Lue keskustelun säännöt.
Olen positiivinen mutta en tyhmä! Ystäväni on masentunut ja muka älykäs
29.08.2012 |
Nyt ärsyttää ja paljon! Olen peruspositiivinen ihminen, osaan nauttia arjesta ja pikkuasioista. Löydän positiivista melkein joka asiasta ja yritän ajatella valoisasti.
Nyt ystäväni joka on masentunut väittää että olen tyhmä kun tajua elämän realiteetteja. Masentuneet ihmiset ovat kuulema paljon älykkäämpiä kuin me positiiviset koska en kuulema tajua maailman raadollisuutta.
Ystäväni on siis fiksu ja älykäs kun on tajunnut ettei maailma olekkaan kiva paikka elää. Minä olen tyhmä koska elän niin että minulla on kivaa.
Positiivisuus ja oikea elämänasenne ei ole tyhmyyttä eikä naiviutta. Ymmärrän maailman pahuuden ja olen siitä saanut oman osani. En silti halua elää elämääni realistina ja pessimistinä, muka fiksumpana kuin muut.
Kommentit (68)
yksin?
Vai pitääkö olla likasankona puoli vuotta jollei voi sanoa ja puhua ihan mitä vaan ja sitten kun hänen masennus häipyy taas keväällä niin olla taas parasta ystävää?
Hienoa jos joku jaksaa, minäkin olen jaksanut vuosia mutta nyt en jaksa. Hän vie tolkuttomasti minulta energiaa jota tarvitsen ihan itse.
Ja yllätys yllätys, ei positiivisilla ihmisilläkään ole elämä helppoa ja välillä sitä tarvitsee energiansa ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ap on masentuneen kaverinsa kanssa puhuessaan korottanut itseään tismalleen samalla lailla kuin tssä ketjussa.
että masentuneilla on taipumus nähdä elämän realiteetit selvemmin kuin muilla. Kaverisi on oikeassa. Ehkä sanavalinnat ovat hieman vääristäneet asiaa. Valitettavasti en pysty linkittamään mitään väitteen tueksi. Mutta lähteenäni on psykologian perusopintojen luennot vuonna 2009.
edes jollain tavoilla vaikuttaa itse. Kun huomaa oireiden tulevan eikä tilanne ole vielä paha, voi todellakin edes yrittää (vaikke se auttaisikaan) ajatella postiivisesti, löytää niitä elämän positiivisia juttuja, taistella vastaan jotenkin. Tehdä itsellee rutiiineja ja pakottaa itsensä niihin
Tiedän että masennus on aivokemiellinen juttu mutta niin on positiivisuuskin. Oikea elämänasenne ja onnelisuus ja asioita joita voi harjoittaa. Masennus on mielen sairaus, miksipä sitä ei sillä mielellä voisi myös parantaa? Ja jollei parantaa mutta ei ainakaan anna sen vallata kokonaisvaltaisesti?
Helpompaa on tietysti mennä peiton alle piiloon pahaa maailmaa ilman mitään yritystäkään tehdä toisin... Ilman masennusta ystäväni on vain tavallinen ihminen. Masennuksen kanssa hänestä tulee ihminen josta pitää olla huolissaan, kaikki puhuu hänen pärjäämisestään, häntä autetaan kaupassa käymällä ja tekemällä asioita hänen puolestaan. On kaiken keskipiste.
Nyt on taas syksy ja hyvä aika masentua. keväällä istten kun kaikki ovat häntä paaponeet on taas hyvä parantua ja lähteä terassille muiden kanssa. kukapa sitä kesällä viitsisi kotona maata?
Olen pahoillani että kuulostan varmasti välinpitämättömältä mutta jos masennus on vaikeaa masentujalle, niin kyllä se on vaikeaa myös kaikille läheisillkkin!
tarkoita aina negatiivisia asioita. Masentunut näkee kaikki yltiönegana eikä mitään positiivista. Se ei ole realiteettien näkemistä selvästi.
Jokainen tietää että tänne synnytään ja kuollaan mutta pitääko sitä kuolemaa jäädä pohtimaan sinne sängyn pojall kun eihän tätä elämää ole järkeä elää kun kuollaan kuitenkin...?
Realiteettia olisi elää tämä elämä niin että olisi onnellinen ja tekisi matkan varrella muitankin onnelliseksi. Kyllä se onnellinenkin tietää joku päivä kuolevansa vaikkei heitä hanskoja tiskiin enneaikaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
edes jollain tavoilla vaikuttaa itse. Kun huomaa oireiden tulevan eikä tilanne ole vielä paha, voi todellakin edes yrittää (vaikke se auttaisikaan) ajatella postiivisesti, löytää niitä elämän positiivisia juttuja, taistella vastaan jotenkin. Tehdä itsellee rutiiineja ja pakottaa itsensä niihin
Tiedän että masennus on aivokemiellinen juttu mutta niin on positiivisuuskin. Oikea elämänasenne ja onnelisuus ja asioita joita voi harjoittaa. Masennus on mielen sairaus, miksipä sitä ei sillä mielellä voisi myös parantaa? Ja jollei parantaa mutta ei ainakaan anna sen vallata kokonaisvaltaisesti?
Helpompaa on tietysti mennä peiton alle piiloon pahaa maailmaa ilman mitään yritystäkään tehdä toisin... Ilman masennusta ystäväni on vain tavallinen ihminen. Masennuksen kanssa hänestä tulee ihminen josta pitää olla huolissaan, kaikki puhuu hänen pärjäämisestään, häntä autetaan kaupassa käymällä ja tekemällä asioita hänen puolestaan. On kaiken keskipiste.
Nyt on taas syksy ja hyvä aika masentua. keväällä istten kun kaikki ovat häntä paaponeet on taas hyvä parantua ja lähteä terassille muiden kanssa. kukapa sitä kesällä viitsisi kotona maata?
Olen pahoillani että kuulostan varmasti välinpitämättömältä mutta jos masennus on vaikeaa masentujalle, niin kyllä se on vaikeaa myös kaikille läheisillkkin!
Masentunut tarvitsee ammattiapua, ja sitä ette te hänen kaverinsa selkeästikään ole. Älkää paapoko häntä, kehoittakaa hakemaan apua.
Nyt on taas syksy ja hyvä aika masentua.
Sekin on kyllä ihan biokemiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voiko ja uskaltaako masentunee sitten jättää yksin?
Vai pitääkö olla likasankona puoli vuotta jollei voi sanoa ja puhua ihan mitä vaan ja sitten kun hänen masennus häipyy taas keväällä niin olla taas parasta ystävää?
Hienoa jos joku jaksaa, minäkin olen jaksanut vuosia mutta nyt en jaksa. Hän vie tolkuttomasti minulta energiaa jota tarvitsen ihan itse.
Ja yllätys yllätys, ei positiivisilla ihmisilläkään ole elämä helppoa ja välillä sitä tarvitsee energiansa ihan itse.
Masentuneen avusta ei ole vastuussa ystävät eikä edes perhe vaan hänen kuuluu saada ammattiapua. "Likasankona" toimikoon psykiatri ja/tai psykoterapeutti, läheiset omien voimiensa ja viitsimisensä mukaan - velvollisuus se ei ole.
Joskus, kun elämä potkii niin paljon päähän vaikkei ole itse syyllistynyt mihinkään, eikä tehnyt ns. mitään ns. väärää, mutta aina tulee kuraa niskaan, ei jaksa olla positiivinen.
Kun on raskas elämäntilanne, ei siinä kaivata sellaisia kommentteja, että "tekisit kuten minä.. ajattelisit asiosita kuten minä.. minullakin oli tätä ja sitä, mutta sitten minä plpaaplaa ja katso miten ihana elämä minulla nyt on.."
Tällaisiakin kommennteja olen saanut tilanteessa, jossa meinasin uupua vastoinkäymisiin.
Ei silloin kyll äjaksanut ajatella posiviitisesti mistään, vaikkei masentunut ollutkaan. Yritti vain selviytyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että masentunut itse ei ole koskaan syypää mihinkään, eikä vastuussa mistään. Se on aina lähipiiri, jonka vika hänen masennuksensa on.
Eli taudinkuvaan kuuluu projisoida pahaa oloaan ympäristöön. Ymmärrän hemmetin hyvin, että ystävältä sitä ei kamalan kauan jaksa, kun ei ole pakko. Mun on pakko mieheni kaunaa sietää, joten raskasta on.
edes jollain tavoilla vaikuttaa itse. Kun huomaa oireiden tulevan eikä tilanne ole vielä paha, voi todellakin edes yrittää (vaikke se auttaisikaan) ajatella postiivisesti, löytää niitä elämän positiivisia juttuja, taistella vastaan jotenkin. Tehdä itsellee rutiiineja ja pakottaa itsensä niihin
Tiedän että masennus on aivokemiellinen juttu mutta niin on positiivisuuskin. Oikea elämänasenne ja onnelisuus ja asioita joita voi harjoittaa. Masennus on mielen sairaus, miksipä sitä ei sillä mielellä voisi myös parantaa? Ja jollei parantaa mutta ei ainakaan anna sen vallata kokonaisvaltaisesti?
Helpompaa on tietysti mennä peiton alle piiloon pahaa maailmaa ilman mitään yritystäkään tehdä toisin... Ilman masennusta ystäväni on vain tavallinen ihminen. Masennuksen kanssa hänestä tulee ihminen josta pitää olla huolissaan, kaikki puhuu hänen pärjäämisestään, häntä autetaan kaupassa käymällä ja tekemällä asioita hänen puolestaan. On kaiken keskipiste.
Nyt on taas syksy ja hyvä aika masentua. keväällä istten kun kaikki ovat häntä paaponeet on taas hyvä parantua ja lähteä terassille muiden kanssa. kukapa sitä kesällä viitsisi kotona maata?
Olen pahoillani että kuulostan varmasti välinpitämättömältä mutta jos masennus on vaikeaa masentujalle, niin kyllä se on vaikeaa myös kaikille läheisillkkin!
koska paitsi että selvästi itse et kohta jaksa häntä, niin noine asenteinesi tuskin olet hänelle hyväksikään ollenkaan!
Ja omasta kokemuksesta täytyy sanoa että ei mulla ainakaan ehdottamasi keinot auttaneet. Minä masennuin, kun kaikki oli elämässä ulkoisesti aivan loistavan hyvin. Olin myös hyvin aktiivinen, harrastava ja liikunnallinen ja ajattelin erittäin positiivisesti. Ja siltikin minä vain luisuin masennukseen, jopa niin pahaan että jouduin lopulta itsemurhayrityksen jälkeen sairaalahoitoon. En tietenkään itse valinnut sellaista, vaan olisin oikein mielelläni jatkanut ollen energinen, positiivinen ja aikaansaava, ihailtukin ihminen! Mutta masennus iskee mielen perusteisiin ja huojuttaa niitä, niin että kaikki entinen muuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sitten sanoin itseni ystävän hommasta irti.
Joko tämä ystävä oppi hyväksikäyttämään masennukseen vedoten kaikkia läheisiään tai sitten hän ei vain halunnut parantua.
Pari vuotta kuskasin, autoin, kuuntelin, oin olkapäänö, maksoin hänen laskujaan, käytin vaikka missä ja silti masennus tai "masennus" ei ottanut loppuakseen.
Hän tiuski, haukkui, kohteli ihmisiä miten sattui. Juhlimassa ja juomassa jaksoi kyllä käydä viikollakin, mutta sossun papereiden vieminen, työssä käyminen (tai sinne edes sairasloman hakeminen satunnaisetn vatsakipujen vuoksi) ja ruokakaupassa käyminen olivat hirvittävän vaikeita asioita hoitaa.
Lääkäriaikaa itselleen ei saanut varattua, ei kuulemma tuntunut että olisi niin masentunut.
Lopulta alkoi näyttää siltä että hän oli vain patalaiska ja itsekäs ja että masennus oli päällä silloin kun jotain tärkeää olisi pitänyt tehdä.
Lopetin suorasanaisesti ystävyyden, sain haukut, oli kuulemma pettynyt minuun.
Yhtään en tiedä mitä entiselle ystävälle kuuluu eikä kiinnosta. Oma elämäni helpottui, tunsin painon tippuvan harteiltani ja olen ollut vain iloinen ettei vanha tuttavuus kuulu enää elämääni.
Puistattaa ajatus että hän yrittäisi joskus lämmitellä välejä uudestaan.
Oikeasti voi olla masentunut tai "masentunut".
yökukkuiluun, masennukseen ja huumeiden/lääkkeiden väärin käyttöön. Olisikohan näillä linkkiä keskenään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeat ystävät punnitaan vaikeuksien keskellä. Muut voivat mennä menojaan.
huono ystävä kun en osaa auttaa ja olen jopa vaaraksi masentuneelle ajatuksesineni.
Ja toisten mielestä olen huono ystävä kun yritän auttaa ystävääni käyttämällä kaupoassa jne.
Eli teki niin tai näin, masentuneelle ei voi olla hyvä ystävä koska hän ei hyväksy ketään lähelleen. Tässä tapauksessa ainakaan näitä tyhmiä terveita positiivia ihmisiä jotka eivät ymmärrän maailman pahuutta.
Miettikääpä mitkä mahdollisuudet olisikaan lähikuppiloissa jotka ovat siis pullollaan väärinymmärrettyjä neroja joille maailma ei vaan ole oikea paikka. Siellä on niitä masentuineit tukemassa toinen toistaan ja ymmärtämässä kaiken neroutta. Me tyhmät ulkopuoliset positiivarit, typerät jotka elelee päivästä toiseen eivätkä tajua että kaikki me kuollaan ja ihmiset on pahoja...¨
Mun näkökulmasta ne nerot on ihan jossain muualla kuin masentuneina kotona tai kuppiloissa toistensa kaltaisten seurassa.
38 mitä viisasta noissa on??
että korkean älykkyysosamäärän ja runsan alkoholinkäytön ja korkean ÄO:n ja mielenterveyshäiriöiden (erit. masennus, bipo, skitsofrenia) välillä on yhteyttä.
Siitä mikä on mekanismi näihin korrelaatioihin ei ole selvyyttä, erilaisia spekulaatioita kyllä. Esim. että sekä alkoholin liikakäyttöön että masennukseen voisi ajaa älykköjen liian runsas ja realistinen todellisuuden ajattelu, joka varsinkin nykyisen maailmanlaajuisen tiedonvälityksen aikana voi olla yksilön psyykelle liian kova taakka.
väärinkäyttäjät ovat kyllä sitä vähäjärkisempää porukkaa, ei siellä mitään älykköjä pyöri tai ei älykkönä ainakaan kovin kauaa ole.
Se on narkkareiden harha niinkuin masentuneenkin... kuvitellaan olevan jotain ihmeellistä, tiedetään maailmasta muka jotain mitä muut ei tiedä ja ollaan niin erikoisia.
Paskat, samanlaisia te olette, vähän vaan tavallista tyhmempiä ja sellaisena myös muut teidät näkevät.
Vähän sama kuin että kännissä saa jonkin nerokkaan idean joka selvinpäin ei sitten ollutkaan kovin nerokas...
lähikuppilat tosiaan on näitä väärinymmärrtettyjä alykköjä täynnä?! Varmasti heidän omasta mielestään...
Laitatko ihan linkkiä mistä olet näin lukenut? Vai kuulutko itsekkin tähän ryhmään joka perustelee alkoholismiaan ja masentuneisuuttaan kun ei kestä pahaa maailmaa selvinpäin?
Ja onko realismi sinusta todellakin vain negatiivista? Ja jos masentunut on kerran niin realisti niin eikö realismia ole hakea apua eikä mennä peiton alle jos on sairas?
olet toki oikeassa, sairaus siinä puhuu, mutta se ei poista sitä, että sellainen itsensä korottaminen on ilkeää ja tyhmää.
Emme oikeasti tiedä, miten ap on kaveriaan neuvonut vai onko ollenkaan. Vai onko vain keskustelussa käynyt ilmi, että hän ajattelee maailmanmenosta positiivisesti, ja kaveri haluaa argumenttien loppuessa lytätä toisen tuolla tavalla.
Masentuneen neuvominen onkin kyllä vihoviimeisen typerää, paljon parempi olisi vain kuunnella.