Lue keskustelun säännöt.
Olen positiivinen mutta en tyhmä! Ystäväni on masentunut ja muka älykäs
29.08.2012 |
Nyt ärsyttää ja paljon! Olen peruspositiivinen ihminen, osaan nauttia arjesta ja pikkuasioista. Löydän positiivista melkein joka asiasta ja yritän ajatella valoisasti.
Nyt ystäväni joka on masentunut väittää että olen tyhmä kun tajua elämän realiteetteja. Masentuneet ihmiset ovat kuulema paljon älykkäämpiä kuin me positiiviset koska en kuulema tajua maailman raadollisuutta.
Ystäväni on siis fiksu ja älykäs kun on tajunnut ettei maailma olekkaan kiva paikka elää. Minä olen tyhmä koska elän niin että minulla on kivaa.
Positiivisuus ja oikea elämänasenne ei ole tyhmyyttä eikä naiviutta. Ymmärrän maailman pahuuden ja olen siitä saanut oman osani. En silti halua elää elämääni realistina ja pessimistinä, muka fiksumpana kuin muut.
Kommentit (68)
Miksiköhän masentuneet sitten näyttävät meille muille olevan reppanoita, epäsiistejä, sulkeutuneita erakkoja jotka ovat epäytävällisiä, rasittavaa valittaja porukkaa joita kukaan ei jaksa kuunnella. Masenteet luulevat sairaudessaan löytäneensä jotain hienoa, on mhatavaa olla valtavirtaa vastaan, surkutella miten älykäs on ja miten kaikki muut ovat tyhmiä kun eivät tajua heidän suuruuttaan.
No, kääntäkää te tämä suuressa älykkyydessänne näin mutta mikään totuus se ei kuitenkaan ole.
mutta harvalla se kroonisesti aina on ollut tai on. Minun tuntemani masentuneet ovat kyllä suurin osa erittäin älykkäitä ihmisiä. Yksi fysiikan tohtori, yksi paljon patentteja omaava elektroniikan alan DI, yksi kirjailija. Itsekin olen kärsinyt nuorena yhden masennusjakson enkä tosiaan ole reppana silloin kun masennus ei ole päällä, akateemisesti koulutettu hyvinpalkattu huippuasiantuntija. Toki on myös ei-niin-kovin-älykkäitä ja menestyneitä masennusta sairastavia olemassa.
Ei minusta kyllä kovin tavallista ole tuollainen että masentunut ajattelisi että olisi jotenkin hienoa olal masentunut ja kuvittelisivat olevansa erityisen älykkäitä masennuksen takia. Itse en ole sellaista kokenut enkä ole kuullut muiltakaan masentuneilta joita tunnen. Päinvastoin, masentunut tuntee useimmiten olevansa surkea luuseri jolla ei ole enää mitään käyttöä tässä elämässä, ei mitään toivoa paremmasta. Mutta toki jos joku besserwisser tulee neuvomaan ymmärtämättömästi tyyliin otapas nyt kuule itseäsi niskasta kiinni, niin kyllähän siihen voi vastaukseksi tulla kivahdus siitä kuinka se toinen on yksinkertainen kun ei ymmärrä ettei tuo hänelle toimi nyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
minä arvasin tämän, tiesin ettei suhde /työpäikkasi tms toimi, näin tämän jo etukäteen...
Tiesitkö sinä superälykäs inhorealisti mitä? Se on kuule ihan fifty fifty sun tietämises, 50% mahdollisuus osua siis oikeaan. ja jos osut olet niin fiksua että...
Mutta tässä ketjussa huomaa selvästi ketkä ovat masentuneita tai sairastavat sitä joskus.
Tämä suuren luomisen, älykkyyden virta, sairauden ylistäminen ja "me ollaan parempia kuin te" asenne huokuu jokaisesta kirjoituksesta.
Miksiköhän masentuneet sitten näyttävät meille muille olevan reppanoita, epäsiistejä, sulkeutuneita erakkoja jotka ovat epäytävällisiä, rasittavaa valittaja porukkaa joita kukaan ei jaksa kuunnella. Masenteet luulevat sairaudessaan löytäneensä jotain hienoa, on mhatavaa olla valtavirtaa vastaan, surkutella miten älykäs on ja miten kaikki muut ovat tyhmiä kun eivät tajua heidän suuruuttaan.
No, kääntäkää te tämä suuressa älykkyydessänne näin mutta mikään totuus se ei kuitenkaan ole.
niinkään olevansa älykäs kuin olevansa oikeassa. Hän pitää omia näkemyksiään maailmasta objektiivisempina ja oikeampina, koska ne ovat inhorealistisia. Perustelee sitä vain hooposti niin, että ap kokee hänen mollaavan häntä persoonana.
Oikeasti tietenkin älykkyys ja tietynlainen tarkkanäköisyys kulkevat käsi kädessä. Mutta itse ajattelen, että tarkkanäköisyys ei automaattisesti merkitse pessimismiä elämänasenteena, saati masennusta.
Esimerkki valaiskoon: vaikka olen tutkitusti aika älykäs (ÄO 139) ja koulutettu ja työni puolesta hyvinkin perillä maailman inhottavuuksista (ulkomaantoimittaja), niin se realismi ei ole tehnyt minusta masentunutta. Vihaisen ajoittain kyllä...
Eli vaikka olenkin pessimistinen maailmanpolitiikan ja vaikkapa ilmastonmuutoksen suhteen (asioilla ON taipumus mennä vikaan), en silti ole OMASSA elämässäni pessimistinen tai kadota iloani pienistä asioista ja uskoani siihen, että ihmiset pyrkivät useinmiten hyviin ratkaisuihin.
Väitän, että realismi tai edes karut kokemukset eivät siten tee ihmisestä masentunutta. Ainakaan automaattisesti, vaikka tietysti kauheat kokemukset traumatisoivat...
Ihmiset voivat läpikäydä hyvinkin vaikeita elämänkokemuksia ja säilyä terveinä. Ja toisaalta masentuneissa on joukossa ihmisiä, joilla sivullisen silmin näyttäisi kaikki asiat olevan loistokunnossa.
Joten uskon vakaasti, että se todellakin on pitkälle aivokemiallinen sairaus. Pitkälle, ei täysin.
tätä tarkoitin vaikka en sitä osannut selvästikään sanoa, ihanaa kun tajusi mitä hain takaa.
"niinkään olevansa älykäs kuin olevansa oikeassa. Hän pitää omia näkemyksiään maailmasta objektiivisempina ja oikeampina, koska ne ovat inhorealistisia. Perustelee sitä vain hooposti niin, että ap kokee hänen mollaavan häntä persoonana"
Tämä minua juuri ärsyttää plus ne kaikki kommentit minun tyhmyydestä ja siitä miten en ymmärrä miten hurjan fiksu hän on kun laahustaa kulahtaneissa verkkareissa päivät pitkät sanomassa jotein muka älykkäitä kommentteja ja pitämässä ja sanomassa jopa suoraan kuinka tyhmä minä olen kun en maailmasta ja sen pahuudesta tajua mitään.
Hän todellakin kuvittelee olevansa enemmän oikeassa ja fiksumpi kun murehtii sängyn pohjalla pahaa maailmaa.
Ja kyllä, minä olen positiivinen ihminen. Oikeasti. Nyt olen vain menettänyt hermoni tähän syys/talvimasentujaan joka väittää minua tyhmäksi, sanon hänelle mitä tahansa, kuuntelen tai yritän auttaa. Vuosia tätä niin teitäkin nyppisi.
Tällainen ihminen on oikeasti energiasyöppö.
kaikki masentuneet ei todella ole mitään älykköjä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta ei tuo kirjoituksesi sinusta erityisen älykästä kuvaa anna. Positiivinen ei muuten suomen kielessä tarkoita myönteistä.
Ja se ei ole mitään salatiedettä, vaan sitä että ymmärtää esim. kehonkieltä ja sanatonta viestintää. Rautalanka esimerkkinä esimerkiksi tilanne missä työkaverilla on uusi paita päällä. Toinen työkaveri kehuu kuinka ihana se on, ja uuden paidan ostanut tulee hyvälle mielellä ja ilahtuu. Mutta se tarkkanäköinen huomaa ettei kehuminen ole vilpitöntä, vaan puhujasta aistii että on ehkä jopa ihan päinvastaista mieltä. Kehuja saattaa jopa selän takana puhua p*skaa kyseisestä paidasta "olipas aika makkarankuori, liian avonainen kaula-aukkokin" tai vastaavaa.
Mutta tyhmien ihmisten mielissä tuo kehuja varmaan on ihanan positiivinen ihminen, joka aina huomaa toisten uudet vaatteet ja vastaavat. Fiksua käy sääliksi, kuinka toiselle valhedellaan päin naamaa ja nauretaan selän takana.
Ja painotan, että kyse ei ole siitä että AINA ajattelisi niin "ei tuo oikeasti tuota tarkoita", ei todellakaan. Ihmisten läpi vaan näkee, ja aika moni latelee "pikku valheita" koko ajan. Ja en tarkoita sitäkään, että pitäisi haukkua jos ei esim. tutun uudesta kampauksesta pidä, voi olla sanomatta mitään tai sanoa jotain ympäripyöreää: "ai oot käyny kampaajalla, missäs kampaamossa käyt?" tmv. niin ei tarvitse sen enempää kehua/haukkua uusia hiuksia.
Ja vastaavaan törmää koko ajan, mutta onneksi moni ihminen on myös rehellinen, eikä kehu/hauku lmäpimiksiin toisia.
Tietty se masennus on masentujalle itselleen kovin juttu, mutta helvetillistä se on perheellekkin. Ei ihme, että monet perheenjäsenet romahtaa itse. Tai tulee avioero.
AP:lle mä sanoisin, että älä tee siitä kommentoinnista liian isoa numeroa. Anna masentuneen vakuutella itselleen, että HÄN tietää, miten asiat OIKEASTI ovat.
Se on tietty itsepetosta, mutta anna olla, jos se häntä lohduttaa.
Älä neuvo, älä patista tai potki häntä. Mutta sun ei tarvitse auttaa häntä ja tukea loputtomiin, ei se nyt ystävyyssuhde yksipuolistakaan ole eli että sun pitäis olla kaverin potkupallona ja apuna loputtomiin. Pidä rajasi.
Ja hei: mitä tulee tohon, että älykkäillä on suurempi riski masentua, niin valitettavasti sitä ei silti voi vääntää toisinpäin todistamaan, että masentuneet olis kaikki älykkäitä.
Itse asiassa muistelisin, että se kyllä menee niin, että älykkäillä on suurempi riski sairastua mielisairauteen (siis ylipäätään mielisairauteen, mm. bipolaariseen) kuin vähemmän älykkäillä.