Pahimmat hoitovirheet, joita sattunut itsellesi/ läheisillesi?

Minun pappani halvaantui toispuoleisesti hoitovirheen takia. Oli valittanut kovaa päänsärkyä, kaksoiskuvia (!), kohinaa päässä, kun verenpaineet olivat taivaissa. Lääkäri määräsi kotiin lepäämään kipulääkereseptin turvin. En muista tarkalleen miten pappani joutui takaisin sairaalaan, mutta pääsi tarkkailuosastolle eikä päästä otettu minkäänlaisia kuvia. Seuraavana päivänä tukos repesi ja sai massiivisen aivoverenvuodon.. Korvauksia sai kyllä ruhtinaallisesti, tämä olo hänen sairaushistorian toinen aivoinfarkti, eikä lääkärit silti otaaneet tosissaan.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 00:24"]

Paljonko olette saaneet korvauksia näistä hoitovirheistä? Suomessa onneksi korvataan kaikki todennetut hoitovirheet.

[/quote]

Nro 50 vastaa: En ole hakenut korvauksia. Mulle  kyllä kerrottiin toisessa sairaalassa, että edellisessä oli mokattu. En tiennyt miten enkä aluksi halunnutkaan tietää. Olin vain äärettömän kiitollinen siitä, että olin elossa. Kesti yli 2 vuotta ennenkuin olin valmis tilaamaan potilasasiakirjani ja lukemaan ne läpi. Niistä selvisi tehty virhe ja syy siihen, miksi kävi niinkuin kävi. 

Olen aiemmalta ammatiltani sairaanhoitaja ja tapaukseni oli hyvin harvinainen. Mua on tutkittu ja hoidettu alussa täysin protokollan mukaisesti eli ensin epäillään niitä yleisimpiä syitä ja poissuljetaan niiden mahdollisuus. Yksi lääkärin tekemä virhearvio kuitenkin johti siihen, että tutkimukset lopetettiin, vaikka radiologi lausunnossaan suositteli vielä yhtä tutkimusta. 

Potilasasiakirjat luettuani jonkin aikaa mietin asian viemistä Valviraan. Mutta mitä mä korvauksilla tekisin? Matkustaisin Intiaan ja ostaisin joltain köyhältä toimivan munuaisen? Olen saanut mahdollisuuden kiittää kaikkia niitä lääkäreitä, joiden ansiosta olen elossa. Virheen tehnyt lääkäri on varmasti saanut kuulla tekemästään virheestä eikä tee samaa virhettä toista kertaa. Potilasasiakirjat luettuani ymmärrän, miksi lääkäri teki virheen. En kanna kaunaa hänelle enkä halua hänelle mitään huomautusta tai muutakaan sanktiota. Tapaukseni oli sen verran erikoinen, että eiköhän sitä ole käsitelty lääkäreiden meetingeissä ja sekä tämä virheen tehnyt että muut lääkärit oppivat tapauksestani jotain. Edes sen, että tutkimatta potilasta todennäköisin vaihtoehto ei ole se varmin.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 10:55"]

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 23:15"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 22:31"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 22:26"]Mulla ehkä isoin on se, että ei olla uskottu kuinka kipeä on ollut. En huuda enkä itke kuin aivan omilla rajoillani, joten jos asteikolla 1-10, on sanonut 8-9 en ole saanut mitään kivunlievitystä. Kyseessä revennyt munasarjakysta, jonka vuoksi vatsaonteloissa n. Litra verta. Viimeinen niitti oli leikkauksen jälkeen aamulla lääkäri, jonka kommentti oli "ethän ollut edes kiepä tönne tullessasi". En, muuten vain osasin hakeutua lääkäriin ja sanoin kipuasteikoksi 8-9.. [/quote] Jos sanot että VAS on 9, niin sillon se tarkottaa käytännössä katsoen pahinta mahdollista kipua, jolloin kukaan ei todellakaan makaa paikallaan hiljaa. [/quote] Pahinta mahdollista kenen mukaan? Joustoa sen hetkinen kipu on pahinta mitä tämä ihminen on koskaan kokenut? Mistä helkkarista hän voi tietää miltä pitää näyttää VAS:n ollessa 9. Kaikki kun sen itse määrittelee. Harmi ettei voi kipua todeta nopsasti jollain peruslabralla. Sitten kaikki on kiinni hoitajista ja lääkäristä jotka kaikki tietävät sinua paremmin oletko kipeä eli et. [/quote] Mä muuten olen sellainen, että pahimman kivun kohdatessa olen aivan hipihiljaa ja paikoillani "toivomassa kuolemaa". Jos kipu on asteikolla 5-8, saatan huutaa ja karjua tuskaani, mutta kivun ollessa 9-10, makaan hiljaa paikallani ja kroppa jostain syystä alkaa pudottamaan verenpainetta ja sykettä. Synnytyksessä esimerkiksi mun verenpaine ja syke huiteli pilvissä, mutta ihan äärimmäisen kivun sattuessa, verenpaine laski 50/40, syke oli 40(normaali n. 70). Joten kyllä se kipu voi olla pahinta ikinä, vaikka kärsijä makaisi hiljaa paikallaan. Se voi oikeasti olla lamauttavaa.

[/quote]

Mulle opetettiin ensiapu kurssilla, että esim. onnettomuustilanteessa mennään ensin hiljaisimpien luokse. Äänekkäät ovat vielä selvästi elossa ja tajuissaan eli siinä mielessä "hyvässä" kunnossa.

Tää nyt ei ole vienyt henkeä, mutta vuosia elämästä meni täysin hukkaan ja joskus mietin missä olisin jos olisi viitsitty tutkia. Selvisi tossa vuosi sitten, että mulla on adhd. Mua on hoidettu masentuneena ja persoonallisuushäiriöisenä hirveiden myrkkylääkkeiden kanssa yli kymmenen vuotta turhaan. Eikä kukaan uskonut, kun yritin selittää että musta ei tunnu masentuneelta eikä tää persoonallisuushäiriödiagnoosikaan oikein tunnu oikealta. Mulle on syötetty hirveitä määriä psykoosilääkkeitä, masennuslääkkeitä, rauhoittavia lääkkeitä ja vaikka mitä. Mutta kun sen hullun leiman saa paperiin, niin ei sua kukaan enää sen jälkeen kuuntele. Hoitovirhe tämä on mun mielestä siksi, että mua ei kuunneltu, ja siksi että kun uusi lääkäri luki mun vanhoja papereita niin sieltä löytyi ihan selvästi kaikki tarvittava, diagnoosi olis voitu tehdä jo silloin 10 vuotta sitten.

Tapahtui kerran kesällä.. kävin muutaman kerran lääkärissä (sama lääkäri) erilaisten oireiden takia ja määrättiin vain lääkkeitä ei mitään kokeita eikä kuvia. Puolen vuoden päästä sama jatkui vain lääkäri vaihtui.. diagnoosi olikin sitten syöpä.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 00:14"]Tapahtui kerran kesällä.. kävin muutaman kerran lääkärissä (sama lääkäri) erilaisten oireiden takia ja määrättiin vain lääkkeitä ei mitään kokeita eikä kuvia. Puolen vuoden päästä sama jatkui vain lääkäri vaihtui.. diagnoosi olikin sitten syöpä.
[/quote]
Ja sytostaatteja saadessa kanyyli mennyt vahingossa ohi suonen niin valui kaikki ne myrkyt pitkin kudoksia.. onneksi ihonsiirroilta vältyttiin..
Onhan näitä.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 20:05"]Mulle olisi pitänyt tehdä yhteen hampaaseen juurihoito. Se vain paikattiin ja muutaman kuukauden päästä hammas alkoi mädäntyä. Paikka avattiin ja sain antibiootit ja parin viikon päästä tuosta hammas poistettiin.
[/quote]
Mulle tehty samalla tavalla.

minut lähetettiin kotiin päivystyksestä, vaikka tuskin pysyin pystyssä mahakipujen vuoksi, tarjosivat vain kipupiikkiä. Onneksi taskussa oli aiemmin päivällä yksityiseltä puolelta saatu lähete suoraan sairaalaan, oli nimittäin puhkeamassa oleva umpusuoli kyseessä. En halua edes ajatella, mitä olisi tapahtunut, jos olisin ottanut sen vahvan kipupiikin ja lähtenyt kotiin.

Äidiltä leikattiin sappi pois kovien kipukohtauksien ja pitkän kipukauden jälkeen.
Leikkauksen jälkeen äiti oli todella kipeä useamman päivän. Sinnikäs, raudanluja äitini muuttui kivusta ilmeettömäksi ja alkoi puhua kuolemasta, joka oli shokki perheellemme.
Hän yritti monesti kertoa kivuistaan sairaalassa, mutta sanottiin vaan että josko hän on kipuherkkä (tiedän ettei ole!), että leikkauksen jälkeen on aina kipuja.

Vointi vaan heikkeni ja lopulta lääkärit totesi että sappea jäänyt vuotamaan vatsaan. Harvinainen komplikaatio, jota eivät meinanneet tunnistaa. Äiti kärsi aivan järkyttävät tuskat riittämättömällä lääkityksellä sairaalassa monta päivää, koska ei vain kuunneltu.
Onneksi lopulta korjattiin ja hyvin toipui.

Siskolla oli 80-luvulla edessä viisaudenhampaanpoito. Lääkäri ähelsi ja väänsi yli tunnin hammasta kaikilla voimilla kunnes viimein lähti. Selvisi että hampaassa oli neljä juurta syvällä, ja ilmeisesti lääkäri ei tajunnut että olisi pitänyt leikata, ei vetää. Lisäksi ei osannut ottaa huomioon juurten suhdetta hermoon.

Sisko pyörtyi hammaslääkärin aulaan lähtiessä, ja perhe tuli hakemaan hänet ja kävi apteekista vain perus buranat kun muuta ei saanut. Muistoksi jäi hermosärky kasvoihin, joihin vielä selviteltiin myöhemmin syytä vaikka syy oli päivän selvä.
Ei ollut silloin niin tarkkaa kuvata juuria tai arvioida. Kunhan vetää vaan, niin lähtee. :/

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 00:54"]

Siskolla oli 80-luvulla edessä viisaudenhampaanpoito. Lääkäri ähelsi ja väänsi yli tunnin hammasta kaikilla voimilla kunnes viimein lähti. Selvisi että hampaassa oli neljä juurta syvällä, ja ilmeisesti lääkäri ei tajunnut että olisi pitänyt leikata, ei vetää. Lisäksi ei osannut ottaa huomioon juurten suhdetta hermoon.

Sisko pyörtyi hammaslääkärin aulaan lähtiessä, ja perhe tuli hakemaan hänet ja kävi apteekista vain perus buranat kun muuta ei saanut. Muistoksi jäi hermosärky kasvoihin, joihin vielä selviteltiin myöhemmin syytä vaikka syy oli päivän selvä.
Ei ollut silloin niin tarkkaa kuvata juuria tai arvioida. Kunhan vetää vaan, niin lähtee. :/

[/quote]

Aijoo, itsellenikin jäi tästä kammo, joten poistatin omani 2700€ hintaan lainarahoilla omani yksityisellä kirurgilla, josta olin kuullut paljon kehuja ja nappiin meni leikkaus.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 20:22"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 20:16"]

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 19:03"][quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 18:28"] Äitini meni kipeän varpaankynnen vuoksi päivystykseen. Sieltä vain määrättiin antibioottia, voidetta, lopulta poistettiin kynsikin ja kipu vaan yltyi. Diagnoosi: päänahassa hiusten seassa olleen vaalean melanooman etäpesäke! Ei mennyt kauaakaan kun äiti kuoli. Tämäkin jäi arvauskeskuksessa huomaamatta. Kun sieltä ei pääse sairaalaan vaikka kuinka vaatii. [/quote]Kipeän varpaankynnen vuoksi sairaalaan? Oletko tosissasi? [/quote] Luulen, että tässä on ollut kyse kynnen alla olevasta melanoomasta?! Se kun voi tulla kynnen alle. Eli siis melanoomaa ollut päänahassa ja se tehnyt etäpesäkkeen kynnen alle! Eli ei tutkittu kunnolla että olisi selvinnyt sen olevan melanoomaa. Eli jos on kynsi kipeä niin pitää mennä lääkäriin kun se voi olla syöpää!!

[/quote]

Mä olin ajatellu, että joku pesäke painoi aivoissa hermoa ja tuotti harhakipua varpaaseen. Mutta toi kuulostaa järkevämmältä.

[/quote]

Mulla kuoli yksi läheinen siihen, että sille iski melanooma mikä alki sormenkynnen alta. Muistan ikäni lapsena kun se mies ihmetteli että mikä läiskä sille on iskenyt kynnen alle ja joku epäili että melanooma. Myöhemmin monien käänteiden jälkeen olivat hänen hautajaisensa.

Mietin tämän vuoksi varoittavana esimerkkinä mm. solariumia ja siitä aasinsiltana rakennekynsien tekemiseen käytettävää uunia. Se rakennekynsimateriaalin kovetushan tapahtuu UV-säteilyllä, ja se on niin voimakasta, että sormenpäät joissa sitä akryylimassaa on, palaa. Miten haitallista se säteily on? Yritin kysellä laitteiden maahantuojilta sekä ammattilaisilta, että onko riskejä tutkittu ja onko se verrattavissa solariumin UV-säteilyyn. Minulle ei yllättäen vastattu mitään, eikä nettikään tarjonnut kuin maksettuja tutkimuksia. Mietin vain miten paljon sitäkin säteilyä saa suurina annoksina kolmen viiva kuuden viikon välein ja jos on rakennekynnet kymmenenkin vuotta = mikä on säteilyannoksen lopputulema sekä riski sairastua melanoomaan.

Tiedän, OT.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 00:35"]

minut lähetettiin kotiin päivystyksestä, vaikka tuskin pysyin pystyssä mahakipujen vuoksi, tarjosivat vain kipupiikkiä. Onneksi taskussa oli aiemmin päivällä yksityiseltä puolelta saatu lähete suoraan sairaalaan, oli nimittäin puhkeamassa oleva umpusuoli kyseessä. En halua edes ajatella, mitä olisi tapahtunut, jos olisin ottanut sen vahvan kipupiikin ja lähtenyt kotiin.

[/quote]

Miksi ihmeessä et mennyt suoraan sairaalaan, jos kerran olit aiemmin päivällä saanut sinne lähetteen? Miksi enää mennä päivystykseen? Typerää toimintaa sinulta itseltä.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:20"]

Siskoni vammautui synnytyksessä hapenpuutteen vuoksi. Keisarinleikkaus olisi säästänyt tältä.

[/quote] tuonpa takia halusin sektion mutta ei sitä niin vaan saa, tulee yhteiskunnalle kalliiksi koska tarvitaan paljon henkilökuntaa. Mulle tuli kiireellinen sektio ja kaikki meni hyvin.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2015 klo 00:54"]

Siskolla oli 80-luvulla edessä viisaudenhampaanpoito. Lääkäri ähelsi ja väänsi yli tunnin hammasta kaikilla voimilla kunnes viimein lähti. Selvisi että hampaassa oli neljä juurta syvällä, ja ilmeisesti lääkäri ei tajunnut että olisi pitänyt leikata, ei vetää. Lisäksi ei osannut ottaa huomioon juurten suhdetta hermoon.

Sisko pyörtyi hammaslääkärin aulaan lähtiessä, ja perhe tuli hakemaan hänet ja kävi apteekista vain perus buranat kun muuta ei saanut. Muistoksi jäi hermosärky kasvoihin, joihin vielä selviteltiin myöhemmin syytä vaikka syy oli päivän selvä.
Ei ollut silloin niin tarkkaa kuvata juuria tai arvioida. Kunhan vetää vaan, niin lähtee. :/

[/quote] itse oon pyörtynyt lentokoneessa, hautausmaalla, raskaana ollessa kaksi kertaa jne ja en ole mennyt kertaakaan lääkäriin tuon takia ja ei oo tullut mitään vaurioita.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2015 klo 19:36"]

Mieheni tutulle kävi niin, että tutun tytär synnytti siten, että kätilöiden edellinen vuoro oli lähtenyt ja seuraava ei ollut tullut vielä. Lapsi vammautui pysyvästi, kun kukaan ei tullut apuun, kun synnytys alkoi. Hapenpuute. Korvaus tuli lopuksi ikää vain, koska lapsen isoisä jaksoi taistella.

[/quote] eikö ollut kelloa jolla soittaa, itse olisin huutanut korvat punaisena,

Ystäväni isällä alkoi tulla omituisia oireita, jalat eivät yhtäkkiä kantaneet, tunnottomuutta raajoissa ja menetti useamman kerran tajunsa. Lääkäriin mentäessä käskettiin vetämään leukoja ja liikkumaan. Kuoli lopulta johonkin kohtaukseen ja ruumiinavauksessa löytyi veritulppia keuhkoista ja ympäri muuta kehoa.
Tämä sama lääkäri on tehnyt muitakin useita hoitovirheitä, mutta tämä niistä kaikista kai pahin.

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 23:15"]

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 22:31"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 22:26"]Mulla ehkä isoin on se, että ei olla uskottu kuinka kipeä on ollut. En huuda enkä itke kuin aivan omilla rajoillani, joten jos asteikolla 1-10, on sanonut 8-9 en ole saanut mitään kivunlievitystä. Kyseessä revennyt munasarjakysta, jonka vuoksi vatsaonteloissa n. Litra verta. Viimeinen niitti oli leikkauksen jälkeen aamulla lääkäri, jonka kommentti oli "ethän ollut edes kiepä tönne tullessasi". En, muuten vain osasin hakeutua lääkäriin ja sanoin kipuasteikoksi 8-9.. [/quote] Jos sanot että VAS on 9, niin sillon se tarkottaa käytännössä katsoen pahinta mahdollista kipua, jolloin kukaan ei todellakaan makaa paikallaan hiljaa. [/quote] Pahinta mahdollista kenen mukaan? Joustoa sen hetkinen kipu on pahinta mitä tämä ihminen on koskaan kokenut? Mistä helkkarista hän voi tietää miltä pitää näyttää VAS:n ollessa 9. Kaikki kun sen itse määrittelee. Harmi ettei voi kipua todeta nopsasti jollain peruslabralla. Sitten kaikki on kiinni hoitajista ja lääkäristä jotka kaikki tietävät sinua paremmin oletko kipeä eli et.

[/quote]

Kyllähän kovassa kivussa ihmisessä näkyy tiettyjä autonomisen hermoston tuottamia reaktioita, jotka ovat tahdosta riippumattomia. Joten jos joku tulee ilmoittamaan että kipu on VAS-asteikolla 9 ja mitään merkkejä ei kivusta löydy, niin epäilisin ihmisen arvion olevan yläkanttiin.

Ap

[quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:50"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:20"][quote author="Vierailija" time="13.05.2015 klo 21:12"]

Vauva syntyi rv 28 hoitovirheen takia. Tämä varmasti pahin.

[/quote]

millainen virhe?
[/quote]
Minulla oli sikiökalvontulehdus joka aiheutti kovia ennenaikaisia supistuksia. Neuvolassa hoitaja ei lähettänyt minua eteenpäin tutkimuksiin jotta tulehdus olisi selvinnyt ja olisin saanut antibiootit jolloin ennenaikainen synnytys olisi voitu estää. Olin todella huonossa kunnossa lopulta. Kuumetta oli yli 40 ja tulehdusarvot taivaissa kun synnytin. Lapsi on onneksi terve. :)
[/quote]Ei kai supistelujen takia voida lähettää tutkimuksiin? Mulla ainakin ollut jika raskaudessa n. Rv 16 lähtien yötäpäivää rajuja supistuksia tasaisesti 10 min välein. Ei tarvinnut öisin nukkua.