Pahimmat hoitovirheet, joita sattunut itsellesi/ läheisillesi?

Päihtynyt potilas oli kaatunut kotonaan eikä päässyt kivuiltaan ylös omin avuin. Ambulanssihoitajien näkemys oli, ettei ole hoidon tarvetta. Lonkka murtunut, leikkaushoito. 

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 18:51"]

Näin just. :) Ja vaikka kuka meistä olis miten hyvä tahansa, niin tiimityötähän tää on ja ketju on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. 

Tsemppiä työhösi. t. tkl

[/quote]

Samoin sinne! Sinun kanssasi on varmasti ilo työskennellä :)

T. Hoitaja

En nyt ihan hoitovirheeksi sanoisi, mutta kuumeiltuani korkeasti muutaman päivän (vähän päälle 39 astetta välillä laskien ja taas nousten) sekä keuhkojen tunnuttua omituiseni "aroilta" soitin tk:n ajanvaraukseen. Noheva täti sanoi, että ota vaan buranaa ja lepää, nyt on sitä liikkeellä. Lopulta korkean kuumeen jatkuessa tilani meni jo niin heikoksi, että poikaystäväni soitti ja vaati minulle lääkäriajan. Kehkokuumehan se sitten oli.

Ärsyttävää ja vaarallistakin nykyään tuo hoitajan "päätös" lääkäriajan tarpellisuudesta.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 18:28"]

Äitini meni kipeän varpaankynnen vuoksi päivystykseen. Sieltä vain määrättiin antibioottia, voidetta, lopulta poistettiin kynsikin ja kipu vaan yltyi. Diagnoosi: päänahassa hiusten seassa olleen vaalean melanooman etäpesäke! Ei mennyt kauaakaan kun äiti kuoli. Tämäkin jäi arvauskeskuksessa huomaamatta. Kun sieltä ei pääse sairaalaan vaikka kuinka vaatii.

[/quote]Kipeän varpaankynnen vuoksi sairaalaan? Oletko tosissasi?

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 10:53"]

Mä synnyin kuukauden ennen laskettua aikaa!

[/quote]Syytätkö siitä lääkäreitä?

1-vuotiamme sai väärin laitetusta tippakanyylista niin pahan komplikaation, että joutui lukuisiin ihonsiirtoihin ja olimme sairaalassa melkein kaksi kuukautta.

Anestesialääkäri oli yövuorolainen, josta näki, että on puolinukuksissa ja yritti tökkiä sitä systeemiä lapsen jalkaan. Sairaskertomuksessa kertoo, että "pullukalla vauvalla" oli vaikea löytää suonta. No, ei mennyt sitten ihan oikein ja neste meni kudoksiin. Olin yön lapsen kanssa sairaalasa ja todella voipuneeksi hän oli mielettömän levoton. Hoitajat eivät käyneet kertaakaan katsomassa, mikä on lapsen vointi (kävin vessassa pari kertaa ja koko porukka istui kansliassa katsomassa jonkun lomakuvia koneelta). Aamulla n. neljän aikaan huomasin jalan turvonneen aivan palloksi, sitten tuli hoitajiinkin vauhtia ja kun kääreet oli avattu, oli tokaisu "voi luoja" tuskin tarkoitettu minun korvilleni. Pahaksi onneksi olin juuri astunut sisään huoneeseen ja kuulin kaiken. Kanyylin kohtaan syntyi järkyttävä, palovammaa muistuttava alue, josta alkoi iho ensin kuoriutua pois ja sitten alue alkoi tulehtua.

Tämän jälkeinen hoito sairaalassa on niin uskomaton farssi, etten siitä edes viitsi mitään sanoa. Selvääkin selvempää on, että tapahtunut haluttiin pitää ensin niin pitkään kuin mahdollista osaston sisällä ja me uskoimme lääkäreihin ja hoitoon. Kun tilanne meni siihen, että alue alkoi mustua ja paisua, pyysin ensin, että lapsi siirettäisiin Lastenklinikalle. Siihen ei suostuttu, eikä suostuttu siihenkään, että joku talon kirurgeista haettaisiin apuun. Jalkaa lioteltiin liemissä ja laiteltiin rasvalappuja. Lasta hoidettiin muuten aina jossain ihme varastohuoneessa, koska muualla on täyttä (=poissa silmistä). Lopulta omien suhteideni kautta sain saman talon plastiikkakirurgin katsomaan tilannetta iltapäivällä. Samana iltana lapsi leikattiin kiireellisenä kudoskuolion vuoksi ja alkoi loputon ihonsiirtojen ja hoitojen kierre, välillä oli pelko verenmyrkytyksestä, välillä sairaalabakteerista.

Lapselle elinikäinen haitta. Sairaala totesi kaiken menneen hyvin. Lapsi oli pullukka (no, ei ollut enää sairaalasta lähtiessään...), suonta oli vaikea löytää, tippaa ei kuulu valvoa öisin, komplikaatioon nähden noudatettiin normaalia hoitorutiinia, ei ollut tarvetta konsultoida ketään, hoitava lastenlääkäri, joka ei pyynnöistä huolimatta suostunut tulemaan tapaamaan meitä ja joka minut nähdessään, kääntyi kannoillan ja melkein juoksi pakoon, oli vain kiireinen, mustuminen on ihan normaalia.Kaikki meni hyvin.

Muistutukseen tietenkin vastattiin sairaalasta tällä "meillä sujui kaikki hyvin, itse olette hysteerisiä" -kirjeellä puolen vuoden viiveellä. Sairaalan muistutuksesta seuraavana päivänä kopsahti postilaatikkoon Potilasvakuutuskeskuksen päätös: Potilasvahinko kertaa kaksi: ensin valvomatta jättäminen ja sitten jatkohoito. Vammojen aste: vaikeat vammat. Sekä toiminnallinen että kosmeettinen haitta.

On hienoa, että lapsi sai korvaukset ja tulee saamaan jatkossakin, vaikka onneksi vamma rajoittaa vain esim. tietynlaisten kenkien käyttämistä ja valitsemassaan urheilulajissa tarvitsee ertyisesti hänelle tehdyn kengän, joka toki maksaa.

Minulle olisi riittänyt, jos joku sieltä osastolta, erityisesti se osastonlääkäri, olisi tullut, katsonut silmiin ja sanonut anteeksi, me teimme ison virheen. Anteeksi.

terveisiä tutuille, haluan jakaa tämän siksi, ettei mitään tällaista enää koskaan tapahtuisi. Vaan ihan vasta luin jostain iltapäivälehdestä melkein vastaavan tapauksen. Siinäkin kaikki oli samaisen sairaalan mielestä mennyt ihan ok.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 19:00"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 18:51"]

Näin just. :) Ja vaikka kuka meistä olis miten hyvä tahansa, niin tiimityötähän tää on ja ketju on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. 

Tsemppiä työhösi. t. tkl

[/quote]

Samoin sinne! Sinun kanssasi on varmasti ilo työskennellä :)

T. Hoitaja

[/quote]

Niin, hyvä taputella toisiaan selkään hoitovirheketjussa... Ei korppi korpin silmää noki. 

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 19:05"]

1-vuotiamme sai väärin laitetusta tippakanyylista niin pahan komplikaation, että joutui lukuisiin ihonsiirtoihin ja olimme sairaalassa melkein kaksi kuukautta.

Anestesialääkäri oli yövuorolainen, josta näki, että on puolinukuksissa ja yritti tökkiä sitä systeemiä lapsen jalkaan. Sairaskertomuksessa kertoo, että "pullukalla vauvalla" oli vaikea löytää suonta. No, ei mennyt sitten ihan oikein ja neste meni kudoksiin. Olin yön lapsen kanssa sairaalasa ja todella voipuneeksi hän oli mielettömän levoton. Hoitajat eivät käyneet kertaakaan katsomassa, mikä on lapsen vointi (kävin vessassa pari kertaa ja koko porukka istui kansliassa katsomassa jonkun lomakuvia koneelta). Aamulla n. neljän aikaan huomasin jalan turvonneen aivan palloksi, sitten tuli hoitajiinkin vauhtia ja kun kääreet oli avattu, oli tokaisu "voi luoja" tuskin tarkoitettu minun korvilleni. Pahaksi onneksi olin juuri astunut sisään huoneeseen ja kuulin kaiken. Kanyylin kohtaan syntyi järkyttävä, palovammaa muistuttava alue, josta alkoi iho ensin kuoriutua pois ja sitten alue alkoi tulehtua.

Tämän jälkeinen hoito sairaalassa on niin uskomaton farssi, etten siitä edes viitsi mitään sanoa. Selvääkin selvempää on, että tapahtunut haluttiin pitää ensin niin pitkään kuin mahdollista osaston sisällä ja me uskoimme lääkäreihin ja hoitoon. Kun tilanne meni siihen, että alue alkoi mustua ja paisua, pyysin ensin, että lapsi siirettäisiin Lastenklinikalle. Siihen ei suostuttu, eikä suostuttu siihenkään, että joku talon kirurgeista haettaisiin apuun. Jalkaa lioteltiin liemissä ja laiteltiin rasvalappuja. Lasta hoidettiin muuten aina jossain ihme varastohuoneessa, koska muualla on täyttä (=poissa silmistä). Lopulta omien suhteideni kautta sain saman talon plastiikkakirurgin katsomaan tilannetta iltapäivällä. Samana iltana lapsi leikattiin kiireellisenä kudoskuolion vuoksi ja alkoi loputon ihonsiirtojen ja hoitojen kierre, välillä oli pelko verenmyrkytyksestä, välillä sairaalabakteerista.

Lapselle elinikäinen haitta. Sairaala totesi kaiken menneen hyvin. Lapsi oli pullukka (no, ei ollut enää sairaalasta lähtiessään...), suonta oli vaikea löytää, tippaa ei kuulu valvoa öisin, komplikaatioon nähden noudatettiin normaalia hoitorutiinia, ei ollut tarvetta konsultoida ketään, hoitava lastenlääkäri, joka ei pyynnöistä huolimatta suostunut tulemaan tapaamaan meitä ja joka minut nähdessään, kääntyi kannoillan ja melkein juoksi pakoon, oli vain kiireinen, mustuminen on ihan normaalia.Kaikki meni hyvin.

Muistutukseen tietenkin vastattiin sairaalasta tällä "meillä sujui kaikki hyvin, itse olette hysteerisiä" -kirjeellä puolen vuoden viiveellä. Sairaalan muistutuksesta seuraavana päivänä kopsahti postilaatikkoon Potilasvakuutuskeskuksen päätös: Potilasvahinko kertaa kaksi: ensin valvomatta jättäminen ja sitten jatkohoito. Vammojen aste: vaikeat vammat. Sekä toiminnallinen että kosmeettinen haitta.

On hienoa, että lapsi sai korvaukset ja tulee saamaan jatkossakin, vaikka onneksi vamma rajoittaa vain esim. tietynlaisten kenkien käyttämistä ja valitsemassaan urheilulajissa tarvitsee ertyisesti hänelle tehdyn kengän, joka toki maksaa.

Minulle olisi riittänyt, jos joku sieltä osastolta, erityisesti se osastonlääkäri, olisi tullut, katsonut silmiin ja sanonut anteeksi, me teimme ison virheen. Anteeksi.

terveisiä tutuille, haluan jakaa tämän siksi, ettei mitään tällaista enää koskaan tapahtuisi. Vaan ihan vasta luin jostain iltapäivälehdestä melkein vastaavan tapauksen. Siinäkin kaikki oli samaisen sairaalan mielestä mennyt ihan ok.

[/quote]

Juu, ei sieltä myönnetä mitään. Valvira yhtä hyödytön.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 00:24"]Paljonko olette saaneet korvauksia näistä hoitovirheistä? Suomessa onneksi korvataan kaikki todennetut hoitovirheet.
[/quote]
Minun tapauksessani tapahtunut virhe myönnettiin heti, ja sitä myös pyydettiin anteeksi ja pahoiteltiin. En tämän jälkeen nähnyt mitään syytä valittaa. Virheitä tapahtuu.

t. 94, se sepsispotilas, joka unohdettiin yöksi päivystysosastolla ilman antibiootteja, ilman seurantaa, ilman mitään...

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:36"]Vauva meinasi syntyä osastolle koska hoitajat pitivät minua herkkänä ja inttivät ettei minulla edes ole kunnon supistuksia. Riitelin tieni synnytyssaliin, sain puudutuksen ja ponnistaminen aloitettiin heti. Kyllä oli kätilöllä pahoittelemista.
[/quote]

Mulla on samanlainen kokemus.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 00:24"]

Paljonko olette saaneet korvauksia näistä hoitovirheistä? Suomessa onneksi korvataan kaikki todennetut hoitovirheet.

[/quote]

Sain 500 euroa ja siinä se. Todellista ansionmenetystä yli puoli vuotta kestäneeltä sairauslomalta sekä ylimääräisiä kuluja ylimääräisistä sairaalakäynneistä ja poliklinikkamaksuista tuli n 7000 euroa. Kelan sairauspäivärahoilla ei kauheasti juhlita.
Mä olisin halunnut väliin jääneen erotuksen. Mutta viisisataa euroa tuli ja elinikäinen vitutus.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 10:51"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 10:49"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 10:32"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 10:15"]

Kuka tahansa halutessaan voi ruveta lääkäriksi ja tulla maistamaan tätä käytännön työtä. Kerran vuodessa on lääketieteellisen pääsykokeet, joihin kuka tahansa ylioppilas voi osallistua. Perusopiskelut kestää 6 vuotta ja siihen toiset 6 vuotta erikoistumista. Sittenkin on vasta uran alussa oleva raakile. 

Itsellä noin 4000 leikkausta takana. Siihen mahtuu koko kirjo täydellisistä onnistumisista täydellisiin epäonnistumisiin. Hoitovirheitä ei yhtään, hoitovahinkoja useampia. Ne on käsitteinä erilaisia. Jokainen epätyydyttävä hoitotulos ei silti ole välttämättä virhe tai vahinkokaan. 

Liikenneonnettomuuksia, irroneita raajoja, lasten tapaturmaisia kuolemia, haulikolla itsemurhaa yrittäneitä, humalaisten tapaturmia. Syöpää ja kuolemaa. Kun 15 vuotta kahlaa tätä, niin omakin nahka kovenee kestämään myös omat epäonnistumiset. 

Jokaisessa sodassa on siviiliuhreja. Niin myös lääketieteessä.

[/quote]

Lääketiede ei ole sotaa. Lääkäreiden pitäisi pelastaa ihmishenkiä toisin kuin sotilaiden. Sinulla taitaa olla vähän vinksahtanut käsitys asioista.

[/quote]

Niin. Toinen meistä elää siinä maailmassa, toinen ei. Kun ensiapuun tulee esim paineeton rintakehään puukotettu ja teen hätätorakotomian (rintakehän avaus) ea:ssa, niin kyllä se huone aika "war zone" on. Omasta mielestäni teen työni hyvin ja tehokkaasti. Missä määrin katsot, että teen työni huonosti? Olisiko sinusta tähän työhön?

[/quote]

Kirjoituksiesi perusteella ei sinustakaan ole tuohon työhön.

[/quote]

No joo, mikäköhän osa kirjoituksesta poissulki kirurgin ammatin.. :D

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 19:05"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 19:00"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 18:51"]

Näin just. :) Ja vaikka kuka meistä olis miten hyvä tahansa, niin tiimityötähän tää on ja ketju on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. 

Tsemppiä työhösi. t. tkl

[/quote]

Samoin sinne! Sinun kanssasi on varmasti ilo työskennellä :)

T. Hoitaja

[/quote]

Niin, hyvä taputella toisiaan selkään hoitovirheketjussa... Ei korppi korpin silmää noki. 

[/quote]

No tämä lääkärihän tuli tähän ketjuun nimenomaan sanomaan, että se EKG kannattaa ottaa herkästi. En ymmärrä, miksi häntä pitäisi haukkua jos hoitaa työnsä vastuullisesti?

T. Se hoitaja

Huhhuh, kaikenmoisia tapahtunut :( 

Pysykää lääkärit ja hoitajat valppaina! 

Mieheni tutulle kävi niin, että tutun tytär synnytti siten, että kätilöiden edellinen vuoro oli lähtenyt ja seuraava ei ollut tullut vielä. Lapsi vammautui pysyvästi, kun kukaan ei tullut apuun, kun synnytys alkoi. Hapenpuute. Korvaus tuli lopuksi ikää vain, koska lapsen isoisä jaksoi taistella.

Ystäväni isä kuoli, kun lähete tk:sta sairaalaan jatkotutkimuksiin jäi lukematta ja samoin viimein ne patologin vastaukset, joissa näkyi syöpä, jätettiin näyttämättä lääkärille. Odottivat aikaa, jota ei koskaan tullut, tai siis tuli se sitten kun päivystyksessä oli jo päädytty saattohoitoon ja potilas oli kuollut tk:n vuodeosastolla. Valviran mielestä kaikki meni niin kuin piti.

Sunnuntain paperisessa Aamulehdessä oli kahden aukeaman juttu Taysin hoitovirheestä. Mm. siinä kerrottiin röntgenkuvan pikatulkinnan jääneen voimaan, vaikka käytäntönä on tehdä perusteellisempi tulkinta parin päivän sisällä. Ne olivat jääneet huomaamatta kokonaan ja paljon muuta. Potilas oli kuollut.
.
Tänään Aamulehden yleisönosastossa oli samanlainen juttu Helsingistä. Tuolla potilaalla lääkärin kirjaama löydös ja kehotus jatkotutkimuksiin ei kulkenut eteenpäin ja hänen syöpänsä sai puoli vuotta etumatkaa. Nyt saattohoidossa.

Isäni teki kuolemaa syövän vuoksi saattohoito-osastolla. Eräänä aamuna meille soitettiin, että nyt alkaa lähtö olla lähellä. Menimmekin kiireesti paikalle ja huomasin, että isä kouristeli. Kysyin hoitajalta miksi ja hän totesi iloisena, että "sillä on kipuja". vielä siinä kohtaa isä ei ollut saanut lainkaan suonensisäistä kipulääkitystä.

Aamupäivän mittaan kivut yltyivät, mutta meni vielä monta tuntia ennen kuin laitettiin kipupumppu. Samalla selvisi, ettei isälle ollut määrätty mitään kipulääkitystä ennakolta, vaikka isän vointi huononi joka päivä. Kivut yltyivät niin koviksi, että isä äänettömästi (ei pystynyt enää puhumaan) anoi apua. Onneksi hän seuraavana päivänä pääsi kivuistaan iäksi. Tämä tapahtui helsinkiläisen sairaalan saattohoitoon erikoistuneella osastolla viime vuonna.

Mulle olisi pitänyt tehdä yhteen hampaaseen juurihoito. Se vain paikattiin ja muutaman kuukauden päästä hammas alkoi mädäntyä. Paikka avattiin ja sain antibiootit ja parin viikon päästä tuosta hammas poistettiin.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 19:03"][quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 18:28"]

Äitini meni kipeän varpaankynnen vuoksi päivystykseen. Sieltä vain määrättiin antibioottia, voidetta, lopulta poistettiin kynsikin ja kipu vaan yltyi. Diagnoosi: päänahassa hiusten seassa olleen vaalean melanooman etäpesäke! Ei mennyt kauaakaan kun äiti kuoli. Tämäkin jäi arvauskeskuksessa huomaamatta. Kun sieltä ei pääse sairaalaan vaikka kuinka vaatii.

[/quote]Kipeän varpaankynnen vuoksi sairaalaan? Oletko tosissasi?
[/quote]
Luulen, että tässä on ollut kyse kynnen alla olevasta melanoomasta?! Se kun voi tulla kynnen alle. Eli siis melanoomaa ollut päänahassa ja se tehnyt etäpesäkkeen kynnen alle! Eli ei tutkittu kunnolla että olisi selvinnyt sen olevan melanoomaa. Eli jos on kynsi kipeä niin pitää mennä lääkäriin kun se voi olla syöpää!!