Pilaan kohta hyvän avioliiton :(

Vihaan itseäni, mutta en vaan tiedä mikä mättää. Meillä on miehen kanssa kaikki periaatteessa hyvin, vähän on taloudellisesti tiukkaa ja stressiä, mutta ei mitään isompia ongelmia parisuhteessa. Meillä on kaksi pientä lasta, vähän vajaa kaksivuotias ja muutaman kuukauden ikäinen vauva. Tuntuu, että elämä on sitä että valitan miehelle koko ajan ja hermostun päivittäin jostakin. Tuntuu että sanon miehelle samoista asioista kerta toisensa jälkeen eikä mikään silti muutu ja sitten jossain välissä räjähdän, taas, samasta aiheesta. Tunnen olevani hirveä ämmä, mutta en tiedä mitä tässä voisi tehdä toisin, kun koko ajan vaan ärsyttää. :( Pelkään että mies jossain välissä ottaa ja lähtee tai sitten itse vaan koen että parempi olisi olla kokonaan ilman miestä. Mä kuitenkin rakastan miestäni ja haluaisin että voitaisiin olla yhdessä onnellisia.