Lue keskustelun säännöt.
Olen positiivinen mutta en tyhmä! Ystäväni on masentunut ja muka älykäs
29.08.2012 |
Nyt ärsyttää ja paljon! Olen peruspositiivinen ihminen, osaan nauttia arjesta ja pikkuasioista. Löydän positiivista melkein joka asiasta ja yritän ajatella valoisasti.
Nyt ystäväni joka on masentunut väittää että olen tyhmä kun tajua elämän realiteetteja. Masentuneet ihmiset ovat kuulema paljon älykkäämpiä kuin me positiiviset koska en kuulema tajua maailman raadollisuutta.
Ystäväni on siis fiksu ja älykäs kun on tajunnut ettei maailma olekkaan kiva paikka elää. Minä olen tyhmä koska elän niin että minulla on kivaa.
Positiivisuus ja oikea elämänasenne ei ole tyhmyyttä eikä naiviutta. Ymmärrän maailman pahuuden ja olen siitä saanut oman osani. En silti halua elää elämääni realistina ja pessimistinä, muka fiksumpana kuin muut.
Kommentit (68)
tyhmyyden merkkinä.
ainoastaan se on vasta-ajatteluni hänen huomioilleen minusta miten typerä ja tietämäåtön minä olen, miten en ymmärrä elämää tai mitään muutakaan kun kulje masennuksen syövereissä ja neä selekästi niinkuin hän.
Silloin olen alkanut itse ajattelemaan että jos jommankumman pitää ystäväni mielestä olla tyhmä niin olenko se silloin tosiaan minä vai hän?
Silloin tulin ajatukseen että kyllä se enemmin on hän kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
väärinkäyttäjät ovat kyllä sitä vähäjärkisempää porukkaa, ei siellä mitään älykköjä pyöri tai ei älykkönä ainakaan kovin kauaa ole.
Se on narkkareiden harha niinkuin masentuneenkin... kuvitellaan olevan jotain ihmeellistä, tiedetään maailmasta muka jotain mitä muut ei tiedä ja ollaan niin erikoisia.
Paskat, samanlaisia te olette, vähän vaan tavallista tyhmempiä ja sellaisena myös muut teidät näkevät.
Vähän sama kuin että kännissä saa jonkin nerokkaan idean joka selvinpäin ei sitten ollutkaan kovin nerokas...
niin kaikki juopot eivät ole muusikoita.
tyhmyyden merkkinä.
ainoastaan se on vasta-ajatteluni hänen huomioilleen minusta miten typerä ja tietämäåtön minä olen, miten en ymmärrä elämää tai mitään muutakaan kun kulje masennuksen syövereissä ja neä selekästi niinkuin hän.
Silloin olen alkanut itse ajattelemaan että jos jommankumman pitää ystäväni mielestä olla tyhmä niin olenko se silloin tosiaan minä vai hän?
Silloin tulin ajatukseen että kyllä se enemmin on hän kuin minä.
Ystäväsi kokee ettet ymmärrä häntä, siinä on asian pihvi. Voi olla että ymmärtämättömyytesi johtuu älynlahjojesi puutteesta tai voi olla että ymmärtämättömyyteesi onkin vain ystäväsi kokemus. Ystäväsi taaseen on väärässä siinä, että ymmärtämiseen ei vaadita masentuneisuutta, ts. tätä väitettä voisi hyvinki pitää typeränä.
liittyen siihen kuinka ihmiset käsittelee mielessään näitä suuria onnettomuuksia kuten tsumami, WTC ym.
Kannattaa googlaa jos löytyisi. Sama logiikka on siinä miksi masentuneet näkee asiat realistisemmin. En osaa / jaksa selittää.
Mitä se mielstäsi tarkoittaa että on realistisempi kuin muut?
huono ystävä kun en osaa auttaa ja olen jopa vaaraksi masentuneelle ajatuksesineni.
Ja toisten mielestä olen huono ystävä kun yritän auttaa ystävääni käyttämällä kaupoassa jne.
Eli teki niin tai näin, masentuneelle ei voi olla hyvä ystävä koska hän ei hyväksy ketään lähelleen. Tässä tapauksessa ainakaan näitä tyhmiä terveita positiivia ihmisiä jotka eivät ymmärrän maailman pahuutta.
Miettikääpä mitkä mahdollisuudet olisikaan lähikuppiloissa jotka ovat siis pullollaan väärinymmärrettyjä neroja joille maailma ei vaan ole oikea paikka. Siellä on niitä masentuineit tukemassa toinen toistaan ja ymmärtämässä kaiken neroutta. Me tyhmät ulkopuoliset positiivarit, typerät jotka elelee päivästä toiseen eivätkä tajua että kaikki me kuollaan ja ihmiset on pahoja...¨
Mun näkökulmasta ne nerot on ihan jossain muualla kuin masentuneina kotona tai kuppiloissa toistensa kaltaisten seurassa.
Ettei olisi totuuden siemen kuitenkin tuon masentuneen sanoissa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja en ihmettele, jos on ns. "tyhmä" joka elää vain tätä hetkeä on helppo olla masentumatta.
Vauva palstalla kun ollaan, niin ajatellaan KÄRJISTÄEN esim. fiksua ihmistä joka haluaa lapsen. Hän miettii onko hänellä vara hankkia lasta, onko tulotaso riittävä, onko hänen ja miehen suhde tarpeeksi vanhva, sopiiko asuinaluea lapselle ja paljon muuta. Sitten miettii entä jos kaikki ei mene hyvin, lapselle tapahtuu jotain, kestääkö sen vai romahtaako lopullisest. Samoin miettii yleisemmin mihin suuntaan Suomi ja maailma on menossa, tuleeko lapsi saamaan hyvän elämän vai (edelleen kärjistäen!) kuolemaan janoon jonkun vesisodan jälkimainingeissa.
Sitten on taas niitä, jotka vaan antavat mennä. Työtä ei ole, mies melkein kuiville päässyt narkkari, vuokrat jääneet vähän rästiin, ja kappas sitten ajatus "mä haluun vauvan" iskee päähän ja eikun hommiin. Mitään ei ajatella, kyllä aina jotenkin selvitään. Harvoin jälkimmäinen ihminen masentuu, kun ei osaa ajatella asioita pitkäjänteisesti. Lisäksi tietynlainen empatia voi myös puuttua, on ehkä lämmin ihminen mutta ei osaa kantaa ns. koko maailman tuskaa. Ja tuota ei tietenkään pidä kantaa, moni vaan ei voi olla kantamassa jos asioista selvän saanut.
Ja en ihmettele, jos on ns. "tyhmä" joka elää vain tätä hetkeä on helppo olla masentumatta.
Vauva palstalla kun ollaan, niin ajatellaan KÄRJISTÄEN esim. fiksua ihmistä joka haluaa lapsen. Hän miettii onko hänellä vara hankkia lasta, onko tulotaso riittävä, onko hänen ja miehen suhde tarpeeksi vanhva, sopiiko asuinaluea lapselle ja paljon muuta. Sitten miettii entä jos kaikki ei mene hyvin, lapselle tapahtuu jotain, kestääkö sen vai romahtaako lopullisest. Samoin miettii yleisemmin mihin suuntaan Suomi ja maailma on menossa, tuleeko lapsi saamaan hyvän elämän vai (edelleen kärjistäen!) kuolemaan janoon jonkun vesisodan jälkimainingeissa.""
Voi kuule, olen juri kuvaamasi ihmistyyppi joka miettii asioita, on yhteiskunnallisesti hyviinkin valveutunut ja tiedostan että maailma ei ole täydellinen ja mikä on minun suhteeni ympäröivään maailmaan.
MUTTA
en ole koskaan masentunut enkä ymmärrä että masentuneet kuvittelevat että me muut olemme typeriä emmekä ymmärrä maailmaa. Kyllä ymmärrämme, mutta emme masennu. Teemme niille asioille jotain joille voimme ja loppuja murehdimme tai olemme murehtimatta.
Ei masennus ja inhorealismi ole älykkyyttä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai ainakin turhautumiselle, koska näkee asioiden ikävät lopputulokset kaaaaaaaauan ennen muita. Ja sitten jos ja kun ei saa muita näkemään valoa, ei voi kuin seurata miten tapahtuu just se mitä pelkäsi. Tämä voi olla välillä aivan karmean ahdistavaa, jos on isoista asioista kyse.
että masentunut ei osaa olla ajattelematta. Ja eivät masentuneet ajattele niin että kaikki muut ovat typeriä...!
Totuus on se, että suurin osa on sitä Teija Tavis porukkaa, eli niitä joilla elämä on hallinnassa ja elämä ihan ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaiset tosiaan aiheuttavat oman osansa maailman kärsimyksestä. Olemalla pelkästään kuluttajia ja ostajia, aiheutamme ja ylläpidämme kärsimystä ja vahinkoa jossain tuolla. Asian kääntöpuoli, se valoisampi puoli, on se että ihmisillä on työpaikkoja meidän ansiosta, jossain tuolla kaukana toisissa maissa. Maailmankuva on se, että me ostamme roinaa koska meitä huvittaa, ja joku tuolla jossain kaukana menee haisevaan tehtaaseen töihin koska ajattelee että hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa. Perhe on ruokittava.
Kaikki kärsimys syntyy tarpeista. Ihmisillä on ne perustarpeet joista ei pääse eroon ihan noin vaan, kuten nälkä ja unentarve, tai ihan vaikka vain tarve liikkua. Jokaisen on ansaittava ruokansa ja kotinsa, ja maksettava niistä jotenkin, rahalla ja/tai muutoin, rehellisesti tai muutoin.
Jos liika masennus ja realismi ovat sairauksia, pitäisi minun mielestä tasapainon nimissä luokitella liika positiivisuuskin sairaudeksi. Jokainen meistä varmasti tuntee jonkun joka on sairaalloisen positiivinen. Mutta OK, ihmiset ovat aika hyviä palauttamaan maan pinnalle liikapositiivisen ihmisen. Eli se on ongelma joka jatkaa itsensä korjaamista läpi ajan, eikä lääkeväliintuloa tarvita näille ihmisille.
"Maailma pitäisi pysäyttää" oli minun ajatukseni joskus. Sitten tuli pieni lama ja minä itsekin pysähdyin miettimään että oliko tämä minun ansiota! Olin jopa kiitollinen että tuhannet, ehkä jopa miljoonat, jäivät työttömiksi. Maailman ongelma on se että ihmiset tekevät liikaa ja ajattelevat liian vähän. Meidän jokaisen tulisi viettää 1-2 vuotta työttömänä 20-40 ikävuoden aikana, eikä tehdä mitään muuta kuin hautoa ajatuksiamme. Toisaalta taas, seuraava ajatus olikin, että eristyneisyys ja aktiviteetin puute eivät välttämättä sovi kaikille. Jotkut jopa reagoivat siihen huonosti.
Olin itse joskus aika negatiivinen. Näin maailman rumana, ja edelleenkin näen. Sitten valistuin ja opin olemaan rakentavampi, enemmän ratkaisujenetsijä kuin ongelmistavalittaja. Ketään muutahan tuo ei miellytä kuin itseäni, ja lopputulos on maailman silmissä +/- nolla.
Loppujenlopuksi on turhaa olla masentunut tai positiivinen. Yhdellä ihmisellä ei ole mitään merkitystä. Kaikki me olemme korvattavissa, vaihtelevin vaikeuksin. Neekerit tappavat toisiaan Afrikassa tein minä mitä tahansa. Kreikkalaiset osaavat kaivaa omaa hautaansa ilman minuakin. Syyria listii omaa populaatiotaan tein minä mitä tahansa. Ihmiset pilaavat luontoa ja tekevät maailmasta yhä surkeamman paikan elää lapsenlapsillemme, eikä minun olemassaolo tai olemassaolemattomuus muuta sitä. Yhden ihmisen on turha tuntea suuria tunteita. Kukapa meistä voisi itselleen noin vaan mitään.
Tuhoaminenkin voi olla rakentavaa. Ongelmana vain on että suurin osa tuhoamista on lailla kielletty ja kiinnijäämisen riski on nykyään aika suuri. Aika harva meistä haluaa olla marttyyri ja mennä lusimaan hyvien aikeidensa kanssa. Me elämme helvetissä koska meitä kielletään ottamasta lakia omiin käsiimme. Mutta kukapa suuri ihminen ja muutoksentekijä olisi aikanaan noudattanut oman yhteiskuntansa sääntöjä. Hän talloi vanhojen sääntöjen päälle ja loi uudet versiot niistä.
Tosiasia on se, että yltiöpositiivinen ihminen vain ärsyttää masentunutta entisestään eikä saa häntä voimaan yhtään paremmin. Vain koska jollain ihmisellä on positiivnen asenne, ei se tarkoita sitä, että hänellä on aina rakentava vaikutus ympäristöönsä. Vain koska joku ihminen valittaa epäkohdista, ei se tarkoita aina sitä, että hän on sairas tai tyhmä. Me valitamme koska näemme puutteita ja haluamme korjata ne. Puutteita ei voi korjata ennen kuin ne on todettu. Niin kauan kun epäkohta on olemassa, tulee siitä valitella ääneen tai yrittää itse tehdä sille jotain. Jos sille yksi ihminen ei voi tehdä mitään, ainoa rationaalinen jäljelläoleva vaihtoehto on valittelu.
Masennukselle tai positiivisuudelle antaudutaan. Niitä ei voi harjoitella väkisin eikä niitä voida pakottaa ihmiseen, paitsi ehkä lääkkein. Masentuneiden tulee yrittää etsiä rakentavia älykkäitä ratkaisuja ja positiivisten tulee etsiä vikoja maailmasta ja omista teoistaan. Näin molemmista ihmistyypeistä tulee täydellisempiä. Kukaanhan ei voi pakottaa tuollaista, vaan sen on tapahduttava vapaasta tahdosta.
terv. Dostoyevski
Se on vaan niin, että kaikki ei tajua tätä logiikka joka tässä on takana ja sitä kuinka monitahoinen juttu se on.
Psykologina luennolta opittu:
Monia asia voi johtaa lopputulokseen X.
X:stä voi seurata monia eri asioita.
Koska me ihmiset ollaan erilaisia.
Niin että masennus aiheuttaa myös selvännäköä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"selvännäköä". Masentunut on fiksu, ja näkee asioita. Ja tuo "selvännäkö" ei ole mitään ennustamista, vaan selkeiden merkkien huomaamista.
Joku tuttu vaikka perustaa firman ja on innoissaan asiasta. Ei viitsi mennä sanomaan että ei tule toiminaan, TOIVOO että homma sittenkin toimisi ja kannustaa. Ja sitten vuoden päästä tukee konkurssin sevittelyssä.
Sama juttu parisuhteissa: tuttu esittelee ihanan miehen, joka sitten paljastuukin joksikin ihan muuksi. Itse on asia jo heti ensi tapaamisessa aistinut. Noita vastaavia esimerkkejä on vaikka miten paljon. Hyvänä puolena voi pitää sitä, että omat parisuhde on (ja aina olleet) hyvä, ja lähipiirissä ei muutenkaan ole mitään ikäviä ihmisiä.
MUTTA
en ole koskaan masentunut enkä ymmärrä että masentuneet kuvittelevat että me muut olemme typeriä emmekä ymmärrä maailmaa. Kyllä ymmärrämme, mutta emme masennu. Teemme niille asioille jotain joille voimme ja loppuja murehdimme tai olemme murehtimatta.
Ei masennus ja inhorealismi ole älykkyyttä!
Voitko mainita joitain pysyviä positiivisia vaikutuksia joita sinun toimilla on ollut maailman suurten ongelmien poistamiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin että masennus aiheuttaa myös selvännäköä?
Ei vaan toisinpäin. Selvännäkö aiheuttaa masennusta. Vähän sama kuin katsoisi lentokoneen rysähtämistä maahan, tietäen että puolet kavereista on kyydissä. Mut hei, tosipositiivinen ajattelee heti että sentään puolet kavereista on elossa ja voi hyvin. Koska lasi on ns. puoliksi täynnä.
minä arvasin tämän, tiesin ettei suhde /työpäikkasi tms toimi, näin tämän jo etukäteen...
Tiesitkö sinä superälykäs inhorealisti mitä? Se on kuule ihan fifty fifty sun tietämises, 50% mahdollisuus osua siis oikeaan. ja jos osut olet niin fiksua että...
Mutta tässä ketjussa huomaa selvästi ketkä ovat masentuneita tai sairastavat sitä joskus.
Tämä suuren luomisen, älykkyyden virta, sairauden ylistäminen ja "me ollaan parempia kuin te" asenne huokuu jokaisesta kirjoituksesta.
Miksiköhän masentuneet sitten näyttävät meille muille olevan reppanoita, epäsiistejä, sulkeutuneita erakkoja jotka ovat epäytävällisiä, rasittavaa valittaja porukkaa joita kukaan ei jaksa kuunnella. Masenteet luulevat sairaudessaan löytäneensä jotain hienoa, on mhatavaa olla valtavirtaa vastaan, surkutella miten älykäs on ja miten kaikki muut ovat tyhmiä kun eivät tajua heidän suuruuttaan.
No, kääntäkää te tämä suuressa älykkyydessänne näin mutta mikään totuus se ei kuitenkaan ole.
se että jos kone rysähtää maahan ja puolet kavereista kuolee ei kukaan ajattele pelkästään että hyvä kun toinen puoli selvisi. Tässä se tyhmyys oikeen taas tiivistyy...
silloin kun paha kausi päällä. Normaalisti olen hyvin hyvin siististi pukeutunnut, hiukset hyvin jne.
Totta on se, että erakkoluonne olen. Muutamia erittäin hyviä ystäviä on, mutta mikään smalltalk puolitutun kanssa ei kiinnosta, enkä sellaista harrasta jolle äärimmäinen pakko ole.
Mutta tuon yhden kommenteista, joista näkee ettää hän ei masentunut ole, sanon sen verran, ettei kannata välittää muiden mielipiteistä.
Masennuksen kautta olen oppinut sen, että kirjaimellisesti aivan sama mitä muut sinusta ajattelevat. Pitivät he sitten fiksuna, epäsiistinä, erakkona, yltiöpositiivisena, noilla ei ole mitään merkitystä.
Merkitystä on vain sillä mitä itse tuntee ja ajattelee. Ja ei, tuo ei ole kylmä tapa ajatella, sillä jos läheisillä on hyvä olla niin on itselläkin parempi olo. Joten ei kannata ottaa itseensä jos joku sanoo toisen olevan fiksumpi mitä toisen, tärkeintä on se mitä ITSE tietää. Jos huono itsetunto, niin tyhmäksi snaominen saa aikaan matelureaktion ja siitä sitten nousee viha ja pakko haukkua toisia =katkeroittaa vain itsensä.
Tiesitkö sinä superälykäs inhorealisti mitä? Se on kuule ihan fifty fifty sun tietämises, 50% mahdollisuus osua siis oikeaan. ja jos osut olet niin fiksua että...
koska kyllä kausaalisuhteet pikkusen paremmiin maailmassa toimii kuin fifty-fifty. Muutenhan tämä elämä olisi täysin ennakoimatonta koko ajan.
Ja et sinä tietäväisenä voi oikeasti tietää toimiiko jonkun parisuhde vai ei ensinäkemältä.
Ja miten voi olla mahdollista että realisti ajattelee aina negatiivisuuden kautta ja näkee vain negatiiviset asiat? Onko realismi negatiivisuutta?
Älykkyydestä puhuminen. Mielenterveysongelmissa on kyse miljoonakertaisesti monimutkaisemmista ongelmista kuin siitä, etteikö vain tajuaisi elää onnellisena. Eli kyllä, kaverisi on väärässä kun pitää masentumista älykkyyden merkkinä. Mutta sinä olet myös väärässä kun pidät masentumista tyhmyyden merkkinä.