Lue keskustelun säännöt.
Miksi pidetään ahneutena, jos haluaa oman perintönsä
09.09.2012 |
Esim isä kuolee, äiti jää leskeksi.
Perillistä pidetään ahneena, jos hän haluaa oman osansa poerinnöstä nyt, eikä vasta kun äitikin on kuollut.
Jos isä olisi halunnut, että perintö jaetaan vasta sitten, hän olisi voinut tehdä keskinäisen testamentin. Omille lapsille ei tarvi tehdä testamenttia, hehän oletuksena muutenkin perii.
EIkä kaikilla ole omaisuus mitään yhdessä tienattua, monesti se voi olla myös perittyä.
Kommentit (87)
Keskustelen työni kautta usein venhempien ihmisten kanssa rahasta ja kyllä valtaosa säästää rahojaan jälkipolville. Jos vanhempi i halua jättää perintöä lapselleen, taustalla on yleensä todella tulehtuneet välit.
Mutta paljon tietysti riippuu siitä kuinka paljon ja minkälaisessa muodossa perintö on. Todella monilla on rahaa tileillä, rahastoissa ja osakkeissa niin paljon, että leski ei niitä taatusti tarvitse niitä elinaikanaan. Miksi ihmeessä niitä ei jaettaisi perillisille heti? Ymmärrän ahneeksi haukkumisen, jos pariskunnan tilillä on 5000 € ja perilliset vaativat puolet siitä itselleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen tavallaan. Sinä varmaan lahjoitat kaikki jonnekin hyväntekeväisyyteen, etteivät ahneet lapsesi saa mitään.
Minä haluan jo elinaikana heitä auttaa, kuten nyt kun ovat opiskelemassa. Ja toivon, että he saavat kaiken kun minä kuolen. Näin on meidän suvussa aina ollut. Jotkut vihaavat lapsiaan ja tuhlaavat kaiken vaikka viinaan, ettei lapsille vain jää yhtään euroa.
terminä jo kyseenalainen... oma perintö on se mitä sulta jää.
Ahneutta se on kytätä mahdollisesti vanhemmilta jääviä roposia! Oletko elänyt elämäsi niin että olet laskenut menot oletetun perinnön mukaan??
kokevat omat lapset ahneiksi syöjättäriksi, jotka imevät heiltä kaiken. Tiedän tällaisia oikeastikin. Vanhemmilla on rahaa kuin roskaa, mutta lapsia ei auteta tippaakaan. Itse eletään leveästi ja lapset elää tosi tiukilla.
Kukahan näissä tapauksissa ahne on?
Mutta kukin tavallaan. Minä ainakin olen aina halunnut helpottaa lasteni elämää.
Aion siis ottaa vastaan toisen vanhempani perinnön - yhdessä sisareni kanssa.
Perintö (meille kahdelle jaettava siis) on suuruudeltaan n 300 000 euroa - lisäksi jaamme yhdessä lesken kanssa yhden asunnon.
Leskelle jää hienohko asunto, uudehko auto, loma-asunto, osuus toisesta loma-asunnosta ja jonkin verran rahaa.
En koe lainkaan huonoa omaatuntoa tulevasta perinnönjaosta. Aion maksella autolainat pois ja lyhentää asuntolainaa. Jotain jäänee lastenkin tileille.
Olen yllättynyt täällä olevista kommenteista: sangen hurskasta porukkaa, tosiaan!
Sitä paitsi leski saa aina pitää hallussaan oman kotinsa - vaikka sen joku toinen perinnökseen saisikin!
mutta pidin kyllä vähän kohtuuttomana sitä että jouduin maksamaan ne verot vaikken saanutkaan sitä osuuttani. Sitä varten piti ottaa lainaa, vaikka kuolinpesään kuului myös pankkitili jolla oli rahaa (tosin ei mitään valtavia määriä, mutta silti).
En kuitenkaan jaksanut, viitsinyt tai halunnut ruveta tästä asiasta puhumaan siinä tilanteessa.
Tässä ei ollut yhdessä tilattua varallisuutta, vaan vainajalla oli,ollut paljon perintönä hänelle tullutta omaisuutta. Se on selkeämpää ja järkevämpää antaa heti vainajan,perillisille lesken sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä,perinnöstä nauttimisen voisi jättää vähälle jos on itsellä perillisiä. Niin se ennen meni että peritty on lainassa ja kulkee suvussa. Tavoite jättää se kasvaneena seuraaville sukupolville😎
Isäni äiti oli kuollut ja hänen isä meni uusiin naimisiin ei kuitenkaan lapsia.
Isäni isä erkani altshaimerin myötä tästä maailmasta ja eli kyllä 7 vuotta sen jälkeen.
Leski oli onneksi tehnyt testamentin sukutalosta, jonka juuret menee ainkaan ennen Agricolaa, isäni hyväksi.
Testamentti oli kuukausia kateissa ja meinasi jo mennä sukutila jakoon.
Nyt isäni yrittää antaa kepuli keinoin sukutilan sikollene tai veljelleni, mutta heitä ei kiinnosta puoli ilmaseksi sen tilan saa vain jos pitää kirjansa 5 vuotta tilalla.