Pahimmat hoitovirheet, joita sattunut itsellesi/ läheisillesi?

Toisen lapseni syntymä käynnistyi 32 vk:lla.  Sairaalasta soitettiin heti lääkärille, joka päivysti ja ilmoitettiin, että kohdunsuu on 3 cm auki.  Lääkäri saapui vasta reilun kahden tunnin kuluttua ja kiivastui hoitajille, kun suu oli ehtinyt avautua jo 7 cm.  Nämä kyllä vastasivat, että ovat soittaneet jo 2 h sitten.

Tyttö syntyi ja lähetettiin kiireellisenä lähimpään yliopistolliseen sairaalaan.  Äiti ei päässyt mukaan.  Kahden päivän päästä sieltä soitettiin minulle ja mieslääkäri ilmoitti kylmästi puhelimessa: " elvytimme häntä pitkään mutta kun keuhkoista alkoi tulla verta, niin lopetimme sen. Eli vauvasi on kuollut".  Varsinaista shokkihoitoa 19 v:lle äidille.

  No, syykin selvisi ruumiinavauksen jälkeen; keuhkot eivät olleet kypsät. Synnytyssairaalasta oli virheellisesti lähetetty aiemmin 36 vk:lla syntyneen lapseni viikot hoitotiedotteen mukana.  Tyttöä oli sitten hoidettu siellä 36 vk:sena.  Oikea hoito tuolloin olisi ollut, että häntä olisi pidetty keskoskaapissa viikko. Virheellisen tiedon vuoksi, hänet otettiin jo seuraavana päivänä sieltä pois yllä kuvatuin seurauksin.   Tätä tapausta en pysty unohtamaan koskaan....

Löysin tämän ketjun. Tuoreempi hoitovirheketju poistettiin käsittämättömästä syystä.

Vanha ketju mut mulla kävi tällee viikko sit. Kurkku kipu jatkunut melkein pari viikkoo ja hakeuduin yksityiselle isän avustuksella (tuli huoneeseen puhumaan ku ääni multa pois) ja sano ennen ku lääkäri määräs antibioottia (hänen mukaansa angiina), että oon allerginen kaikille penisiliineille. Siitä huolimatta lääkäri määräs Kefexinin. Haettiin seuraavana päivänä lääkettä apteekista kun huomasin että se on Kefexin. Sama lääke josta oli tullu aiemmi pahoja kutinoita käden infektion yhteydessä. Apteekki henkilökunta soitteli ties minne että saako antaa lääkettä mulle kerra allerginen ja lopulta päädyttii isän kanssa päivystykseen jossa tutkittii uuellee mut. Selvis ettei ollukkaa angiinaa vaa normi flunssaa (kappas kappas edelleen kurkku kipee ja ääni poissa) joten antibiootit olis voinu olla mulle hengenvaaralliset. Sairastan siis samalla tässä autoimmuuni-sairautta CFS (väsymysoireyhtymä) joka heikentää mun yleistilaa ja immuunipuolustusta.

vältin virheen kun menin jalkaleikkaukseen niin vedin tussilla terveeseen jalkaan että ei tästä leikata

ettei sitten tarvi tulla kertomaan että leikkasi väärää

Ei nyt itselle ole näin pahoja sattunut onneksi, mitä täällä on kerrottu.

Olen itse kyllästynyt siihen, kuinka paljon lääkärit antavat antibiootteja virusperäisiin tauteihin. Olen joutunut lapsena syömään useita annoksia antibiootteja mm. todella pahan korvakierteen takia ja nyt ensinnäkin olen syönyt puolen vuoden aikana kaksi turhaa kuuria ja yhden jätin syömättä suosiolla kun määrättiin etukäteen antibiootit ennen kuin nieluviljelyn tulokset olivat tulleet. Epäilin virusta muutenkin alkuun, kaveri oli kaksi päivää aikaisemmin ollut ja oli virus. Meillä oli täysin samat oireet ja olimme olleet paljon tekemisissä. No viljelyn tulos oli sama virus kuin kaverilla, sitä ennen minulle määrättiin antibiootit, huoh.

Olen nyt saanut kahdesta antibiootista allergisen reaktion (amorion ja kefexin). Pelkään myös lapsuuden ajan isojen antibioottimäärien olevan osasyy.

Toinen oli kyllä kun olin 8 päivää kuumeessa ja iholle muodostui ruusun näköinen tulehdus. En saanut kuumelääkkeillä alas lämpöä eikä kipulääkkeet tehonneet. Menin ensiapuun, koska pelkäsin sen olevan ruusua ja se paheni nopeasti ja oli lähellä silmää. Sairaanhoitaja totesi että flunssaa se vain on ja käännytti kotiin, aamulla soitin lääkäriä enkä saanut koska ajat olivat menneet umpeen. Illalla menin uudestaan ja sain onneksi ajan, lääkäri totesi ettei olisi saanut käännyttää ja flunssa ei aiheuta isoa tulehdusta ihoon ja tee koloa ihon alle.

kaipaava äiti kirjoitti:

Toisen lapseni syntymä käynnistyi 32 vk:lla.  Sairaalasta soitettiin heti lääkärille, joka päivysti ja ilmoitettiin, että kohdunsuu on 3 cm auki.  Lääkäri saapui vasta reilun kahden tunnin kuluttua ja kiivastui hoitajille, kun suu oli ehtinyt avautua jo 7 cm.  Nämä kyllä vastasivat, että ovat soittaneet jo 2 h sitten.

Tyttö syntyi ja lähetettiin kiireellisenä lähimpään yliopistolliseen sairaalaan.  Äiti ei päässyt mukaan.  Kahden päivän päästä sieltä soitettiin minulle ja mieslääkäri ilmoitti kylmästi puhelimessa: " elvytimme häntä pitkään mutta kun keuhkoista alkoi tulla verta, niin lopetimme sen. Eli vauvasi on kuollut".  Varsinaista shokkihoitoa 19 v:lle äidille.

  No, syykin selvisi ruumiinavauksen jälkeen; keuhkot eivät olleet kypsät. Synnytyssairaalasta oli virheellisesti lähetetty aiemmin 36 vk:lla syntyneen lapseni viikot hoitotiedotteen mukana.  Tyttöä oli sitten hoidettu siellä 36 vk:sena.  Oikea hoito tuolloin olisi ollut, että häntä olisi pidetty keskoskaapissa viikko. Virheellisen tiedon vuoksi, hänet otettiin jo seuraavana päivänä sieltä pois yllä kuvatuin seurauksin.   Tätä tapausta en pysty unohtamaan koskaan....

Voi kamala!! Itse olen nyt 19 ja kirpaisi vatsasta lukea. Todella järkyttävää 😫

Umpparileikkauksen jälkeen (seuraavana päivänä) nousi 10cm leikkauskohdan yläpuolelle kova iso patti, muistutti raskaana ollessa tuntunutta vauvan päätä. Sanoin asiasta monesti minut leikanneelle venäläiselle lääkärille, joka vain raivosi minulle, että miksi koko ajan kyselen jotain. Minut kotiutettiin neljäntenä päivänä leikkauksesta tulehdusarvon ollessa 300 kahdesta antibiootista huolimatta.

Vointi huononi kotona ja kävin monta kertaa tk:ssa, koska oli 38 kuumetta, leposyke yli 100 ja kummastakin päästä lensi ulos kaikki mitä söin. Epäiltiin, että patti on hematooma ja koska tulehdusarvo pysyi korkealla antibiooteista huolimatta aloitettiin samat antibiootit suonensisäisesti, koska epäiltiin ettei antibiootit imeydy.

Muutaman päivän kuluttua minut lähettiin keskussairaalaan, koska uloste oli vihreää ja epäiltiin antibioottiripulia. Minut eristettiin ja aloitettiin vankomysiini. Mikään ei parantunut crp edelleen 300, leposyke yli 100, ripuli ja oksentelu jatkui. Yhtenä iltana sanottiin, että minut ultrataan, koska olen niin huolissani siitä patista niin saan mielenrauhan. Ultraava lääkäri sanoi, että se voi olla abskessi tai verihyytymä. Minut leikattiin varmuuden vuoksi samana yönä ja siellä oli puoli litraa märkää. Kaikki oireet katosi seuraavana päivänä.

Pääsin kotiin ja kahden viikon kuluttua taas samat oireet palasi ja jo laskemaan lähtenyt crp lähti nousuun. Meinattiin, että minulla on vain nestevaje. Kieltäydyin lähtemästä kotiin, koska tuntui, että päässä sumenee ja pyörryttää. Taas minut lähetettiin keskussairaalaan ultraan, jossa löytyi vierasesine leikkausontelosta. Sinne oli jäänyt sorbactnauha. Se poistettiin välittömästi. Se olo mennyt mustaksi ja siitä roikkui jotain keltaista ja punaista mömmöä kun se vedettiin ulos. Olo aika jäätävä kokemus.

Minulle jäi tästä traumaperäinen stressireaktio, joka toivon mukaan menee ohi jossain vaiheessa. Pelkään nyt tosi paljon ihan kaikkea sairastumista.

Kuinka paljon näitä hoitovirheitä oikein satttuu

kjhfg kirjoitti:

vältin virheen kun menin jalkaleikkaukseen niin vedin tussilla terveeseen jalkaan että ei tästä leikata

ettei sitten tarvi tulla kertomaan että leikkasi väärää

Yleensä lääkäri itse merkkaa tussilla sen jalan mikä leikataan.

Voi tapahtua myös niin, että pääsee lääkärille näiden keuhkokuumeoireiden vuoksi, mutta edelleen vain Buranaa ja Panadolia. Ei edes keuhkokuvaa. On tapahtunut. Pian taas lääkärille, pulitat rahaa yksityiselle. Onneksi tilanne selvisi.

Aivoinfarktin saanutta luultiin terveyskeskuksessa ensin humalaiseksi (ei juoppo ihminen) sitten lääkäri diagnosoi infarktissa halvautuneen käden suht harmittomaksi xxx,potilas kotiin, 2 viikon kuluttua tajuttomuus ja puoli kehoa halvaantui.Ei kuntoutunut hyvin.Toinen meni psykoottiseksi, määrättiin sairaalassa avohoitoon, potilas ei suostunut menemään sinne sitten, meni elämänhallinta ja sekoilua traagisine seurauksineen.Ei ole oikeastaan tähän enempää sanoja..Mikä on oikeasti todellisuus Suomessa-kaikille ei löydy sitä onnea, edes kulissia siitä.

Tarinani on v.1950!

Olin 2v. ja risat.

Leikin omalla pihalla hiekkalaatikolla.

Käyttövetemme tuotiin jyrkän mäenalta hevosella.

Hevonen oli vapaana pihalla, ja se tuli nuuhkimaan minua.

Äiti oli tulossa töistä ja näki kun hevonen tuli lähes koskettamaan turvallaan minua. Äiti huusi pelästyneenä. VARO HEVONEN PUREE. Katsoin ylöspäin ja näin  turvan pääni yläpuolella.

Aloin itkemään ja tärisin.

Äiti koppasi syliinsä minut ja kiikutti sisälle ja alkoi hoivata, jotta itkuni loppuisi. Itku jatkui  koko seuraavan yön ja päivän. 

Seuraavana päivänä isä vei minut sairaalaan, kun en syönyt, enkä juonut, vaan itkin ja hamuilin käsilläni tyhjää.

Sairaalassa olin usean päivän, eikä itku, eikä käsilläni hapuilu loppunut.

Lääkärit sairaalassa eivä saaneetitkuani loppumaan

Olin laihtunut ja surkeassa kunnossa.Kaikki uskoivat minun kuolevan, kun lääkärikään evät osaneet auttaa.

Isän täti oli kuullut tilanteestani ja tuli katsomaan minua."Voi hyvänen aika, hän päivitteli" Hän käski isän lämmittämään saunan ja laittaa soikkoon kylmää vettä.

Täti kylvetti minut lämpimäksi vihtoen.Sitten hän humpsautti minut soikkoon, kylmään veteen.

Hän kääri minut lämpimään peittoon ja vei omaan sänkyyni nukkumaan.

Ensikerran moneen viikkoon nukuin kunnolla. Aamulla heräsin terveenä ja nälkäisenä.

Vanha konsti parempi, kuin pussillinen uusia.

Olen jotenkin huono potilas, kun en saa Lääkäreiltä apua.

Olen melkein 80v. ukko. Minulle on käynyt  noita huonoja hoitoja elämänaikana useita. Kerron niistä sitten toisten

Terveellistä elämää lukioille

Uskomatonta, että olen vielä hengissä.

Muistelen tässä minulle  tehdyt hoitovirheet:

Ensimmäinen tapahtui, kun olin 3v.

Leikin kotipihalla, hiekkalaatikolla, kun vapaana oleva hevonen tuli nuuhkimaan minua.

Äitini näki tapauksen juoksi huutaen "VARO HEVONEN PUREE" Katsoin ylöspäin ja näin hevosen turvan aivan vieressä. Aloin itkemään ja vapisin .

Äiti koppasi minut syliin ja vei sisälle.

Minulle nousi kova kuume.

Kuume ja itkuisuus kesti useita päiviä,

enkä nukkunut kun pieniä hetkiä. Rukakaan ei maistunut.

Sairaalassa olin kuukauden,  eikä lääkärit pystynyt auttamaan. Lähettivät kotiin.

Laihduin. Kylkiluut näkyivät.

Isäni täti oli poppamuori ja paransi minut.

Seuraava osaamattomuus TYKSssa.

tapahtui, yliraskasta taakkaa siirsin ja välilevy pullistui, painoi jalkahermoa. Jalassa oli valtava kipu ja varpaat oli kuin tulessa.

Kaverit vei minut päivystykseen, jossa lääkäri otti tulehtuneesta jalasta kiinni ja koukisti sitä.

Huusin kivusta.

Lähetti kotiin ja sanoi, että kahden viikon päästä tulee kutsu tutkimuksiin.

Sitä kirjettä en saanut, vaan olin yksityisesti  leikattavaa seuraavana päivänä. Leikkaus onnistui.

Hoitsu sano että jos olisin jäänyt kotiin niin jalkaan olisi tullut kuolio, eikä minulla olisi nyt toista jalkaa.

Kolmas tapaus oli taas TYKSssa.

Yksityis lähetti minut sairaalaan pienen kasvaimen poisleikkaukseen.

Häs sanoi että pääsen seuraavana päivänä kotiin.

Yön yli sairaalassa jos nousee kuume.

Pikku leikkaus kesti 6ja puolituntia. Sairaalassa olin 10pv.Epikriisiin lääkärit kirjasi täyttä valetta.

Tein valituksen, mutta lääkärin kirjaama valheellisen lausunnon vei voiton.

Ottakaa hyvä vakuutus, jos joudutte TYKSaan, nii saatatte tulla elävänä ja terveenä ulos sairaalasta!

Vierailija kirjoitti:

Tää nyt ei ole vienyt henkeä, mutta vuosia elämästä meni täysin hukkaan ja joskus mietin missä olisin jos olisi viitsitty tutkia. Selvisi tossa vuosi sitten, että mulla on adhd. Mua on hoidettu masentuneena ja persoonallisuushäiriöisenä hirveiden myrkkylääkkeiden kanssa yli kymmenen vuotta turhaan. Eikä kukaan uskonut, kun yritin selittää että musta ei tunnu masentuneelta eikä tää persoonallisuushäiriödiagnoosikaan oikein tunnu oikealta. Mulle on syötetty hirveitä määriä psykoosilääkkeitä, masennuslääkkeitä, rauhoittavia lääkkeitä ja vaikka mitä. Mutta kun sen hullun leiman saa paperiin, niin ei sua kukaan enää sen jälkeen kuuntele. Hoitovirhe tämä on mun mielestä siksi, että mua ei kuunneltu, ja siksi että kun uusi lääkäri luki mun vanhoja papereita niin sieltä löytyi ihan selvästi kaikki tarvittava, diagnoosi olis voitu tehdä jo silloin 10 vuotta sitten.

Mulla on papereissa kuukaudesta riippuen persoonallisuushäiriöitä, adhd, syömishäiriö, psykoosi, masennus, ahdistuneisuushäiriö. Vanhat dg:t tulevat uusien rinnalle, eivät tilalle. En tiedä ollenkaan mikä mulla varsinaisesti on, kun dg voi olla joko tuore tai 30v vanha tai sekä että.