Kysymys vapaaehtoisesti lapsettomille: Kaduttaako?

palstalta löytyi kaksi sivullista lapsettomia :)



Taitaa pari lapsetonta mammaa vain kirjoitella näitä

-42v lapseton

-53v lapseton

-34v lapseton



:DDDDDDDD

Ikätoverit saavat lapsenlapsia ja itsellä vain edessä sitä samaa mitä siihenkin asti, kunnes kuolema tulee.

Ja ne mummoiksi tulleet ikätoverit on ihan pirun rasittavia... mua ei tod. kiinnosta heidän lapsenlapset, kun ei kiinnostanut ne heidän omatkaan lapset aikoinaan.

Ja oma elämäni on nyt ainakin niin onnellista etten voi allekirjoittaa tollasta "elämä on samaa vanhaa paskaa kunnes kuolema tulee". Tuore avioliitto, varaa lomailla ja matkustella.

Miksi he sinusta niin rasittavia ovat. Luulisi vapaaehtoisesti lapsettomalla, onnelliselle ihmiselle olevan yksi ja sama toisten lapset ja lapsenlapset, kun eivät ne sinulta pois ole.

Hyvät hedelmällisessä iässä olevat naiset, tehkää kaikkenne, jotta saisitte niitä lapsia, koska oikeasti pudotus siihen tyhjyyteen, että mahdollisuus saada lapsia jäi käyttämättä voi olla tosi kamala ja tyly.

Ihan tekisi fyysisesti kipeää hedelmättömäksi jäänyt kohtu, jos se olisi ollut oma valinta eikä olosuhteiden seurausta.

Kipeämpää tehnee kohtu, jonka kantaja olisi halunnut saada lapsia, mutta se ei onnistunut.

Siis "Ihan tekisi..." piti olla lainausmerkeissä tuossa edellisessä.

Suurin osa keskusteluista nyt kuitenkin liittyy jotenkin äitiyteen, lapsiin yms.

Minua vaan järkyttäisi lapseton vanhuus, varsinkin kun se olisi ollut oma valinta. Lapset ovat ikkuna tulevaisuuteen, ja ilman lapsia ei ole sitä tulevaisuutta. Ja ennenkaikkea järkyttäisi se, mitä olisi jäänyt paitsi. Raskaudet, synnytykset, vauva-aika, kasvavat lapset, miten paljon ne antaakaan naiselle ja muovaa naista.

Ihan tekisi fyysisesti kipeää hedelmättömäksi jäänyt kohtu, jos se olisi ollut oma valinta eikä olosuhteiden seurausta.

käänsi ainakin veistä minun ei-vapaaehtoisesti lapsettoman haavassa. Tai siis minun lapsettomuuteni on puolivapaaehtoista, koska syy ei ole biologinen vaan se ettei ole löytynyt miestä, joka taas johtuu osin omasta syystäni, ei ole tullut tarpekesi aktiivisesti etsittyä... Ja nyt tosiaan on tuommoinen olo, että ihan tekee kipeää tieto etten enää lapsia saa ja tähän loppui yksi sukulinja.

Vauva-lehden kyllä, mutta palsta on Aihe Vapaa!



Kysymys kuuluu, kannattaakos lapsia tehdä vain siksi ettei rupeisi myöhemmin kaduttamaan että ei tehnyt?

Mielestäni ei kannata! Lapsi täytyy haluta tehdä sen takia että haluaa sen lapsen!

Minua vaan järkyttäisi lapseton vanhuus, varsinkin kun se olisi ollut oma valinta. Lapset ovat ikkuna tulevaisuuteen, ja ilman lapsia ei ole sitä tulevaisuutta. Ja ennenkaikkea järkyttäisi se, mitä olisi jäänyt paitsi. Raskaudet, synnytykset, vauva-aika, kasvavat lapset, miten paljon ne antaakaan naiselle ja muovaa naista. Ihan tekisi fyysisesti kipeää hedelmättömäksi jäänyt kohtu, jos se olisi ollut oma valinta eikä olosuhteiden seurausta.

Miten sua noin järkyttäisi sellainen, minkä olet itse valinnut ja mitä olet itse halunnut?

Mua ei järkytä yhtään se, että olen saanut elää juuri sellaisen elämän kuin olen aina halunnutkin. Ei ikä tuo mulle yhtään sen suurempaa "hedelmöittyneen kohdun tarvetta" kuin ennenkään. En todellakaan ole halunnut lapsia, en halua edelleenkään, en myöskään yhtään ainutta muutakaan lasta ympärilleni. En tarvitse lapsia mihinkään, ne ei kiinnosta minua millään tavalla.

Miksi alapeukutus? t. 67

Olen myöntänyt lisääntymisikäisille naisille, että kaduttaa. Olen 89 vuotta. Eikä tämä ikä mitään. Hyvän elämän olen elänyt, mutta kyllä sihen olisi mahtunut pari lastakin. Näin jälkeenpäin kun ajattelen. Ehtinyt liian kauan miettiä näin vanha, mutta en höperö, kun olen.

Syy miksi en halunnut aikoinaan lapsia oli, kun muu elämä miehen rinnalla vain oli niin kiinnostavaa. Mies ei painostanut.

Käykö täällä oikeasti 89-vuotias? Pikkusen vaikea uskoa :D.

Siskon tytär neuvoi tämän palstan. Täällähän ei ikä erotu. Seniorinettikin on suljettu ja onhan täällä vilkkaampaa.

69.

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 11:44"]

Miksi alapeukutus? t. 67

[/quote]Koska et ole ollut vapaaehtoisesti lapseton, jos lapsettomuutesi on johtunut miehestä eikä siitä, että aidosti et ole halunnut lapsia. Tottakai sellaista (useimmiten) kaduttaa, joka on jättänyt asioita tekemättä siksi että on yrittänyt miellyttää jotakuta. 

Ap, päätin jo alle parikymppisenä, että minä en lapsia sitten koskaan hanki. Nyt ikää on 57 ja päätös piti. Eikä kaduttanut.

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 12:03"]

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 11:44"]

Miksi alapeukutus? t. 67

[/quote]Koska et ole ollut vapaaehtoisesti lapseton, jos lapsettomuutesi on johtunut miehestä eikä siitä, että aidosti et ole halunnut lapsia. Tottakai sellaista (useimmiten) kaduttaa, joka on jättänyt asioita tekemättä siksi että on yrittänyt miellyttää jotakuta. 

[/quote]

Ei kyse ollut siitä, että olisin jättänyt lapset tekemättä miellyttääkseni ex-miestäni. Ehdimme olla yhdessä parikymmentä vuotta, eikä meistä kumpikaan kokenut perheen perustamista tärkeänä. Opiskelimme ja reissasimme vuodet 20-30, ja vuodet 30-40 teimme töitä, harrastimme ja matkustimme ihan tyytyväisinä. En noina vuosina halunnut lapsia, halusin keskittyä uraani ja elämääni mieheni kanssa. Neljänkympin lähestyessä minuun iski ensimmäisen ja ainoan kerran vauvakuume, pistimme yhdessä ylös paperille plussat ja miinukset ja päädyimme siihen, ettemme halua kuitenkaan elämämme muuttuvan. Ikänikin olisi tuonut mukanaan riskejä. Pelkäsin myös ihan aidosti, että lapsen saaminen pilaisi liittomme. Jokin kuitenkin tuona aikana muuttui, meni muutama vuosi ja mies ilmoitti, että haluaa elämältään enemmän ja enemmän sisältöä. Koskaan hän ei minulle myöntänyt että lapsettomuus olisi eromme syy, mutta pikkulinnut kertovat hänen ja uuden vaimonsa yrittävän nyt lasta. Totta kai olen katkera. Me päätimme yhdessä, ettemme halua lapsia, mutta siten HÄN tuli katumapäälle asiasta. Kyllä minua kaduttaa nyt se, että jätimme sen vauvan tekemättä. Elämän rajallisuus on tullut vastaan.

Eromme jälkeen olen tapaillut jonkin verran miehiä. Ongelma on vaan se, että kaikki minun ikäisestäni kiinnostuneet miehet ovat noin viisikymppisiä, ja tuon ikäisillä miehillä on jo omat lapset. Tuntuu ihan mahdottomalta löytää hyvä suhde, jonka painolastina ei tulisi teini-ikäisiä. Ahdistaa koko kuvio.

Ikinä en omalla naamallani myöntäisi, että kaduttaa. Täällä sen voin tehdä. Meidän molempien päät kääntyivät lopulta kun 40 meni rikki. Mun osalta se oli tyvärr vaan liian myöhäistä jo. Näinkin voi käydä. Ehkä ajattelen toisin, kunhan tästä ero- ja ikäkriisistä on päästy yli.

Jos olisi monta elämää, niin kyllä ainakin yhden elämän  eläisin ilman lapsia, yhden elämän varmaan ilman miestäkin.  Mutta kun on vain tämä yksi, niin en kyllä niin suurta ja elämän ydinasioihin  kuuluvaa asiaa  jättäisi kokematta. 

En ole koskaan ollut erityisen lapsirakas,  vaikken niitä nyt inhonnutkaan. Joskus 35 vuoden tienoilla alkoi tuntua että nyt tai ei koskaan. Omalla kohdallani hormonit tai mitkä lie toimivat, heti esikoisen synnyttyä tai oikeastaan jo sitä ennen  huomasin tunteiden muuttuvan. Jonkun vuoden ajan jopa vieraat  vauvat tuntuivat ihanilta.   Nyt on jo lapsenlapsia, ja kyllä ne vaan ovat hauskoja, kun ei niitä tarvitse jatkuvasti katsella. 

[quote author="Vierailija" time="07.01.2013 klo 15:03"]

Suurin osa keskusteluista nyt kuitenkin liittyy jotenkin äitiyteen, lapsiin yms.

[/quote]

Ihmettelen myös. Ja turha vedota siihen että "AVlla saa keskustella muistakin asioista kuin lapsista". Saa kyllä, mutta netistä löytyy muitakin keskustelupalstoja missä saa kirjoittaa aiheesta kun aiheesta. Miksi on pitänyt tulla palstalle josta puhutaan niistä "ärsyttävistä huutavista räkänokista"?

[quote author="Vierailija" time="16.08.2012 klo 00:00"]kysyä 45v., syyt lapsettomuuteen?

Minulla taitaa olla nämä:

1.En ole tavannut miestä jonka haluaisin lasten isäksi

2. Olen sisäänpäinkääntynyt ja ujo. Pelkään etten osaa kommunikoida lapsen kanssa tarpeeksi jotta hänestä tulee henkisesti vahva

3.olen ylihuolehtivainen. Kammottava ajatus päästää lapsi ulos, kouluun, maailmaan..!

4. En pidä lapsiperheen arjesta. Masentuisin.

5. Olen itsekäs

[/quote]

Tää olisi aikanaan voinut olla mun kirjoittama lista. Siksi olikin aika iso ylläri kun pärjäsinkin lapsen kanssa ihan mainiosti. Mun mielestä tää että miettii tällaisia asioita on jo hyvä merkki siitä että on riittävästi empatiakykyä ja ymmärrystä. Rakastan lastani valtavasti ja olen yllättänyt itseni joka suhteessa. Viimeksi kun lapsen serkkulauma huusi kuorossa johonkin ehdotukseeni että Joo, "Minna" keksii aina parhaat leikit!

[quote author="Vierailija" time="19.03.2014 klo 12:48"]

[quote author="Vierailija" time="07.01.2013 klo 15:03"]

Suurin osa keskusteluista nyt kuitenkin liittyy jotenkin äitiyteen, lapsiin yms.

[/quote]

Ihmettelen myös. Ja turha vedota siihen että "AVlla saa keskustella muistakin asioista kuin lapsista". Saa kyllä, mutta netistä löytyy muitakin keskustelupalstoja missä saa kirjoittaa aiheesta kun aiheesta. Miksi on pitänyt tulla palstalle josta puhutaan niistä "ärsyttävistä huutavista räkänokista"?

[/quote]

Lisään vielä että sama homma kuin minä olutta inhoavana ihmisenä menisin keskustelemaan olutharrastajien aihe vapaalle... Miksi ihmeessä? Kun silläkin palstalla aiheet enimmäkseen liittyisivät kaljaan.

Kyllä muakin ihmetyttää suuresti, että täällä muka olis näin sankka joukko lapsettomia hengailemassa. Vaikka tämä on -aihe vapaa- palsta on tämä silti Vauvalehden keskustelupalsta. Jos vauvat, lapset, lapsiperhe-elämä jne ei kiinnosta, luulis löytyvän miljoonia muitakin palstoja missä hengailla.