haukkasinkohan liian ison palan lastenhankinnassa!?:(

Olet normaali äiti. Meillä on lapsilla vajaa kaksi vuotta ikäeroa. Herkka ja voimakastahtoinen esikoinen vihasi minua pitkään koska olin hankkinut kakkosen. Keskityin esikoiseen, vauva meni kantoliinassa ja oli onneksi helpompi. Muistan juuri tuon ajan pahimpana, kun pienempi oli puolivuotias. Se helpottaa koko ajan. Nyt lapset jo 3 ja 5 ja on tosi mukavaa.

Yritä antaa esikoiselle erikoisaikaa joka päivä, keskityt silloin vain yhdessäoloon. Anna hänen auttaa vauvan hoidossa, näytä että isompana oloon liittyy myös etuoikeuksia. Äläkä tressaa sotkuista. Muutaman vuoden päästä on aivan sama miltä keittiö näytti joskus vuonna 2012, mutta lastenhoitoon käytetty aika näkyy ja palkitsee myöhemmin.

Suosittelen! Todellakin. Vilkkaita koheltajia, mutta leikkivät yhdessä! Hyviä puolia niiden tavallisten lisäksi mm:

- yhteiset lomakohdekiinnostukset (vrt koululaisen kanssa laskettelemaan vai taaperon kanssa muumimaailmaan)

- alakoululaisen kesälomajärjestelyt ei vaikeuta lomasuunnitelmia loputtoman montaa vuotta.

- isompi sai olla pidemään kotona samalla töistä poissaololla. (en olisi unissankaan kuutta vuotta poissa töistä)

Meillä myös kaksi pienellä ikäerolla. Mutta ei se nyt ihan niinkään mennyt, että vuoden jälkeen helpottaa. Nyt on kaksi koheltavaa hosulia ja nyt se kaaos vasta kotona onkin...mutta päivä ja hetki kerrallansa.

Meillä molemmat melko villejä. Odottelen aikaa, jolloin yhteisleikit alkavat sujua, ehkä kun kuopus on hitusen päälle 2?

Juu ei ala 2vuotiaana leikkimään, meillä 7- 11 vuotiaita eikä vieläkään suju. Ellei tappelua kutsuta leikiksi...

Tnro 21

ketjun alkupää ei hyvältä vaikuttanut :(



Itsekin olisin tullut sanomaan, että kyllä se siitä ajan kanssa. Olet pahimmassa vaiheessa, 2-vuotisuhma yhdistettynä sisarus-mustasukkaisuuteen on hermojaraastavaa aikaa. Siinä pinnaa koetellaan.



Mulla on lapset 7,5 ja 2. Itse olen nyt ihan tyytyväinen tähän ikäjakaumaan, vaikka epätoivoon tunsin joskus vajoavani ja hulluksi tulevani. Kaksi vanhempaa leikkii hyvin yhdessä isompien leikkejä, kaksi nuorinta leikkii hyvin yhdessä pienempien leikkejä, vanhin lapsista tykkää helliä ja hoitaa pienintä. Keskimmäinen tasoittaa ikäeroa nuorimpaan.

Meillä ekan ja tokan välillä myös vähän alle 1,5v. Toinen lapsi oli esikoiseen verrattuna onneksi helpompi kaikinpuolin, parempi nukkumaan (vaikka ekan vuoden heräilikin joka yö) ja rauhallisempi temperamentiltaan. Työtä oli toki kahden pienen kanssa. Vauva kantoliinaan ja isomman kanssa touhuamaan, mukaan kotitöihin ja niistä tehdään vain pakolliset. Univelkoja (jos on) olisi hyvä saada nukuttua vaikka viikonloppuina jos mies tai joku muu voi hoitaa mahdollisia yöheräilyjä. Itselle myös omaa aikaa ja mieluista tekemistä ilman lapsia, sitä on ihan eri ihminen kun on edes tunnin tai pari irti hullunmyllystä.



Tuo vaihe ei kestä loppujen lopulta kovin kauaa, vaikkei se siltä tunnukaan silloin akuutissa vaiheessa. Meilläkin ehkä rankin vaihe oli juuri toisen lapsen vauva-aika, oltiin aika isossa kriisissä kun lapset olivat 2.5v ja 1v. Eteenpäin kuitenkin päästiin ja lapsia on tullut kolme lisää (hiukkasen pidemmillä ikäeroilla eli 1v11kk, 2v6kk ja 1v10kk). Näiden seuraavien lasten vauvavaiheet eivät ole olleet niin haastavia, isommilla on ollut seuraa toisistaan ja itselläkin tietysti kokemuksen myötä tullut rennompi ote koko hommaan.