Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapsia ja niiden äitejä vihataan niin paljon? Olen joutunut kokemaan ihan liikaa.
24.08.2012 |
Olen ihan tavallinen äiti. En nuori, en vanha. Meillä on kolme lasta. Se on ihan tavallista. Ei yhtä, joka olisi pilalle hemmoteltu, eikä kahtatoista yhteiskunnan varoja imemässä.
Olen keskipituinen, normaalivartaloinen, pukeudun tylsän harmaasti. Lapsilla on ihan tavalliset keskiluokkaiset vaatteet. Ei likaisia ryysyjä, eikä mitään Guccin kumppareita.
Joudun viikottain kuuntelemaan aivan hirveitä asioita vain siksi, että olen äiti ja kuljen lasten kanssa julkisilla paikoilla.
Kesän saldoa:
"Mitä vittua sä kävelet keskellä jalkakäytävää noiden lastenvaunujen kanssa? Ei tästä kukaan pääse vittu ohi!" (n. 40v mies)
"Pitäis lapset ottaa tollasilta pois! Idiootti, kato etees!" (n. 50v mies huusi Bemaristaan, kun olin jäänyt kirjoittamaan kadun kulmaan tekstiviestiä ja kuski luuli, että odotan pääsyä kadun yli)
"No on pakko änkee bussiin kokonaisen tarharyhmän kanssa? Tekis varmaan hyvää noille mukeloillekin kävellä ite? (n. 15v poika, kun pyysin siirtymään bussin keskiosasta pois, jotta kaksostenrattaat ja kävelevä lapsi mahduttaisiin sisään)
"Voisitteko te ystävällisesti leikkiä kauppaa kotona? Meillä työtä tekevillä aikuisilla on näin lounasaikaan vähän kiire!" (tokaisi n. 40v nainen kaupan kassalla, kun nostettiin lasten kanssa ostoksia yhdessä hihnalle - todellakin nopeammin kuin jos olisin yksin niitä nostellut..)
"Pidä nyt sen kakaran turpa kii! Mul on krapula!!!" (n. 20v nainen huusi bussipysäkillä, kun odotin korvakipuisen itkevän lapsen kanssa bussia mennäkseni lääkäriin)
Ihan koko ajan. En provosoi ketään. Elän ihan normaalisti. Välillä ahdistaa edes astua ulos ovesta, kun taas sataa niskaan.
Kommentit (107)
Minulla on lapsia, kolme kappaletta. En omista autoa joten olen kulkenut niiden kanssa busseissa ja kaupoissa hyvin paljon. Lapseni ovat nyt jo teini-ikäisiä joten ihan tuore äiti en ole.
Kuljen yhä julkisilla joka päivä, itse asiassa työmatkani kestää tunnin suuntaansa. Busseissa luonnollisesti kulkee monenlaista porukkaa, pikkulapsia, mummoja ja mammoja. Olen vakaasti sitä mieltä, että vaikka toisille ihmisille huomautteleminen on törkeää niin jotain tarvitsisi näiden pikkulastenkin äitien tehdä sille huutamiselle. Bussi on paikka, josta ei päåse karkuun, on pakko mennä töihin juuri silloin.
Kyllä ärsyttää suunnattomasti, kun bussiin hyppää äiti parin lapsen kanssa, lapset istutetaan samaan penkkiin ja ne kiljuvat toisilleen koko matkan. Äiti istuu tuijottaen ulos eikä yritä millään tavalla hillitä sitä huutamista. Se ärsyttää ihan samalla tavalla kun kännisten örveltäminen ja teinien kikatus.
Ero on siinä, että pikkulapsia voi pyrkiä hillitsemään. Niille voi jo etukäteen selittää, että bussissa istutaan hiljaa paikallaan, ei huudeta eikä ravata. Kanssamatkustajia voi myös ajatella. Sitten voi esim. huomauttaa jos huutaminen alkaa kuitenkin, että muistatko mitä sovittiin, sitten pitää hypätä pois bussista jos et osaa olla hiljaa. Tämä jo auttaa muita matkustajia, olet kuitenkin yrittänyt tehdä jotain.
Sama juttu kaupassa. Pidin omilleni vakavan puhuttelun monen monta kertaa kaupan oven edessä siitä, kuinka meillä ei osteta tänään karkkia eikä mitään muutakaan ylimääräistä. Joskus lupasin palkinnoksi jotain kivaa jos reissu menee hyvin, vaikka yhteistä leipomista tai ylimääräisen sadun illalla. Sitten pidin kiinni tästä, jos meni hyvin satu luettiin, jos ei sitä ei luettu. Kun ei luettu selitin taas että muistatko päivällä, ei mennyt kauppareissu hyvin joten siksi nyt näin. Oppivat erittäin hyvin mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Lopulta riitti kysymys, ett haluatko ihan varmasti lähteä tuolle linjalle.
Toki tässä kesti vuosia. Ja se vaati paljon itseltäkin. Nyt kun katselen pikkulasten äitejä en näe tätä yritystä hyvään. Se on se mikä ärsyttää. Annetaan niiden lasten vain kiljua ja tuijotetaan itse muualle. Sitten taivastellaan kun joltakulta menee hermo.
Toisekseen olen täysin vakuuttunut myös siitä, että jos vaunukansalaisilta vaadittaisiin maksu liikennevälineissä aika moni matka jäisi tekemättä. Samoin se kahden pysäkinvälin toilailu bussilla mitä todistan ihan joka päivä. Kyllä, joka päivä. Matkaan voi lähteä aiemmin, se vaatii vain pientä suunnittelua, tiettyä otetta omaan elämäänsä.
Pikkulapsivaihe ei ole helppo, muistan sen erittåin hyvin. Jotain on kuitenkin suomalaisessa yhteiskunnassa tapahtunut viimeisen 15 vuoden aikana. Tietty itsekkyys on lisääntynyt ja se näkyy valitettavasti tässäkin asiassa.
Lapsista lähtee ääntä mutta niitä pitää myös kasvattaa. Yhdessä paikassa ollan hiljaa koska siellä on muitakin, toisissa saa huutaa ja riehua.
Olen hankkinut nykyään itselleni luurit ja sinne soimaan jotain kivaa. Kuuntelen musiikkia ja luen kirjaa kaikki bussimatkat. Se on yhä se ainoa hetki päivästä, kun kukaan ei tarvitse minua mihinkään. Töissä tehdään tietysti työtä ja kotona riittää tekemistä vielä teinienkin kanssa. Rauhassa on paljon kivempi matkustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on kohdannut kesän mittaan huonoa käytöstä ja se kirvoitaa hänessä otsikon "Miksi lapsia ja niiden äitejä vihataan niin paljon?" No voi kyynel.
Vaikka mistään yleisestä lapsi- ja äitivihasta tuskin on kyse, yritetään vastata ap:n luettrlemien tapausten mukaan:
1. takanatuleva ei mahtunut ohittamaan. Ehkä ap+kaksosrattaat+kävelevä lapsi kulkivat liian keskellä väylää?
2. ilmesen luonnevikainen tyyppi, joka oli pysähtynyt antaakseen tietä, mutta joutui sitten toteamaan sen turhaksi. Pitkän ja tarkkaan muotoillun lauseen hän kuitenkin sai autonsa ikkunasta huikattua. - Täytyy sanoa, 3 lapsen äitinä, jolla ei ole en enempää Bemaria kuin ajokorttiakaan, että kyllä muakin välillä ärsyttää lasten kanssa liikkuvien kännykkäharrastukset. Lapset pyörii ties mssä, tässä ja nyt tapahtuu ties mitä, mutta vanhemmat eivät kännyköinniltään sitä huomaa.
3. epäuskottava repliikki 15-vuotiaan pojan suuhun, samoin mukelo-sana tuntuu epäuskottavalta. Niin tai näin, kaksosrattaat + kävelevä lapsi + keskipituinen, harmaasti pukeutunut äiti vievät de facto bussissa paljon tilaa.
4. taas liian pitkä, tarkkaan muotoiltu lause ollakseen arjen heitto. Monilla kuitenkin on kiire. Jos perässä tulevalla on vain pari ostosta ja itsellä on täysinäinen ostoskärry, voi sen perässätulijan päästää ohi. Kun on kotona lasten kanssa ei ole pakko käydä kaupassa ruuhka-aikoina.
5. ikävä tilanne, varsinkin sairaan lapsen ja krapulaisen näkökulmasta, mutta hauska myös. Korvakipuaan itkevän lapsen voi viedä lääkäriin taksilla. Lapselle saa avun mukavammin ja opeammin eikä kokonaisen bussillisen tarvitse kärsiä yhden lapsen kivusta.
En usko että äitejä ja lapsia vihataan. En ymmärrä ap:n avauksen motiivia. Kun meidän lapset olivat pieniä saimme osaksemme paljon ystävällisyyttä ventovierailta.
Tottakai ne vaunut vievät bussissa tilaa,ja kapealla jalkakäytävällä kaksostenvaunut ja lapsi vieressä ovat varmasti olleet melko leveä kuljetus. Bussipysäkillä huutava (korvakipuinen) lapsi ärsyttää varmasti, jos itsellä on krapula tai vaikkapa migreeni.
Ihmettelen silti, missä vaiheessa lastenvaunut ja lapset tulivat toisen luokan asioiksi, jotka nähdessään saa aukoa päätään ja suoltaa minkälaisia aivopieruja tahansa. Jalkakäytävällä kulkee usein mummoja rollaattoreineen, pyörätuoleja, isoja laumoja teinejä, polkupyörää taluttavia jne. Suolletaanko heille tuollaista tekstiä? Miten ihmeessä on ok aukoa päätään ihmisille, jokta eivät tee mitään väärää? MIten voisi olla normaalia, että ap vain olemuksellaan ärsyttää ja hänelle saa siitä sanoa, kun sattuu nyt vain olemaan äiti, jolla on penskat mukana.
Huono käytös on huonoa käytöstä, vaikka se kohde olisi voinutkin toimia toisin. Ap ei tehnyt väärin, ei tukkinut tietä, eikä ylipäätään omalla käytöksellään provosoinut näitä tilanteita. Hänen ainoa "virheensä" oli se, että hänellä ylipäätään oli lapsia mukana. Se ei ole syy päästää suustaan tuollaista tekstiä. On aivan selvää, että nämä laukojat ovat todella huonosti kasvatettuja, ilkeitä, välinpitämättömiä ja hyvin itsekeskeisiä ja omanapaisia ihmisiä. He kuvittelevat, että heillä on jokin etuoikeus siihen jalkakäytävään, bussiin tai bussipysäkkiin. Miksi ihmeessä heitä ei tuomita vaan yritetään vääntää, että ap voisi vähän väistää lisää tai olla menemättä bussiin tai käyttää taksia, jotta kanssaihmiset eivät vain saisi väläystä noista oudoista elämänmuodoista eli lapsista.
Tekstisi on naurettava. Kenelläkään ei ole oikeus käyttäytyä noin eikä luokitella pieniä lapsia sellaiseen kastiin, että heitä ei voi viedä julkisiin tai heidän kanssaan pitää hyppiä seinille, jotta muiden ei tarvitse tehdä mutkaa ohituksessa.
Mullekin tuli ekana mieleen että missä asut, ja se jo selvisikin. Itse en ole koskaan törmännyt törkeisiin kommentteihin lasten kanssa liikkuessa, korkeintaan mulkaisuihin mutta nekin olen tulkinnut hlön omaksi takakireydeksi. On toki liikuttu isoissa kaupungeissakin, mutta asutaan Itä-Suomessa pienemmällä paikkakunnalla.
Ap on kohdannut kesän mittaan huonoa käytöstä ja se kirvoitaa hänessä otsikon "Miksi lapsia ja niiden äitejä vihataan niin paljon?" No voi kyynel.
Vaikka mistään yleisestä lapsi- ja äitivihasta tuskin on kyse, yritetään vastata ap:n luettrlemien tapausten mukaan:
1. takanatuleva ei mahtunut ohittamaan. Ehkä ap+kaksosrattaat+kävelevä lapsi kulkivat liian keskellä väylää?
2. ilmesen luonnevikainen tyyppi, joka oli pysähtynyt antaakseen tietä, mutta joutui sitten toteamaan sen turhaksi. Pitkän ja tarkkaan muotoillun lauseen hän kuitenkin sai autonsa ikkunasta huikattua. - Täytyy sanoa, 3 lapsen äitinä, jolla ei ole en enempää Bemaria kuin ajokorttiakaan, että kyllä muakin välillä ärsyttää lasten kanssa liikkuvien kännykkäharrastukset. Lapset pyörii ties mssä, tässä ja nyt tapahtuu ties mitä, mutta vanhemmat eivät kännyköinniltään sitä huomaa.
3. epäuskottava repliikki 15-vuotiaan pojan suuhun, samoin mukelo-sana tuntuu epäuskottavalta. Niin tai näin, kaksosrattaat + kävelevä lapsi + keskipituinen, harmaasti pukeutunut äiti vievät de facto bussissa paljon tilaa.
4. taas liian pitkä, tarkkaan muotoiltu lause ollakseen arjen heitto. Monilla kuitenkin on kiire. Jos perässä tulevalla on vain pari ostosta ja itsellä on täysinäinen ostoskärry, voi sen perässätulijan päästää ohi. Kun on kotona lasten kanssa ei ole pakko käydä kaupassa ruuhka-aikoina.
5. ikävä tilanne, varsinkin sairaan lapsen ja krapulaisen näkökulmasta, mutta hauska myös. Korvakipuaan itkevän lapsen voi viedä lääkäriin taksilla. Lapselle saa avun mukavammin ja opeammin eikä kokonaisen bussillisen tarvitse kärsiä yhden lapsen kivusta.
En usko että äitejä ja lapsia vihataan. En ymmärrä ap:n avauksen motiivia. Kun meidän lapset olivat pieniä saimme osaksemme paljon ystävällisyyttä ventovierailta.Tottakai ne vaunut vievät bussissa tilaa,ja kapealla jalkakäytävällä kaksostenvaunut ja lapsi vieressä ovat varmasti olleet melko leveä kuljetus. Bussipysäkillä huutava (korvakipuinen) lapsi ärsyttää varmasti, jos itsellä on krapula tai vaikkapa migreeni.
Ihmettelen silti, missä vaiheessa lastenvaunut ja lapset tulivat toisen luokan asioiksi, jotka nähdessään saa aukoa päätään ja suoltaa minkälaisia aivopieruja tahansa. Jalkakäytävällä kulkee usein mummoja rollaattoreineen, pyörätuoleja, isoja laumoja teinejä, polkupyörää taluttavia jne. Suolletaanko heille tuollaista tekstiä? Miten ihmeessä on ok aukoa päätään ihmisille, jokta eivät tee mitään väärää? MIten voisi olla normaalia, että ap vain olemuksellaan ärsyttää ja hänelle saa siitä sanoa, kun sattuu nyt vain olemaan äiti, jolla on penskat mukana.
Huono käytös on huonoa käytöstä, vaikka se kohde olisi voinutkin toimia toisin. Ap ei tehnyt väärin, ei tukkinut tietä, eikä ylipäätään omalla käytöksellään provosoinut näitä tilanteita. Hänen ainoa "virheensä" oli se, että hänellä ylipäätään oli lapsia mukana. Se ei ole syy päästää suustaan tuollaista tekstiä. On aivan selvää, että nämä laukojat ovat todella huonosti kasvatettuja, ilkeitä, välinpitämättömiä ja hyvin itsekeskeisiä ja omanapaisia ihmisiä. He kuvittelevat, että heillä on jokin etuoikeus siihen jalkakäytävään, bussiin tai bussipysäkkiin. Miksi ihmeessä heitä ei tuomita vaan yritetään vääntää, että ap voisi vähän väistää lisää tai olla menemättä bussiin tai käyttää taksia, jotta kanssaihmiset eivät vain saisi väläystä noista oudoista elämänmuodoista eli lapsista.
Tekstisi on naurettava. Kenelläkään ei ole oikeus käyttäytyä noin eikä luokitella pieniä lapsia sellaiseen kastiin, että heitä ei voi viedä julkisiin tai heidän kanssaan pitää hyppiä seinille, jotta muiden ei tarvitse tehdä mutkaa ohituksessa.
Isot vankkurit, laajalle levittäytyvä porukka joka kulkee pysähdellen ja ameebamaisesti laajentuen ja supistuen ja ajoittain meteliä pitäen ärsyttää. Samalla tavoin ihmisiä ärsyttää kaikki muu poikkeava, liittyi se sitten liikkumistapaan, varusteisiin tai ulkonäköön.
Se mikä on viime aikoina muuttunut enemmän, on ihmisten reagointi asioihin. Kaikki ovat muuttuneet ärhäkämmiksi ja minäkeskeisemmiksi ja se näkyy esimerkiksi pinnan palamisena, kuittailuna ja huuteluna.
Eikä tämä ole pelkästään muissa ihmisissä vaan myös äideissä näkyvä ilmiö. Vaunuissa olevia vauvoja/lapsia ei saa katsoa, heitä ei saa kommentoida positiivisesti, heille ei saa sanoa yhtään mitään, tai tulee äidiltä täyslaidallinen niskaan. Vaunujen kanssa tungetaan bussit täyteen ruuhka-aikoina ja estetään muiden kulku bussista ulos ja tukitaan kauppojen käytävät. Sitten jos sanoo, että anteeksi, pääsisinkö ohi tästä, tulee haistappaskaa. Hisseihin tungetaan reippaasti jonon ohi - muillahan on toki aikaa odottaa.
On oikein hyvä, jos sinä et käyttäydy näin, mutta tällaisia äitejä on paljon.
Etelä-Euroopassa erittäin vihaisia katseita uhmaikänsä vuoksi. Sai siis hallitsemattomia raivareita julkisilla paikoilla, ja jouduttiin kantamaan pois. Sikäläiset lapset eivät ikinä raivonneet tai kiukutelleet julkisesti. Mietin, että siellä on fyysinen kurittaminen varmasti sallittua, ja siksi eivät lapset uskalla ryppyillä vanhemmilleen.
Suomessa keskitytään paasaamaan siitä, miten tukkapölly on rikos. Ei keskitytä lainkaan oikeisiin ongelmiin. Ehkä siksi suomalaiset kakarat, mukaanlukien omani, saattavat huutaa jotain ihan muutakin kuin kipuitkua julkisilla paikoilla. Ollaan niin pirun varovaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se äiti lapsensa kanssa on ruuhka-aikaan liikkeellä ihan yhtä hyvästä syystä kuin kaikki muutkin. En tiedä ketään joka sinne huvikseen menee vaunujen kanssa tai ilman.
Paljon vähemmän sillä lastaan hoitoon vievällä on mahdollisuuksia jäädä kesken matkan pois jos lapsi huutaa. Koskaan ei tiedä mahtuuko seuraavaan tai sitä seuraavaan bussiin rattaita. Tarhoilla on tiukat hoitoajat, pääkaupunkiseudulla harvoin saa hoitopaikan sieltä mistä haluaa, eli tahtomattaan moni tekee aikamoisen lenkin ja silti pitää ehtiä olla töissä se 8 h.
Aika usein lapsi on väsynyt ja kitisee kotimatkalla. Päiväkotien resurssit on niin minimissä, että ryhmät ovat isoja ja rauhattomia. Ei mun kasvattaminen niissä tilanteissa mene perille.
Siinä mulkoilette, ei se niin paljoa häiritse, että alkaisin tarhamatkoja taksilla kulkea.
Etelä-Euroopassa erittäin vihaisia katseita uhmaikänsä vuoksi. Sai siis hallitsemattomia raivareita julkisilla paikoilla, ja jouduttiin kantamaan pois. Sikäläiset lapset eivät ikinä raivonneet tai kiukutelleet julkisesti. Mietin, että siellä on fyysinen kurittaminen varmasti sallittua, ja siksi eivät lapset uskalla ryppyillä vanhemmilleen.
Lapsia palvotaan ja rakastetaan, mutta vain kun he käyttäytyvät hyvin. Lapsilta, jopa ihan pieniltä, odotetaan hyvää käytöstä. Esimerkiksi italialaista lapsikulttuuria ihailevilta av-mammoilta on saattanut jäädä näkemättä, kuinka ravintolassa pöytien välissä sinkoileva mukula on pysähtynyt tarjoilijan antamaan tukkapöllyyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai täällä Itä-Suomessa osataan vielä käytöstavat, tai sitten ihmiset vain ovat rennompia maalla kuin "isoissa" kaupungeissa.
Ne kerrat kun esikoinen on kiukutellut yleisellä paikalla on kommentit olleet korkeintaan tasoa "Mikäs se poikaa kiukuttaa?" tai kun esikoinen oli vauva "Voi pientä, ei aina voi olla hyvä päivä".
Bussiin mentäessä aina löytyy joku joka auttaa ratteiden kanssa.
Ne mulkoilijat mitä täällä on, ovat joko rappioalkoholisteja tai huonosti kasvatettuja teinejä. Usein olen kuitenkin teineiltäkin saanut apua rattaiden kanssa tai kun olen ollut ison mahan kanssa liikenteessä, on bussissa annettu istumapaikka minulle.
Kuitenkaan mitään vihamielisiä kommentteja ei ole tullut.
Onneksi näin.
(En muuten ole muissakaan Suomen kaupungeissa törmännyt lapsivihamielisyyteen. Käyn kuitenkin Helsingissä ja Kanta-Hämeessä useita kertoja vuodessa sukulaisten luona, eli kokemukset eivät ole pelkästään linnanmäkeä ja korkeasaarta.)
Asenteesa 'ei meidän nico-petteri tee tuollaista'.
Ei oteta vastuuta niistä kakaroista. Saavat huutaa ja riehua jopa ravintoloissa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se äiti lapsensa kanssa on ruuhka-aikaan liikkeellä ihan yhtä hyvästä syystä kuin kaikki muutkin. En tiedä ketään joka sinne huvikseen menee vaunujen kanssa tai ilman.
Paljon vähemmän sillä lastaan hoitoon vievällä on mahdollisuuksia jäädä kesken matkan pois jos lapsi huutaa. Koskaan ei tiedä mahtuuko seuraavaan tai sitä seuraavaan bussiin rattaita. Tarhoilla on tiukat hoitoajat, pääkaupunkiseudulla harvoin saa hoitopaikan sieltä mistä haluaa, eli tahtomattaan moni tekee aikamoisen lenkin ja silti pitää ehtiä olla töissä se 8 h.
Aika usein lapsi on väsynyt ja kitisee kotimatkalla. Päiväkotien resurssit on niin minimissä, että ryhmät ovat isoja ja rauhattomia. Ei mun kasvattaminen niissä tilanteissa mene perille.
Siinä mulkoilette, ei se niin paljoa häiritse, että alkaisin tarhamatkoja taksilla kulkea.
Kyllä ne erottaa.
Päiväkotilaisilla on reput mukana. Työssäkävijällä on joku isompi kassi eikä pelkkää pientä pussukkaa lompsaa varten ja korkeintaan ruokakasseja.
Vauvalomalaisilla on vauva kärryissä eikä mikään pikkulapsi ja vaatekauppojen yms. kasseja vaununkahvoissa roikkumassa, kädessä kahvimuki josta hörpitään ja pajatetaan toisen samanlaisen äitykän kanssa.
Ja miksi ihmeessä vauvalomalainen muuten veisi lapsiaan hoitoon? Kaikkiko ne liikkeellä olijat on jotain puhevammaisia, joiden on pakko käydä hoidossa harjoittelemassa puhumista, kun sitä ei voi kotona ilmeisesti tehdä?
Eikä kauppakeskuksissa vaeltavilla äideillä ole mikään pakko tehdä niitä stockan ja henkkamaukan- ja latteostoksiaan just samaan aikaan kun kaikkien muidenkin on.
On käynyt itsellekin niin, että kadun reunassa on äiti ja lapset, pysähdyn suojatien eteen ja lapset näkevät sen ja lähtevät ylittämään. Äiti ei, koska tuijottaa ja näprää puhelintaan!
Ja vaikka mä olen pysähtynyt, muu liikenne välttämättä ei, joten todellinen vaaranpaikka jollekin 1-2-vuotiaalle lähteä pari vuotta vanhemman sisaruksensa kanssa sitten ylittämään!
Eli jos ap näin teit, mun mielestä sä mokasit ja vaikka kuski sanoi rumasti, sanoi kyllä ihan aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan käsittämättömiä, jos nämä tarinat ovat totta. Onneksi asun seudulla, jossa ihmisillä ei ole kiireestä, stressistä, melusta ja hälinästä pinna huippukireällä koko ajan.
olet kohdannut ihmisiä joilla itsellään vähän vaikeaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin kauan kun kasvatus ja koko perheen elämä on yhtä "lapsen ehdoilla" tuppurointia.
Hyvin kasvatetut lapset ok. Rääkyviä vauvoja tuskin kukaan ulkopuolinen rakastaa, mutta se nyt tietenkin on niin, että vauvat huutaa ja that's it. Eipä silti, ne julkiset esiintymiset voisi yrittää ajoittaa silleen, että mukula nukkuu vaunuissa ja on sitä ennen syönyt. Mua oksettaa, kun joku mamma pistää kahvilassa tissinlussutusshown pystyyn.
No, vanhemmat kakarat. Mistä aloittaisin?
Ehkä siitä, että nykyajan vanhemmilla ei ole mitään tajua siitä, miten kaupungissa ja keskustan paikoissa liikutaan lasten kanssa. Kaupoissa kakarat juoksee ja kiljuu pistävästi, ihan lystikseen. Kun kaikuu niin mukavasti. Tosi miellyttävää muille ostoksilla oleville.
Lauantaisin kadut on täynnä majesteetillisesti eteneviä hyökkäysvaunurivistöjä. Tavallisesti pesueen mamma lärpättää puhelimeen ja on autuaan tietänätön siitä, että ne kaksi kävelyikäistä kakaraa poukkoilevat holtittomasti pitkin jalkakäytävää ja vaikka kuinka koetan väistää, jostain päin vaan kolahtaa kakaran kallo mun polviin ja sitten alkaa se ulina. Mamma malttaa hellittää puhelimestaan sen verran, että mulkoilee vittuuntuneesti ja tuhisee.
Osa kakaroista viilettää potkulaudalla tai polkee jotakin vitun leikkitraktoria. No, ne on aina jaloissa, kun ei pysty yhtäaikaa väistämään oikealle ja vasemmalle.
Laittakaa valjaat, jos ette muuten saa penikoita pysymään kurissa.
En edes aloita ravintoloista, joissa mammat käy pätemässä avuttomien miestensä ja päättömien "omilla ehdoillaan" kasvaneiden rääkypentujen kanssa. Tiedätte kyllä tapauksen.
Siis. Oisko kompromissi poikaa? Te lapsiperheet saatte mielellään liikkua samoissa ympyröissä kuin minä, mutta koska minä otan huomioon teidän kakaranne, te otatte huomioon myös minut. En halua kuunnella NicoPetterin lystikästä kiljumista kauppakeskuksessa. En halua, että hän tulee ravintolassa pöytäni viereen norkoilemaan räkätappi nenässään. En halua vahingossa kolhia jalkakäytävällä päättömästi koheltavaa ipanaa. Jos ja kun yhteentörmäys tulee, vain yhteen meistä sattuu.
Lapsiperheet saavat niin paljon yhteiskunnan tukea, että lienee mennyt ns. päähän. Koetaan, että ollaan yli-ihmisiä, joita pitää kumartaa ihan joka helvetin mutkassa.
Lapsilisät ja muut tärpit pois, siinäpä teille pieni reality check.
mutta kukaan ei ole koskaan tuollaisia meille puhunut. Sen sijaan harva se päivä joku vieras ihminen juttelee lapselle mukavia tai kehuu minulle, miten söpö/kaunis/reipas/mitä milloinkin lapsi on.
mutta kukaan ei ole koskaan tuollaisia meille puhunut. Sen sijaan harva se päivä joku vieras ihminen juttelee lapselle mukavia tai kehuu minulle, miten söpö/kaunis/reipas/mitä milloinkin lapsi on.
Äiti mulkaisi ja sanoi, että hän ei halua lapsiaan kurkisteltavan ja arvioitavan, koska ei halua basilleja.
Kamalaa luettavaa, on ihan kuin toisesta maailmasta. Me asutaan Kuopiossa ja täällä kyllä joutuu päin vastoin karistelemaan ihastelijoita kannoilta kun me 1,5-vuotiaan kanssa liikutaan. Aina lapsi saa positiivista huomiota ja äidillekin hymyillään ja vaihdetaan pari sanaa. Kahviloissa lapsi saa ystävällistä palvelua ja naapuripöydistä hymyillään. Ihana asua täällä, ei ihme että siellä ruuhka-suomessa masennutaan ja voidaan pahoin.
kuljen lasten kanssa Helsingin keskustassa, enkä ole koskaan törmännyt vastaavaan! Ja mulla niitä lapsia on mukana usein 4! Jos joku laukoisi jotain niin luultavasti laukoisin takaisin.
Junassa yleensä aina saa nostoapua rattaille, ratikassa jääty joskus pysäkille kun ei kukaan vaivaudu nostamaan jos tullut korkea ratikka. Tosin jään seuraavaksi siihen väliin, niin eiköhän joku nosta... Mutta yleensä nostajia tarjoutuu useampikin.
Nettipalstoilla olen vihamielisyyden huomannut, mutta en tosielämässä. Enemmän on niitä ystävällisesti hymyileviä tätejä tullut tavattua.
Mitäs jos muuttaisitte pk-seudulta ihan kaikki sinne? Molemmat pitäjät voittaisivat, luulisin.
Ap on kohdannut kesän mittaan huonoa käytöstä ja se kirvoitaa hänessä otsikon "Miksi lapsia ja niiden äitejä vihataan niin paljon?" No voi kyynel.
Vaikka mistään yleisestä lapsi- ja äitivihasta tuskin on kyse, yritetään vastata ap:n luettrlemien tapausten mukaan:
1. takanatuleva ei mahtunut ohittamaan. Ehkä ap+kaksosrattaat+kävelevä lapsi kulkivat liian keskellä väylää?
2. ilmesen luonnevikainen tyyppi, joka oli pysähtynyt antaakseen tietä, mutta joutui sitten toteamaan sen turhaksi. Pitkän ja tarkkaan muotoillun lauseen hän kuitenkin sai autonsa ikkunasta huikattua. - Täytyy sanoa, 3 lapsen äitinä, jolla ei ole en enempää Bemaria kuin ajokorttiakaan, että kyllä muakin välillä ärsyttää lasten kanssa liikkuvien kännykkäharrastukset. Lapset pyörii ties mssä, tässä ja nyt tapahtuu ties mitä, mutta vanhemmat eivät kännyköinniltään sitä huomaa.
3. epäuskottava repliikki 15-vuotiaan pojan suuhun, samoin mukelo-sana tuntuu epäuskottavalta. Niin tai näin, kaksosrattaat + kävelevä lapsi + keskipituinen, harmaasti pukeutunut äiti vievät de facto bussissa paljon tilaa.
4. taas liian pitkä, tarkkaan muotoiltu lause ollakseen arjen heitto. Monilla kuitenkin on kiire. Jos perässä tulevalla on vain pari ostosta ja itsellä on täysinäinen ostoskärry, voi sen perässätulijan päästää ohi. Kun on kotona lasten kanssa ei ole pakko käydä kaupassa ruuhka-aikoina.
5. ikävä tilanne, varsinkin sairaan lapsen ja krapulaisen näkökulmasta, mutta hauska myös. Korvakipuaan itkevän lapsen voi viedä lääkäriin taksilla. Lapselle saa avun mukavammin ja opeammin eikä kokonaisen bussillisen tarvitse kärsiä yhden lapsen kivusta.
En usko että äitejä ja lapsia vihataan. En ymmärrä ap:n avauksen motiivia. Kun meidän lapset olivat pieniä saimme osaksemme paljon ystävällisyyttä ventovierailta.