Lue keskustelun säännöt.
Miksi pidetään ahneutena, jos haluaa oman perintönsä
09.09.2012 |
Esim isä kuolee, äiti jää leskeksi.
Perillistä pidetään ahneena, jos hän haluaa oman osansa poerinnöstä nyt, eikä vasta kun äitikin on kuollut.
Jos isä olisi halunnut, että perintö jaetaan vasta sitten, hän olisi voinut tehdä keskinäisen testamentin. Omille lapsille ei tarvi tehdä testamenttia, hehän oletuksena muutenkin perii.
EIkä kaikilla ole omaisuus mitään yhdessä tienattua, monesti se voi olla myös perittyä.
Kommentit (87)
tienaamaa ja säästämää - ei sinulle.
Ahnetta kyllä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monesti on niin että perillisillä on elämänvaihe jossa raha olisi tarpeen.
Pahimmassa tapauksessa perillinen ei pääsisi nauttimaan perinnöstä koskaan
voisivat itse yrittää hankkia rahaa?
Ja mitäpä sitten, vaikka perillinen "ei pääsisi nauttimaan perinnöstä koskaan"? Eiväthän ne ole hänen rahojaan laisinkaan, ennen kuin ne ovat hänen rahojaan... Ei kannata tuollaiselle perustalle varata.
tienaamaa ja säästämää - ei sinulle.
Ahnetta kyllä
"Vanhemmat" ei ole yksi ihminen vaan kaksi. Isä on säästänyt ja kerännyt itselleen, ja kun hän kuolee, omaisuus menee lapsille. Äiti samoin kerää itselleen oman osuutensa ja kun isä kuolee, äiti pitää edelleen oman omaisuutensa kuten hänellä on ollut ennenkin. Mitä ihmeellistä tässä on?
ja isä maksoi meidän perintöverot. Ikävä kyllä isäkin kuoli muutama vuosi myöhemmin. Ei siinä paljon perintä lohduta kun vanhemmat kuolee "nuorina" syöpään. Isän äiti kuoli pian isän jälkeen kun ei vaan enää jaksanut (isän pikkuveli oli kuollut 30vsairauteen)
mä en ilmeisesti tiedä mitään perintöasioista, koska oon elänyt siinä uskossa, että tietysti automaattisesti lapset saavat sen oman osuutensa, kun vanhempi kuolee. Ainakin omat vanhempani aina sanovat, että lapsethan sitä perintöä tarvitsevat, eikä se puoliso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yllin kyllin itsellään. Eivät he säästäneet rahojaan toisilleen. Sanoivat aina, ettei hautaan mitään saa. Joten jakoivat jo eläessään omaisuuttaan meille lapsille, että meidän elämä olisi helpompaa.
Sääli kun teillä on niin ahneita vanhempia, etteivät halua helpottaa lastensa elämää tippaakaan, vaan pitävät puolison omaisuudesta kiinni kynsin hampain.
Omalla kohdalla olen ajatellut, että tienaan itse omat rahani, ettei tarvitse miehen kuoltua (jos siis mies kuolee aiemmin), odottaa hänen kuolemaansa ahneena, että saa miehen omaisuuden tuhlattavaksi leskenä. Mieluummin haluan jakaa mieheni omaisuuden lapsille. Kuollutta ei takaisin saa, vaikka saisi tuhlata hänen rahansa.
Jotenkin saa sellaisen kuvan, että teidän vanhempanne ovat tosi ahneita ja odottavat vain kieli pitkällä puolison kuolemista, että saavat hänen rahansa. Meillä vanhempani ovat jakaneet rahaa jo eläessään meille lapsille.
tienaamaa ja säästämää - ei sinulle.
Ahnetta kyllä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
heille on vähän niinkuin pakko se perintö jakaa? Eikö maistraatti valvo alaikäisten omaisuutta?
Ja näin sen pitääkin mennä, ilman, että lesken aloitteesta perintö jaetaan tai ei jaeta.
Jos siis vainaja olisi halunnut kaiken jäävän lesken hallintaa, niin miksi ei sitten tehnyt sitä hallintaoikeustestamenttia???
Muistakaa tämä sitten kun olette itse leskiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja uusperheissä näistä tullaan tappelemaan verissä päin myöhemmin. Uusi vaimo haluaa perinnön ja lahjottelee sen sitten elinaikanaan ties mihin, joten miehen lasten on pakkokin vaatia omansa. Entäs jos omaisuus on vaikka äidin perimä ja tienaama, niin onko kiva katsoa sivusta, kun äidin tahto ohitetaan ja joku nuorempi nainen huijaa rahat isältä? Äiti tuskin oli tarkoittanut rahojen päätyvän vieraan naisen taskuihin... Älkää olko niin mustavalkoisia.
Sinänsä ahneudella todellakaan ei ole rajaa. Tiedän sisarusparven, jossa yksi lapsista sai äidiltään noin 2 miljoonan hyödyn elinaikana. Äiti tiesi tämän ja siksi teki kahdelle muulle lapselle testamentin lopuista rahoistaan. No, tämä 2 miljoonaan 2-3 vuotta aiemmin saanut vaati silti lakiosansa siitä 150 000 Euron omaisuudestakin, ettei siskot saa sitä kokonaan jakaa vaan hänelle siitäkin vielä siivu. Kehtaakin. Oikeudessa sitten tappelivat, onko tuo iso summa ollut ennakkoperintö ja siten lakiosa täytetty jo. En muista, miten kävi.
Mun isä aina sanoo, että rahasta ei tule koskaan täyteen...
Kyllähän tuo iso mies muutenkin pärjää. Tässä on ihan tarpeeksi varallisuutta, että miehellä on varaa asua hyvin ja miehellä on ihan hyvä palkka, eläkekin tulossa aikanaan jne. Tn. iskisi uuden naisenkin vielä, mitä tietysti toivoisinkin, mutta enpä nyt omaa perintöäni halua sinnekään jättää vaan sille tärkeimmälle: lapsille! Lapset tarvii apua, ei mies.
Typerät vanhemmat istuu rahakasojen päällä. Mulle ainakin rahan tärkein funktio on se, että voin auttaa sillä läheisiäni. Toivottavasti voin antaa lapsilleni pesämunat asuntoihin ja muihin, ja kuollessan lapset saakoon loput minun rahoistani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki, rahatkin. Kuinka sitten todistamme äidin
kuoltua, että osasta rahoista(kin) on maksettu jo kertaallen perintövero?
se vasta typerää onkin verottaja on kyllä tyytyväinen. Meillä appiukon kuoleman jälkeen perunkirjoittaja ei suositellut tälläistä vaikka lapset olisivat jättäneet rahavarat äidilleen, saisi maksaa samoista rahoista tupla verot.
Jos on satoja tuhansia rahaa pankissa, ja tiedetysti isä on aina jakanut niitä lapsilleen ja miettinyt koko elämänsä miten vältetään perintöveroja. Eikö se sitten ole aikamoista itsekkyyttä lesken puolelta "olla suostumatta" perinnönjakoon? Ja ajatella että ne ovat vain hänen rahojaan. Etenkin kun käteistä rahaa hänellä on nelinkertaisesti verrattuna kuolinpesään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuin annan lapsillemme. Mitä lapset tekee rahalla, tienatkoot itse oman omaisuutensa. Niin mieskin tienasi oman omaisuuden ja joutaa antamaan sen minulle kun kuolee.
Lapset ovat ahneita jos haluavat perinnön jakoon kun isänsä kuolee. Heidän isänsä rahat kuuluvat minulle.
Kyllähän tuo iso mies muutenkin pärjää. Tässä on ihan tarpeeksi varallisuutta, että miehellä on varaa asua hyvin ja miehellä on ihan hyvä palkka, eläkekin tulossa aikanaan jne. Tn. iskisi uuden naisenkin vielä, mitä tietysti toivoisinkin, mutta enpä nyt omaa perintöäni halua sinnekään jättää vaan sille tärkeimmälle: lapsille! Lapset tarvii apua, ei mies.
Typerät vanhemmat istuu rahakasojen päällä. Mulle ainakin rahan tärkein funktio on se, että voin auttaa sillä läheisiäni. Toivottavasti voin antaa lapsilleni pesämunat asuntoihin ja muihin, ja kuollessan lapset saakoon loput minun rahoistani.
terminä jo kyseenalainen... oma perintö on se mitä sulta jää.
Ahneutta se on kytätä mahdollisesti vanhemmilta jääviä roposia! Oletko elänyt elämäsi niin että olet laskenut menot oletetun perinnön mukaan??
Aion siis ottaa vastaan toisen vanhempani perinnön - yhdessä sisareni kanssa.
Perintö (meille kahdelle jaettava siis) on suuruudeltaan n 300 000 euroa - lisäksi jaamme yhdessä lesken kanssa yhden asunnon.
Leskelle jää hienohko asunto, uudehko auto, loma-asunto, osuus toisesta loma-asunnosta ja jonkin verran rahaa.
En koe lainkaan huonoa omaatuntoa tulevasta perinnönjaosta. Aion maksella autolainat pois ja lyhentää asuntolainaa. Jotain jäänee lastenkin tileille.
Olen yllättynyt täällä olevista kommenteista: sangen hurskasta porukkaa, tosiaan!
Sitä paitsi leski saa aina pitää hallussaan oman kotinsa - vaikka sen joku toinen perinnökseen saisikin!
Aion siis ottaa vastaan toisen vanhempani perinnön - yhdessä sisareni kanssa.
Perintö (meille kahdelle jaettava siis) on suuruudeltaan n 300 000 euroa - lisäksi jaamme yhdessä lesken kanssa yhden asunnon.
Leskelle jää hienohko asunto, uudehko auto, loma-asunto, osuus toisesta loma-asunnosta ja jonkin verran rahaa.
En koe lainkaan huonoa omaatuntoa tulevasta perinnönjaosta. Aion maksella autolainat pois ja lyhentää asuntolainaa. Jotain jäänee lastenkin tileille.
Olen yllättynyt täällä olevista kommenteista: sangen hurskasta porukkaa, tosiaan!
Sitä paitsi leski saa aina pitää hallussaan oman kotinsa - vaikka sen joku toinen perinnökseen saisikin!
Perinnön arvo onkin yli 400 000 e
ja pidän täysin itsestään selvyytenä, että vaadin itselleni laillisesti kuuluvan osuuteni heidän perinnöistään. Enemmän minulla on niihin oikeutta kuin esim. äidin uudella puolisolla.
Jos äitini kuolisi ennen "isää", vaatisin rintaperilliselle kuuluvaa osaani automaattisesti. En jäisi katsomaan miten alkoholisoitunut, narsistinen "isäni" tuhoaisi äitini omaisuutta omiin hullutuksiinsa ja jakelisi yhteisiä perintörahoja narsistille tyypilliseen tapaan omien mielivaltaisten päätöksiensa perusteella. Jos taas isäni kuolisi, en vaatisi perintöosaani vaan yrittäisin auttaa ja tukea äitiäni kaikessa mahdollisessa.
Mutta tässä kai tullaan nyt siihen, millainen vanhempi tämä biologinen isä/äiti on lapselleen ollut ja millaiset välit ja elämäntavat ovat noin yleensä.
Kun isäni kuoli, tehtiin perinnönjako. Muistaakseni se meni niin, että äidille jäi puolet heidän yhteisestä omaisuudestaan ja toinen puolisko jaettiin minulle ja veljelleni. Tämä tehtiin äitini aloitteesta.
Veljeni sai metsät ja talon, äitini osti uuden, pienemmän asunnon ja piti kesämökin, ja minä sain rahaa. Kaikki olivat tyytyväisiä. Saamme käyttää äitini kesämökkiä halutessamme.
Suvussamme on sellainenkin haara, jossa perinnöt ovat kunnolla jakamatta jo parin sukupolven ajalta, ja sen seurauksena mm. suvun ihana kesäpaikka on melkeinpä käyttämättä ja myöskin hoitamatta, kun se kuuluu "kaikille" eli ei kenellekään.