Mieheni ei suostu poistamaan eksäänsä facebookkavereista

Miehelläni on Facebookissa 11 eksäänsä.. kaksi seurustelukumppania, kaksi ex-avovaimoa ja se loppu liuta yhdenillanjuttuja. Oli nuorempana varsinainen playboy. Asia ei todellakaan ilahduta minua, mutta en ikinä tule myöntämään että minua suorastaan vtuttaa nämä eksät siellä kaverilistalla. Myöskään ketään heistä hän ei ole hyväksynyt/pyytänyt kaverikseen meidän yhdessäoloaikanamme. Tiedän, ettei mieheni pidä yhteyttä heihin millään tavoin, ja nykyään hän on kotona viihtyvä, minua jumaloiva ja paras mahdollinen perheenisä. MUTTA silti olen tulla hulluksi jos alan miettimään asiaa.

Miehelläni on Facebookissa 11 eksäänsä.. kaksi seurustelukumppania, kaksi ex-avovaimoa ja se loppu liuta yhdenillanjuttuja. Oli nuorempana varsinainen playboy. Asia ei todellakaan ilahduta minua, mutta en ikinä tule myöntämään että minua suorastaan vtuttaa nämä eksät siellä kaverilistalla. Myöskään ketään heistä hän ei ole hyväksynyt/pyytänyt kaverikseen meidän yhdessäoloaikanamme. Tiedän, ettei mieheni pidä yhteyttä heihin millään tavoin, ja nykyään hän on kotona viihtyvä, minua jumaloiva ja paras mahdollinen perheenisä. MUTTA silti olen tulla hulluksi jos alan miettimään asiaa.

mustasukkaisuus on tosiaan sairaus, ei vain tunne muiden joukossa :)

kaikki nuo asiat pitäisivätkin paikkaansa, millä sitä ex:n poistamisvaatimusta puolustavat perustelevat kantaansa, minusta sen poistamisen pitäisi tapahtua siksi, että mies itse haluaa exänsä poistaa. Jos tilanteessa on ongelma, se ei ole se, että se ex on siellä kavereissa, vaan se, että mies haluaa hänet siellä pitää. Se ongelma taas ei häviä sillä, että mies poistaa exän (tai niin kuin tässä tapauksessa koko tilinsä) FB:stä.

piti kirjoittaa, että ongelma ei häviä sillä, että mies poistaa exän painostuksen takia.

Minä olen. Ja niin on miehenikin!! Olemme puhuneet tästä. Siksi luulisin että hän ymmärtäisi poistaa sen eksän sieltä. Kun tietää millaisia tunteita se minussa aiheuttaa. Mutta Ei..

ap

mutta mustasukkaisuuteen löytyy ratkaisu sinusta itsestäsi. Ei ole kovinkaan viisasta päästää mustasukkaisuutta valloilleen vaan sen sijaan selvittää ja korjata syyt siihen miksi ahdistut noin mitättömistä asioista. Vaikka miehesi sulkeutuis loppuiäksi kotiin, se ei poista noita tunteita. Seuraavaksi olet mustasukkainen jo siitä että televisiossa näkee jonkun muun kuin sinut. Liika mustasukkaisuus on sairasta ja kertoo et asianosaisella ei ole asiat kunnossa. yöskään liittonne ei ole kovinkaan pitkäikäinen, tasapainoinen tai lapselle oikea kasvuympäristö tuolla menolla. Sä olet vastuussa tunteistasi. Ei mies tai facebook.

miehesi vain kyllästyi jäkätykseesi ja poisti siksi FB-tilinsä.

Exäänsä hän pitää nykyään yhteyttä työsähköpostitse. Sitä et voi vaatia poistettavaksi etkä sen käyttöä pääse kontrolloimaan.

Mulla on vähän samantapaisia ongelmia ja pystyn tiettyyn rajaan saakka ymmärtämään ap:tä. Mieheni pitää yhteyttä entiseen tyttöystäväänsä. Tapasi tämän kesällä kerran, sen jälkeen ei ole ollut mahdollistakaan tavata, mutta ovat yhteyksissä kuitenkin. Mies sanoi, että hänellä on puhtaat ajatukset, että nainen on todellakin vain kaveri.



En usko mieheni pettävän, mutta salailu loukkaa. Tuon ekan tapaamisen mieheni halusi salata multa, koska pelkäsi mun hermostuvan. Enemmän hermostuin salailusta, mutten olisin voinut asian kuitata olankohautuksella. Ja ymmärrän, että nyt mieheni ei halua yhteydenpidosta kertoa, koska epäilee mun olevan (turhaan?) mustasukkainen. Mieheni ei tunnu tajuavan, että pointti tässä ei ole pettäminen sinänsä vaan mun luottamuksen pettäminen. Mulle puoliso on se, jonka kanssa voi jakaa kaiken. Kaikkea ei ole välttämätöntä kertoa, mutta ei pitäisi olla mitään syytä salata. Siinä menee raja.



Kun oikein tarkasti asiaa mietin, ongelma on mun pääni sisällä. Mä en voi mieheni valinnoille mitään, hänellä on itsellään vastuu tekemisistään. Vaikka hän valehtelisi mulle, mä haluaisin uskoa ja vaikka hän puhuisi totta, mä silti epäilisin. Umpikujassa ollaan siis.



On helppo haukkua, että syynä on naisen huono itsetunto. Tunnistan piirteen itsessäni ja olen huomannut, että jollakin tapaa vaadin miestä hyvittämään sen, että mua on aikaisemmissa suhteissa kohdeltu huonosti. Vaikka eihän se tämän miehen syytä ole. Mutta miten sitä itsetuntoa ja kunnioitusta saisi lisää, kertokaapa se? Kun on joissakin asioissa vielä rikki ja vereslihalla. Tuntuu, että meidän kommunikaatiossa ylipäätään on perustavanlaatuinen ero: mies hakee ongelmiin käytännöllisiä ratkaisuja, jotta asiat sujuisivat helposti (esim. ei kerro yhteydenpidosta), mä taas haluaisin, että mun _tunteet_ otettaisiin huomioon. Että vaikka mitään ratkaisua ei olisikaan, mulle läheisin ihminen olisi kiinnostunut siitä, miltä musta tuntuu ja mitä mä ajattelen.

APn kannattaa hakeutua hoitoon, tai kasvaa vähän aikuiseksi. Törkeää vaatia toista poistamaan fb-tilinsä tai sieltä tiettyjä kavereita. Kun ikää tulee lisää tajuat ettei kaikki asiat pyöri sinun ympärilläsi.



Itselläni on yksi entinen miesystävä fb:ssä. Ei pelkoakaan että olisimme palaamassa takaisin yhteen, molemmilla on uudet kuviot mutta on kiva välillä vaihtaa kuulumisia kun yhteistä historiaa on lapsuudesta lähtien. Samoin miehelläni on exiä kavereissa ja en pidä sitä mitenkään outona.



Outoa sen sijaan on sairaallollinen toisen kontrollointi. Määrätään kenen kanssa puoliso saa puhua tms. Kannattaa hakea todella nopeasti apua tai pian olet yh.

"pitää yhteyttä" vanhoihin kavereihin, olivatpa nämä sitten exiä tai eivät. Pitää yhteyttä lainausmerkeissä siksi, että harvemminpa sitä tulee fb:ssä vaihdeltua kuulumisia jonkun tietyn kaverin kanssa, vaan viestit ovat julkisia ja koko kaveriporukan luettavissa.

Mulla esim. on kavereissa iso liuta yläaste- ja lukioaikaisia luokkakavereita, joista suurinta osaa en ole tavannut kymmeneen vuoteen (silloin oli luokkakokous). He ovat silti kaverilistallani, koska on ihan kiva tietää, mitä heille kuuluu. Minulla ei ole mitään tarvetta tavata heitä (tai no, uuden luokkakokouksen voisi joskus järjestää), joten fb-kaveruus antaa juuri sopivasti infoa heidän elämästään. Yksi näistä luokkakavereista on exäni, enkä ole kertaakaan lähettänyt hänelle privaattiviestiä, vain tykännyt silloin tällöin jostain statuksesta. En ole tavannut häntä varmaan 15 vuoteen, mutta on ihan hauska tietää, että hän on naimisissa ja kahden lapsen isä. Ei se sen kummempaa ole.

Ap:lle sanoisin samaa kuin moni muukin: mustasukkaisuus on sairaus, joka myrkyttää lopulta parisuhteesi. Sinä olet ainoa ihminen, joka voi tehdä asialle jotain.

täällä meuhkaavat että exät tulee pitää mukana elämässä? Kuinka hoiditte yhteydenpidon exien kanssa ennen facebookia? Soittelitteko ja lähettelitte kirjeitä? Ettekö? No miten facebook on tuonut tarpeen olla yhtäkkiä exien kanssa tekemisissä?

Niin miksi siellä fb:ssä pitää oikeastaan olla kavereita ollenkaan? Tai enintään siellä saisi olla vain niitä, joihin muutenkin pitää jatkuvasti yhteyttä puhelimitse, tapaamalla tms. Vai olikohan se sittenkään noi..?

Joillain siis on fb-kavereinaan vain raallinen joukko ihmisiä, joihin he muutenkin ovat yhteyksissä. Jollain toisella taas on siellä "kavereinaan" kaikki mahdolliset kummin kaimatkin - ehkä jopa se hammaslääkäri ja optikko ;) Ja tiedätkö? Kumpikin tapa, ja kaikki siltä väliltä, on ok. Jokainen siis päättäköön tykönään miten tekee.

Jos puoliso saa mielipahaa jostain noinkin triviaalista seikasta kuin exästä fb-kaverina, niin mitkäköhän muut seikat mahtavat synnyttää mustasukkaisuutta? Jos toisella on noin huono itsetunto ja/tai heikko luottamus puolisonsa uskollisuuteen, niin ei siinä tee kuin karhunpalveluksen jos yrittää pitää toisen rauhallisena toteuttamalla kaikkia "tuota et saa tavata / tuohon et saa olla missään yhteydessä" -vaatimuksia.

Mitähän minun avokkini siihen tuumaisi, jos laatisin oikein listaa, että tän kaveri saat olla, tämän et ja tämä taas käy ja...itkisin vielä, että mieti tilannetta MINUN kannaltani. Miksi ihmeessä? Kun todellista ongelmaa ei ole, ongelma on vain ongelmaisen naisen päässä, joka tykkää nähdä olemattomissa asioissa ongelmia huonon itsetuntonsa takia.

mutta kahdelle kaverilleni on käynyt näin: miehellä on eksä FB-kaverina. Kotona tulee kärhämää, ja mies viestittelee exän kanssa, kuinka kotona on hankalaa. Eksä lohduttelee ja sitten jo tavataan. Vanha suola ja niin edelleen.



Toisen kaverini suhde loppui, mies jatkoi eksänsä kanssa siitä, mihin joskus jäivät ja sekin suhde loppui jo.



Toisen kaverini mies jäi kiinni pettämisestä eksänsä kanssa, mutta yrittävät kaverini kanssa jatkaa silti yhdessä, koska mies katuu kovasti.



Netissä on niin helppo ensin läpän varjolla alkaa flirttailla ja siitä se etenee. Ja eihän se ole pelkästään se eksä, joka voi tulla väliin. Työkaveri, entinen luokkakaveri jne käy yhtä hyvin.



Itse en ole mustasukkainen eikä mieheni ole FB:ssä. Mutta ymmärrän ap:n huolen.



Ja ihmettelen, miten avarakatsesia naisia täällä liikkuu, kun kukaan ei myönnä olevansa mustasukkainen!

Olen mies ja monesti miettinyt että miten mustasukkaisia naiset on kaikesta exän tavaroista jne mutta kuitenkin exän pillussa uitettu muna kyllä kelpaa. Onneksi meillä asiat hyvin en ole FB:ssä ja avokki on, sekä sillä useampi exä kaverina! suhde todella hyvä puhutaan joskus millaista oli exien kanssa seksi.

Olen itse eksäni kanssa fb kaveri. Mitä se oikeasti merkitsee? Ei mitään. Eletäänhän oikeassa maailmassa eikä virtuaalimaailmassa. Pidetään sen kautta yhteyttä kun on yhteinen lapsi. Eksä asuu ulkomailla ja sinne tekstailu maksaa mun mielestä liikaa. Sitäpaitsi voin lisätä kuvia lapsestamme, niin että hänkin joskus pääsee osaksi lapsen elämää ja kehitystä. Tunteita häntä kohtaan ei ole, enkä vaikein juttujen suhteen ikinä hänelle soita.

Tässä tämä viestiketju olikin! Shokki-uutisia: en ole mustasukkainen mieheni eksistä, jotka ovat vielä fb kavereina ja miehellä tulee koko ajan tuntemattomia naisia lisää kavereiksi ja en ole niistäkään pätkääkään mustasukkainen :D! En epäile, että mieheni paneskelee kaikkea liikkuvaa selkäni takana ja himoitsee kaikkia muita kuin minua.



Eikö tuollainen elämä ole jo säälittävää? Eikö noin alhainen itsetunto ole rasite sinänsä? Minullakin on eksiä fb kavereina, olin todella hyvissä väleissä eksäni kanssa ennen hänen nykyistään (joka on sairaanloisen mustasukkainen). Eksäni on ihana ihminen ja tärkeä minulle, yksi niistä harvoista ihmisistä, jotka todella tuntevat minut. Sääli etten voi vaalia ystävyyttä sairaanloisen tyttöystävän takia. Minun miehelle ystävyys ei ollut ongelma, me erosimme syystäkin, mutta ero ei tarkoita sitä, etteikö ystävyys toimisi. Pikemminkin kertoo jotain ihmisestä, jos kaikki erot pitää olla jotain kauheaa draamaa ja välit poikki heti.



Omituinen ajatus, että ensin rakastetaan syvästi, jaetaan kaikki salaisuudet jollekin, avataan sydän ja sielu ja jos ero tulee, pitää toinen heivata hevon kuuseen, koska muuten keräilee eksiä :D?



Ja omituinen ajatus, että mieheni ei rakasta minua tarpeeksi, kun ei heivaa eksiä pois elämästä...todellako te tuommoisista asioista mittaatte miehenne rakkauden? Noh, onnellista loppuelämää, kiristäkää sitä silmukkaa pikkuhiljaa kaulan ympärille, mies ei tajua lähteä niin helposti karkuun ;). Seuraavaksi mies ei rakasta tarpeeksi, kun jutteli seksikkään naapurin kanssa, katsoi serkkuaan silmiin jne...

että aika moni sen "exän" kanssa nyxäänsä pettää.. Niin se vain on.

Varsinkin miesten kohdalla yleistäkin.

että aika moni sen "exän" kanssa nyxäänsä pettää.. Niin se vain on.

Varsinkin miesten kohdalla yleistäkin.

Harva se päivä eksäni kanssa peittoa heiluttelen :D. Juu ihan tosissaan kuule...ja miehenikin panee ihan saletisti kaikki eksänsä läpi, nytkin panee kun ei ole vastannut minuutin sisällä viestiini ;).

Sairasta ja surullista elämää ne jotkut naiset jaksaakin viettää...oma itsetunto ihan nollassa ja pääpointti elämässä kytätä, ettei mies vaan petä. Kyttäämällähän ne pettämiset estetään? En vain ymmärrä, miten joku jaksaa...

Kerran kun teet "vaimon" toiveen mukaan vain sen takia ettei pikku vaimolle tule paha mieli, on peli menetetty! pyyntöjä tulee loputtomasti tästä lähtien, naiset kyllä perusteluja keksii miksi sinun pitää tehdä niinkuin hän haluaa.

MIES, Onhan sinulla omakin pää millä ajatella!!

T: Mies

Ja musta miehesi pitäisi poistaa tuo ex kaverilistalta. Syyksi riittää ihan se, että asia häiritsee sinua. Muuta ei tarvita. Yleensäkin on todella ihmeellistä, miten nykyään halutaan tunkea kaikkien seksuaalisuus ja parisuhdeasiat johonkin kuvitteelliseen, yleismaailmalliseen yltiöliberaaliin viitekehykseen. Kyllä keskuudessamme on paljon näistä asioista myös konservatiisemmin ajattelevia henkilöitä. Ja tiedättekö mitä? Se on ihan OK. Jokainen päättää itse, mikä häntä häiritsee ja mikä ei. Terveisin 27-v. mies, joka vastaavassa tilanteessa kunnioitti vaimon toivetta

Jotku täällä hokee, että "eksäthän on eksiä"..

Niinpä. Entisiä, jotka eivät enää kuulu nykyiseen elämään. Ei sellaisten tarvitse olla piirulla facebookinkaan kautta entisen kumppaninsa elämästä. Kummankaan kuulumiset eivät enää siis kuulu toisilleen. Samoilla linjoilla siis ap:n kanssa.

Jotku täällä hokee, että "eksäthän on eksiä"..

Niinpä. Entisiä, jotka eivät enää kuulu nykyiseen elämään. Ei sellaisten tarvitse olla piirulla facebookinkaan kautta entisen kumppaninsa elämästä. Kummankaan kuulumiset eivät enää siis kuulu toisilleen. Samoilla linjoilla siis ap:n kanssa.

Miksi mieheni elämässä pitäisi olla ketään toista naista kun minä? Mihin se muita naisia tarvitsee? Ei muitten naisten tartte olla tietoisia MINUN miehen elämästä? Itseasiassa miehen äiti, mummot ja täditkin voisi painua hevon kuuseen, ei muille naisille kuulu meidän elämä...(tämä siis provoa)

Ihan oikeasti naiset, ryhdistäytykää. Pää pois polvista ja kehittäkää sitä itsetuntoa! Hävettää ihan lukea näitä kirjoituksia, kun ryvetään siellä itsesäälissä ja huonossa itsetunnossa. Hankkikaa oma elämä, rakkaat siskot. Vähemmät mustasukkaista kyttäystä, enemmän elämäniloa ja voimaa!