntaa ja osaa syödä oikein, ja ei varmaan osaa ymmärtää että kaikki muut eivät osaa. On odottanut vuosikaudet että nainen itse tajuaisi asian, joka on ehkä hänelle itselleen päivänselvä, mutta kun mitään ei ole tapahtunut, niin turhautuneena hetkenä meni sitten möläyttämään asian suoraan. Ja onhan tuo nyt aika ymmärrettävää, että asia häiritsee. Jos mies on alkanut seurustelemaan 175/50 naisen kanssa, eli todella hoikan, niin se todennäköisesti on hänen kauneusihanteensa, eikä 175/80 välttämättä tätä miestä siis juurikaan kiihota. Luultavasti hän ajattelee siitä liikkumisasiastakin niin, että aikaa sinulla ei siihen ole, koska et ole koskaan sitä pyytänyt. Ei hän ehkä tajua, että koet asian niin, että sinulle ei järjestyisi aikaa vaikka pyytäisit sitä.

Ei se ole niin paha, että mies sinua häpeää. Minunkin mieheni sanoi joskus häpeävänsä minua, eikä halunnut viedä minua kaveriensa luo, koska pelkäsi että möläytän jonkun vahvan mielipiteen joka olisi ristiriidassa hänen kaveriensa mielipiteiden kanssa. Hetken asiaa pohdiskeltuani tulin siihen tulokseen, että tämä kuvastaa enemmän mieheni sosiaalisia pelkoja kuin minun sosiaalista taitamattomuuttani. Olen nimittäin niin ujo, että on epätodennäköistä että laukoisin varsin vahvoja mielipiteitäni tuntemattomille ihmisille. Samoin ap:n miehen häpeä kuvastaa enemmän hänen varsin äärimmäistä kauneusihannettaan, kuin ap:n todellista ulkonäköä. Ap:han ei ole kaukana normaalipainosta, ja nämä miehen kaverit tuskin ajattelisivat häntä minään sotanorsuna, mutta mies pelkää niin, koska hänellä on omat sosiaaliset pelkonsa ja kauneusihanteensa.

Lyhyesti: Olet valinnut miehen, joka pitää hoikista naisista. Pudota muutama kilo, ja tee hänestä taas onnellinen, jos häntä yhä rakastat. Hän tuskin vaatii sinua kuitenkaan pudottamaan kolmeakymmentä kiloa, joten päätynette kompromissiin. Kymmenen kiloa tippuu helposti jo ruokavaliota karsimalla. Ja noin pienten lasten kanssa voit helposti juosta itsesi läkähdyksiin vaikka päivittäin pihalla. Siinä tippuu muutama kalori, ja ennenkaikkea pysyt poissa jääkaapilta.

Mies ei osannut ilmaista itseään hienovaraisesti, ja tästä voit puhua hänelle, mutta yritä myös ymmärtää häntä. Olisi se varmaan sinullekin vaikeaa, jos miehen naamaan kasvaisi vaikka valtava syylä. Ei se olis sit enää se sama komistus jonka nait.

Minä en tuollaista kumppania kuin ap:n mies tai sinä katselis sekuntiakaan!

ylipaino jo pistää miehen jotain sanomaan, se nyt on selvä. Vai luuletteko te punkerot, että mies niistä läskeistänne pitää, suurin osa varmaan ajattelee mielessään, että vois tuo akka laihduttaa. Oikeutetusti niin ajattelevatkin, jos itse tekevät kroppansa eteen muutakin kuin ainaista mässytystä.



30 kiloa on paljon, eipä paljon sellaisen kanssa viittisi peiton alla heilua.



M35, kunnossa.



Sisäinen kauneus on todennäköisesti näiden pontsojen termi. Sisäistä kauneuttahan sitä pitäisi rakastaa, vaikka akka lihoisi 200 kiloiseksi ja ruoka kantaa vuoteeseen