Miksi pidetään ahneutena, jos haluaa oman perintönsä

Niin että laitetaan esimerkiksi äidin asunto myyntiin ja pakotetaan muuttamaan, kun pitää saada puolet siitä asunnon hinnasta heti? Mitä muuta tuo on kuin ahneutta?

leskelle tehdä että asunto myytäisiin alta pois

jos haluan, että mun omaisuus jaetaan lapsille heti mun kuoleman jälkeen?

Mies saa toki asua yhteisessä kodissa, mutta kaikki muu jaettaisiin.

Lesken koti on lesken koti. Jakamaton

että joillain on muutakin omaisuutta kuin koti.

äidin turva eikä sinulla ole osaa eikä arpaa sen kokoamisessa miksi siis jahtaat sitä? Vanhempasi eivät tehneet testamenttia kun eivät osanneet ajatella kakaransa olevan niin ahne!

Jos omaisuutta on paljon juttele äitisi kanssa ja perustele miksi haluat osasi nyt mutta tee se tahdikkaasti!

Kuvitellaan vaikka tilanne, että sinulla olisi mies ja lapsia ja sitten miehesi kuolisi. Sit ilmenisikin, että miehellä olisi ollut muitakin lapsia ja he vaatisivat sinulta osuuden pois teidän omaisuudesta. Miltä tuntuisi? Olisiko se sinulle täysin ok?



Jos ei ole täysin ok, niin miksi oletat, että joku muu haluaa luopua saavutetuista eduista, kuten vaikka äiti?

ja mielestäni pitäisi toimia niin että muu omaisuus jaettaisiin perillisille.



Voiko jakaa osittain, jätettäisiin asunto niin kuin kuuluukiin jakamatta.



Monesti on niin että perillisillä on elämänvaihe jossa raha olisi tarpeen.



Pahimmassa tapauksessa perillinen ei pääsisi nauttimaan perinnöstä koskaan jos sattuu kuolemaan varhain ja leski (isä tai äiti) on pitkäikäistä sorttia tyyliin elää 100 vuotiaaksi.

Olen yllättynyt ap:n saamista vastauksista. Minusta elämä ei ole noin mustavalkoista mitä monista vastauksista tuntuu.



Minusta riippuu todella paljon kaikkien osallisten tilanteesta onko ahneutta haluta heti perintönsä. Jos perillinen on rikas ja vaatii heti köyhältä vanhemmaltaan osansa on hän mielestäni ahne. Jos taas rikas vanhempi ei halua maksaa köyhälle perijälle tämän osuutta on vanhempi ahne. Ja suurin osa tilanteista on sitten tästä väliltä.



Myös lesken ikä vaikuttaa tilanteeseen. Minusta ei ole ahnetta jos köyhää lapsiperhettä elättävä perillinen haluaa osuutensa isosta perinnöstä heti eikä jää odottelemaan esim. oletettavissa olevaa 30v päästä tulevaa perintöä.



Minusta laki määrää ja sen rajoissa mennään tilanteen mukaan. Itse en haluaisi perintöä vaatia jos toinen vanhemmistani kuolisi nyt. Pärjään ilmankin. Toisaalta vanhempani jakoivat osan omaisuudestaan jo viimevuonna meille lapsille vaikka molemmat ovat hyvissä voimissa mutta näin he itse halusivat tehdä.

Kuvitellaan vaikka tilanne, että sinulla olisi mies ja lapsia ja sitten miehesi kuolisi. Sit ilmenisikin, että miehellä olisi ollut muitakin lapsia ja he vaatisivat sinulta osuuden pois teidän omaisuudesta. Miltä tuntuisi? Olisiko se sinulle täysin ok? Jos ei ole täysin ok, niin miksi oletat, että joku muu haluaa luopua saavutetuista eduista, kuten vaikka äiti?

yli 10 vuotta vanhempi mies, jolla "muita" lapsia ja kyllä minä olen ajatellut, että hänen kuollessaan minun on heti maksettava lapset ulos asunnosta. Tästä syystä pidänkin tarkasti omat rahani, enkä osallistu lasten elättämiseen vaan säästän sitä mahdollisesti jopa yli sataa tuhatta.

Ehkä nämä viestit tosiaan kuvaavat sitä, että useimmilla ei ole käsitystä muunlaisesta perinnöstä kuin kodista ja sen vähäarvoisesta irtaimistosta.



Tosi kiva se on lapsena maksaa monta tonnia perintöveroa jos itse perintöön ei pääse käsiksi ennen lesken kuolemaa. Sillä sitähän se tarkoittaa jos leskelle jää koko omaisuuteen hallintaoikeus.



Jos avioparilla ei ole keskinäistä testamenttia tms joka määrää hallintaoikeuden perintöön leskelle, voi rintaperillinen vaatia lakiosuutensa. Sitä voidaan pitää ahneutena mutta jos leski sitä vastustaa on se mielestäni aivan samanlaista ahneutta.



Yksi tuttu oli tilanteessa, jossa isänsä kuoli ja hänen vaimonsa (ei lasten äiti) olisi halunnut hallinnan leskenä kaikkeen miehen omaisuuteen. Lapset pitivät puolensa, saivat haltuunsa puolet isänsä omaisuudesta. Luulen, että edesmennytkin olisi toivonut niin käyvän, pitävän omien lastensa puolta!



Itsellä kävi niin, että vanhuksilla oli keskinäinen testamentti. Siinä sitten maksoin perintöverot pääsemättä perinnöstä nauttimaan ennen toisenkin poismenoa. Eikä sen ääneen sanominen ole ahnetta tai julmaa vaan tosiasia. Hallintaoikeuden siirtämisestä eloonjäävälle puolisolle seuraa tietty verohelpotus rintaperillisille, onneksi.



Nämä asiat taitavat olla sellaisia, että niitä on oikeasti vaikea tajuta, ellei peri isompaa omaisuutta. Mutta siinähän jeesustelette kahvilusikoillanne ja lesken oikeudella kiillottaa niitä.

Selkeä avioehto. Jos miehesi lapset ovat isänsä kuollessaan alaikäisiä, tappelet edunvalvojien kanssa siitä sadastatonnistasi. Ja jos ovat aikuisia, voit joutua tappelemaan silloinkin. Periaatteessa eloonjäävällä on oikeus pitää oma omaisuutensa vähävaraisemman puolison kuollessa mutta jos omaisuus katsotaan kartutetun puolison "kustannuksella" voi olla että joudut hyvittämään siitä miehen lapsille.

Kuvitellaan vaikka tilanne, että sinulla olisi mies ja lapsia ja sitten miehesi kuolisi. Sit ilmenisikin, että miehellä olisi ollut muitakin lapsia ja he vaatisivat sinulta osuuden pois teidän omaisuudesta. Miltä tuntuisi? Olisiko se sinulle täysin ok? Jos ei ole täysin ok, niin miksi oletat, että joku muu haluaa luopua saavutetuista eduista, kuten vaikka äiti?

yli 10 vuotta vanhempi mies, jolla "muita" lapsia ja kyllä minä olen ajatellut, että hänen kuollessaan minun on heti maksettava lapset ulos asunnosta. Tästä syystä pidänkin tarkasti omat rahani, enkä osallistu lasten elättämiseen vaan säästän sitä mahdollisesti jopa yli sataa tuhatta.

niin tarvitseeko äiti silti sen kodin Ullanlinnassa, loma-asunnon Marbellassa, loma-asunnon Levillä, mökin Tammisaaressa ja 5 asuinhuoneistoa (vuokrattuina ulkopuolisille)? Vai voisiko jotain isän kuoltua jo jakaakin?

ne joiden energia riittää vanhemman kuollessa miettiä sitä että hän haluaa perintönsä nyt eikä sitten kun se toinenkin vanhempi kuolee.



Itselleni ei tullut edes mieleen mitkään perintöasiat äitini kuollessa ja isän jäädessä leskeksi. Enemmän oli mielessä se että miten isä pärjää jatkossa, äiti kun muisti kaikki menot ja muut.



Tiedän tapauksia joissa aikuisten ihmisten vanhempi on kuollut ja ainoa asia mikä niillä lapsilla on ollut mielessä on ollut raha. Esim. kaverini isä kuoli äkillisesti niin ainoa asia mistä tuo kaveri puhui oli se, että hänen pitää selvittää mitkä kaikki tavarat oli hänen isänsä ostamia ja mitkä olivat isänsä uuden puolison ostamia, että hän saa myydä kaiken ja saisi mahdollisimman paljon rahaa. Hän ihan oikeasti vei kaiken minkä tiesi varmuudella isänsä ostamaksi + kaikki hänen vaatteensa sekä nekin tavarat jotka hänen isänsä oli ostanut uuden puolisonsa kanssa yhdessä. Hänellä oli jopa niin paljon pokkaa että oli vaatinut leskeltä isänsä ostamaa vihkisormusta myytäväksi!



En voinut muuta kuin katkaista välit tuohon ihmiseen.

Jos ap olisi halunnut muun kuin yleisen vastauksen olisi hänen pitänyt oivaltaa kertoa fakta eikä tätä yleisintä olettamusta leskestä ja ahneista kakaroista!

niin onhan se outoa, jos lapset haluavat heti perintönsä. Ensinnäkin, toiselta vanhemmalta on kuollut puoliso, se on tosi rankkaa. Saati sitten, että oikeasti niillä lapsilla ei ole mitään tekemistä sen rahan kanssa. He eivät ole niistä rahoista tienanneet senttiäkään eivätkä edesauttaneet niiden tekoon. Vaikka niistä osan periikin, niin mun mielestä on tosi moukkamaista alkaa vaatimaan niitä ennen kuin molemamt puolisot ovat kuolleet. Miksi ihmeessä niitä halutaan jo siinä vaiheessa, kun toinen niiden rahojen kerääjistä vielä elää? Perillisiäkö varten hän on raatanut ehkä selkä ruvella?

Hirveä suru puolison menettämisestä ja sitten lapset alkavat vaatimaan ehkä hänelle tärkeidenkin asioiden myymistä vain rahan takia.

kotiinsa. Minäkään en kaveeraa tiettyjen kanssa!

Selkeä avioehto. Jos miehesi lapset ovat isänsä kuollessaan alaikäisiä, tappelet edunvalvojien kanssa siitä sadastatonnistasi. Ja jos ovat aikuisia, voit joutua tappelemaan silloinkin. Periaatteessa eloonjäävällä on oikeus pitää oma omaisuutensa vähävaraisemman puolison kuollessa mutta jos omaisuus katsotaan kartutetun puolison "kustannuksella" voi olla että joudut hyvittämään siitä miehen lapsille.

kummallakaan ei ole mitään oikeutta toisen omaisuuteen. Ja vaikkei olisi, ei mikään oikeus voisi katsoa miehen kartuttaneen minun omaisuuttani, ennemmin päinvastoin:) Ainoat josta voisi riidellä olisivat jotkut huonekalut, jotka ovat yhteisiä.

kaikki, rahatkin. Kuinka sitten todistamme äidin

kuoltua, että osasta rahoista(kin) on maksettu jo kertaallen perintövero?

kaikki, rahatkin. Kuinka sitten todistamme äidin

kuoltua, että osasta rahoista(kin) on maksettu jo kertaallen perintövero?

Onhan tehty perukirja jossa todettu varallisuus, toimitettu se verovirastoon ja maksettu verottajan ilmoittama vero! Ei se verottaja sitä uudelleen halua. Kun äitinne kuolee, tehdään uusi perukirja jossa todetaan äitinne osuudeksi vain se hänen osuutensa, ei enää isän osuutta. Sitten se toimitetaan verottajalle joka määrää veron siitä. Ette maksa kahteen kertaan samasta osuudesta veroa. Paitsi jos olette niin tyhmiä, että äitinne kuoltua kirjaatte perukirjaan sekä isänne että äitinne osuuden omaisuudesta äitinne omaisuudeksi.

Jättivät mummoltani perityt rahat makaamaan tilille (siis vaarini ja mummoni yhteiselle tilille), nyt vaarini kuoli ja niin vaan maksoivat verot uudestaan rahoista. Oma mokansa kylläkin ettei paljon sympatiaa multa heru.