Kamalin tilanne, jossa olet ruvennut nauramaan?

Kerran ylä-asteella olin juuri ollut flunssassa. Olin tekemässä koetta kun minulle tuli jtn kysyttävää kokeesta. Viittasin, opettaja ei huomaa. Sanon hänen nimensä, hän ei huomaa mutta useat kääntyivät katsomaan. Röhäisen pari kertaa saadakseni hänen huomionsa, no opettaja huomasi ja lähti tulemaan luokseni. Röhiminen ja pieni huvitukseni laukaisi hirveän yskäkohtauksen, joka ei ottanut loppuakseen. Opettaja seisoo vierelläni, kaikki olivat kääntyneenä katsomaan, minä en saa sanaa suustani kun vain yskin ja nauran naama punaisena, puol tukehtuen vedet valuen silmistä. Tätä kesti siis kauan ja yrtin lukuisia kertoja saada asiani sanottua mutten onnistunut, sain joitain sanoja ulos naurettavan kuuloisella äänellä, mikä vain pahensi yskänaurukohtaustani. Minua nolotti hirveästi ja lopulta sain kähistyä että ei mulla mitän tärkeetä ollut. En oikeasti enää edes muistanut mitä olin kysymässä.

Mummuni hautajaisissa, kun pappi kimitti ja hoilasi korkealta, alkoi pokka pettää..

Yleensäkin kaikki muitten loukkaantumiset sekä tiedot jonkun kuolemasta saa mut nauramaan, mutta esim. tämän kuultuani repesin ihan totaalisesti: Serkkujen isä toimi joskus talkkarina ja tiesi kertoa, että eräässä talossa vanha mies oli hypänny alas parvekkeelta, ja sen tekohampaat oli lentäny irti suusta. Mies ite oli kuollu ja serkkujen isän tehtävänä oli ambulanssin mentyä heittää tekarit roskiin. N. viikon päästä tästä myös perheen kissa oli hypänny parvekkeelta ja kuollu. Serkkujen isä oli taasen hälytetty paikalle, ja nyt roskiin lensi kissan raato.

[quote author="Vierailija" time="24.06.2015 klo 16:17"]

Ei kukaan ole purskahtanut nauruun intiimissä tilanteessa? Siis niin, että nauru ei mitenkään liittynyt kumppaniin, mutta että eihän se tietty sitä uskonut...

[/quote]

No, tämä nyt ei ehkä varsinaisesti sovi tähän kategoriaan, mutta sinnepäin...

Kesken intohimoisen seksin meinasi tapahtua nurin kellahtaminen (ei perus lähetyssaarnaajaa), ja kumppanin pyöristyneet silmät ja kauhistunut melkein-kellahtamisen hetkellä tullut huoooops!-kommentti saivat minut räjähtämään tolkuttomaan nauruun. Eikä siitä meinannut tulla loppua. Seksi kyllä loppui siihen ja kumppani vetäytyi loukkaantuneena kauemmas.

Kiitokset näistä, olen nauranut niin, että näytän itkeneetä. Naapurin tyttö juuri haki koiraani ulos, katsoi minua kummissaan... Naama punainen, silmät punaiset :), kyyneleitä poskilla.

Kaverin kaveri kuoli. Juteltiin siitä jotain ja sitten vaihdettiin puheenaihetta. En ollut kuullut samannimisestä tyypistä yllättäen mitään vaikka oli sovittu... Kaveri sitten heitti että ehkä se oli se sama tyyppi joka kuoli.
Naurettiin. Sitten hävetti.

Otin suihin entiseltä poikaystävältäni, kun mieleeni putkahti joku täysin tilanteeseen liittymätön hauska juttu. Nauramisen takia olin lähellä vahingossa purra penistä, minkä jälkeen rupesi naurattamaan se mielikuva, että mitä jos olisin purrut. :D Raukka luuli että nauran hänelle ja tunnelma latistui.

Kerran kaveri oli tosi hengenvaarallisessa tilanteessa. Kait menin jotenki shokkiin koska en voinut edes auttaa kun nauroin kippurassa maassa.. Kyllä hävetti :(
Toinen mikä aina hävettää kun neuvolassa annetaan vaikka vauvalle rokote. Kun vauvani paniikissa huutaa tuhatta ja sataa niin mä vaan nauran vieressä! Kiusallista mut reagoin aina jännitykseen/ kauhuun yms naurulla :(

Oon bussissa ja tää ketju naurattaa mua ihan älyttömästi. Vieruskaveri on jo pari kertaa vilkaissut ihmetellen, et mikä ongelma mulla on. Nyt vaan olen tiirailevinani ikkunasta ulos kun meinaan nauraa. Ei vissiin pitäis lukea tällaisia juttuja julkisilla paikoilla :)

Meidän piti kerätä leimoja rippipassiin tms. ennen rippikoulua. Menimme sitten neljän ikäiseni tytön kanssa kinkereihin erään tutun miehen luo. Muut vieraat ja pappi (?) olivat olohuoneessa. Meidät 4 istutettiin kuitenkin olohuoneeseen johtavalle käytävälle. Meillä oli ainoina vieraina näköyhteys keittiiöön, jossa hääri hivesen erikoisen hötky, lihava mamma. Aloimme vääntää hänestä vitsiä ja naureskelimme niin ettei hän touhotukseltaan huomannut. No, tämä hassu täti
sai sitten sumppinsa keiteltyä ja päätti mennä keittiön vieressä olevaan vessaan. Kinkereillä alkoi hartaus, mutta siitä vastapäisestä vessasta alkoi kuulua ihan järjettömät törähdykset. Kukaan muu ei niitä kuullut kuin me tytöt, koska istuttiin siinä ihan liki ja muut kaukana olohuoneessa. Se ensimmäinen ponnekas pieru vielä meni pikku naurulla. Mutta tädin pieruista ei ollut tulla loppua. Jokainen pieru oli ainutlaatuinen ja kun niitä tuli ja tuli. Naurettiin aivan katketakseen kavereitten kanssa niin hiljaa ku pystyttiin. Hävetti kun kaikki näki meidät. Sitten se keittäjä tuli lopulta yli syyttömän näköisenä pois vessasta ja palasi leikkaamaan pullaa.

Yliopistossa luennolla pienessä luokassa istuin eturivissä. Opettaja n.2 metrin päässä minusta yrittää sanoa"tuulimyllyjä" mutta menee sanoissaan sekaisin jolloin ulos tulee litania "tuulihyllyjä pyllyjä myllyjä". Opettajaa ei varmaan hämännyt epätoivoinen yritykseni piiloutua luentoprujujeni taakse!

Täällä myös haudalla saatu hepuli. Mummon hautajaisissa piti heittää ruusu arkun päälle mutta jotenkin onnistuttiin äidin kanssa sähläämään se ruusu hajalle niin että se kukkaosa irtosi. Minä heitin sitten sen kukan joka kopsahti arkun kanteen kops ja äiti heitti pelkän varren...

Vuosia sitten spora teki äkkijarrutuksen ja takaosassa seisova vanhempi rouvashenkilö ei ehtinyt ottamaan tukea vaan kompuroi puoliksi juosten suoraa käytävää pitkin, käsilaukku holtittomasti heiluen ja törmäsi lopuksi kuskin ikkunaan. Onneksi mitään vahinkoa ei sattunut mutta repesin hysteerisesti

10 vuotiaana kerroin äidilleni että kaverini nuori isoveli oli kuollut. Äiti alkoi itkemään ja minä repesin nauramaan.

[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 16:59"]

[quote author="Vierailija" time="26.06.2015 klo 00:34"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 23:53"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 04:20"][quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 01:54"][quote author="Vierailija" time="25.06.2015 klo 01:04"]Jo aiemmin väkivallalla minut täysin alistanut mieheni löi yllättäen minua autossa. Ajoi kuskin paikalla ja liikenne ilmeisesti harmitti. Huusi yhden kirosanan ja löi kasvoihini. Kipu, pelko ja mielivaltaisuus sai minut nauramaan. :( [/quote] ajoi kuskin paikalla XDDDD [/quote] Nauroitko nyt väärässä paikassa? [/quote] Anteeks, nauroin ihan hillittömästi kun tajusin. :D :D

[/quote]

Mulla kesti kaksi päivää tajuta :D 

[/quote]

En ole vieläkään tajunnut. Voisiko joku selittää?

[/quote]

No mistäs muualta sitä autoa ajetaan kuin kuskin paikalta? :D

Perhetuttu kuoli hirvikolarissa. Kerroin itkien miehelle, että kaverimme esittävät laulua hautajaisissa. Mieheni toteaa siihen lakonisesti: "Toivottavasti ne ei laula sitä "Hirvi vai ei".

Repesin itkun keskeltä hervottomaan nauruun. Lapset katsoivat ihmeissään vuoroin minua ja toisiaan.

Ja tiedän, että vainaja nauroi mukana kuunnellessaan pilven reunalla. :)

Kaveri kertoi masennuksestaan ja surkeasta elmäntilanteestaan. Mä hämmennyin ja menin lukkoon ja sitten repesin nauramaan. Enkä saanut lopetettua, vaikka oikeasti olin tosi surullinen ja kauhuissaan kaverin puolesta.

Siskoni kanssa pössyteltiin muutamia vuosia sitten aika useesti.
Tiedä sitte oliko ihan normaalia pilveä, kun aiheutti pelkotiloja.
Kerran katsoin itseäni peilistä pilvipäissäni ja muutuin hirviön näköseks. Säikähdin tietty ihan sikana.

No kerran siskoni oli poltellut ja ite taisin olla selvänä. Sisko istui vessan lattialla ja kävin katsomassa häntä.

Mut nähdessään rupes huutamaan niinku ois nähny kummituksen ja ilmekki oli niin kauhistunut.

Ja kyllä nauratti.
Taisin pelotella siskorukkaa vielä lisää ku oli itellä niin hauskaa.

Nykyään ei käytetä kumpikaan mitään päihteitä. Ei edes alkoholia.
Ja pivenpoltto on oikeesti ihan perseestä.

Up

Mieheni on kotoisin aivan eri puolelta Suomea kuin minä. Nykyisin olen luonnollisesti jo tottunut tapaan, millä hänen sukulaisensa puhuvat, mutta totuttelua se tosiaan vaati. Olimme seurustelleet ehkä vuoden, kun hänen äitinsä järjesti valtavat synttärijuhlat, jossa kaikki vieraat saivat pitää puheen, laulaa tai esiintyä muuten. Miehen isä piti sitten onnittelupuheen, ja puhui oikein sellaista vanhaa, paksua savon murretta. En ollut aikaisemmin sellaista juuri kuullut (paitsi Esa Pakarisen puhumana vanhoissa leffoissa), koska mieheltänikin murre oli yleiskielistynyt. Minua nauratti aivan hillittömästi koko puheen ajan, ja ainakin lähelläni istuvat kyllä huomasivat sen. Hävetti kyllä!

Nykyisin tuo murre ei enää kuulosta korvaani mitenkään oudolta, vaan pidän sitä lähinnä tosi sympaattisena.

Kun kävin katsomassa isäni ruumista.

En voinut sille mitään, mutta aloimme siskoni kanssa nauraa hervottomasti, kun muita sukulaisiakin siinä seisoi isän ympärillä. Kyllä hävetti kun ei millään meinannut pystyä lopettamaan. 

Onneksi en enää nauranut kun menin koskettamaan isää.