Olenko kylmä ihminen kun en ymmärrä?
Siis mielestäni tämä 8-vuotiaan tytön tapaus on todella järkyttävä, ja toivon sydämestäni ettei tällaista tapahdu enää kenellekään.
Tässä uutisoinnissa minua silti ihmetyttää ihmisten raivo; sosiaalityöntekijöitä ja yleensä järjestelmää kohtaan. Vaaditaan päitä vadille, eikä ymmärretä ettei sosiaalityöntekijät voi lausua asiasta julkisesti vaitiolovelvollisuuden vuoksi. Se koskee myös kuolleita.
Ihmiset soittelevat naiselle, joka oletetusti on murhaajan äiti ja haukkuvat tätä. Hänellähän ei välttämättä ole osaa eikä arpaa asiaan. Ja vaikka olisikin jotenkin vaikuttanut Helsingin sosiaalitoimen päätöksiin, tuskin hän on tiennyt poikansa taipumuksista kidutukseen? Käsi sydämelle, ettekö itse usko aina lapsestanne parasta? Täällä on joka päivä keskusteluja, jossa mammat vakuuttavat etteivät usko heidän lastensa valehtelevan heille.
Mielestäni tapaus on järkyttävä, ja sosiaalitoimen toiminta pitää tutkia. Kuitenkin, täytyy muistaa että mikäli he ovat toimineet lain puittteissa, heidän toiminnassaan ei ole mitään moitittavaa. Sitten voidaan kyseenalaistaa se, onko biovanhemman oikeudet liian suuret Suomessa, mutta _se_on_eri_keskustelu.
Ei mulla muuta, toivoisin että järkevät aikuiset (oletettavasti) nyt vetäisivät hieman happea ja hakisivat sitä syyllistä sieltä, missä se oikeasti on.,
Kommentit (81)
Enkä ehkä vaatisi " päitä vadille ", mutta järjestelmää täytyy tarkastella uudelleen. Ja tottakai tarkasti käydä läpi, missä virheet / laiminlyönnit sattuivat.
Huvittavaa lukea, kuinka ap haluaa antaa itsestään fiksun vaikutelman, mutta lokaa niskaan saadessaan kuitenkin turvautuu ala-arvoisiin kommentteihin. Et ehkä kuitenkaan ole meidän muiden yläpuolella?
Korkeasti koulutetuilla on vain ulkoinen paine käyttäytyä tietyllä tavalla, ja he omaksuvat sen persoonaansa.
Tämä viedään jopa niin pitkälle että luonnolliset tunnereaktiot pyritään tukahduttamaan, koska olisi "sivistymätöntä". Ja tällöin akateeminen ei enää voisi kokea olevansa osa omaa sosiaalista viiteryhmäänsä.
Peruspsykologiaa, kuten sekin, että muiden analysointi on helpompaa kuin itsen.
Kuitenkin akateemisestikin koulutetut syyllistyvät rikoksiin ja perheväkivaltaan. Koulutus ei siis poista luontaista primitiivistä käytöstä, vaan auttaa sen säätelyssä. Joissain tapauksissa.
Miksi minun surun tunteminen estää muutosten tapahtumisen sosiaalihuollossa? Miksi en saa tuntea myötätuntoa lasta kohtaan? Jos olen ahdistunut, miksi sille pitää löytää selitys?! Akateemisia ihmisiä vartenko?
Olen ahdistunut, surullinen ja vihainen. Itkettääkin välillä. Oma elämäni jatkuu silti normaalisti, enkä ole häiriköimässä kenenkään kotirauhaa. Katson omia samanikäisiä tyttäriäni ja tunnen piston sydämessäni.
että kaikki käyttäytyisivät kuten he. Silloin heillä ei olisi enää ketään jota kohtaan tuntea ylemmyyttä ; )
Enkä ehkä vaatisi " päitä vadille ", mutta järjestelmää täytyy tarkastella uudelleen. Ja tottakai tarkasti käydä läpi, missä virheet / laiminlyönnit sattuivat.
Huvittavaa lukea, kuinka ap haluaa antaa itsestään fiksun vaikutelman, mutta lokaa niskaan saadessaan kuitenkin turvautuu ala-arvoisiin kommentteihin. Et ehkä kuitenkaan ole meidän muiden yläpuolella?
Ihmettelin vain ihmisten sisälukutaitoa. Kirjoitin, että asia on tutkittava ja ihmiset hyökkää riehuen kimppuuni, että minunkaltaiseni antaisivat asian olla. Niinhän en sanonut?
mutta sinä yhteiskuntatieteilijä: eikös se ole normaalireaktio juuri tuo tarve vihata ja kohdistaa se viha konkreettisesti johonkin henkilöön?
voisi olettaa sentään JOTAIN meille opettaneen? Olemme päässeet aika kauas luolamiesajoista, ja se on hyvä. Olemme esim. oppineet, että ihminen on viaton kunnes toisin todistetaan, esimerkiksi. Eli vaaditaan tutkimuksia, muttei lynkata ketään sitä ennen. (en ole ap, mutta täysin samaa mieltä hänen kanssaan)
joka saa tällaisilla sivustoilla vaan kohtuuttomat mittasuhteet. Korostan että se ei ole oma reaktioni (tai kenties se on vielä tulossa), mutta ymmärrän että tilanne aiheuttaa monenlaisia reaktioita. Ihailtavaa järkevyyttä ja analyyttisyyttä pystyt kyllä osoittamaan.
koska he uhkaavat sinun metsästysreviiriäsi. Mutta se ei silti tarkoita, että modernin yhteiskunnan kansalaisen pitäisi hyväksyä sellainen aggressiivisuus.
Totta kai tuo tapaus herättää vihaa ja tyrmistystä. Mutta pointti olikin, että aikuisen ihmisen pitäisi osata kanavoida sitä ja pidättyä lynkkaamasta nimeltä mainittuja ihmisiä.
Ja muuten, erityisen raukkamaiseksi paskahousuisuudeksi sen lynkkaamisen tekee se, että ne huutelijat kirjoittavat itse anonyymisti.
Miksi minun surun tunteminen estää muutosten tapahtumisen sosiaalihuollossa? Miksi en saa tuntea myötätuntoa lasta kohtaan? Jos olen ahdistunut, miksi sille pitää löytää selitys?! Akateemisia ihmisiä vartenko? Olen ahdistunut, surullinen ja vihainen. Itkettääkin välillä. Oma elämäni jatkuu silti normaalisti, enkä ole häiriköimässä kenenkään kotirauhaa. Katson omia samanikäisiä tyttäriäni ja tunnen piston sydämessäni.
mutta jos olet niin empaattinen ja myötätuntoinen, niin eikö sinun nimenomaan pitäisi tuntea myötätuntoa myös niitä lastensuojelun työntekijöitä kohtaan, jotka eivät voi virkansa takia mitenkään puolustautua, ja joita silti nyt uhataan tappamisilla ja ties millä sähköpostiin ja kotiin?
Siis ennen kuin on ollenkaan tutkittu, kuka teki ja minkä virheen.
Merkillisen valikoivaa empatiaa.
Ap kyllä ei sanonut mielestäni, etteikö saisi tuntea surua tai etteikö asiaa pidä tutkia perin pohjin. Vaan ettei pidä lynkata yksilöitä ennen tutkimuksia.
(en ole ap, mutta ihan samaa mieltä)
Oikeastaan ihan siinä mielessä, että tämä keskustelu näyttää yllättäen paljastavan, miten erilailla me reagoimme kriisitilanteissa ja miten pahuus meihin vaikuttaa. Kiellämmekö, pelkäämmekö vai käsittelemmekö? Toiset reagoivat primitiivisesti ja mielestäni siinä ei ole tapauksen raakuuden huomion ottaen mitään poikkeavaa. Toiset taas "pelästyvät" omaa "tunteettomuuttaan" ja yrittävät täältä hakea rationaalista selitystä.
Akateeminen en ole, mutta elämänoppinut ja luonteeltani melkoinen pohdiskelija ja kiinnostunut ihmisestä. Siksi seuraan myös tätä av-palstaa.
Yhdessä viestissäni toinkin esille toivomukseni, että ovat parhaansa tehneet lapsen turvallisuutta parantaakseen.
Totuus kun on kuitenkin se, että nämä työntekijät eivät todellakaan pääse itseään julkisesti puolustamaan. Silti kaikkien asianosaisten toiminta tulee tarkasti tutkia, jotta vastaavilta vältyttäisiin.
Jos kaikki olisivat sinun ja sinua komppaavien kaltaisia, lapsia kuolisi jatkossakin tällaisissa oloissa. Nyt on mahdollisuus pelastaa edes joitakin lapsia, koska sosiaaliviranomaisten toimia aletaan tutkia. Sivistyneeseen valtioon ja sivistyneen ihmisen normaalitoimintoihin kuuluu, että yritetään parantaa olemassaolevia käytäntöjä. Jos ihmisen historia olisi täynnä sinun kaltaisiasi, eläisimme anarkiassa ja eläinten lailla. En ymmärrä sinua, en ollenkaan. Ja aion tehdä kaikkeni omalta osaltani, että asia tullaan viemään eteenpäin. Olen ottanut yhteyttä useisiin viranomaisiin ja tehnyt kansalaisaloitteita. Onneksi kaltaisiani on tuhansia, joten tämä ei varmasti jää tähän. T: Myös 8 vuotiaan tytön äiti
isä on kammannut tukkansa ja äitipuoli hymyilee. Minkään kaupungin sosiaalivirasto ei voi asettaa kotiin ympärivuorokautista valvontaa, heidän täytyy vain luottaa vanhempiin. Ja tässä haukutaan väärää puuta, huostaanotto oli jo valmisteilla mutta tilaa ei ollut missään. tekijä ei siis ollut sosiaaliviranomainen vaan lapsen isä.
Oikeastaan ihan siinä mielessä, että tämä keskustelu näyttää yllättäen paljastavan, miten erilailla me reagoimme kriisitilanteissa ja miten pahuus meihin vaikuttaa. Kiellämmekö, pelkäämmekö vai käsittelemmekö? Toiset reagoivat primitiivisesti ja mielestäni siinä ei ole tapauksen raakuuden huomion ottaen mitään poikkeavaa. Toiset taas "pelästyvät" omaa "tunteettomuuttaan" ja yrittävät täältä hakea rationaalista selitystä. Akateeminen en ole, mutta elämänoppinut ja luonteeltani melkoinen pohdiskelija ja kiinnostunut ihmisestä. Siksi seuraan myös tätä av-palstaa.
Ihmiset käyttäytyvät tällaisissa tilanteissa eri tavoin, se on totta.
Mutta minusta se, että haukutaan nimeltä mainiten jotakuta, jonka toimia ei ole vielä edes tutkittu, on äärimmäisen typerää ja hedelmätöntä. Se ei johta yhtään mihinkään, koska tuon logiikan mukaanhan koko homma korjaantuu sen yksilön potkujen myötä.
Tuollainen primitiivireaktio johtuu siitä, että ihmisellä on niin heikko sivistys ja käsitys yhteiskunnan toiminnasta, ettei hän osaa edes kuvitella mitään järjestelmän vikoja syyksi virheeseen. Ja siitä, että pelottaa ajatella, että jos se onkin järjestlemän vika, se ei korjaannu yksillä potkuilla, vaan sama voi tapahtua uudestaan.
Oikeasti ainoa hyödyllinen toimintatapa on tutkia ja rangaista syylliset JA korjata järjestelmää niin, ettei se tuota aukkoja, jotka mahdollistavat tuollaisen.
Ei se ole tunteettomuutta, että ymmärtää yksilön parjauskampanjat turhiksi. Se on älykkyyttä, my friend.
(ohis)
Yhdessä viestissäni toinkin esille toivomukseni, että ovat parhaansa tehneet lapsen turvallisuutta parantaakseen. Totuus kun on kuitenkin se, että nämä työntekijät eivät todellakaan pääse itseään julkisesti puolustamaan. Silti kaikkien asianosaisten toiminta tulee tarkasti tutkia, jotta vastaavilta vältyttäisiin.
Se vain on niin, että todella harva osaa työntää omat mielipiteensä kokonaan syrjään ja tarkastella asioita siltä kannalta. Eli kaikkien kannalta.
Nytkin ap:lla on oma mielipide ja vankka sellainen tästä aiheesta, eli ei hänkään kykene ajattelemaan asioita JOKA kannalta.
Akateeminen koulutus ei siis takaa tässäkään tapauksessa sitä, että kykenisi ottamaan huomioon muutakin kuin oman vankan mielipiteensä.
mitä tässä ketjussa ajetaan takaa. Ei kukaan tosiaankaan tarkoita, etteikö asiaa pitäisi tutkia ja tehdä parannuksia.
mutta aika "erikoinen" ihminen kyllä. Ehkä jonkin sortin sosiaalialan työntekijä?
on kyllä todellinen, vaikka tuolla IS:n sivuilla muuta höpötetäänkin. Työntekijöitä ja kriisisijoituspaikkoja on liian vähän. Työntekijät väsyvät ja ahdistuvat ja vaihtavat alaa. Kun esim. viikonlopun työvuoron jälkeen viettää unettomia öitä tai näkee unissaankin lasinsirujen ja koiranpaskan keskellä konttivasta vauvasta, jolla on sama vaippa rakkuloille syöpyneessä pyllyssä kolmatta päivää ja kylkiluut näkyy, iho on poltettu tupakalla ja luita on murtunut. Tai isompia tenavia on pidetty nälässä, kuritettu ketjuilla tai vöillä hakkaamalla, nukutetaan paljaalla lattialla jne. Tällaisia kun selvittelet ja etenkin jos vielä joudut palauttamaan lapsia samaan ympäristöön takaisin, kyllä siinä loppuu puhti, vaikka sydäntä olisikin. Siellä toimisto- ja johtajatasolla sitten onkin helpompi laittaa ruksia ruutuun tai olla laittamatta, tilanne on ihan eri kuin siellä kentällä.
On inhimillistä toimia. Kukin toimii omalla tavallaan. Jotkut ovat tästä lähes shokissa, toiset suhtautuvat jalat maassa mutta järkytys ajaa heitä toimimaan omalla tavallaan.
Rationaalinen ihminen ehkä:
- osallistuu keskusteluun täällä hakien keinoja
- vaikuttaa lähipiirissään tarkastellen ympäristöään estääkseen lasten kaltoinkohtelun
- ottaa yhteyttä mediaan, yrittää saada julkista keskustelua aikaan, tekee kansalaisaloitteita, perustaa facebook ryhmiä
"Shokissa" tai tunnepohjaisesti reagoiva ihminen ehkä:
- kaivaa nimet esiin ja laittaa tunnepitoisen ja vihaisen tai uhkaavankin viestin
- ottaa yksittäisiin ihmisiin yhteyttä raivon vallassa haluten jotenkin purkaa pahaa oloaan
- kokee tapauksen hyvin henkilökohtaisesti monista syistä, reagoi jopa arvaamattomasti uhkaillen osallisia
Mikä AP on sanomaan, miten pitäisi toimia. Tuskin juuri kukaan meistä osaa löytää konkreettisia keinoja, jotka olisivat sinun toivomalla tavalla yhteiskunnallisesta näkökulmasta rakentavia, laajanäkökulmaisia ja fiksuja. Jos jokainen meistä ajattelisi näin, kukaan EI TEKISI MITÄÄN!
T: Kasvatustieteen maisteri
Tutkinto hallinnon, tutkimuksen ja suunnittelun alueelta:/
tunnistan itseni sieltä.. ap on ihminen joka esittää järkevää mutta oikeasti on kylmä ja tunteeton.
sosiaalitoimen että todellisessa hädässä tai kriisissä olevien ihmisten kanssa, ja olen asiasta eri mieltä kuin sinä.
Itsekin vaitiolovelvollisena tiedän ettei sos. toimi voi antaa julkisia lausuntoja asiasta, mutta kun tiedetään mustelmat, äidin huoli, koulun tekemät ilmoitukset jne. niin kyllä! uskallan olla suoraan sitä mieltä että sos. toimi tyri, ja asia täytyy selvittää. Se on vähintä mitä tuon pienen Eerikan eteen täytyy tehdä; kukaan ei välittänyt tarpeeksi hänen eläessään, ja siitä on asianosaisten vastattava nyt.
Kaikki me terveydenhuollon edustajat saamme kyllä hoitovirhesyytteen jos aihetta on ja asiakas menehtyy/vammautuu tms. mutta sosiaalitoimea ei saa virheistään syyttää eikä rankaista?
On hyvä jos joku pystyy kovettamaan itsensä tällaisilta asioita, minä en pysty vaikka työni takia minua usein pidetään "tunteettomana ja kovana".. no, en ole, pystyn hillitsemään tunteeni työssäni, mutta suren Eerikan kohtaloa, menetettyä elämää, kärsimyksen- ja pelontäyteistä lapsuutta vailla turvaa, rakkautta ja huolenpitoa.
Minusta on myös luonnollista että ihmiset surevat; ihminen ja eläimet on luotu huolehtimaan "kaikista pennuista", ei vain omistaan.. siksi tällainen voi oikeasti satuttaa sivullisiakin.
Juu ei mulla muuta, tää on vain mun mielipide.
Ja mahdollisia syyllisiä rangaista mutta av-mammojen vihakampanja ja uhkailusoittelu, Helsingin sossujen henkilötietojen kaivelu tms. EI ole parannusta asiaan. Se on sulaa sekopäisyyttä, ja _sitä_ kritisoin.
Oikeasti, komppaan tuota kommenttia valkoisesta roskaluokasta ja sivistyksen puutteesta. Ettehän te osaa edes lukea!
ap
Hukkaan on mennyt sekin koulutus...
Eikö lapsella ollut muita sukulaisia ottaa hänet vastaan, jos Suomen laitokset ovat ollet 'täynnä'?
Missä mummu oli?
Eikö lapsella ollut muita sukulaisia ottaa hänet vastaan, jos Suomen laitokset ovat ollet 'täynnä'?
Missä mummu oli?
Jos isä esti tapaamiset tms?
Miksi minun surun tunteminen estää muutosten tapahtumisen sosiaalihuollossa? Miksi en saa tuntea myötätuntoa lasta kohtaan? Jos olen ahdistunut, miksi sille pitää löytää selitys?! Akateemisia ihmisiä vartenko?
Olen ahdistunut, surullinen ja vihainen. Itkettääkin välillä. Oma elämäni jatkuu silti normaalisti, enkä ole häiriköimässä kenenkään kotirauhaa. Katson omia samanikäisiä tyttäriäni ja tunnen piston sydämessäni.