Miksi pidetään ahneutena, jos haluaa oman perintönsä

Tuntuu jotenkin kummalliselta, että jotkut elävät omaa elämäänsä odottaen vanhempiensa perintöä, eivätkä keskity itse tienaamaan omaa elantoaan tai hoida asioitaan siihen malliin, että pärjäisivät.



Kyllä se perinnön kärkkyminen on siis minustakin jotenkin ahnetta!

Joka on oikeastaan aika paska kaikille.



Me lapset siis perimme isämme omaisuuden. Äidillä on niin mittava oma omaisuus, ettei tasinkoa tarvinnut kuolinpesästä jakaa lainkaan.



Vanhemmat olivat tuon testamentin yhdessä tehneet ja allekirjoittaneet ja todistajat todistaneet, mutta kun äidillemme selvisi isän kuoltua, ettei hallintaoikeus olekaan sama kuin käyttöoikeus (mm. rahastoihin säästöihin, osakkeisiin) hän alkoi syyllistää minua ja veljeäni ahneiksi kun emme suostuneet "repimään" testamenttia. Vaikka selitimme ettei se muuta mitään, poistaa vain sen hallintaoikeudenkin, olisi ilmeisesti pitänyt alkaa väärentämään omistusoikeustestamenttia äidin hyväksi vaikkei sitä koskaan ääneen sanottukaan.



Ja isälläni nimenomaan oli omilta vanhemmiltaan perittyä omaisuutta, kiinteistöjä jne. uskomme että isällä oli syynsä haluta tällainen testamentti juuri tuon sukupolvia suvussa kulkeneen perinnön vuoksi. No, maksoimme veljen kanssa mittavat perintöverot (niitä ei äiti suostunut maksamaan kuolinpesän varoista) emmekä kostuneet lanttiakaan perinnöstämme ja ilmapiiri on kokoajan kireä kun isän omaisuuden hallinnasta on puhetta. Emme oikeastaan edes tiedä käyttääkö äitimme kuitenkin isän rahoja omaan luksuselämäänsä ja Nizzan lomiin. Meidän on ollut pakko antaa valtakirjoja asioiden hoitamista varten ja jos asioista yrittää puhua alkaa riita. Tämä on mielestäni väärin, meillä olisi ollut noille verorahoille totisesti muutakin käyttöä. Tulee vaan mieleen että kukahan tässä kuviossa on se ahne.



Ja leski ei siis todellakaan ole puilla paljailla, asuu isommassa asunnossa kuin me lapsiperheet ja matkustelee ja shoppailee minkä jaksaa. Muistaa kuitenkin jatkuvasti muistuttaa kuinka joutuu pienestä eläkkeestään maksamaan mm. kahden loma-asunnon kiinteistöverot ja oman (!) autonsa huollon ja vakuutukset.

Tuntuu jotenkin kummalliselta, että jotkut elävät omaa elämäänsä odottaen vanhempiensa perintöä, eivätkä keskity itse tienaamaan omaa elantoaan tai hoida asioitaan siihen malliin, että pärjäisivät.

Kyllä se perinnön kärkkyminen on siis minustakin jotenkin ahnetta!

oikea tapa olisi tietenin aina lahjoittaa kaikki perinnöt hyväntekeväisyyteen, sitten ei olisi ahne.

Ennen vanhaan oltiin ylpeitä suvussa kulkevan tilan jatkamisesta, nykyään mitään ei saa saada ilmaiseksi, vaan kaikki pitää tietenkin tienata itse.

Näinhän sen ovat puolisot halunneetkin, elleivät ole sitä testamenttia tehneet. Jokinenhan tietää, että toisen kuollessa omaisuus menee puoliksi (ilman avioehtoa)ja rintaperilliset perivät toisen puolen.



Eli ei se ahneutta ole että omansa haluaa pois.

'Kunnes kuolema meidät erottaa'. Kuolema = ero.

Lain mukaan rintaperilliset perii. Ja kuten todistettua, tämän perinnön halumista pidetään ahneena.

Mutta leskeä kukaan ei pidä ahneena, vaikka hän haluaa pitää omaisuuden joka ei hänelle kuulu.

Ja kuten alussa sanoin, kaikki omaisuus ei aina ole yhdessä ansaittua. Mies on voinut tianata omaisuutensa jo ennen kuin on vaimonsa tavannut, tai vaika perinyt perheyrityksen, tms.

Ja leski ei aina ole perillisten äiti.

Halusin tietää syitä miksi näin ajatellaan, mutta niitä en saanut. Sain vain vahvistuksen, että kaikki tosiaan ajattelelee niin.

Lesken asuminen ja irtaimisto on lain mukaan turvattu, se on eri juttu.

ap.

jos ajattelet että ihminen (vanhempi) on rakentanut elämänsä puolisonsa kanssa; mitä siihen sitten kuuluukaan, tunnearvo on usein suurta ja elämä oman näköistä; sitten toinen kuolee; on kauhea shokki jäädä yksin. Yrittää rakentaa elämäänsä uudestaan. Jos tähän väliin tunkevat ahneet, itsekkäät lapset vaatimaan "omiaan" niin kyse on suorastaan epäinhimillisestä toiminnasta. Onneksi meidän suvussa on koko jälkipolven voimin- jo menneissä sukupolvissa turvattu lesken mahdollisuus kaikin tavoin jatkaa elämäänsä mahdollisimman tutusti ja turvallisesti ts leskestä on PIDETTY HUOLTA. Ei kenellekään ole tullut mieleenkään haavoittaa lähes shokissa olevaa, puolisonsa menettänytttä läheistä alkamalla repiä omaisuutta itselleen. On surullista ap ettei sun sydämesi sano tässä mitään. Ilmeisesti sukunne onkin sitten katkeruutta yms pullollaan? Mä ymmärrän sun ajatuksen jos kyseessä on -niinkuin näyttää, isän uusi vaimo- jos hänelläkään ei ole inhimillistä kykyä ajatella niin voi tietysti käyttää omaisuutta itsekkäisiin tarkoituksiin, mutta yleensä kyllä ajatellaan leskeä ja eikä häntä haluta loukata. Siinä syy ainakin meilläpäin. Kyllä ne perinnöt sitten aikanaan lankeaa, mutta ihminen on tärkeämpi.

Näinhän sen ovat puolisot halunneetkin, elleivät ole sitä testamenttia tehneet. Jokinenhan tietää, että toisen kuollessa omaisuus menee puoliksi (ilman avioehtoa)ja rintaperilliset perivät toisen puolen.

Eli ei se ahneutta ole että omansa haluaa pois.

Jotenkin ajattelisi että se puolison yhteinen omaisuus on heidän kunnes kumpaakaan ei ole. Kyllä on ahneutta ruveta kaivelemaan "omiaan" lesken elämäessä. Mutta tämä onkin suuri ero ihmisten välillä; ketkä haluavat kohdella lähimpiään rakkaudella, ketkä taas näkevät kaikessa mahdollisessa "omansa" ja taistelevat heti sen puolesta, ettei vain mitään mene sivu suun. Eli toisille on täkeää rakkaus, toisille minä itse ja raha.

tätä keskustelua. Ihmiset vatvoo "ahneutta", mitä???

Minulle on ihan selvä, sekä tyttärenä että äitinä, että perheen kesken toimitaan niin, että kaikki saa osansa ja kaikki voivat elää hyvää elämää...se ei ole kovinkaan monimutkaista, se ei ole ahneutta mihinkään suuntaan, vaan oikeudenmukaisuutta ja rakkautta sukupolvien välillä. En usko, että jos nyt esim. isä kuolee, niin miksi äidin/lapsien eka huoli olisi, että kunhan mä saan eniten

tätä keskustelua. Ihmiset vatvoo "ahneutta", mitä???

Minulle on ihan selvä, sekä tyttärenä että äitinä, että perheen kesken toimitaan niin, että kaikki saa osansa ja kaikki voivat elää hyvää elämää...se ei ole kovinkaan monimutkaista, se ei ole ahneutta mihinkään suuntaan, vaan oikeudenmukaisuutta ja rakkautta sukupolvien välillä. En usko, että jos nyt esim. isä kuolee, niin miksi äidin/lapsien eka huoli olisi, että kunhan mä saan eniten

Jotenkin ajattelisi että se puolison yhteinen omaisuus on heidän kunnes kumpaakaan ei ole. Kyllä on ahneutta ruveta kaivelemaan "omiaan" lesken elämäessä. Mutta tämä onkin suuri ero ihmisten välillä; ketkä haluavat kohdella lähimpiään rakkaudella, ketkä taas näkevät kaikessa mahdollisessa "omansa" ja taistelevat heti sen puolesta, ettei vain mitään mene sivu suun. Eli toisille on täkeää rakkaus, toisille minä itse ja raha.

Nimenomaan MUTTA MYÖS leskenpuolelta. Minusta myös leski voi rakastaa näitä puolison perillisiä. Ja jakaa sitä perintöä pois niin että huolehtii perillisistä joiden elämää tuo perintö saattaa parantaa paljon jos ei itse sitä tarvi. Se voi olla jopa lohdullista nähdä kuinka lapset pärjäävät entistä paremmin kun heillä on enemmän rahaa käytettävissä enkä tarkoita että leseken pitäisi myydä asuntoa jne vaan osalla on niitä "ylimääräisiä" sijoituksia joita voisi jakaa pois. Eli tilanteita on monia ja rakastaa voi niin monella tavoin. Mutta myös leski voisi ajatella perillisiä eikä pelkästään perilliset leskeä !!!! Tämä tuntuu unohtuvan monilta.

Meillä isän perintö jaettiin kaikkien kesken äidin tahdosta ja pidin sitä normaalina. Vanhemmilla on ollut melko omat rahat, ja äiti tulee toimeen omillaan oikein hyvin. Me lapset emme ole mitään vaatineet mutta emme tajunneet kieltäytyä :D Täällä puhutaan niin kuin naisleski olisi miehen eläessä ollut täysin riippuvainen tämän omaisuudesta eikä pärjäisi omillaan.

Esim isä kuolee, äiti jää leskeksi.

Perillistä pidetään ahneena, jos hän haluaa oman osansa poerinnöstä nyt, eikä vasta kun äitikin on kuollut.

Jos isä olisi halunnut, että perintö jaetaan vasta sitten, hän olisi voinut tehdä keskinäisen testamentin. Omille lapsille ei tarvi tehdä testamenttia, hehän oletuksena muutenkin perii.

EIkä kaikilla ole omaisuus mitään yhdessä tienattua, monesti se voi olla myös perittyä.

Koska suomen laissa ei tunneta sitä että lapset voi jättää perinnöttömiksi (paitsi erityistapauksissa). Siä et ole tehnyt mitään omaisuuden eteen. Äiti on. Avioliitossa omaisuus on kummankin. Jos isä kuolee nin omaisuus on äidin. Ellei isä toisin määrää.

Se että lapsi edes pitää oikeutenaan saada isän omaisuus niin se kertoo vaan ahneudesta. Eivät ne rahat ole lapsen. Toisekse oletuksena äiti on myös lapsen äiti. Onko ihmiset nykyään niin ahneita että he haluavat viedä äitinsä omaisuuden? Onko lapsille isä vaan rahakone? Koska siltä tuo kuulostaa.

suinkaan ole yhteistä. Tämä on harhaluulo. Eli siis jos isä kuolee niin omaisuus ei ole äidin vaan perikunnan. Puoliso ei peri yhtään mitään ilman testamenttia. Eikä äiti suinkaan jää puille paljaille, hänhän saa pitää oman omaisuutensa + saa mahdollisesti tasinkoa kuolinpesältä. Lisäksi äidillä on asumisoikeus yhteiseen asuntoon. Miksi ihmeessä sen äidin pitäis saada ihan kaikki? Miksi? Eikö se ole ahnetta, että istuu omien lastensa perinnön päällä?

Tämä riippuu niin tilanteesta.



Jos perintö on pois lesken normaalista päivittäisestä elämästä, pidän jakamisen vaatimista ahneutena.



Yleensä vain tilanne taitaa olla, että jos on jotain jaettavaa niin se ei ole leskeltäkään pois.



Monesti se perintö olisi ehkä eniten tarpeen lapsenlapsille, jotka saattavat juuri elää ns. ruuhkavuosia.

Näin se vain on.



Tunnen tapauksen, jossa tytär vaatii itselleen kaikenlaista, koska on mielestään varattomampi kuin toinen sisarus. Se on älyttömintä ahneutta.



Ja koska ei saa tahtoaan läpi, niin ei suostu mihinkään.



Toinen perijä ei vaadi mitään, mutta hänelle luonnollisesti kuuluu osuutensa. Tämä ahne tytär on katkaissut välit sukuunsa sen vuoksi, kun keksimällä keksityt syyt ei uppoa toisille. Keksii, jopa omasta päästään menoja, joita sisarus olisi aiheuttanut ja näin ollen ei olisi tasavertainen itsensä kanssa.



Hulluja on moneen junaan. Omaa oksaansa sahaa. Pitää laittaa paketillinen vanhoja liinavaatteita hänelle hautaan matkaan ja tietysti joku vanha kattila, niin jää parempi mieli kuolla aikanaan.:D

Näin se vain on.

Tunnen tapauksen, jossa tytär vaatii itselleen kaikenlaista, koska on mielestään varattomampi kuin toinen sisarus. Se on älyttömintä ahneutta.

Ja koska ei saa tahtoaan läpi, niin ei suostu mihinkään.

Toinen perijä ei vaadi mitään, mutta hänelle luonnollisesti kuuluu osuutensa. Tämä ahne tytär on katkaissut välit sukuunsa sen vuoksi, kun keksimällä keksityt syyt ei uppoa toisille. Keksii, jopa omasta päästään menoja, joita sisarus olisi aiheuttanut ja näin ollen ei olisi tasavertainen itsensä kanssa.

Hulluja on moneen junaan. Omaa oksaansa sahaa. Pitää laittaa paketillinen vanhoja liinavaatteita hänelle hautaan matkaan ja tietysti joku vanha kattila, niin jää parempi mieli kuolla aikanaan.:D

Paistaa läpi toisen sisaruksen katkera teksti. Ilmeisesti ei ole halunnut itse vähävaraisempaa sisarustaan tukea, vaan haluaisi itse viedä ''tuhkatkin'' pesästä, mutta kaunopuheisesti kirjoittaa vauvapalstalle olevansa ''jalo'' - joka kuitenkin rivien välistä tulee esiin röyhkeytenä.

Ammattini puolesta olen nähnyt näitä toisten sisarusten mustamaalamisia, joten ei mene läpi ;).

Sisaruksellesiko olet vanhoja liinavaatteita lastaamassa hautaan? Toivotaan, että itse lähdet kuitenkin ensin - mikäli näin. ;)

toivottaa toisen hautaan ennen tämän sisarusta, tehtyään yhden kirjoituksen perustella varsin pitkälle venytettyjä johtopäätöksiä siitä, kuka on ahne ja kuka ei.

Sanonpa vaan, että ohhoh.

Näin se vain on.

Tunnen tapauksen, jossa tytär vaatii itselleen kaikenlaista, koska on mielestään varattomampi kuin toinen sisarus. Se on älyttömintä ahneutta.

Ja koska ei saa tahtoaan läpi, niin ei suostu mihinkään.

Toinen perijä ei vaadi mitään, mutta hänelle luonnollisesti kuuluu osuutensa. Tämä ahne tytär on katkaissut välit sukuunsa sen vuoksi, kun keksimällä keksityt syyt ei uppoa toisille. Keksii, jopa omasta päästään menoja, joita sisarus olisi aiheuttanut ja näin ollen ei olisi tasavertainen itsensä kanssa.

Hulluja on moneen junaan. Omaa oksaansa sahaa. Pitää laittaa paketillinen vanhoja liinavaatteita hänelle hautaan matkaan ja tietysti joku vanha kattila, niin jää parempi mieli kuolla aikanaan.:D

Paistaa läpi toisen sisaruksen katkera teksti. Ilmeisesti ei ole halunnut itse vähävaraisempaa sisarustaan tukea, vaan haluaisi itse viedä ''tuhkatkin'' pesästä, mutta kaunopuheisesti kirjoittaa vauvapalstalle olevansa ''jalo'' - joka kuitenkin rivien välistä tulee esiin röyhkeytenä.

Ammattini puolesta olen nähnyt näitä toisten sisarusten mustamaalamisia, joten ei mene läpi ;).

Sisaruksellesiko olet vanhoja liinavaatteita lastaamassa hautaan? Toivotaan, että itse lähdet kuitenkin ensin - mikäli näin. ;)

perintäveron ja isämme puoliso (ei äitimme), on pannut melkein sileäksi isämme omaisuuden, minkä tienaamiseen äitipuolellamme ei ole ollut mitään osuutta.

Isän omaisuus käsittää isän suvulta periäänsä osuutta, mikä olisi oikeudenmukaisesti kuulunut meille isämme lapsille, eikä äitipuolemme tuhlattavaksi.

Mutta palstamamma käsittää asian niin, että olemme ahneita, koska olisimme haluneet isämme suvun omaisuutta suojella ja varjella.

Ehkä nämä viestit tosiaan kuvaavat sitä, että useimmilla ei ole käsitystä muunlaisesta perinnöstä kuin kodista ja sen vähäarvoisesta irtaimistosta.

Tosi kiva se on lapsena maksaa monta tonnia perintöveroa jos itse perintöön ei pääse käsiksi ennen lesken kuolemaa. Sillä sitähän se tarkoittaa jos leskelle jää koko omaisuuteen hallintaoikeus.

Jos avioparilla ei ole keskinäistä testamenttia tms joka määrää hallintaoikeuden perintöön leskelle, voi rintaperillinen vaatia lakiosuutensa. Sitä voidaan pitää ahneutena mutta jos leski sitä vastustaa on se mielestäni aivan samanlaista ahneutta.

Yksi tuttu oli tilanteessa, jossa isänsä kuoli ja hänen vaimonsa (ei lasten äiti) olisi halunnut hallinnan leskenä kaikkeen miehen omaisuuteen. Lapset pitivät puolensa, saivat haltuunsa puolet isänsä omaisuudesta. Luulen, että edesmennytkin olisi toivonut niin käyvän, pitävän omien lastensa puolta!

Itsellä kävi niin, että vanhuksilla oli keskinäinen testamentti. Siinä sitten maksoin perintöverot pääsemättä perinnöstä nauttimaan ennen toisenkin poismenoa. Eikä sen ääneen sanominen ole ahnetta tai julmaa vaan tosiasia. Hallintaoikeuden siirtämisestä eloonjäävälle puolisolle seuraa tietty verohelpotus rintaperillisille, onneksi.

Nämä asiat taitavat olla sellaisia, että niitä on oikeasti vaikea tajuta, ellei peri isompaa omaisuutta. Mutta siinähän jeesustelette kahvilusikoillanne ja lesken oikeudella kiillottaa niitä.

Ottakaa selvää asioista. Mikään omaisuus ei ole yhteistä avioliiton aikanakaan, miksi se sellaiseksi kuoleman jälkeen muuttuisi? "Yhteinen" koti edes ei ole yhteinen. Kumpikin omistaa oman osuutensa.

ja miehesi kuolee, koet, että miehen aikuiset lapset ovat ahneita, jos haluavat isänsä perinnön. Mieluummin sinä heidän isänsä puolisona pidät kaiken omaisuuden hallintaoikeustestamentilla itselläsi ja pistät sileäski miehen omaisuuden, minkä tienaamiseen sinulla ei ole ollut osuutta.

Kukahan teistä on itsekkäin ?

Monesti sillä leskelläkään ei ole ollut osaa, eikä arpaa puolison omaisuuteen. Puolison omaisuus on tullut hänelle vain sitä kautta, että on kirkossa sanonut tahdon. Ja sehän ei kovin iso teko ole.

Lesket ovat kyllä useasti juuri niitä ahneimpia. Lapset elävät kiirevuosia ja tiukilla, niin leski vain ajattelee, että nytpä puolison kuoltua ostelen minkkiturkkeja ja matkustelen ja sielläpä lapset makselee isoja asuntolainoja ja kituuttaa oravanpyörässä.

Tuntuu jotenkin kummalliselta, että jotkut elävät omaa elämäänsä odottaen vanhempiensa perintöä, eivätkä keskity itse tienaamaan omaa elantoaan tai hoida asioitaan siihen malliin, että pärjäisivät.

Kyllä se perinnön kärkkyminen on siis minustakin jotenkin ahnetta!

Näinhän sen ovat puolisot halunneetkin, elleivät ole sitä testamenttia tehneet. Jokinenhan tietää, että toisen kuollessa omaisuus menee puoliksi (ilman avioehtoa)ja rintaperilliset perivät toisen puolen.

Eli ei se ahneutta ole että omansa haluaa pois.

Jos halutaan ettei pesää jaeta, tehdään keskinäinen testamentti.

mikä jako nyt sopii kellekin. Kun isämme kuoli niin jaettiin hänen osansa lapsille ja äidillä jäi oma osansa ja asunto. Siinä nyt ei ollut mitään ihmeellistä, kun kaikki halusivat toimia näin. Monestihan leskellä on silti riittävästi loppuelämäkseen.