Olen positiivinen mutta en tyhmä! Ystäväni on masentunut ja muka älykäs

Tuollainen ajattelu kuuluu siihen sairaudenkuvaan, että hänen ajatuksensa ovat järkevää realismia ja muiden positiivisuus ties mitä typerää todellisuuspakoa. Olen itsekin ollut aikoinani masentunut ja muistan sen, kuinka uskoin että olin lähes ainoa joka näki todellisuuden tosi surkeuden sellaisena kuini se on, ja näin muiden vain pakoilevan sitä positiivisiin ajatusrakennelmiinsa ja pakonomaiseen tekemiseensä.



Älä ota itseesi masentunen ajatuksista, ei siinä se ystäväsi puhu vaan sairaus.

Ehkäpä olet ap lipsautellut ystävällesi, että on fiksuutesi ansiota, kun pärjäät noin hyvin. Kyllä minäkin ärsyyntyisin heittelemään samanlaisia kärjistyksiä takaisin.

asenne ja olotila. Sen avulla pysyy toimintakykyisenä. Se on siis sitä viisautta.



Älyllä ja masennuksella ei ole mitään tekemistä keskenään. Masennus on kemiallinen sairaus. Ystäväsi tuskin on ajatellut aikaisemmin, että koska hän on älykäs, todennäköisesti hän pian masentuu. Ei, vaan hän ajattelee nyt, että hän on masentunut, koska hän on älykäs.



Ja johtopäätöksenä: ystäväsi on vähän tyhmä ja aika paljon ilkeä.

mun mielestä ei ole fiksua maata sängyn pohjalla ja surkutella maailman kataluutta. Fiksuutta on selviytyä siitä ja vielä onnellisena.



Ymmärrän että masennus on sairaus mutta en kestä sitä että minusta on nyt tullut tyhmä, naivi ja typerä joka ei tajua mitään, hän on fiksu ja näkee selvästi kaiken.

jos olisit ap fiksu, antaisit asian olla. Voit pitää itseäsi onnekkaana, kun sinulle ei ole masennusta taakaksi annettu. Ystäväsi käy läpi rankkoja aikoja, turha kiistellä tästä asiasta. Masennus tosiaankin vaikuttaa ajatteluun niin että siitä tulee tuollaista synkkää ja näköalatonta, masennus tuntuu realismilta. Yritä olla vaan kärsivällinen, ja jos et jaksa olla, ota etäisyyttä.

asenne ja olotila. Sen avulla pysyy toimintakykyisenä. Se on siis sitä viisautta.

Älyllä ja masennuksella ei ole mitään tekemistä keskenään. Masennus on kemiallinen sairaus. Ystäväsi tuskin on ajatellut aikaisemmin, että koska hän on älykäs, todennäköisesti hän pian masentuu. Ei, vaan hän ajattelee nyt, että hän on masentunut, koska hän on älykäs.

Ja johtopäätöksenä: ystäväsi on vähän tyhmä ja aika paljon ilkeä.

Sanot toisaalta että on kemiallinen sairaus, ja toisaalta päättelet että koska hän nyt masentuneena ajattelee ehkä olevansa masentunut koska on älykäs, hän onkin tyhmä ja ilkeä. Eiköhän se "tyhmyys ja ilkeys" jos sellaisia esiintyy ole sen aivokemiallisen epätasapainotilan seurauksia lähinnä, sairauden oireita.

mun mielestä ei ole fiksua maata sängyn pohjalla ja surkutella maailman kataluutta. Fiksuutta on selviytyä siitä ja vielä onnellisena.

Ymmärrän että masennus on sairaus mutta en kestä sitä että minusta on nyt tullut tyhmä, naivi ja typerä joka ei tajua mitään, hän on fiksu ja näkee selvästi kaiken.

Minkälaisia keskusteluja siis käytte? Jos tarjoat ystäväsi tunne-elämän ongelmiin ratkaisuksi jotain "ajattele postitiivisesti"-kevyttä hömppää niin en ihmettele jos ystäväsi suuttuu ja sanoo rumastikin.

Masennus ei ole ongelma älyssä, joten se ei kerro fiksuudesta mitään suuntaan jos toiseenkaan.

Ei ole ensimmäinen kerta kun masentuu. Aikaisemmin olen jaksanut olla hänen tukenaan mutta nyt minusta on tullut niin tyhmä hänen silmissään ja typerä että enpä taida jaksaa.



Olemalla oma itseni saan hänessä aikaan reaktion jolloin hänen pitää mollata minua, nykyään jo todella suoraan. "Mistäpä sinä mitään tietäisit, hillu sinä vain siellä pilvilinnoissasi ja pyöri vaaleanpunaisen harson sisällä..."

Ei ole ensimmäinen kerta kun masentuu. Aikaisemmin olen jaksanut olla hänen tukenaan mutta nyt minusta on tullut niin tyhmä hänen silmissään ja typerä että enpä taida jaksaa.



Olemalla oma itseni saan hänessä aikaan reaktion jolloin hänen pitää mollata minua, nykyään jo todella suoraan. "Mistäpä sinä mitään tietäisit, hillu sinä vain siellä pilvilinnoissasi ja pyöri vaaleanpunaisen harson sisällä..."

mun mielestä ei ole fiksua maata sängyn pohjalla ja surkutella maailman kataluutta. Fiksuutta on selviytyä siitä ja vielä onnellisena.

ei ole mtiään tekemistä fiksuuden kanssa. Minäkin olin positiivinen ja energinen menestyjä kun masennukseeni täysin yllättäen jouduin. Ei siinä auttanut fiksuus jolla siihen asti olin pärjännyt elämässäni loistavasti, kun aivokemia alkoi prakaamaan... Enkä omalla fiksuudellani myöskään voittanut masennusta vaan se meni omia aikojaan ohi.

Ymmärrän että masennus on sairaus mutta en kestä sitä että minusta on nyt tullut tyhmä, naivi ja typerä joka ei tajua mitään, hän on fiksu ja näkee selvästi kaiken.

Älä ole näin negatiivinen! Etsi tilanteen positiiviset puolet!

hömppää vaan kesksutelemme häntä painavista asioista, yritän ymmärtää ja keksiä ratkaisuja tilanteisiin.



Mikään ei tietenkään auta, eikä ainakaan mitkään sellaiset ratkaisut joissa pitää itse tehdä jotain. Valittaa ja valittaa mutta vaikka ilmiselvä ratkaisu olisi edessä ei halua tarttua siihen vaan jatkaa mielummin surkuttelua.



Tuntuu että välillä ei muuta haluakkaan kuin pyöriä omassa onnettomuudessaan ja hakea huomiota. Sitä saa koska kaikki ovat huolissaan.



Mutta mitäpä tällainen tyhmä positiivinen ihminen tajuaisi??

Kun mistään viestistäsi sitä ei huomaa...

Tuntuu että välillä ei muuta haluakkaan kuin pyöriä omassa onnettomuudessaan ja hakea huomiota. Sitä saa koska kaikki ovat huolissaan.

Sillä on ihan hirveä olo ja se haluaa muutosta. Mieti jos sulla on vaikka käsi poikki. Huudat kaikille että hei mun käsi on poikki, sattuu aivan helvetisti, auttakaa. Ja muut sanoo että älä nyt liioittele ja ole noin negatiivinen, ota burana ja kyllä se siitä! Sitten se ihminen ottaa buranan ja se auttaa kipuun noin 10% verran. Mitä tehdä? Kuka kestää ajatuksen että loppuelämä on tätä 90% kipua 100% sijaan? Siitä siinä rypemisessä on kyse, hätä siitä että kivun saa pois kokonaan, ei vain vähän.

hömppää vaan kesksutelemme häntä painavista asioista, yritän ymmärtää ja keksiä ratkaisuja tilanteisiin.

Mikään ei tietenkään auta, eikä ainakaan mitkään sellaiset ratkaisut joissa pitää itse tehdä jotain. Valittaa ja valittaa mutta vaikka ilmiselvä ratkaisu olisi edessä ei halua tarttua siihen vaan jatkaa mielummin surkuttelua.

Tuntuu että välillä ei muuta haluakkaan kuin pyöriä omassa onnettomuudessaan ja hakea huomiota. Sitä saa koska kaikki ovat huolissaan.

Mutta mitäpä tällainen tyhmä positiivinen ihminen tajuaisi??

Et tunnu ymmärtävän yhtään millainen sairaus masennus on. Voi kunpa se olisikin hoidettavissa niin helpolla, että joku ystävä tai terapeutti vaan kertoisi järkevästi miten on parempi ajatella ja toimia ja sitten masentunut vaan tekisi niin ja hups, masennus parannettu!

Mutta kun se ei mene niin. Ensinnäkin masentuneella harvoin on voimia tehdä juuri mitään. Lisäksi sairauteen kuuluu keskeisenä oireena juuri toivon menettäminen ja ajattelun synkistyminen. Masentunut ei näe masentuneen näkökulmastaan niitä sinun esittämiäsi ratkaisuja järkevinä, vaan tyhminä. Se että hän näkee niin johtuu siitä itse sairaudesta eikä hänen tyhmyydestään tai huomionhakuisuudestaan.

Se mitä masentunut ihan viimeiseksi kaipaa on ymmärtämättömät jankuttajat jotka höpöttää "positiivisesti" tyyliin ala harrastaa liikuntaa, ota itseäsi niskasta kiinni, ala syödä terveellisesti, ajattele positiivisesti.

asenne ja olotila. Sen avulla pysyy toimintakykyisenä. Se on siis sitä viisautta. Älyllä ja masennuksella ei ole mitään tekemistä keskenään. Masennus on kemiallinen sairaus. Ystäväsi tuskin on ajatellut aikaisemmin, että koska hän on älykäs, todennäköisesti hän pian masentuu. Ei, vaan hän ajattelee nyt, että hän on masentunut, koska hän on älykäs. Ja johtopäätöksenä: ystäväsi on vähän tyhmä ja aika paljon ilkeä.

Sanot toisaalta että on kemiallinen sairaus, ja toisaalta päättelet että koska hän nyt masentuneena ajattelee ehkä olevansa masentunut koska on älykäs, hän onkin tyhmä ja ilkeä. Eiköhän se "tyhmyys ja ilkeys" jos sellaisia esiintyy ole sen aivokemiallisen epätasapainotilan seurauksia lähinnä, sairauden oireita.

en ole tuo kommentoija, mutta olen hänen kanssaan samaa mieltä.

Se, että masennus on aivokemiallista, ei tokikaan ole sama asia, onko älykkyys tai ilkeys aivokemiallista.

Toki voi olla, että ap:n masentuneen ystävän kommentti kielii enemmänkin sairauden aiheuttamasta pessimismistä, mutta se, että hän katsoo tarpeelliseksi korottaa itsensä paremmaksi kuin ap ja laukoo tuollaisia ystävälleen - se on tyhmää ja ilkeää.

Itse olen yös kohdannut ne elämän kurjat puolet ja tullut tulokseen ettei masennuksessa makaaminen kaiken elämän julmuuden keskellä ole kuitenkaan sitä miten haluan elämäni täällä viettää. Olen myös peruspositiivinen ja vaikka tuntuu että koko ajan tulee jotain negatiivista niin silti nautin elämästä.



Elämän raadollisuutta on tullut katsottua silmiin useasti, mutta eipä se liialla pessimistisyydellä parane!



Jatka samaan malliin ja anna masentuneen ystäväsi moisten puheiden mennä toisesta korvasta sisään toisesta ulos. Toivotaan että ystäväsi paraee masennuksestaan pian!

hömppää vaan kesksutelemme häntä painavista asioista, yritän ymmärtää ja keksiä ratkaisuja tilanteisiin.

Mikään ei tietenkään auta, eikä ainakaan mitkään sellaiset ratkaisut joissa pitää itse tehdä jotain. Valittaa ja valittaa mutta vaikka ilmiselvä ratkaisu olisi edessä ei halua tarttua siihen vaan jatkaa mielummin surkuttelua.

Tuntuu että välillä ei muuta haluakkaan kuin pyöriä omassa onnettomuudessaan ja hakea huomiota. Sitä saa koska kaikki ovat huolissaan.

Mutta mitäpä tällainen tyhmä positiivinen ihminen tajuaisi??

sehän häntä ärsyttää. Epäilemättä hän ne ratkaisut jollain tasolla tietää oikeiksi, mutta kun masennus on juurikin sitä, että ei pysty tarttumaan niihin ratkaisuihin. Tuo "pilvilinnapuhe" on juuri sitä, että esittelet hänelle valmista, mielestäsi ilmeistä ja helpoa ratkaisua, johon hän nyt vaan ei jaksa, osaa tai uskalla tarttua kiinni. Se on masennuksen syvintä olemusta. Käytännössä siis tarjoat just sitä "ota nyt itseäsi niskasta kiinni"-ratkaisua tilanteessa, jossa henkilön ongelman ydin on juuri, että niskasta kiinniotto on hyvin vaikeaa, ehkä mahdotonta hetkellisesti.

Kuuntele mieluummin, älä edes yritä tarjota valmiita ratkaisuja. Yritä sen sijaan saada häntä vähän liikkeelle, kävelylle, kahvilaan, konserttiin. Aina se vähän piristää kun tulee muuta ajateltavaa. älä loukkaannu, jos ei lähde, sit se vaan ei onnistu sinä päivänä. Anna hänen itse löytää ratkaisunsa.

Toki voi olla, että ap:n masentuneen ystävän kommentti kielii enemmänkin sairauden aiheuttamasta pessimismistä, mutta se, että hän katsoo tarpeelliseksi korottaa itsensä paremmaksi kuin ap ja laukoo tuollaisia ystävälleen - se on tyhmää ja ilkeää.

vaan että ainakin minä olin usein masentuneena ärtyisä ja ilkeä toisille ihan sen sairauden takia.

Varsinkin jos joku alkoi jankuttaa jotain "ota itseäsi niskasta kiinni, ylös ulos ja lenkille niin piristyt" juttuja jotka tuntuvat typerän pinnallisilta ratkaisulta masennukseen ja joita itse olin ainakin kokeillut heti kun huomasin masennuksen päälle hiipivän - tuloksetta. Tulihan sitä tiuskittua sellaisille että olet tyhmä ja haista pitkä vittu. Sairaushan siinä vaan puhui, ei ahdistuneena ja tuskassa ja pessimismin syövereissä jaksa olla kohtelias ja järkevä.

t. 9

Se sun ystäväsi on sairas. Koeta olla ottamatta henkilökohtaisesti ystäväsi ilkeilyjä, vaikka olisivat kuinka törkeitä kommentteja tahansa.



Ota vähän etäisyyttä ja anna ystäväsi olla rauhassa. (Yksinään masennuksessa ja synkkyydessä rypeminen on selkeästi hänen tämän hetken juttunsa.) Pidä ovi raollaan, ja jos tämä ystäväsi myöhemmin ottaa yhteyttä, niin jatkat sujuvasti ystävyyttä siitä, mihin se ennen masennusta jäi.