Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Saako siitä olla vihainen ja loukkaantunut että vanha ystävä on hylännyt? ov
29.06.2012 |
Lyhyesti: sairastuin vakavasti ja pysyvästi. Vanhasta ystävästä ei nykyisin kuulu enää juuri mitään. Silloin kun soittaa, (lyhyet) puhelut tulevat jostain bussimatkalta jossa ei voi oikein puhua, tai sitten hänellä on kiire. Hänellä on aina kiire.
Olen tästä asiasta ollut kovasti masentunut ja surullinen. Kun olen yrittänyt ottaa tätä asiaa puheeksi, hän ärsyyntyy suunnattomasti. En tietääkseni ole tehnyt hänelle mitään. Epäilen että ainakin yhtenä suurena syynä on se että häntä ahdistaa minun paha sairastumiseni.
Olen surullinen mutta myös vihainen ja loukkaantunut tästä asiasta. Olemme tunteneet toisemme hyvin yli 20 vuotta. Nykyään olemme molemmat perheenäitejä, mutta ei se riitä selittämään tätä jatkuvaa kiirettä ja välttelyä. Asumme hyvin lähellä toisiamme mutta hän ei koskaan "ehdi" edes kävelylenkille.
Tavallaan ajattelen että ystävyyttä ei voi väkisin pitää eikä pyytää, mutta kuitenkin minulle on alkanut tulla katkeruuden ja petetyksi tulemisen tunteita häntä kohtaan. Mitkä osaltaan ovat myös alkaneet haitata tätä ihmissuhdetta.
Olisiko kellään ajatuksia heittää tähän.
Kommentit (21)
Hän on todennäköisesti työssä ja pienten lasten äiti eli todellakin ne kiireisemmät ajat elämässä. Kyse ei ole nyt sinusta, vaikka kuulostat siltä, ettet ymmärrä että ystäväsi ei ehdi pomppia sinun toiveittesi mukaan, vaikka lapsena ja nuorena saattoi ehtiäkin,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että minut ahdistetaan nurkkaan. En ole koskaan sietänyt naisten välistä liimasuhdetta. Kun mennään vessaankin kahdestaan kun mitään ei voi tehdä yksin. Suututaan jos ei ole koko aikaa tavoitettavissa.
Jos ei ota yhteyttä hetkeen, ollaan oven takana vaatimassa selitystä, koska olet itse tunnollinen ystävä.
Ystävyys pitäisi olla vapaaehtoista, eikä mitään mustasukkaista vaatimista.
En kestäisi sinunlaisia ihmisiä, enkä ap.n tyylisiä. Kamalan ahdistavaa nurkkaan ajamista,. Missä on vapaus ja vapaaehtoisuus?
mutta kannattaa yrittää tehdä asialle jotain. Jos asutte lähekkäin, niin voisitko vaikka joku ilta kolkuttaa ilmoittamatta ovelle ja pyytää ystävääsi lenkille? Ja vaikka hän hermostuisi, niin yrittää jutella ja tuoda ilmi että sua painaa tämä etääntyminen. Jos se ei onnistu, niin kirje?
Ymmärrän hyvin että olet pahoittanut mielesi. Olen itse kauhean "tunnollinen" ystävä, ja _haluan_ olla läsnä ja tukena jos ystävä tarvitsee apua. Jos itse en vastaavaa kohtelua saa, niin minusta se on merkki välinpitämätömyydestä, vaikkei se aina sitä olekaan. Mutta kun itse en koskaa toimisi niin eli ikäänkuin hylkäisi ystävää vaikeina aikoina. Vaikka olisi mitkä ruuhkavuodet tahansa, ja usko pois, vaikeuksia riittää tässäkin osoitteessa :) Mutta ihmiset on erilaisia ja ystävälläsikin voi olla omia ongelmia. Vähintään voit tuoda esiin että silloin voitte tukea toinen toistanne.
Jos et keskustelemalla saa asiaa etenemään, niin parempi varmaan että yrität unohtaa asian ja keskittyä itseesi niiden ystävien kera joita jäljelle jää.
Tsemppiä sairauteesi!
että en imettänyt ja yritän tehdä uraa, koska olen siihen käynyt pitkän koulutuksen ja olet koko ajan minua arvostelemassa.
Etkö ymmärrä, että yritän vetää sinuun väliä ja olemme kasvaneet erilleen ja minulla ei ole enää pitkään aikaan ollut sinulle mitään sanomista.
Muut tutut ovat todellakin kertoneet, että olet haukkunut minun "pasottavan uraa ja en ole edes imettänytkään"
Anteeksi jos elän eri tavalla kuin sinä. Me emme tainneet edes ystäviä ollakaan. Luulin niin kauan kunnes kuulin sinun haukkuvan minua. Nyt kelpaisin kun olet sairastunut ja tarvitset auttajaa ja kuuntelijaa. Muuten olet aina haukkumassa valintojani.
Ehkä on parempi, että emme pidä enää mitään yhteyttä. Minä en ainakaan menetä mitään. Etsi muita ystäviä, joita saat haukkua. Minä en enää siihen ala.
Sinä olet aina ollut hyvin itsekäs! Et todellakaan ole uhrautuvaa tyyppiä. Sinun kiireesi tulee siitä että pasotat täysillä uraa ja kyllähän tuohon hulppeaan rakennusprojektiisi sitä rahaa saakin uppoamaan. Sinä et anna aikaa edes omille lapsillesi. Et voinut heitä edes imettää aikoinaan, omia lapsiasi!
Niin kauan kuin oli pirteää ja kivaa ja elämä meni minulla mukavasti, sinä olit ystävää. Sitten kävi niin että minulla alkoi vastamäki. Sinä olet vähitellen kadonnut.
Jokaisella on huolia, ja mielelläni olisin ollut käytettävissä jos niistä haluaisit puhua tai vaikka itkeä. Mutta et sinä koskaan puhu niistä. Korkeintaan mainitset parilla sanalla.
Sinä et ole reagoinut mihinkään pitkään aikaan´: olen yrittänyt olla positiivinen ja hauska, ehdottaa kivaa kevyempää tekemistä, yhteistä hyötytekemistä kuten vaatteiden myymistä kirpputorilla, elokuviin menemistä. Minä olen myös etsinyt uusia kavereita ja uutta tekemistä menetettyjen asioiden tilalle. Mielelläni kertoisin sinulle vaikka niistä. Mutta sinä et halua edes kevyttä keskustelua.
Sinä olet päättänyt päästä minusta eroon, koska et halua elämääsi mitään mikä muistuttaa sinua negatiivisista asioista kuten sairauksista ja onnettomuuksista ja uskottomista aviomiehistä. Kiitos entinen paras ystäväni, olen sinuun todella pettynyt ja uskoni ihmisiin on kovilla. Tällainen masentaa minua enemmän kuin mikään sairaus.
ap
Sinä olet aina ollut hyvin itsekäs! Et todellakaan ole uhrautuvaa tyyppiä. Sinun kiireesi tulee siitä että pasotat täysillä uraa ja kyllähän tuohon hulppeaan rakennusprojektiisi sitä rahaa saakin uppoamaan. Sinä et anna aikaa edes omille lapsillesi. Et voinut heitä edes imettää aikoinaan, omia lapsiasi!
Niin kauan kuin oli pirteää ja kivaa ja elämä meni minulla mukavasti, sinä olit ystävää. Sitten kävi niin että minulla alkoi vastamäki. Sinä olet vähitellen kadonnut.
Jokaisella on huolia, ja mielelläni olisin ollut käytettävissä jos niistä haluaisit puhua tai vaikka itkeä. Mutta et sinä koskaan puhu niistä. Korkeintaan mainitset parilla sanalla.
Sinä et ole reagoinut mihinkään pitkään aikaan´: olen yrittänyt olla positiivinen ja hauska, ehdottaa kivaa kevyempää tekemistä, yhteistä hyötytekemistä kuten vaatteiden myymistä kirpputorilla, elokuviin menemistä. Minä olen myös etsinyt uusia kavereita ja uutta tekemistä menetettyjen asioiden tilalle. Mielelläni kertoisin sinulle vaikka niistä. Mutta sinä et halua edes kevyttä keskustelua.
Sinä olet päättänyt päästä minusta eroon, koska et halua elämääsi mitään mikä muistuttaa sinua negatiivisista asioista kuten sairauksista ja onnettomuuksista ja uskottomista aviomiehistä. Kiitos entinen paras ystäväni, olen sinuun todella pettynyt ja uskoni ihmisiin on kovilla. Tällainen masentaa minua enemmän kuin mikään sairaus.
ap
minä olen masentunut, ja elämäni on tällä hetkellä todellista kamppailua arjen kanssa. Hädin tuskin jaksan hoitaa pakolliset asiat. En minä halua puhua siitä kellekään, minulla on terapeutti sitä varten.
Ja koska mielipiteesi minusta on tuo, että olen aina ollut aika paska tyyppi, (olen sen kyllä vaistonnut) en ymmärrä, että mitä minussa oikein roikut, sillä en edes pidä sinusta, olet niin kaksinaamainen, syyllistät edessä ja haukut takanapäin.
Luulet, että koko maailma pyörii sinun napasi ympärillä, että muka olin ystäväsi hyvinä aikoina, ja unohdin huonoina.
Et ole koskaan tajunnut, että minullakin on oma elämäni, ja se, että minun kiireeni ja jaksamattomuuteni sattuvat samaan aikaan sinun onnettomuuksiesi kanssa, on vain sattumaa.
jos sairautesi on krooninen masennus ja 99% sun elämässä kaikki teot ja puheet viittaa sun masennukseen niin ei sellasta jaksa pirukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että minut ahdistetaan nurkkaan. En ole koskaan sietänyt naisten välistä liimasuhdetta. Kun mennään vessaankin kahdestaan kun mitään ei voi tehdä yksin. Suututaan jos ei ole koko aikaa tavoitettavissa.
Jos ei ota yhteyttä hetkeen, ollaan oven takana vaatimassa selitystä, koska olet itse tunnollinen ystävä.Ystävyys pitäisi olla vapaaehtoista, eikä mitään mustasukkaista vaatimista.
En kestäisi sinunlaisia ihmisiä, enkä ap.n tyylisiä. Kamalan ahdistavaa nurkkaan ajamista,. Missä on vapaus ja vapaaehtoisuus?
mutta kannattaa yrittää tehdä asialle jotain. Jos asutte lähekkäin, niin voisitko vaikka joku ilta kolkuttaa ilmoittamatta ovelle ja pyytää ystävääsi lenkille? Ja vaikka hän hermostuisi, niin yrittää jutella ja tuoda ilmi että sua painaa tämä etääntyminen. Jos se ei onnistu, niin kirje?
Ymmärrän hyvin että olet pahoittanut mielesi. Olen itse kauhean "tunnollinen" ystävä, ja _haluan_ olla läsnä ja tukena jos ystävä tarvitsee apua. Jos itse en vastaavaa kohtelua saa, niin minusta se on merkki välinpitämätömyydestä, vaikkei se aina sitä olekaan. Mutta kun itse en koskaa toimisi niin eli ikäänkuin hylkäisi ystävää vaikeina aikoina. Vaikka olisi mitkä ruuhkavuodet tahansa, ja usko pois, vaikeuksia riittää tässäkin osoitteessa :) Mutta ihmiset on erilaisia ja ystävälläsikin voi olla omia ongelmia. Vähintään voit tuoda esiin että silloin voitte tukea toinen toistanne.
Jos et keskustelemalla saa asiaa etenemään, niin parempi varmaan että yrität unohtaa asian ja keskittyä itseesi niiden ystävien kera joita jäljelle jää.
Tsemppiä sairauteesi!
... ymmärrän hyvin tätä ensimmäistä kirjoittajaa. Olen itse samanlainen, mutta en mielestäni ahdistava tai ystävyyttä jotenkin pakkona pitävä. Ystävät nyt vain tukevat toisisaan tarvittaessa, eikä se silti tarkoita yhteisiä vessakäyntejä. Melkoista ylitulkintaa ja provokaatiota :D
kiirevuosinasi ystävääsi huomioida koko aikaa, tämä syöksyy oven taka ilmoittamatta kysymään lenkille ja vaatimaan syytä, miksi ei ehdi pitää yhteyttä.
Onneksi minulle on kertynyt sellainen ystäväpiiri, että ei tarvitse koko aikaa pitää kädestä kiinni. Parhaimpien ja pitkäaikaisimpien ystävien kanssa on saatettu soittaa hulluimpina vuosina vain pari kertaa vuodessa ja juttu on jatkunut juuri siitä, mihin jäätiin. Nyt kun lapset on isoja ja vanhemmatkin hoidettu hautaan, on aikaa taas. Ja nyt pidämme yhteyttä enemmän ja tapaamme useammin.
Ne, jotka vaatii selityksiä ja jatkuvaa yhteydenpitoa ja toitottavat, että ystävän PITÄÄ kuunnella ja ystävän PITÄÄ olla tavattavissa yms. ovat jääneet jo aikoja sitten matkasta. Ja eikä todellakaan harmita sellaisten jääminen.
että minut ahdistetaan nurkkaan. En ole koskaan sietänyt naisten välistä liimasuhdetta. Kun mennään vessaankin kahdestaan kun mitään ei voi tehdä yksin. Suututaan jos ei ole koko aikaa tavoitettavissa.
Jos ei ota yhteyttä hetkeen, ollaan oven takana vaatimassa selitystä, koska olet itse tunnollinen ystävä.Ystävyys pitäisi olla vapaaehtoista, eikä mitään mustasukkaista vaatimista.
En kestäisi sinunlaisia ihmisiä, enkä ap.n tyylisiä. Kamalan ahdistavaa nurkkaan ajamista,. Missä on vapaus ja vapaaehtoisuus?
mutta kannattaa yrittää tehdä asialle jotain. Jos asutte lähekkäin, niin voisitko vaikka joku ilta kolkuttaa ilmoittamatta ovelle ja pyytää ystävääsi lenkille? Ja vaikka hän hermostuisi, niin yrittää jutella ja tuoda ilmi että sua painaa tämä etääntyminen. Jos se ei onnistu, niin kirje?
Ymmärrän hyvin että olet pahoittanut mielesi. Olen itse kauhean "tunnollinen" ystävä, ja _haluan_ olla läsnä ja tukena jos ystävä tarvitsee apua. Jos itse en vastaavaa kohtelua saa, niin minusta se on merkki välinpitämätömyydestä, vaikkei se aina sitä olekaan. Mutta kun itse en koskaa toimisi niin eli ikäänkuin hylkäisi ystävää vaikeina aikoina. Vaikka olisi mitkä ruuhkavuodet tahansa, ja usko pois, vaikeuksia riittää tässäkin osoitteessa :) Mutta ihmiset on erilaisia ja ystävälläsikin voi olla omia ongelmia. Vähintään voit tuoda esiin että silloin voitte tukea toinen toistanne.
Jos et keskustelemalla saa asiaa etenemään, niin parempi varmaan että yrität unohtaa asian ja keskittyä itseesi niiden ystävien kera joita jäljelle jää.
Tsemppiä sairauteesi!
... ymmärrän hyvin tätä ensimmäistä kirjoittajaa. Olen itse samanlainen, mutta en mielestäni ahdistava tai ystävyyttä jotenkin pakkona pitävä. Ystävät nyt vain tukevat toisisaan tarvittaessa, eikä se silti tarkoita yhteisiä vessakäyntejä. Melkoista ylitulkintaa ja provokaatiota :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole haukkunut sinua kenellekään yhteiselle tutulle. Jollekin sellaiselle olen voinut purnata jota sinä et tunne ollenkaan. Tämä palsta on ainoa paikka missä olen purkanut tunteitani.
Kyllä, minä arvostelen sitä että sinä hylkäsit minut kun minä eniten tarvitsin ystävää. Se on ikävästi tehty. Kadun sitä että pidin sinua niin hyvänä ystävänä pitkään. Selvästikin se oli vain omaa toiveajatteluani, toivehöttöä.
Olen itse uskollinen ystävä ja minusta on kunnia-asia kulkea ystävieni rinnalla elämässä. Aina ei ehdi olla yhtä tiiviisti tekemisissä, mutta yleensä kuitenkin aika hyvin ehtii, jos ei tänään niin tällä viikolla. SInun kiireesi ovat jatkuneet vuosikausia. Kuitenkin naamis-päivityksistä näkee että näet muita kavereita jopa kahden kesken välillä ja juokset monissa kissanristiäisissä. Minua et ole välittänyt nähdä.
En ole päivystänyt sinun ovellasi ahdistamassa sinua enkä tivannut menojasi ja ystävyyttämme. Olen yrittänyt olla hyvin neutraali.
Se mikä sinua ahdistaa on oma huono omatuntosi. Se saa olosi epämiellyttäväksi. Minä en ole sanonut mitään ääneen sinulle. Toivottavasti pystyt elämään tämän asian kanssa.
PS Et ole ainoa ystävä joka minut on hylännyt viime vuosina. Entisestä elämästäni ei ole paljon jäljellä. Kiitos teidän, miten väärässä olinkaan kun luulin teitä kavereikseni. Onneksi joitakin on sentään jäljellä, olen saanut uusia ja johonkin vanhaan kaveriin on suhde syventynytkin.
Sinua vain ei yksinkertaisesti enää jaksa.
En ole haukkunut sinua kenellekään yhteiselle tutulle. Jollekin sellaiselle olen voinut purnata jota sinä et tunne ollenkaan. Tämä palsta on ainoa paikka missä olen purkanut tunteitani.
Kyllä, minä arvostelen sitä että sinä hylkäsit minut kun minä eniten tarvitsin ystävää. Se on ikävästi tehty. Kadun sitä että pidin sinua niin hyvänä ystävänä pitkään. Selvästikin se oli vain omaa toiveajatteluani, toivehöttöä.
Olen itse uskollinen ystävä ja minusta on kunnia-asia kulkea ystävieni rinnalla elämässä. Aina ei ehdi olla yhtä tiiviisti tekemisissä, mutta yleensä kuitenkin aika hyvin ehtii, jos ei tänään niin tällä viikolla. SInun kiireesi ovat jatkuneet vuosikausia. Kuitenkin naamis-päivityksistä näkee että näet muita kavereita jopa kahden kesken välillä ja juokset monissa kissanristiäisissä. Minua et ole välittänyt nähdä.
En ole päivystänyt sinun ovellasi ahdistamassa sinua enkä tivannut menojasi ja ystävyyttämme. Olen yrittänyt olla hyvin neutraali.
Se mikä sinua ahdistaa on oma huono omatuntosi. Se saa olosi epämiellyttäväksi. Minä en ole sanonut mitään ääneen sinulle. Toivottavasti pystyt elämään tämän asian kanssa.
PS Et ole ainoa ystävä joka minut on hylännyt viime vuosina. Entisestä elämästäni ei ole paljon jäljellä. Kiitos teidän, miten väärässä olinkaan kun luulin teitä kavereikseni. Onneksi joitakin on sentään jäljellä, olen saanut uusia ja johonkin vanhaan kaveriin on suhde syventynytkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on hyvä että ap voi täällä palstalla ilmaista negatiivisia tunteitaan. Niiden tukahduttamisesta ei pitemmän päälle seuraa hyvää.
Voisiko olla että ap:n kaveri on sellainen jolle kielteisten tunteiden ilmaiseminen on vaikeaa, jopa kiellettyä. Sellaisille ihmisille se että joku toinen niitä ilmaisee on kauhistuttavaa, ja sitä haluaa paeta. Paljon riippuu lapsuudenkodin ilmapiiristä tässä suhteessa.
jonka ystävä hylkäsi enkä edelleen tiedä mikä oli syynä. Se on ... kuin pieni maailmanloppu.
Olin aina yrittänyt olla oikein hyvä ystävä kaikin tavoin. Mitään selitystä ei tullut, vaikka yritin puhuakin aiheesta joskus.
Epäilen että se saattoi liittyä luonne eroihin. Ystäväni oli joskus kommentoinut sitä että olen vähän liian puhelias. Minulle antoi vähän ymmärtää että olen synkkä luonne. No sanotaan että elämän nurjan puolen olin kyllä nähnyt, joten se oli kyllä vaikuttamassa. Ystävälle elämä oli hymyillyt ja kaikki oli kivaa ja ihanaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin niin typerä, että kysyin syytä kaverini etääntymiseen. Ei vastannut viesteihin eikä s.posteihin, pari kertaa yritin soittaa. Laitoin sitten viestin, että mitä kuuluu ja mitä on tapahtunut kun yhteydenpito yhtäkkiä katkes. Kaveri vastasi, että olen katkera ja hänen elämäntilanteensa ei kuulu minulle.
Huoh, eipä kuulu enää.. Harmittaa vaan vietävästi :(
Ukko luki lähettämäni viestin, eikä siinä hänenkään (eikä siis minun) mielestä ollu mitään katkeraa..
olen väsynyt ja uupunut.
En jaksa tällä hetkellä olla kenenkään likasanko ja nostaa ketään ylös ja lohduttaa yms.
Olen alkanut olla itsekäs ihan oman jaksamisen takia. En ole hylännyt ketään sairastumisen takia vaan siksi, että en jaksa enää kuunnella ja kuunnella ja ymmärtää ja tukea ja kuunnella ja kuunnella...
minullakin olisi murheita ja olen väsynty ja ahdistunut välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ne elämäntilanteet vaihtelevat, ja itse kullakin voi olla masennusta tms. asioita, joiden vuoksi ei aina jaksa olla yhteydessä ystäviin.
Ystävä voi olla myös ns. hengessä mukana, vaikkei jatkuvasti tapaisi tms.
Ikävää jos ystävyyskin on vain velvollisuus, jota pitää tietyllä tavalla ja aina yhtä säännöllisesti hoitaa.
Joskus tietysti myös vieraantuu ystävästä, mutta kuitenkin ystäväsi on yrittänyt pitää sinuun yhteyttä tavalla jolla hän jaksaa.
Mahtaako olla, että sinun puhelusi menee pitkäksi ja syyllistäväksi valitukseksi, joten hän tarkoituksella soittaa silloin, kun on bussissa tms, joten voi hyvällä omallatunnolla vedota siihen, kun haluaa pitää puhelut lyhyinä ja pinnallisina.
Ja varsin ikävää on, jos ystävä alkaa valittaa, ettei sulla ole aikaa mulle. Ystäviä ollaan siksi että halutaan, ja kenties välitetään toisesta, mutta kummallista on, jos se automaattisesti tietää tietyn määrän velvollisuuksia.
Jotka haluaa nähdä vain kun tehdään jotain kivaa tai hän itse haluaa vuodattaa jotain. Kun kuppi kääntyy toisinpäin niin itsekäs ystävä ei haluakaan olla tukena vaan pakenee.
Miksi valitsisit olla vihainen ja loukkaantunut ja masentunut? Tekeekö se tilanteestasi vielä jotenkin paremman?
Et voi tietää etkä arvailla, mitä ystävälläsi on ajatellut tai että onko hän pahoittanut mielensä tai ahdistunut. Kysy asiasta ja keskustelkaa. Nyt murehdit jostain, joka ei ehkä ole totta. Hänellä voi olla oikeasti kiire, omia ongelmia tai jotain, joka ei välttämättä liity mitenkään sinuun. Ja jos liittyisikin, niin eikö se olisi hänen asiansa, koska sinä et ole tehnyt mitään häntä loukataksesi? Joka tapauksessa, keskustelematta mielensä pahoittaminen ei varmaan kanna kauas kohdallasi.
mutta kannattaa yrittää tehdä asialle jotain. Jos asutte lähekkäin, niin voisitko vaikka joku ilta kolkuttaa ilmoittamatta ovelle ja pyytää ystävääsi lenkille? Ja vaikka hän hermostuisi, niin yrittää jutella ja tuoda ilmi että sua painaa tämä etääntyminen. Jos se ei onnistu, niin kirje?
Ymmärrän hyvin että olet pahoittanut mielesi. Olen itse kauhean "tunnollinen" ystävä, ja _haluan_ olla läsnä ja tukena jos ystävä tarvitsee apua. Jos itse en vastaavaa kohtelua saa, niin minusta se on merkki välinpitämätömyydestä, vaikkei se aina sitä olekaan. Mutta kun itse en koskaa toimisi niin eli ikäänkuin hylkäisi ystävää vaikeina aikoina. Vaikka olisi mitkä ruuhkavuodet tahansa, ja usko pois, vaikeuksia riittää tässäkin osoitteessa :) Mutta ihmiset on erilaisia ja ystävälläsikin voi olla omia ongelmia. Vähintään voit tuoda esiin että silloin voitte tukea toinen toistanne.
Jos et keskustelemalla saa asiaa etenemään, niin parempi varmaan että yrität unohtaa asian ja keskittyä itseesi niiden ystävien kera joita jäljelle jää.
Tsemppiä sairauteesi!
eikä todellakaan ehdi eikä jaksa pitää yhteyttä sinuun saati, että jaksaisi tukea sinua. Eikä halua kertoa, ettei kuormittaisi sillä sinua turhaan.
Tai sitten häntä ahdistaa sairautesi niin paljon, ettei sen takia jaksa pitää suhun yhteyttä vaan tarvitsee itse aikaa pystyäkseen sulattamaan asian. Ei sitä ihmisten vaikuttimia aina tiedä. Älä tuomitse, anna ajan kulua.
Teillä on kuitenkin takana pitkä ystävyyssuhde. Käyt lävitse tunneskaalaa, käy sitä ihan rauhassa. Anna itsellesi aikaa.
Mutta älä katkeroidu. Ehkä ystävälläsi on hyvä syy olla olematta kanssasi tai sitten, mutta on tärkeintä että jatkat kuitenkin elämääsi. Elämäsi varrella tulee olemaan monta hyvää ihmistä, keskity heihin. Saatat tuntea kuitenkin vuosien päästäkin kaipausta, mutta ne tunteet tulee ja menee.Tottakai ihminen tuntee surua sellaista kohtaan, jonka on menettänyt.
t. toinen, joka menetti tärkeän ystävän vuosia sitten.
Alue: Aihe vapaa
Sinä olet aina ollut hyvin itsekäs! Et todellakaan ole uhrautuvaa tyyppiä. Sinun kiireesi tulee siitä että pasotat täysillä uraa ja kyllähän tuohon hulppeaan rakennusprojektiisi sitä rahaa saakin uppoamaan. Sinä et anna aikaa edes omille lapsillesi. Et voinut heitä edes imettää aikoinaan, omia lapsiasi!
Niin kauan kuin oli pirteää ja kivaa ja elämä meni minulla mukavasti, sinä olit ystävää. Sitten kävi niin että minulla alkoi vastamäki. Sinä olet vähitellen kadonnut.
Jokaisella on huolia, ja mielelläni olisin ollut käytettävissä jos niistä haluaisit puhua tai vaikka itkeä. Mutta et sinä koskaan puhu niistä. Korkeintaan mainitset parilla sanalla.
Sinä et ole reagoinut mihinkään pitkään aikaan´: olen yrittänyt olla positiivinen ja hauska, ehdottaa kivaa kevyempää tekemistä, yhteistä hyötytekemistä kuten vaatteiden myymistä kirpputorilla, elokuviin menemistä. Minä olen myös etsinyt uusia kavereita ja uutta tekemistä menetettyjen asioiden tilalle. Mielelläni kertoisin sinulle vaikka niistä. Mutta sinä et halua edes kevyttä keskustelua.
Sinä olet päättänyt päästä minusta eroon, koska et halua elämääsi mitään mikä muistuttaa sinua negatiivisista asioista kuten sairauksista ja onnettomuuksista ja uskottomista aviomiehistä. Kiitos entinen paras ystäväni, olen sinuun todella pettynyt ja uskoni ihmisiin on kovilla. Tällainen masentaa minua enemmän kuin mikään sairaus.
ap